Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?
18.09.2024 |
Sitten on ne urat ja isot asuntolainat niskassa, ja niiden takia töihin pitää palata kun lapsi on 9kk. Miksi ei voisi tyytyä vähän pienempiin tuloihin ja vaatimattomaan elintasoon? Ei ne lapset nyt alle kouluikäisinä mitään mahdotonta määrää rahaa kuluta. Kunhan on vaatteet, ruokaa ja kattoo pään päällä, ja ennenkaikkea rauhallista koti-elämää vanhemman kanssa, ehkä jotain kerhojakin. Uraa ehtii tehdä ja talon ostaa sittenkin, kun lapset ovat isompia.
Kommentit (310)
Minulla on elävästi muistissa oma lapsuus, jossa vanhemmat kärsivät rahavaikeuksista 90-luvulla ja minulle on iskostettu mieleen se, että elämä kannattaa pyrkiä järjestämään heitä paremmin. En tarvitse rikkauksia enkä kalliita puitteita, mutta tietyn vakauden ja turvan haluan pystyä lapselleni tarjoamaan. Elämä ei ole koskaan valmis ja mitä vain voi aina tapahtua, mutta en halua tietentahtoen tuoda lapsia tilanteeseen jossa kaikki palikat ovat hajallaan ja vanhemmat stressaantuneita köyhyydestä sekä pätkätyökierteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "
Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.
Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.
Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.
Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville. Minusta on ihan tervettä ja vastuullista, että kaikissa tilanteissa niitä lapsia ei aleta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "
Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.
Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.
Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.
Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville. Minusta on ihan tervettä ja vastuullista, että kaikissa tilanteissa niitä lapsia ei aleta tekemään.
Olisivatko nämä lama-aikaan syntyneet siis mieluummin halunneet jäädä syntymättä? Eivät siis koe elämäänsä elämisen arvoisena?
Vierailija kirjoitti:
"Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista?"
Sähkö on Suomessa EU-alueen toiseksi halvinta. Samoin vesi on meillä erittäin edullista.
Ja kun mennään isojen keskusten ulkopuolelle niin ei ole ongelmaa löytää kohtuullista omakotitaloa alle sadallatuhannella tai perhekokoista kerrostaloasuntoa reippaasti alle tuon.
Ja sitten kun hankitaan asunto syrjemmältä, pitää hankkia 2 autoa, jotta kumpikin pääsee kulkemaan töihin. Eli ei taaskaan tule sen halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "
Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.
Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.
Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.
Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville. Minusta on ihan tervettä ja vastuullista, että kaikissa tilanteissa niitä lapsia ei aleta tekemään.
Se että vanhemmilla ei ole molemmilla hyväpalkkaista vakituista työtä ja omakotitaloa ei vielä tarkoita että lapsuus olisi taloudellisesti turvaton. Täällä tunnutaan menevän vain ääripäästä toiseen eikä nähdä lainkaan sitä että iso osa ihmisistä on kyllä matkalla ihan hyvään taloudelliseen tilanteeseen vaikka ei siellä ihan vielä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville."
90-luvun lamassa romahti todella monen sellaisenkin perheen talous joka oli tehnyt kaiken ns. oikein. Oli hyvät työpaikat, talot ja autot ja lasten kanssa matkusteltiin. Äkkiä näitä ei sitten ollutkaan.
Joten ei sitä elämän turvallisuutta voi kellekään taata.
104: näin se ainakin omalla kohdallani on. Toki osa ysärinuorista on onnistunut menestymäänkin, mutta itselleni köyhyys ja mielenterveys ongelmat periytyi.
Olisin mieluusti jäänyt syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista?"
Sähkö on Suomessa EU-alueen toiseksi halvinta. Samoin vesi on meillä erittäin edullista.
Ja kun mennään isojen keskusten ulkopuolelle niin ei ole ongelmaa löytää kohtuullista omakotitaloa alle sadallatuhannella tai perhekokoista kerrostaloasuntoa reippaasti alle tuon.
Ja sitten kun hankitaan asunto syrjemmältä, pitää hankkia 2 autoa, jotta kumpikin pääsee kulkemaan töihin. Eli ei taaskaan tule sen halvemmaksi.
Voi hankkia asunnon paikalta missä on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Esim. rautatieaseman vierestä.
Toinen puolisoista voi käydä töissä ja toinen hoitaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elävästi muistissa oma lapsuus, jossa vanhemmat kärsivät rahavaikeuksista 90-luvulla ja minulle on iskostettu mieleen se, että elämä kannattaa pyrkiä järjestämään heitä paremmin. En tarvitse rikkauksia enkä kalliita puitteita, mutta tietyn vakauden ja turvan haluan pystyä lapselleni tarjoamaan. Elämä ei ole koskaan valmis ja mitä vain voi aina tapahtua, mutta en halua tietentahtoen tuoda lapsia tilanteeseen jossa kaikki palikat ovat hajallaan ja vanhemmat stressaantuneita köyhyydestä sekä pätkätyökierteestä.
Mulla aivan sama. Aina valitettiin köyhyyttä. Ja huonoja päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista?"
Sähkö on Suomessa EU-alueen toiseksi halvinta. Samoin vesi on meillä erittäin edullista.
Ja kun mennään isojen keskusten ulkopuolelle niin ei ole ongelmaa löytää kohtuullista omakotitaloa alle sadallatuhannella tai perhekokoista kerrostaloasuntoa reippaasti alle tuon.
Ja sitten kun hankitaan asunto syrjemmältä, pitää hankkia 2 autoa, jotta kumpikin pääsee kulkemaan töihin. Eli ei taaskaan tule sen halvemmaksi.
Voi hankkia asunnon paikalta missä on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Esim. rautatieaseman vierestä.
Rautatieasemat ovat yleensä kaupunkien keskustassa. Miten sillä saa asumisen halvemmaksi? Omalla paikkakunnalla kaikkein kallein kerrostalo on kivenheiton päässä asemalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen puolisoista voi käydä töissä ja toinen hoitaa lapset.
Ai yhden palkalla koko perheen pitäisi elää? Onko sinulla muita yhtä hyviä ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville."
90-luvun lamassa romahti todella monen sellaisenkin perheen talous joka oli tehnyt kaiken ns. oikein. Oli hyvät työpaikat, talot ja autot ja lasten kanssa matkusteltiin. Äkkiä näitä ei sitten ollutkaan.
Joten ei sitä elämän turvallisuutta voi kellekään taata.
Sitä suuremmalla syyllä ei lapsia kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
"Moni esimerkiksi lama-aikana lapsuutensa elänyt ei kuitenkaan halua enää siirtää itse kokemaansa turvattomuutta ja epävarmuutta seuraaville polville."
90-luvun lamassa romahti todella monen sellaisenkin perheen talous joka oli tehnyt kaiken ns. oikein. Oli hyvät työpaikat, talot ja autot ja lasten kanssa matkusteltiin. Äkkiä näitä ei sitten ollutkaan.
Joten ei sitä elämän turvallisuutta voi kellekään taata.
Ei tietenkään voi taata, mutta silti ei kannata tieten tahtoen tehdä lasta huonoon tilanteeseen. Elämää ei voi kontrolloida, mutta siinä voi pyrkiä tekemään järkeviä ratkaisuja niin pitkälle kun se omissa käsissä on.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana en alkaisi lasta hankkimaan. Opiskelijan tulotaso oli muutenkin niukka ja olisi ollut kurjaa elää vaipparallia kun ne koulukaverit eli tavallista, huoletonta nuoren aikuisen elämää johon kuului bileet ja itsenäiseen aikuiselämään totuttautuminen. Lisäksi löysin oman mieheni ja ensimmäisen poikaystävän vasta vikana opiskeluvuotena ja asuin solussa joten tuo ei kyllä ollut otollinen aika hankkia lasta.
Mutta omana opiskeluaikana josta nyt ei ole niin kauan, oli se hyvä asia että kaikki oli paljon edullisempaa ja koulun jälkeen pääsi kyllä työelämän syrjään kiinni. Nykyään kaikki on kallista ja kenenkään työllisyys ei ole varmaa. Tuollainen yleinen epävarmuus jarruttelee kyllä lisääntymishaluja tehokkaasti.
Aina on hyvät ja huonot ajat vuorotelleet. Välillä on kalliimpaa ja epävarmuutta, sitten koittaa paremmat ajat. Ihmiselämään mahtuu monenlaista. Noin muuten ajattelen samoin, kuin aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista?"
Sähkö on Suomessa EU-alueen toiseksi halvinta. Samoin vesi on meillä erittäin edullista.
Ja kun mennään isojen keskusten ulkopuolelle niin ei ole ongelmaa löytää kohtuullista omakotitaloa alle sadallatuhannella tai perhekokoista kerrostaloasuntoa reippaasti alle tuon.
Ja sitten kun hankitaan asunto syrjemmältä, pitää hankkia 2 autoa, jotta kumpikin pääsee kulkemaan töihin. Eli ei taaskaan tule sen halvemmaksi.
Voi hankkia asunnon paikalta missä on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Esim. rautatieaseman vierestä.
Rautatieasemat ovat yleensä kaupunkien keskustassa. Miten sillä saa asumisen halvemmaksi? Omalla paikkakunnalla kaikkein kerrostalo on kivenheiton päässä asemalta.
No jos vaikka käy Tampereella töissä, niin hankkii asunnon esim. Orivedeltä, Juupajoelta, Toijalasta, Viialasta tai Parkanosta. Ei ole kalliita paikkoja.
"Se että vanhemmilla ei ole molemmilla hyväpalkkaista vakituista työtä ja omakotitaloa ei vielä tarkoita että lapsuus olisi taloudellisesti turvaton. Täällä tunnutaan menevän vain ääripäästä toiseen eikä nähdä lainkaan sitä että iso osa ihmisistä on kyllä matkalla ihan hyvään taloudelliseen tilanteeseen vaikka ei siellä ihan vielä olisikaan."
Monella tuntuu nyt menevän tyystin ohi se, että ei ole kysymys mistään omakotitaloista tai hyväpalkkaisesta työstä vaan siitä, että kun sitä työtä ei ole välttämättä ollenkaan eikä raha riitä peruselämiseen.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen?"
Ei kukaan ole sanonut että niitä pitäisi tehdä köyhyyteen. Se että vanhemmilla ei ole vakituisia työpaikkoja tai omistusasuntoa ei vielä tarkoita että elettäisiin köyhyydessä.
Kun meille syntyi esikoinen niin kummallakaan ei ollut kuin pätkätöitä ja freelance-hommia ja asuntona oli asumisoikeus-kaksio. Ei ollut autoa eikä muuta vastaavaa. Ihan hyvin pärjättiin ja muistan ihanana aikana.
Nyt 25 vuotta myöhemmin meillä 120.000e vuositulot, omistusasunto ja uusi farmariauto sekä kesämökki. Mitään haittaa kellekään ei ole ollut sillä että ne lapset tehtiin jo silloin kun mitään näistä ei ollut. Ne materiaaliset asiat ovat sitten tulleet ajan myötä ja osana perheen elämää ja lasten kasvua.
Jos kaikilla parikymppisillä pariskunnilla olisi aso-kaksiot hyvällä paikalla ja joustava mutta vakaa työtilanne, niin tuohan on ihannetilanne eikä mitään 'kohtuullisuutta/köyhyyttä'.
Näin kahtiajakautuneita me jo ollaan.
Toisen nuoruuden tyytyminen on toiselle tavoittamattomissa olevaa unelmaa. Lapset tehdään ehkä sitten nelikymppisinä, kun aso-asuntoon on päästy.
Kunhan on... Kyllä minä haluan lapselle muutakin kuin minimi-elintason.
Mä olen pienituloisesta perheestä ja elänyt jo tuon kunhan on-lapsuuden. Vanhempia ei opiskelut kiinnostanut, kitkuttelivat pienipalkkaisina duunareina ja siihen piti tehdä vielä lapset. Sitten stressasivat ja tappelivat rahasta koko ajan ja syyllistivät lapsia kun tarvittiin muutakin kuin katto pään päälle ja ruokaa.
Nyt aikuisena pitäisi olla vielä jossain ihme kiitollisuudenvelassa heille kun pienipalkkaisina raatoivat että lapsilla oli kaikki hyvin. No ei ollut.
Joo, ei kiitos. En todellakaan halua samaa omalle lapselle.