Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja. Jos oma elämä on yhtä pätkätyötä ja työttömyysjaksoa, eikä näytä siltä, että asia mitenkään ainakaan parempaan muuttuisi sillä, että kotiäitelisi siinä välissä, niin ei oikein uskalla. Itse olin köyhien vanhempien lapsi, enkä halua samaa osaa omille lapsille.

Lapsi ei oikeasti tarvitse niitä kalliimpia juttuja. Ihan hyvin pärjää ilman omakotitaloa ja jopa ilman omistusasuntoa. Edes auto ei ole pakollinen jos asuu keskeisellä paikalla palvelujen lähellä tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Puhumattakaan siitä, että lasta käytettäisiin jossain kalliissa urheilu- tai muissa treeneissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap tietoinen nykyisestä hintatasosta? Vaipat on törkeän kalliita ja niitä kuluu n. 1,5-3 vuoden ajan riippuen milloin lapsi oppii kuivaksi, vaatteita löytyy hyvällä tuurilla käytettynä kirpparilta mutta jotain on pakko ostaa uutenakin. Ruoan hinta on hävytön nykyään. Aloitanko edes paasaamaan sähkön, veden ynnä muun asumisen hinnoista? Kyllä on täysin perusteltua venyttää lapsen yrittämistä siihen pisteeseen kun edes toisella (mielellään molemmilla) on vakituinen ja kohtuupalkkainen työ. 

En sanonut että molempien on hyvä olla työttömiä. Toisella on toki hyvä olla vakituinen kokopäivätyössä, jolla tienaa edes kohtuullisesti. Jos asutaan kalliilla alueella, niin vaikeaa on yhden palkalla pärjätä. Me pärjäsimme, koska tingimme asumisen laadusta. Ja muutenkin elimme nuukasti. Ei tarvinnut saada kaikkea heti. Ap

Kaikki eivät pärjää, vaan on pakko mennä töihin heti, kun vauvan vain voi ylipäätään viedä hoitoon. Me kaikki emme ole hyvätuloisia, edes se toinen osapuoli taloudessa. Teillä oli  noin ja on helppo silloin muita neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että opiskeluaikana paras aika hankkia lapsia! Älkää nyt hyvänen aika niin toimiko. Kannattaa nauttia ihan suosiolla siitä huolettomasta nuoruudesta, vapaudesta tulla ja mennä ovesta riennoille, matkustella, nauttia päivistä jolloin EI tarvitse tehdä mitään. Kaikki muuttuu seuraavan ~20 vuoden ajaksi lapsen myötä. Lapsiperhe-elämäkin on antoisaa, mutta juoksut kannattaa juosta ennen sitä. Joskus 25-30 vuoden välissä voi alkaa harkita lisääntymistä. 

Ensin eletään niitä juoksuja, sitten säästetään omaa taloa varten, ja viimein kun joskus 35-40-vuotiaana ollaan tavoitteessa, niin huomataankin, että keski-ikä on ovella ja hedelmällisyyttä ei enää ole. Se siitä lastenteosta sitten.

Tää on ihan totta. Jälkeenpäin ajateltuna olisimme ihan hyvin voineet miehen kanssa hankkia lapsen jo opiskeluaikana. Eihän me edes matkusteltu tai biletetty kun ei ollut rahaa! Sit siinä vaiheessa kun tutkinto valmis ja aika mennä työelämään niin ei heti tarvi jäädä mammalomalle. Nyt kaikilla tutuilla on niin että vauvakuumetta olisi, mutta haluavat olla töissä vielä vähän aikaa ja maksella pois lainoja ja kohta paukahtaakin mittaristoon 35 ikävuotta eikä välttämättä se haave 3 lapsesta ehdi enää toteutua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja. Jos oma elämä on yhtä pätkätyötä ja työttömyysjaksoa, eikä näytä siltä, että asia mitenkään ainakaan parempaan muuttuisi sillä, että kotiäitelisi siinä välissä, niin ei oikein uskalla. Itse olin köyhien vanhempien lapsi, enkä halua samaa osaa omille lapsille.

Lapsi ei oikeasti tarvitse niitä kalliimpia juttuja. Ihan hyvin pärjää ilman omakotitaloa ja jopa ilman omistusasuntoa. Edes auto ei ole pakollinen jos asuu keskeisellä paikalla palvelujen lähellä tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Puhumattakaan siitä, että lasta käytettäisiin jossain kalliissa urheilu- tai muissa treeneissä.

Sinulla on omituinen harha, että nykymaailmassa lapsille voisi tarjota edes pysyvyyttä. Ei pysty, jos ei ole riittävän hyvässä asemassa. 

Kyse ei ole siitä, että tyytyisi pikkukolmioon okt:n sijasta vaan siitä, että eletäänkö kiertolaisina työn perässä hyppien (vai luovutetaanko kokonaan ja jättäydytään työttömiksi) ja lapsi jää taloudellisesti ja sosiaalisesti vielä köyhemmäksi kuin vanhempansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsia ei vain aleta tekemään. Yritä nyt löytää vain se nussittava ensin.

Jaa, no oletus tässä oli että mies jo löytyy. Ja mieluusti hyvä sellainen. Itse tein lapset nuorena, olin työtön eikä ollut edes ammattia. Mies kantoi taloudellisen vastuun. Itse tein osa-aikatöitä. Lasten kasvettua opiskelin ammatin ja olen ollut töissä. Moni varmaan kauhistelee, mutta en jäänyt mistään paitsi. Ap

Olet elänyt aivan erilaisessa maailmassa kuin nuoret naiset nykypäivänä - enää miehet eivät halua ottaa taloudellista vastuuta perheestään. Raskaaksi hankkiutuva työtön/opiskelijanainen saa kuulla vain yrittävänsä loisia miehen lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja. Jos oma elämä on yhtä pätkätyötä ja työttömyysjaksoa, eikä näytä siltä, että asia mitenkään ainakaan parempaan muuttuisi sillä, että kotiäitelisi siinä välissä, niin ei oikein uskalla. Itse olin köyhien vanhempien lapsi, enkä halua samaa osaa omille lapsille.

Lapsi ei oikeasti tarvitse niitä kalliimpia juttuja. Ihan hyvin pärjää ilman omakotitaloa ja jopa ilman omistusasuntoa. Edes auto ei ole pakollinen jos asuu keskeisellä paikalla palvelujen lähellä tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Puhumattakaan siitä, että lasta käytettäisiin jossain kalliissa urheilu- tai muissa treeneissä.

Sinulla on omituinen harha, että nykymaailmassa lapsille voisi tarjota edes pysyvyyttä. Ei pysty, jos ei ole riittävän hyvässä asemassa. 

Kyse ei ole siitä, että tyytyisi pikkukolmioon okt:n sijasta vaan siitä, että eletäänkö kiertolaisina työn perässä hyppien (vai luovutetaanko kokonaan ja jättäydytään työttömiksi) ja lapsi jää taloudellisesti ja sosiaalisesti vielä köyhemmäksi kuin vanhempansa. 

Siis lapsi traumatisoituu jos vanhemmilla ei ole vakinaisia työsuhteita? Ne vakinaiset työsuhteet alkavat olla harvinaisuus varsinkin lisääntymisikäisillä pari-kolmekymppisillä, joten tämä kyllä selittää hyvin syntyvyyden laskun.

Jos ihan kylmästi ajattelee järjellä, niin kyllä, lasten saaminen opiskeluvuosina olisi monelta kantilta järkevää. 

Sitten on tietysti se toinen puoli asiassa: Suurin osa ihmisistä ei ole parikymppisenä millään lailla kypsä äidiksi tai isäksi, silloin vasta opiskellaan sitä aikuisuuttakin. Opiskeluvuosien vapaus: bileet, treffailut, opiskelijajärjestöt ja kerhot, kesätyöpätkät, vuosi vaihdossa, reppureissut Aasiassa tai interreilit Euroopassa... Ne ovat monelle parikymppiselle tosi tärkeitä kasvamisen ja aikuistumisen vuosia. Ajatus omasta vanhemmuudesta ja pikkulapsiperheen arjesta voi olla todella kaukainen.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsia ei vain aleta tekemään. Yritä nyt löytää vain se nussittava ensin.

Jaa, no oletus tässä oli että mies jo löytyy. Ja mieluusti hyvä sellainen. Itse tein lapset nuorena, olin työtön eikä ollut edes ammattia. Mies kantoi taloudellisen vastuun. Itse tein osa-aikatöitä. Lasten kasvettua opiskelin ammatin ja olen ollut töissä. Moni varmaan kauhistelee, mutta en jäänyt mistään paitsi. Ap

Olet elänyt aivan erilaisessa maailmassa kuin nuoret naiset nykypäivänä - enää miehet eivät halua ottaa taloudellista vastuuta perheestään. Raskaaksi hankkiutuva työtön/opiskelijanainen saa kuulla vain yrittävänsä loisia miehen lompakolla.

Ei tästä ole kuin 10 vuotta aikaa. Ja teinhän minä iltaisin töitä, kun lapset olivat pieniä. Toki miehellä on suurempi taloudellinen vastuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan kylmästi ajattelee järjellä, niin kyllä, lasten saaminen opiskeluvuosina olisi monelta kantilta järkevää. 

Sitten on tietysti se toinen puoli asiassa: Suurin osa ihmisistä ei ole parikymppisenä millään lailla kypsä äidiksi tai isäksi, silloin vasta opiskellaan sitä aikuisuuttakin. Opiskeluvuosien vapaus: bileet, treffailut, opiskelijajärjestöt ja kerhot, kesätyöpätkät, vuosi vaihdossa, reppureissut Aasiassa tai interreilit Euroopassa... Ne ovat monelle parikymppiselle tosi tärkeitä kasvamisen ja aikuistumisen vuosia. Ajatus omasta vanhemmuudesta ja pikkulapsiperheen arjesta voi olla todella kaukainen.    

Nykyään on tapana ajatella, että aikuisuus koittaa vasta noin 30-vuotiaana. Alle 30-vuotiaat ovat ihan lainkin mukaan nuoria eikä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan kylmästi ajattelee järjellä, niin kyllä, lasten saaminen opiskeluvuosina olisi monelta kantilta järkevää. 

Sitten on tietysti se toinen puoli asiassa: Suurin osa ihmisistä ei ole parikymppisenä millään lailla kypsä äidiksi tai isäksi, silloin vasta opiskellaan sitä aikuisuuttakin. Opiskeluvuosien vapaus: bileet, treffailut, opiskelijajärjestöt ja kerhot, kesätyöpätkät, vuosi vaihdossa, reppureissut Aasiassa tai interreilit Euroopassa... Ne ovat monelle parikymppiselle tosi tärkeitä kasvamisen ja aikuistumisen vuosia. Ajatus omasta vanhemmuudesta ja pikkulapsiperheen arjesta voi olla todella kaukainen.    

Kaikkiko ovat siellä yliopistossa, ja vielä pitkän kaavan mukaan eli vaihdot sun muut läpikäyden? Tyypillinen interrail taitaa muuten kestää viikon tai pari...

Opiskelijana en alkaisi lasta hankkimaan. Opiskelijan tulotaso oli muutenkin niukka ja olisi ollut kurjaa elää vaipparallia kun ne koulukaverit eli tavallista, huoletonta nuoren aikuisen elämää johon kuului bileet ja itsenäiseen aikuiselämään totuttautuminen. Lisäksi löysin oman mieheni ja ensimmäisen poikaystävän vasta vikana opiskeluvuotena ja asuin solussa joten tuo ei kyllä ollut otollinen aika hankkia lasta. 

Mutta omana opiskeluaikana josta nyt ei ole niin kauan, oli se hyvä asia että kaikki oli paljon edullisempaa ja koulun jälkeen pääsi kyllä työelämän syrjään kiinni. Nykyään kaikki on kallista ja kenenkään työllisyys ei ole varmaa. Tuollainen yleinen epävarmuus jarruttelee kyllä lisääntymishaluja tehokkaasti.

Jos olisin perustanut perheen opiskeluaikana, ei minulla olisi ollut aikaa lapselle. Päivällä yliopistoilla ja illalla tenttiin lukua ja mahdollisesti töitä. Kesälomat meni kesätöissä (välttämätöntä niin rahan kuin alan työkokemuksen kannalta). Miehellä sama tilanne. Eli lapsi olisi joutunut olemaan päiväkodissa ilman lomia jo vuoden ikäisestä asti. 

Elämä valmistumisen jälkeen oli epävarmaa. Miten siinä lapsiperhe arki järjestetään jos vanhemmat saavat työpaikat 300 km päässä toisistaan. 

Lisäksi myönnän että minua olisi harmittanut nuorena hoitaa vauvaa kun kaverit käy festareilla, risteilyillä ja matkustelevat. 

Koska miehellä pitää olla rahaa tai ainakin kyky tehdä sitä, jotta voi elättää naisen suhteessa, sekä sen jälkeen. Tälläkin foorumilla on satoja naisia, jotka varastavat lapselle tarkoitetun elatusavun.

Ei kai siihen tulot ole se määräävin asia, kyllä se nyt vain on oltava terve korvienväli ja taju mitä on vastuullisuus ja vankka sitoutminen siihen mitä tekee. Lapsi ei ole lelu joka on kiva olemassa, lapsi on kokonainen ihminen jonka tulevasta elämästä olet valtavan suuressa vastuussa.

Et voi panna sitä vain sivuun kun pitää päästä ryyppäämään.  Et voi unohtaa jonnekin kun nyt ei vaan huvita.

Sinä olet sille lapselle koko maailma.  Hän on täysin riippuvainen sinusta ja siitä turvasta ja hoivasta mitä hänelle kykenent antamaan.  Köyhemmässäkin kodissa voi kasvaa onnellisia terveitä lapsia kun vain puitteen missä kasvaa on terveet ja turvalliset ja ehdoitta rakastavat.

Kun nyt katsoo yhä vain kasvavaa pahoinvointia jo lasten ja nuorten keskuudessa tuntuu tosi kamalalta ajatella miten vanhemmuus on niin tosi monelta täysin hukassa. Oman pahoinvointinsa keskellä ei kyetä pitämään huolta jälkikasvustaan eikä takaamaan tervettä kasvua ja kehitystä. Syy ei ole lapsissa ja nuorissa vaan siinä missä he kasvavat. Ympäristössä ja suhtautumisessa heihin.  Sairaassa ympäristössä ei voi tervettä kasvua edellyttää.

Siinä mielessä on vain hyvä asia että  syntyvyys pienenee. Kun ei kyetä antamaan kunnon pohjaa kasvaa ja tulevaisuutta joka ei olisi niin epävarma ja pelottava on parempi kun jää syntymättä.

Itse en koskaan ole edes harkinnut lasten hankintaa. 

"Siis lapsi traumatisoituu jos vanhemmilla ei ole vakinaisia työsuhteita? Ne vakinaiset työsuhteet alkavat olla harvinaisuus varsinkin lisääntymisikäisillä pari-kolmekymppisillä, joten tämä kyllä selittää hyvin syntyvyyden laskun."

No kyllä varmasti jos pätkätyöläisyys tarkoittaa jatkuvaa muuttamista ja taloudellista kärvistelyä. Tosi kiva lapselle kun kaverit ja paikat vaihtuvat koko ajan, mahdollisesti harrastukset ja muut vapaa-ajan toimet aina tehdään sen mukaan mikä rahatilanne on. Myös vanhempien jatkuva stressi vaikuttaa jokaisen perheenjäsenen elämänlaatuun.

Kai siinä on se ajatus että on tulot vakaat,aika syvältä sieltä huolehtia muksusta ja saada tosi epäsäännöllisiä tuloja ja/tai sosiaalitukia. Lasten hankkiminen ja kasvattaminen ei ole halpaa näin pohjoisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan kylmästi ajattelee järjellä, niin kyllä, lasten saaminen opiskeluvuosina olisi monelta kantilta järkevää. 

Sitten on tietysti se toinen puoli asiassa: Suurin osa ihmisistä ei ole parikymppisenä millään lailla kypsä äidiksi tai isäksi, silloin vasta opiskellaan sitä aikuisuuttakin. Opiskeluvuosien vapaus: bileet, treffailut, opiskelijajärjestöt ja kerhot, kesätyöpätkät, vuosi vaihdossa, reppureissut Aasiassa tai interreilit Euroopassa... Ne ovat monelle parikymppiselle tosi tärkeitä kasvamisen ja aikuistumisen vuosia. Ajatus omasta vanhemmuudesta ja pikkulapsiperheen arjesta voi olla todella kaukainen.    

Kaikkiko ovat siellä yliopistossa, ja vielä pitkän kaavan mukaan eli vaihdot sun muut läpikäyden? Tyypillinen interrail taitaa muuten kestää viikon tai pari...

Häh? Onhan niitä opiskelijabileitä ja kaikenlaista harrastustoimintaa ammattikorkeakouluissakin todella paljon, ihan samalla lailla kuin yliopistoissakin. Lukioissa ja ammattikouluissa vähemmän, mutta ihan niin nuorista tässä ei kai puhuta, vaan yli parikymppisistä. Reilaamassa ollaan yleensä noin kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

"Siis lapsi traumatisoituu jos vanhemmilla ei ole vakinaisia työsuhteita? Ne vakinaiset työsuhteet alkavat olla harvinaisuus varsinkin lisääntymisikäisillä pari-kolmekymppisillä, joten tämä kyllä selittää hyvin syntyvyyden laskun."

No kyllä varmasti jos pätkätyöläisyys tarkoittaa jatkuvaa muuttamista ja taloudellista kärvistelyä. Tosi kiva lapselle kun kaverit ja paikat vaihtuvat koko ajan, mahdollisesti harrastukset ja muut vapaa-ajan toimet aina tehdään sen mukaan mikä rahatilanne on. Myös vanhempien jatkuva stressi vaikuttaa jokaisen perheenjäsenen elämänlaatuun.

Tuokin on kumma juttu, että harrastuksen pitää olla jotain kallista. Ikään kuin lapsi ei voisi harrastaa ilman, että hänelle palkataan valmentaja.

Ihmisten aikuistumista pitäisi saada varhaisemmaksi. Ennen aikuisiksi tultiin jo siinä 20 ikävuoden kieppeillä, ja oli ihan ok saada lapsi siinä iässä.