Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?

"Noin pystyi tekemään silloin, kun korkeakoulutason tutkinto aikalailla takasi työpaikan."

Noin on ollut viimeksi 80-luvun lopulla. 90-luvun laman jälkeen mikään hyvin harva tutkinto on ollut takuu työpaikasta.

Itse valmistuin juuri tuohon lamaan eikä juuri kellään tutuistakaan ollut vakituisia työpaikkoja kuin vasta vuosikymmen myöhemmin. Silti moni teki niitä lapsia ja eli ihan hyvää elämää koska ei sen kummempaa odottanutkaan.

Nykyajan ongelma ovat ylimitoitetut odotukset siitä millainen sen elintason pitäisi olla jotta lapsia voi tehdä.

Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. Ja oli varaa pitää sitä vanhaa autoa edes!

Ex-miehen kanssa valmistuttiin korkeakouluista työttömiksi, minä tein hanttihommia ja sillä palkalla hyvä ku bussikorttiin oli varaa! Piti lähteä käymään uusi koulutus ja erokin tuli, osasyynä tämä taloudellinen ja työnhaun helvetti. Miksi ihmeessä me olisimme alkaneet lisääntyä, kun hädintuskin elätimme itsemme?

Eihän eläimetkään  lisäänny eläintarhoissa niin hyvin kuin luonnossa, vaikka ruoka kannetaan eteen! Se on se stressi, joka saa ihmisen ja eläimen pysymään lapsettomana. 

Makselin tuossa 8000€ opintolainan täysin turhasta koulutuksesta. Ei harmita, että lapset jäi tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Noin pystyi tekemään silloin, kun korkeakoulutason tutkinto aikalailla takasi työpaikan. Nykyään, kun työpaikoista on järjetön kilpailu, se lapsi aikalailla sabotoi uran, jos et onnistu ajoittamaan lisääntymistä juuri oikeaan aikaan. Siksi varmasti moni lykkää perheen perustamista ja lopulta jää kokonaan lapsettomaksi. Yhteiskunnassa, jossa jokaiselle löytyy paikka ja perusturva, on paljon mukavampi kasvattaa uutta elämääkin ja tätä asiaa ei ainakaan nykyhallitus aja eteenpäin millään tasolla.

Tuo on vaan oire siitä, että niitä korkeakoulupaikkoja on liikaa. Korkeakoulun sijasta ihmiset pitäisi enemmän ohjata sellaisiin ammatteihin jotka työllistävät, kuten lähihoitaja tai hitsaaja. Lähihoitajana voi alkaa tienata jo heti, kun on 18-19 v.

"Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista?"

Sähkö on Suomessa EU-alueen toiseksi halvinta. Samoin vesi on meillä erittäin edullista.

Ja kun mennään isojen keskusten ulkopuolelle niin ei ole ongelmaa löytää kohtuullista omakotitaloa alle sadallatuhannella tai perhekokoista kerrostaloasuntoa reippaasti alle tuon.

"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "

Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.

Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.

Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap tietoinen nykyisestä hintatasosta? Vaipat on törkeän kalliita ja niitä kuluu n. 1,5-3 vuoden ajan riippuen milloin lapsi oppii kuivaksi, vaatteita löytyy hyvällä tuurilla käytettynä kirpparilta mutta jotain on pakko ostaa uutenakin. Ruoan hinta on hävytön nykyään. Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista? Kyllä on täysin perusteltua venyttää lapsen yrittämistä siihen pisteeseen kun edes toisella (mielellään molemmilla) on vakituinen ja kohtuupalkkainen työ. 

Yhtä kalliita ne ovat niissäkin maissa, joissa ei ole kaikkia hyvinvointivaltion myöntämiä etuja.

Ja silti ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin täkäläiset kermaperseet.

Valaisen vielä että perheemme käteen jäävät tulot ovat n. 3000 euroa, josta karkeasti tonni lainoihin, max. tonni laskuihin ja loput ruokaan/harrastuksiin ja muihin huvituksiin tai tarpeelliseen tavaraan. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Minusta ihan suoranaista köyhyyttä on turha glamorisoida. "

Tämä on totta. Mutta on myös turha ajatella maailman olevan niin mustavalkoinen että siinä olisi vain yltäkylläistä elämää tai silkkaa köyhyttä. On myös olemassa niukempaa toimeentuloa joka on kuitenkin sellaista että ei nähdä nälkää ja kaikki ihan välttämätön saadaan hankittua. Ja sellaiseen toimeentuloon voi kyllä hankkia lapsia ihan hyvin. Ei tarvitse olla taloja ja farmariautoja aina valmiina.

Vedät kyllä ihan itse mustavalkoisen johtopäätelmän että rahasta huolissaan olevat haluavat yltäkylläistä elämää. Minulla ei ole edes taloa tai farmariautoa mutta isossa kaupungissa asuvana ja opintolainallisena kiinteät kuluni ovat noin tonnin luokkaa nykyään. Ja moni on ihan samassa veneessä jossa sitä rahaa on ihan pakko tulla jostain. Ja huom. tuo tonni sisältää oman osuuden ei-keskusta-alueen kaksiosta, opintolainan lyhennyksen ja vakuutukset. Kaikki muu kuten ruoka sitten siihen päälle. Moni yliopiston käynyt on samanlaisessa ansassa jossa on joutunut ottamaan lainaa rahoittaakseen opinnot ja on pakko asua isossa kaupungissa missä alan työpaikatkin ovat ja asuminen, oli se sitten vuokralla tai vaatimaton omistusasunto, maksavat. On ihan erilaiset lähtökohdat asua velattomana maalla ja elää sillä toisen puolison palkalla. Ja jokaiselle jotakin, mutta on väärin olettaa että kaupunkilaiset ne vaan ajattelee materiaa kun oikeasti ihan matemaattisesti kulurakenne on erilainen ja se on rahoitettava tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

"Opiskelijana useilla pariskunnilla on se tilanne että molemmat opiskelevat."

Ei minusta aloituksessakaan sanottu että lapset pitäisi tehdä opiskelijana. Pointti lienee se että ne lapset voi tehdä siinä 25-35v välissä myös silloin kun siinä ei vielä ole ehditty saada kaikkea mitä nykyään monesti odotetaan.

Nythän se lapsenteko menee liian usein siihen 35-40 väliin juuri siksi että vakituisen työpaikan saamisessa kestää niin kauan ja asunnot/talot kalliita.

 

"Ja muissa viesteissä on tuotu esiin sitä miten nykyhinnoilla yhdenkin ihmisen palkalla tekee tiukkaa."

Se että "tekee tiukkaa" ei ole mitenkään automaattisesti paha asia jos kuitenkin on kaikkea välttämätöntä. Se lapsi ei ensimmäiseen viiteen vuoteen tarvitse juuri mitään erityisen kallista tai asioita joita ei saisi käytettyinä. 

Kun haet pankista asuntolainaa, lainan määrää myöntäessään pankki huomioi sen, onko hakijalla lapsia vai ei. On siis helpompaa saada asuntolaina ennen lapsia kuin lasten hankinnan jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "

Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.

Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.

Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.

Mutta kaikille ei käynyt hyvin ja nykyään on huomattavasti todennäköisempää, ettei käy hyvin.

Nimenomaan, kaikille ei käynyt hyvin. Ja moni meistä on itse varttunut sellaisessa perheessä, jossa äiti tai isä on jäänyt syrjään työelämässä, koulutus jäänyt käyttämättä ja ehkä tehnyt jotain ns. hanttihommia. Emme halua toistaa vanhempiemme virheitä.

Huomaa tästäkin keskustelusta, että ihmiset alkavat jakautua. Toiset eivät voi millään ymmärtää että miksi nyt ei vain tekis paria lasta, kyllä töitä aina löytyy. Ei löydy. Eivätkä kaikki haaveile omakotitalosta ja mersusta pihalla. Minulle olisi riittänyt, jos olisin joskus edes työllistynyt ammattiin, johon korkeakoulusta valmistuin. Olisin mitoittanut kuluni sen mukaan. Tein hanttihommia, joo, mutta puoliso ei. Lisäksi tiesin että että minun täytyy käydä toinen tutkinto. Miten siinä olis lapsen kanssa jaksanut? Ehkä jotenkin pärjännyt, mutta lapsen kanssa täytyy elää normaalia arkea eikä sitä, että työkeikka iltaan, työkeikka aamuun eikä loppuviikosta tietoa. Puoliso haki töitä ympäri Suomea. 

Kyllä ihmiset tietävät mitä tekevät, he arvioivat riskit kun miettivät lapsenhankintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, täällä porukka selittää ihan pokkana, että "oli meilläkin vanha auto ja vuokrakämppä ja silti vaan muksut tehtiin". Teillä oli jokin varmuus, että saatte töitä tai saatte pitää työnne. "

Ei ollut. Itse sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 9 vuotta valmistumisen jälkeen, miehellä meni 12 vuotta.

Ja tuohon väliin tehtiin kaksi lasta.

Ihan fakta nyt vain on se että varsinkin ennen todella moni uskalsi tehdä lapset epävarmenmpaankin tilanteeseen kuin nykyään ja suurimmalle osalle meistä kävi silti oikein hyvin elämässä.

Mutta kaikille ei käynyt hyvin ja nykyään on huomattavasti todennäköisempää, ettei käy hyvin.

Jep, valmistuin alle 10v sitten ja silloin sai kyllä hakea töitä valmistumisen jälkeen mutta johonkin pääsi jokainen. Nykyään on paljon työttömyyttä, maailmantalous pandemian perästä kuralla, korkeat korot, työpaikat valuu halpamaihin ja AI rokottaa niitä jäljelle jääviä työpaikkoja. Ei yksinkertaisesti voi luottaa siihen että voi koulutuksen kanssa kävellä johonkin töihin kun sen aika tulee vaikka olisikin ihan yleispätevä koulutus eikä mikään marginaalinen kulttuurialan tutkinto. Vaikka tilanne ei olisi valmis ja ideaali perheelle, tulee jonkinlainen stabiilius, turvaverkosto ja tulevaisuudenusko löytyä. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen?"

Ei kukaan ole sanonut että niitä pitäisi tehdä köyhyyteen. Se että vanhemmilla ei ole vakituisia työpaikkoja tai omistusasuntoa ei vielä tarkoita että elettäisiin köyhyydessä.

Kun meille syntyi esikoinen niin kummallakaan ei ollut kuin pätkätöitä ja freelance-hommia ja asuntona oli asumisoikeus-kaksio. Ei ollut autoa eikä muuta vastaavaa. Ihan hyvin pärjättiin ja muistan ihanana aikana.

Nyt 25 vuotta myöhemmin meillä 120.000e vuositulot, omistusasunto ja uusi farmariauto sekä kesämökki. Mitään haittaa kellekään ei ole ollut sillä että ne lapset tehtiin jo silloin kun mitään näistä ei ollut. Ne materiaaliset asiat ovat sitten tulleet ajan myötä ja osana perheen elämää ja lasten kasvua. 

No hienoa kun teillä kävi hyvin. Meidän perheessä tuli rahariitoja, alkoholismia, mielenterveys ongelmia, ero ja rahatilanne jatkui niukkana, vaikka pahin helpottikin. Kyllä minustakin lapsuus oli siltikin ihan kivaa aikaa. Vaikka asuttiin neukkukuutiossa, minulla on sieltä hyvät muistot muiden köyhien lasten kanssa. On totta ettei lapset paljoa vaadi, lapsena elämä on kivaa jokatapauksessa. 

Mutta lähinnä en halua itse joutua siihen tilanteeseen mihin vanhempani joutuivat. Varsinkaan siihen mihin äitini joitui, raatamaan kahta työtä eron jälkeen. 

Ja isäni sekosi päästään. En saanut kauhean mieluisaa mielikuvaa perhe elämästä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pystyi tekemään silloin, kun korkeakoulutason tutkinto aikalailla takasi työpaikan. Nykyään, kun työpaikoista on järjetön kilpailu, se lapsi aikalailla sabotoi uran, jos et onnistu ajoittamaan lisääntymistä juuri oikeaan aikaan. Siksi varmasti moni lykkää perheen perustamista ja lopulta jää kokonaan lapsettomaksi. Yhteiskunnassa, jossa jokaiselle löytyy paikka ja perusturva, on paljon mukavampi kasvattaa uutta elämääkin ja tätä asiaa ei ainakaan nykyhallitus aja eteenpäin millään tasolla.

Tuo on vaan oire siitä, että niitä korkeakoulupaikkoja on liikaa. Korkeakoulun sijasta ihmiset pitäisi enemmän ohjata sellaisiin ammatteihin jotka työllistävät, kuten lähihoitaja tai hitsaaja. Lähihoitajana voi alkaa tienata jo heti, kun on 18-19 v.

Joo, mutta lähihoitajan palkalla elättää hädintuskin itsensä ellei tee koko ajan yövuoroja, jotka eivät taas sitten lapsiperheen arkeen oikein sovi.

Yhä useampi nainen on korkeakoulutettu, asuvat isoissa kaupungeissa joissa asuminen kallista. Ja pitää olla hyvä koulutus ja iso palkka että voi elää mukavasti kaupungissa. Sitten on vielä ne opintolainat maksettavana. Ei siinä pysty kotiäidiksi jäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap tietoinen nykyisestä hintatasosta? Vaipat on törkeän kalliita ja niitä kuluu n. 1,5-3 vuoden ajan riippuen milloin lapsi oppii kuivaksi, vaatteita löytyy hyvällä tuurilla käytettynä kirpparilta mutta jotain on pakko ostaa uutenakin. Ruoan hinta on hävytön nykyään. Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista? Kyllä on täysin perusteltua venyttää lapsen yrittämistä siihen pisteeseen kun edes toisella (mielellään molemmilla) on vakituinen ja kohtuupalkkainen työ. 

Yhtä kalliita ne ovat niissäkin maissa, joissa ei ole kaikkia hyvinvointivaltion myöntämiä etuja.

 

Ja silti ihmiset hankkivat enemmän lapsia kuin täkäläiset kermaperseet.

 

Kyllä syntyvyys on laskenut ihan kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan, kaikille ei käynyt hyvin. Ja moni meistä on itse varttunut sellaisessa perheessä, jossa äiti tai isä on jäänyt syrjään työelämässä, koulutus jäänyt käyttämättä ja ehkä tehnyt jotain ns. hanttihommia. Emme halua toistaa vanhempiemme virheitä.

Huomaa tästäkin keskustelusta, että ihmiset alkavat jakautua. Toiset eivät voi millään ymmärtää että miksi nyt ei vain tekis paria lasta, kyllä töitä aina löytyy. Ei löydy. Eivätkä kaikki haaveile omakotitalosta ja mersusta pihalla. Minulle olisi riittänyt, jos olisin joskus edes työllistynyt ammattiin, johon korkeakoulusta valmistuin. Olisin mitoittanut kuluni sen mukaan. Tein hanttihommia, joo, mutta puoliso ei. Lisäksi tiesin että että minun täytyy käydä toinen tutkinto. Miten siinä olis lapsen kanssa jaksanut? Ehkä jotenkin pärjännyt, mutta lapsen kanssa täytyy elää normaalia arkea eikä sitä, että työkeikka iltaan, työkeikka aamuun eikä loppuviikosta tietoa. Puo

Erinomainen kommentti. Omat vanhempani olivat tavallisia duunareita ja äiti melkein pari vuosikymmentä kotiäitinä. Perheessä ei ollut esim. päihdeongelmia, mutta taloudellista ja henkistä väkivaltaa ja stressiä ja riitaa rahasta. Vähän tilaa, ahdasta, jokainen isompi menoerä sai isän raivoamaan. Isän mielestä lapset eivät tarvitse joulu- tai synttärilahjoja ellei ollut tarvetta esim. suksille tai muulle yleishyödylliselle. Ankeaa oli ja hävetti olla se köyhän perheen lapsi. Vanhempani olivat kyllä ahkeria ja saivat neljä lasta. Mutta näin kypsässä aikuisiässä puolet elää sossun varassa päihde- ja mt-ongelmien takia. Kaksi meistä maksaa tietysti veroja mutta nettovaikutus siltikin varmasti negatiivinen. Ja olen varma että sisaruksiini vaikuttaa ankea lapsuus lieveilmiöineen. Rahan puute näytteli hyvin isoa roolia tuossa kuviossa. Tutkitusti köyhyys on negatiivinen asia ja sosioekonominen asema periytyy vahvasti joten on vastuutonta hankkia lapsia tilanteeseen jossa ei ole vain kyse siitä että perheen tulot ovat hetkellisesti matalammat vaan siitä että ei ole edes takeita että tilanne paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi kukaan haluaa lapsia tehdä köyhyyteen?"

Ei kukaan ole sanonut että niitä pitäisi tehdä köyhyyteen. Se että vanhemmilla ei ole vakituisia työpaikkoja tai omistusasuntoa ei vielä tarkoita että elettäisiin köyhyydessä.

Kun meille syntyi esikoinen niin kummallakaan ei ollut kuin pätkätöitä ja freelance-hommia ja asuntona oli asumisoikeus-kaksio. Ei ollut autoa eikä muuta vastaavaa. Ihan hyvin pärjättiin ja muistan ihanana aikana.

Nyt 25 vuotta myöhemmin meillä 120.000e vuositulot, omistusasunto ja uusi farmariauto sekä kesämökki. Mitään haittaa kellekään ei ole ollut sillä että ne lapset tehtiin jo silloin kun mitään näistä ei ollut. Ne materiaaliset asiat ovat sitten tulleet ajan myötä ja osana perheen elämää ja lasten kasvua. 

 

No hienoa kun teillä kävi hyvin. Meidän perheessä tuli rahariitoja, alkoholismia,

Nykyään ei lapset enää edes leiki pihalla, vaan somessa pitäisi osata menestyä. Joten meidän lapsuudessa ei se köyhyys tuntunut niin pahalta kun oli kuitenkin kavereita ja juostiin pitkin pihoja. Hyvät muistot jäi köyhyydestä huolimatta. Maailma on vaan ihan erilainen nykyään. Tuntuu ettei tämä ole enää lasten paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pystyi tekemään silloin, kun korkeakoulutason tutkinto aikalailla takasi työpaikan. Nykyään, kun työpaikoista on järjetön kilpailu, se lapsi aikalailla sabotoi uran, jos et onnistu ajoittamaan lisääntymistä juuri oikeaan aikaan. Siksi varmasti moni lykkää perheen perustamista ja lopulta jää kokonaan lapsettomaksi. Yhteiskunnassa, jossa jokaiselle löytyy paikka ja perusturva, on paljon mukavampi kasvattaa uutta elämääkin ja tätä asiaa ei ainakaan nykyhallitus aja eteenpäin millään tasolla.

Tuo on vaan oire siitä, että niitä korkeakoulupaikkoja on liikaa. Korkeakoulun sijasta ihmiset pitäisi enemmän ohjata sellaisiin ammatteihin jotka työllistävät, kuten lähihoitaja tai hitsaaja. Lähihoitajana voi alkaa tienata jo heti, kun on 18-19 v.

Joo, mutta lähihoitajan palkalla elättää hädintuskin itsensä ellei tee koko ajan yövuoroja, jotka eivät taas sitten lapsiperheen arkeen oikein sovi.

Toimeentulotuellakin elättää itsensä, ja siihen verrattuna lähihoitajan päivävuorostakin saama raha on iso.

Erinomainen kommentti myös sinulta, nro 97. (En halua laittaa pitkää lainausta, hankala lukea.)

Mulla oli myös tuon tyyppinen lapsuus, tosin äiti oli kotiäiti ja töissä vain vähän aikaa ennen eläkeikää. Meitä on kaksi lasta ja olemme molemmat hyvin aktiivisesti olleet työelämässä ja hankkineet lisäkoulutusta. Mutta juuri siksi, että äiti oli kotiäitinä lähes orjan asemassa. Mitään ei puuttunut, mutta hyväpalkkainen isä motkotteli aina "turhuuksiin haaskaamisesta". Turhuuksia olivat tietysti kaikki äidin ja meidän lasten ostokset, lukuunottamatta juuri noita sukdia, kouluvaatteita yms itsestäänselvyyksiä.

Päätin jo ala-asteikäisenä, etten ikinä ota riskiä, että jäisin kotiäidiksi, se oli mun mielestä ja on edelleen pahin kohtalo naiselle. Toki asia eri, jos on kotiäiti omasta tahdostaan, mutta en kyllä ymmärrä sitäkään. 

Naiset haluavat uransa jonkinlaiselle alulle, etteivät jäisi makselemaan eronneina ja alipalkattuina opintolainojaan. Tällaisenkin naisen tiedän, pahempi kohtalo ku mun äidillä, jolla ei ollu niitä opintolainojakaan.

Ja miksi kukaan haluaisi jättää koulutuksensa käyttämättä??