Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?

Ja tuohon edelliseeni vielä, niin esikoiseni syntyi 2 kuukautta sen jälkeen, kun olin valmistunut ensimmäiseen ammatitini eli sairaanhoitajaksi. Pystyin tekemään äitiyslomallakin sairaalassa keikkahommia, koska luonnollisesti mulla oli silloin minimiäitiyspäiväraha. Kuopuksen kanssa äitiyspäiväraha olikin jo suurempi, koska olin ehtinyt olla jo töissä ennenkuin jäin äitiyslomalle. 

En minäkään ymmärrä. Ap:lla hyvä analyysi. Jos on oltu jo muutama vuosi yhdessä, on hyvä taloudellinen tilanne ja molemmat haluavat lapsia, niin miksei sitten vaan voi hankkia edes yhtä? Sitten tuolla Tinderissä on paljon nelikymppisiä vauvakuumeisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee ankeaksi sellaisen elämän joka ei oikeasti ole ankeaa. Esimerkiksi kaurapuuron syönti ei tarkoita sitä, että elämä ei olisi elämisen arvoista ja että lapset kannattaisi siksi jättää tekemättä.

Syön kaurapuuroa nytkin ja ihan omasta vapaasta tahdostani, mutta olisi todellakin ankeaa jos ruokavalio olisi kaurapuuroa rahan vähyyden takia. Eikä se pahin asia tuossa yhtälössä edes ole kirjaimellisesti se kaurapuuron syönti vaan se että tuollaisessa taloustilanteessa pesukoneen tai silmälasien hajotessa olet aivan nesteessä. On hyvin stressaavaa elää köyhänä vs. keskiluokkainen nykytila joka ei tarkoita mitään kulutusjuhlaa ja yltäkylläistä elämää mutta ainakin minulla on rahaa ostaa tarvittavat tavarat, vaatteet, lääkkeet, ruuat ja palvelut enkä ole yhden katastrofin päässä sossun luukulta. 

Minusta ihan suoranaista köyhyyttä on turha glamorisoida. Etenkin nyky-yhteiskunnassa missä köyhyys ei tarkoita vain ilmaisia harrastuksia ja jauhelihan syöntiä pihvin sijaan vaan sitä että olet sosioekonomisesti alakynnessä jokaisella elämän osa-alueella; asut todennäköisemmin rauhattomalla alueella, joudut huonompaan kouluun, olet julkisen terveydenhuollon varassa ja saat hoitoa viiveellä, harrastusmahdollisuudet ovat rajatummat, et pysty ilmaisemaan identiteettiäsi käyttämällä jokseenkin mieluisia vaatteita vaan olet kirpparin valikoiman varassa. Jäät ihan aidosti vaille erilaisista kokemuksista mitä tulee kulttuuriin, ruokaan ja kokemuksiin. Elinpiiri ja sen mahdollisuudet ovat paljon kapea-alaisemmat. En kiellä etteikö joku nauti askeettisesta ja yksinkertaisesta elämästä mutta turha sitä on muille tuputtaa. 

Miksi tässä nyt yhtäkkiä alkoi oletuksena olla, että molemmat pariskunnasta ovat työttömiä opiskelijoita tai sossupummeja? Ihan hyvin pystyy elämään yhden keskituloisen palkalla, jos niin haluaa. Mutta se vaatii valintoja. Ei voi asua Helsingin halutuimmalla asuinalueella, mutta se ei tarkoita että toinen vaihtoehto olisi se narkkilähiö. Kyse oli siitä, että ostetaan se uudehko omakotitalo sieltä parhaalta alueelta, kun ensin ollaan saatu se vakipaikka. Sitten vasta lapsia, eikä ole varaa olla kotona edes sitä vuotta, kun elintaso on säädetty sellaiseksi että on pakko molempien tehdä täyttä päivää. Ap

Ei tässä narsismia ihannoivassa maailmassa ole tilaa lapsille 

Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen? Minä olen lapseton ja sinkku mieshenkilö, perheen perustaminen sitten ehkä kun olen asuntolainani maksanut pois noin 5v päästä ja palkkaa saan työstäni riittävästi eli vähintään 3500e/kk. 

Käsittääkseni lapset maksaa enkä halua elää kädestä suuhun, nyt kykenen vähän jopa sijoittamaan joten lasten myötä pitäisi karsia menoja.

M34

Kun aloin odottaa esikoistani olin saanut opiskelut loppuun ja olin vakityössä. Muutama viikko ennen laskettua aikaa meni finanssikriisin kourissa firma konkurssiin ja työt alta. Vauva-aika oli silkkaa selviämistä kuukaudesta toiseen. No töitä löytyi myöhemmin, kun ei ollut turhan valikoiva ja saimme myös perheenlisäystä. Mutta se stressi rahattomuudesta, aivan kamalaa! Sitä en haluaisi lasteni joutuvan kokemaan ikinä. Koskaan ei voi tietää tulevasta, mutta jos vain mahdollista niin taloudellista turvaa olisi hyvä olla kun aletaan pohtia perheenlisäystä.

"Minusta ihan suoranaista köyhyyttä on turha glamorisoida. "

Tämä on totta. Mutta on myös turha ajatella maailman olevan niin mustavalkoinen että siinä olisi vain yltäkylläistä elämää tai silkkaa köyhyttä. On myös olemassa niukempaa toimeentuloa joka on kuitenkin sellaista että ei nähdä nälkää ja kaikki ihan välttämätön saadaan hankittua. Ja sellaiseen toimeentuloon voi kyllä hankkia lapsia ihan hyvin. Ei tarvitse olla taloja ja farmariautoja aina valmiina.

Opiskeluaikana mekin pari lasta saatiin, opiskelija-asuntoon. Hyvin päästiin sitten muuttamaan omistusasuntoon myöhemmin. Nyt lapset ovat jo isoja ja meillä on pari omakotitaloa ja yksi kerrostaloasunto, niitä oli yhdessä vaiheessa 4, mutta myytiin turhat pois.

Siksi pitää olla vähän pitoa töppösten alla (eli ura ainakin aluillaan), ettei jämähdä kotiäidiksi. Me 80-luvulla syntyneet muistamme vielä ajat, kun äitimme olivat käyneet jonkin koulun, jääneet kotiin hoitamaan lapsia ja hups heijaa, eipä ollut enää töitä eikä koko ammattia, kun töihinmeno oli ajankohtaista. 

Ja sitten kun haet töitä niin ei sitä lasten kanssa enää singahdeta toiseen kaupunkiin töihin, kuten lapsettomana. Tai tottakai joku tekee niinkin, mutta tässä nyt varmaan haettiin yleistä mielipidettä, miksi "elämän pitää olla valmis". 

Kai tärkeämpää olisi että on valmis laittamaan sen lapsen tarpeet ykköseksi oli elämä missä vaiheessa tahansa. Ei niillä hyvillä tuloilla taata onnellista lapsuutta.

"Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen?"

Ei kukaan ole sanonut että niitä pitäisi tehdä köyhyyteen. Se että vanhemmilla ei ole vakituisia työpaikkoja tai omistusasuntoa ei vielä tarkoita että elettäisiin köyhyydessä.

Kun meille syntyi esikoinen niin kummallakaan ei ollut kuin pätkätöitä ja freelance-hommia ja asuntona oli asumisoikeus-kaksio. Ei ollut autoa eikä muuta vastaavaa. Ihan hyvin pärjättiin ja muistan ihanana aikana.

Nyt 25 vuotta myöhemmin meillä 120.000e vuositulot, omistusasunto ja uusi farmariauto sekä kesämökki. Mitään haittaa kellekään ei ole ollut sillä että ne lapset tehtiin jo silloin kun mitään näistä ei ollut. Ne materiaaliset asiat ovat sitten tulleet ajan myötä ja osana perheen elämää ja lasten kasvua. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä nyt yhtäkkiä alkoi oletuksena olla, että molemmat pariskunnasta ovat työttömiä opiskelijoita tai sossupummeja? Ihan hyvin pystyy elämään yhden keskituloisen palkalla, jos niin haluaa. Mutta se vaatii valintoja. Ei voi asua Helsingin halutuimmalla asuinalueella, mutta se ei tarkoita että toinen vaihtoehto olisi se narkkilähiö. Kyse oli siitä, että ostetaan se uudehko omakotitalo sieltä parhaalta alueelta, kun ensin ollaan saatu se vakipaikka. Sitten vasta lapsia, eikä ole varaa olla kotona edes sitä vuotta, kun elintaso on säädetty sellaiseksi että on pakko molempien tehdä täyttä päivää. Ap

Opiskelijana useilla pariskunnilla on se tilanne että molemmat opiskelevat. Ja muissa viesteissä on tuotu esiin sitä miten nykyhinnoilla yhdenkin ihmisen palkalla tekee tiukkaa. Ja joo, jos asuu pienessä pitäjässä vuokralla eikä lainaa ole, on erilaisessa asemassa. Mutta minä ja mieheni olemme yliopiston käyneitä joiden on pakko asua isossa kaupungissa jossa työllistävät yrityksetkin ovat. En asu kuitenkaan Helsingin parhailla alueilla mutta asuminen vie ison osan tuloista ja opintolainan minimilyhennys on pari sataa molemmilla. Vaikka miten päin olisi, kiinteät kulut on melko korkeat. Toki niiden ympärillä joutuu jo nyt tekemään valintoja mutta sanoin tämän vain demonstraationa siitä että eläminen on nykyään hyvin kallista ja etenevissä määrin saa kaivaa omaa kuvetta myös saadakseen esim. terveydenhuollon palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen? Minä olen lapseton ja sinkku mieshenkilö, perheen perustaminen sitten ehkä kun olen asuntolainani maksanut pois noin 5v päästä ja palkkaa saan työstäni riittävästi eli vähintään 3500e/kk. 

Käsittääkseni lapset maksaa enkä halua elää kädestä suuhun, nyt kykenen vähän jopa sijoittamaan joten lasten myötä pitäisi karsia menoja.

M34

Minun mieheni tienaa satoja euroja vähemmän kuin sinä, ja elättää sillä nelihenkisen perheen. Emme elä köyhyydessä, meillä on uudehko auto, remontoitu omakotitalo ja toisella lapsella kallis harrastus. Mitään puutetta emme kärsi, vaan kaikilla on ruokaa ja vaatetta riittävästi. Kaikkea emme saa, esimerkiksi ulkomaanmatkoihin ei ole varaa.Ap

"Opiskelijana useilla pariskunnilla on se tilanne että molemmat opiskelevat."

Ei minusta aloituksessakaan sanottu että lapset pitäisi tehdä opiskelijana. Pointti lienee se että ne lapset voi tehdä siinä 25-35v välissä myös silloin kun siinä ei vielä ole ehditty saada kaikkea mitä nykyään monesti odotetaan.

Nythän se lapsenteko menee liian usein siihen 35-40 väliin juuri siksi että vakituisen työpaikan saamisessa kestää niin kauan ja asunnot/talot kalliita.

"Ja muissa viesteissä on tuotu esiin sitä miten nykyhinnoilla yhdenkin ihmisen palkalla tekee tiukkaa."

Se että "tekee tiukkaa" ei ole mitenkään automaattisesti paha asia jos kuitenkin on kaikkea välttämätöntä. Se lapsi ei ensimmäiseen viiteen vuoteen tarvitse juuri mitään erityisen kallista tai asioita joita ei saisi käytettyinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen? Minä olen lapseton ja sinkku mieshenkilö, perheen perustaminen sitten ehkä kun olen asuntolainani maksanut pois noin 5v päästä ja palkkaa saan työstäni riittävästi eli vähintään 3500e/kk. 

Käsittääkseni lapset maksaa enkä halua elää kädestä suuhun, nyt kykenen vähän jopa sijoittamaan joten lasten myötä pitäisi karsia menoja.

M34

Minun mieheni tienaa satoja euroja vähemmän kuin sinä, ja elättää sillä nelihenkisen perheen. Emme elä köyhyydessä, meillä on uudehko auto, remontoitu omakotitalo ja toisella lapsella kallis harrastus. Mitään puutetta emme kärsi, vaan kaikilla on ruokaa ja vaatetta riittävästi. Kaikkea emme saa, esimerkiksi ulkomaanmatkoihin ei ole varaa.Ap

En usko että puhut totta tai sitten teillä on kaikki ostettu velaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen? Minä olen lapseton ja sinkku mieshenkilö, perheen perustaminen sitten ehkä kun olen asuntolainani maksanut pois noin 5v päästä ja palkkaa saan työstäni riittävästi eli vähintään 3500e/kk. 

Käsittääkseni lapset maksaa enkä halua elää kädestä suuhun, nyt kykenen vähän jopa sijoittamaan joten lasten myötä pitäisi karsia menoja.

M34

Minun mieheni tienaa satoja euroja vähemmän kuin sinä, ja elättää sillä nelihenkisen perheen. Emme elä köyhyydessä, meillä on uudehko auto, remontoitu omakotitalo ja toisella lapsella kallis harrastus. Mitään puutetta emme kärsi, vaan kaikilla on ruokaa ja vaatetta riittävästi. Kaikkea emme saa, esimerkiksi ulkomaanmatkoihin ei ole varaa.Ap

En usko että puhut totta tai sitten teillä on kaikki

No tietenkin on ostettu velaksi, vai väitätkö että täällä ostelee taloja ja uusia autoja ihmiset käteisellä? Lainan määrä vain on kohtuullinen, ja tarkoituksella mitoitettu niin että sen pystyy yhden ihmisen tuloilla maksamaan. Ap

Mistä tuo ajatus tulee, että ruoka olisi jotenkin kallista?

Jopa työttömät toimeentulotuella eläjät syövät Suomessa kalliita eineksiä kuten pakastepitsaa ja ostavat lähikaupasta ultrakorkeasti verotettuja kaljalaatikoita.

Noin pystyi tekemään silloin, kun korkeakoulutason tutkinto aikalailla takasi työpaikan. Nykyään, kun työpaikoista on järjetön kilpailu, se lapsi aikalailla sabotoi uran, jos et onnistu ajoittamaan lisääntymistä juuri oikeaan aikaan. Siksi varmasti moni lykkää perheen perustamista ja lopulta jää kokonaan lapsettomaksi. Yhteiskunnassa, jossa jokaiselle löytyy paikka ja perusturva, on paljon mukavampi kasvattaa uutta elämääkin ja tätä asiaa ei ainakaan nykyhallitus aja eteenpäin millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap tietoinen nykyisestä hintatasosta? Vaipat on törkeän kalliita ja niitä kuluu n. 1,5-3 vuoden ajan riippuen milloin lapsi oppii kuivaksi, vaatteita löytyy hyvällä tuurilla käytettynä kirpparilta mutta jotain on pakko ostaa uutenakin. Ruoan hinta on hävytön nykyään. Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista? Kyllä on täysin perusteltua venyttää lapsen yrittämistä siihen pisteeseen kun edes toisella (mielellään molemmilla) on vakituinen ja kohtuupalkkainen työ. 

Yhtä kalliita ne ovat niissäkin maissa, joissa ei ole kaikkia hyvinvointivaltion myöntämiä etuja.