Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?

Pitää olla paljon rahaa ja kunnon koti ja täyspäiset vanhemmat.

Se lapsihaave on monella nuorella niin kaukainen. Ajatellaan että joskus kolmekymppisenä sitten". Itse olin vakaassa parisuhteessa jo 20-vuotiaana mutta halusin elää nuoruuttani. Kaverit kyselivät, että onko vauvakuume.  Tiesin hedelmällisyyden faktat mutta olin valmis ottamaan vaikka riskin lapsettomuudesta mieluummin kuin olisin alkanut lapsen hankintaan nuorena opiskelijana. 

Kolmekymppisenä sitten tuli ero ennen lapsen hankintaa ja tuskin enää löydän sopivaa miestä. En kuitenkaan sure lapsettomuutta. Ei se lapsitoive jokaiselle ole niin välttämätön. 

Lainaan tuota joka kysyi, traumatisoituuko lapset jos vanhemmilla ei ole vakitöitä.  Tuo kysymys itsessään vetää mutkat suoraksi mutta epävakaan työ- ja taloustilanteen seurauksena tulee monia negatiivisia lieveilmiöitä. Ensinnäkin, vähävaraisuus on stressaava ja tuo elämään uuden hardmoden kun pitää laskea jokaisella kauppareissulla rahoja ja jokin yllättävä meno voi kaataa laivan. Köyhyys tuo myös mukanaan näköalattomuutta ja kaventaa vaihtoehtoja oli kyse sitten ruuasta, asuinalueesta, vaatteista mutta nykyään myös terveydehuollosta. Jäät auttamatta paitsi asioista ja lapsikin ymmärtää että keskiluokkaisen Leevin elämä näyttää aika erilaiselta. Enkä edes viittaa siihen että harrastetaan jääkiekkoa ja käydään vuosittain ulkomailla. Oman lapsuuteni lapsiperheköyhyys oli silkkaa puutetta ja alemmuuden tunnetta. 

Nykyään kaikki on niin kallista että joku kommentoikin hyvin ettei valintaa tehdä vain sen väliltä onko alla uusi omakotitalo vai kerrostalokämppä. Jos on edes maltillisia asunto- ja opintolainoja, hyvin nopeasti kulurakenne on sellainen että yhden ihmisen ihan hyvälläkään palkalla ei ole helppo elättää koko perhettä. Ilman mitään luksusta. Vuokralla asuminenkaan ei ole halpaa jos satut asumaan isommissa kaupungeissa. Kokisin nykytilanteessa vastuuttomaksi hankkia lapsi tilanteeseen jossa elanto on epävarmalla pohjalla. Tietysti sen lapsen voisi puskea ulos ja sitten syödä papuja, linssejä ja kaurapuuroa ja ostaa kaiken kirpputorilta toivoen ettei auto tai pesukone hajoa tai tarvitse käydä hammaslääkärissä. Saatikka että lapsi on kroonisessa korvatulehduskierteessä ja koska yksityiselle ei ole rahaa, olet huutavan lapsen kanssa päivystyksessä passissa joka kuukausi. Samalla asennoituu siihen ettei itselle voi ostaa mitään, harrastaa mitään maksullista ja tekemiset rajoittuu ilmaisiin vaihtoehtoihin. Kuulostaa ankealta eikä tuollaisessa tilanteessa ole takuuta että taloudellinen tilanne paranee. Moni ihan tavallinen kaverini on laittanut lapsen hoitoon vuoden ikäisenä koska kaikki maksaa niin paljon.

Ei ihme että syntyvyys laskee, kun naisetkin ajattelevat vain hyvää palkkaa, ja kaikkea mitä rahalla voi saada. Moni ei halua lapsia, kun ne sitovat liikaa ja halutaan olla vapaita. Ja ajatelkaa nyt, kuinka kuluttavaa on käydä kokopäiväisesti töissä ja siihen yrittää sovittaa lapsiperhe-elämää. Ei ihme, jos siihen soppaan ei haluta lusikkaansa laittaa.

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja. Jos oma elämä on yhtä pätkätyötä ja työttömyysjaksoa, eikä näytä siltä, että asia mitenkään ainakaan parempaan muuttuisi sillä, että kotiäitelisi siinä välissä, niin ei oikein uskalla. Itse olin köyhien vanhempien lapsi, enkä halua samaa osaa omille lapsille.

Sama. Ihan traumat jäi siitä. Vanhemmat riiteli rahasta jatkuvasti ja erohan siitä seurasi. Pahinta oli se, että ei ollut mitään yksityisyyttä. Jouduin jakamaan huoneen sisarusteni kanssa ja koska minä olin meistä se kiltti ja rauhallinen, jouduin jatkuvasti heidän kiusattavaksi. Tavarani vietiin tai rikottiin, päiväkirjani luettiin jne. 

En todellakaan halua omille lapsille samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että syntyvyys laskee, kun naisetkin ajattelevat vain hyvää palkkaa, ja kaikkea mitä rahalla voi saada. Moni ei halua lapsia, kun ne sitovat liikaa ja halutaan olla vapaita. Ja ajatelkaa nyt, kuinka kuluttavaa on käydä kokopäiväisesti töissä ja siihen yrittää sovittaa lapsiperhe-elämää. Ei ihme, jos siihen soppaan ei haluta lusikkaansa laittaa.

Kauheat rahan ahneet vastuuttomat nykynaiset kun haluavat katon oman ja lasten pään päälle joka ei sijaitse narkkilähiössä, haluavat syödä kunnon ruokaa kaurapuurolinjan sijaan eivätkä halua elellä yhteiskunnan tukia eri luukuilla kerjäten! 

Missähän tynnyrissä olet viimeiset pari vuosikymmentä elänyt? Ehkä joskus ennen edellistä taantumaa lapsia uskalsi vielä hankkia vaikka työttömänä tai pätkätöiden ja opiskelujen keskellä. Sen jälkeen on opiskelu-ja työpaikat vähentyneet rajusti ja hintataso noussut. Terveyspalvelut karsittu. Ensimmäisen asunnon ostaminen on enää harvojen herkkua.

Ennen sitä kaksi työssäkäyvää sai pidettyä ihan kivan elintason pienemmilläkin tuloilla mutta nyt ei riitä edes kahden keskituloisen rahat kuin peruselämiseen. 

"No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja."

No eihän sellaisesta ole takeita silloinkaan jos odottelee tätä kaikkea ennen lastentekoa.

Ero on siinä että odotelemalla lapset saattavat jäädä sitten kokonaan tekemättä.

Monessa viestissä kerrotaan miten pitää olla taloudellinen turva ennen lasten hankintaa koska muuten ei voi tietää saako näitä elämäänsä lasten teon jälkeen. Mutta ilmeisesti kukaan ei ajattele että se työ ja varallisuus voi yhtä hyvin kadota myös sitten kun lapset on tehty.

Tulevaisuutta ei koskaan voi ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että syntyvyys laskee, kun naisetkin ajattelevat vain hyvää palkkaa, ja kaikkea mitä rahalla voi saada. Moni ei halua lapsia, kun ne sitovat liikaa ja halutaan olla vapaita. Ja ajatelkaa nyt, kuinka kuluttavaa on käydä kokopäiväisesti töissä ja siihen yrittää sovittaa lapsiperhe-elämää. Ei ihme, jos siihen soppaan ei haluta lusikkaansa laittaa.

Kauheat rahan ahneet vastuuttomat nykynaiset kun haluavat katon oman ja lasten pään päälle joka ei sijaitse narkkilähiössä, haluavat syödä kunnon ruokaa kaurapuurolinjan sijaan eivätkä halua elellä yhteiskunnan tukia eri luukuilla kerjäten! 

No me asumme kyllä ihan omakotitalossa, pienessä maalaiskunnassa. Kohtuullinen matka kuitenkin isoon kaupunkiin. Emme lähteneet kaupunkiin narkkilähiöön, kun tiesimme että kaupungissa eläminen maksaa paljon siellä surkeassa spurgukämpässäkin. Miehellä oli varaa maksaa asumisemme ja elämisemme täällä, mutta ei kaupungissa. Tämä asuinpaikkakin on ihan valinta eikä mikään pakko. Ap

Kun elämäni ei ollut valmis - olin työtön maisteri ja koin olevani väärällä alalla. Oloni oli niin näköalaton että ei siinä lapsista haaveiltu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että syntyvyys laskee, kun naisetkin ajattelevat vain hyvää palkkaa, ja kaikkea mitä rahalla voi saada. Moni ei halua lapsia, kun ne sitovat liikaa ja halutaan olla vapaita. Ja ajatelkaa nyt, kuinka kuluttavaa on käydä kokopäiväisesti töissä ja siihen yrittää sovittaa lapsiperhe-elämää. Ei ihme, jos siihen soppaan ei haluta lusikkaansa laittaa.

Noh.

Nykyään keskituloinen lapsiperhe elää samaa elintasoa kuin omat duunarivanhempani 90-luvulla.

Rahaa joutuu miettimään ihan eri tavalla.

Asumisesta on tullut suhteellisen kallista, nääs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsia ei vain aleta tekemään. Yritä nyt löytää vain se nussittava ensin.

Jaa, no oletus tässä oli että mies jo löytyy. Ja mieluusti hyvä sellainen. Itse tein lapset nuorena, olin työtön eikä ollut edes ammattia. Mies kantoi taloudellisen vastuun. Itse tein osa-aikatöitä. Lasten kasvettua opiskelin ammatin ja olen ollut töissä. Moni varmaan kauhistelee, mutta en jäänyt mistään paitsi. Ap

Jäit. Et vaan tiedä sitä.

Jalo ajatus siinä on kai se, että elätät itse ruokkosi etkä elätä heitä veronmaksajien rahoilla.

Moni kuvittelee ankeaksi sellaisen elämän joka ei oikeasti ole ankeaa. Esimerkiksi kaurapuuron syönti ei tarkoita sitä, että elämä ei olisi elämisen arvoista ja että lapset kannattaisi siksi jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja. Jos oma elämä on yhtä pätkätyötä ja työttömyysjaksoa, eikä näytä siltä, että asia mitenkään ainakaan parempaan muuttuisi sillä, että kotiäitelisi siinä välissä, niin ei oikein uskalla. Itse olin köyhien vanhempien lapsi, enkä halua samaa osaa omille lapsille.

 

Sama. Ihan traumat jäi siitä. Vanhemmat riiteli rahasta jatkuvasti ja erohan siitä seurasi. Pahinta oli se, että ei ollut mitään yksityisyyttä. Jouduin jakamaan huoneen sisarusteni kanssa ja koska minä olin meistä se kiltti ja rauhallinen, jouduin jatkuvasti heidän kiusattavaksi. Tavarani vietiin tai rikottiin, päiväkirjani luettiin jne. 

En todellakaan halua omille lapsille samaa. 

Rahariidat on yleisin syy eroille, joten köyhyydessä on myös erittäin iso riski etenkin naisella jäädä yksinhuoltajaksi. Miehethän voi vain jättää hukkuvan laivan ja etsiä uuden muijan. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti sen lapsen voisi puskea ulos ja sitten syödä papuja, linssejä ja kaurapuuroa ja ostaa kaiken kirpputorilta toivoen ettei auto tai pesukone hajoa tai tarvitse käydä hammaslääkärissä.

Jättämällä auton pois säästyy niin paljon rahaa, että voi syödä vaikka joka päivä naudan sisäfilettä (30 euroa/kilo).

Julkinen hammaslääkäri ei ole kallis varsinkaan lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että syntyvyys laskee, kun naisetkin ajattelevat vain hyvää palkkaa, ja kaikkea mitä rahalla voi saada. Moni ei halua lapsia, kun ne sitovat liikaa ja halutaan olla vapaita. Ja ajatelkaa nyt, kuinka kuluttavaa on käydä kokopäiväisesti töissä ja siihen yrittää sovittaa lapsiperhe-elämää. Ei ihme, jos siihen soppaan ei haluta lusikkaansa laittaa.

Noh.

Nykyään keskituloinen lapsiperhe elää samaa elintasoa kuin omat duunarivanhempani 90-luvulla.

Rahaa joutuu miettimään ihan eri tavalla.

Asumisesta on tullut suhteellisen kallista, nääs. 

Riippuu ihan siitä miten määrittelet elintason. 90-luvun elintaso oli erilaista kun nykyinen. Joitain asioista oli enemmän, joitain vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana en alkaisi lasta hankkimaan. Opiskelijan tulotaso oli muutenkin niukka ja olisi ollut kurjaa elää vaipparallia kun ne koulukaverit eli tavallista, huoletonta nuoren aikuisen elämää johon kuului bileet ja itsenäiseen aikuiselämään totuttautuminen. Lisäksi löysin oman mieheni ja ensimmäisen poikaystävän vasta vikana opiskeluvuotena ja asuin solussa joten tuo ei kyllä ollut otollinen aika hankkia lasta. 

Mutta omana opiskeluaikana josta nyt ei ole niin kauan, oli se hyvä asia että kaikki oli paljon edullisempaa ja koulun jälkeen pääsi kyllä työelämän syrjään kiinni. Nykyään kaikki on kallista ja kenenkään työllisyys ei ole varmaa. Tuollainen yleinen epävarmuus jarruttelee kyllä lisääntymishaluja tehokkaasti.

Joo. Mikä on se aivonyrjähdys, jolla joku keksii ehdottaa että lapset hankittaisiin elämäntilanteessa, jossa elantoa ei ole tai eläminen syömisistä lähtien rahoitetaan lainarahalla. 

Kukaan ei ehdottaisi 40-vuotiaalle kulutusluottoa lapsenhankinnan mahdollistamiseksi, mutta parikymppisiä pidetään niin hönöinä, että niille voi moista suositella...

Pienten lasten kanssa opiskelu ei ole kovinkaan helppoa. Siis vaikka lapåset olisivat koulupäiväsi aikana päiväkodissa, niin kyllä ne vanhempaansa tarvitsee iltaisin, joten tentteihin lukeminen ja erilaiset harjoitustyöt on sitten tehtävä öisin. Mä vaihdoin alaa, kun nuorempi lapsista oli jo tokaluokkalainen, mutta silti jäi yöunet niinä vuosina vähiin. Lisäksi opintotuki on tarkoitettu vain yhden ihmisen eli sen opiskelijan elämiseen eikä siinä huomioida lainkaan, että opiskelijalla voi olla myös lapsia. Joten opiskelevan vanhemman pitää siis pystyä yhdistämään opiskelut, lastenhoito ja vielä työssäkäyntikin. Jos ammatti on hankittu ennen kuin hankkii lapsia, vanhempainvapaan päätyttyä voi mennä suoraan töihin. Vielä, jos on tehnyt töitä jonkin aikaa ennenkuin hankkii lapsia, on voinut palkastaan säästää niin, että on taloudelliset mahdollisuudet jäädä hoitovapaallekin. Läheskään kaikki eivät tee mitään uraa vaan käyvät töissä ihan vaan sen takia, että saavat laskunsa maksettua ja ruokaa pöytään.