HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Eliittilukioita on aika turha edes repiä koko keskusteluun mukaan. Ne jotka niihin pääsee saa ylioppilastodistuksen ihan lukemattakin, koska tarvitsevat valtavan yleissivistyksen ihan päästäkseen ko kouluihin. Tottakai valiot tietävät pääsevänsä korkeakouluun ja saavansa hyvän yo-todistuksen.

En minäkään oleta huonoja tuloksia asioissa, joissa olen selvästi keskivertoa parempi. Enkä hyviä niissä joissa olen selkeästi keskivertoa huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomesta puhuttaessa " valkoisen keskiluokan normi" on outo käsite. Ihan kuin meillä olisi jonkun muun värisen keskiluokan normi, joka on erilainen? Suomessa  ei mielestäni ole kuin yksi iso keskiluokka, oli minkä värinen oli. EHKÄ USAan sopiva käsite.

Tää on tätä lehdistön jenkki-ihannointia. 95% suomalaisista on valkosia.

Tämä. Täällä ei oikeastaan ole kuin valkoisia, eli meillä on valkoinen keskiluokka. Kuten on valkoiset köyhät ja valkoiset rikkaat. Muut väritykset on niin marginaalia, että turha edes erottaa heitä omaksi luokakseen.

Mutta nykyisin kaikki revitään kritiikittä jenkeistä. BLM aikaankin joku tumma tyttö huusi mielenosoittajille mustien rakentaneen Helnsingin ja mustien voivan purkaa Helsingin. Muuten hyvä, mutta täällä on kaikki olleet valkoisia aina. Ei täällä ole mustat rakentaneet mitään, kun ei heitä täällä ole ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te tulkitsette tuon niin, että jotenkin paheksutaan keskiluokkaista pärjäämistä ja sitä, että lapset esimerkiksi harrastavat ja jatkavat yliopistoon? Eihän tuossa ketään yksilöä osoitella, vaan mietitään erilaisia lähtökohtia ja sitä, miten vaikka maahanmuuttajanuorten kouluttautumista voitaisiin tukea esimerkiksi oppilaanohjauksessa.

Minkä tuen kuvittelet riittävän, jos joka päivä koti tai kaveripiiri käytännössä tekee päinvastaista työtä? Se huostaanotto olisi ainoa toimiva keino, ellei kyse ole poikkeuksellisen lahjakas tai päättäväinen ihminen. Elinkäytännössä lapsi jolle koulu on lapsellisen helppoa luonnostaan tai joka ei välitä toisten ihmisten mielipiteistä, ei edes omien vanhempien. Useimmille naisille moinen ajatusmaailma tuntuu kovin vieraalta.

Mä kirjoitin ällän paperit aikoinaan, mutta päättötodistuksen keskiarvo oli kasin pinnassa. Kun katselin hakuvaatimuksia, en olis pääsyt mua kiinnostaviin paikkoihin pisteilläni. Siksi yliopisto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te tulkitsette tuon niin, että jotenkin paheksutaan keskiluokkaista pärjäämistä ja sitä, että lapset esimerkiksi harrastavat ja jatkavat yliopistoon? Eihän tuossa ketään yksilöä osoitella, vaan mietitään erilaisia lähtökohtia ja sitä, miten vaikka maahanmuuttajanuorten kouluttautumista voitaisiin tukea esimerkiksi oppilaanohjauksessa.

Minkä tuen kuvittelet riittävän, jos joka päivä koti tai kaveripiiri käytännössä tekee päinvastaista työtä? Se huostaanotto olisi ainoa toimiva keino, ellei kyse ole poikkeuksellisen lahjakas tai päättäväinen ihminen. Elinkäytännössä lapsi jolle koulu on lapsellisen helppoa luonnostaan tai joka ei välitä toisten ihmisten mielipiteistä, ei edes omien vanhempien. Useimmille naisille moinen ajatusmaailma tuntuu kovin vieraalta.

Ja kun sitä tukea on jo saatavilla vaikka minkälaista. Mutta jos asenne on hälläväliä, niin sille ei kukaan voi mitään. Sama asia kuin kotoutumisessa. Jos ihminen haluaa kotoutua, hän kotoutuu. Jos ei halua, mikään tuki ja pakottaminen ei auta.

Ehdotan tueksi omia luokkia mm-lapsille, jossa nämä saisivat erityistä tukea opintoihinsa koko peruskoulun ajan ja tarvittaessa toisellakin asteella, nyt kun se on pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousuun vaikuttaa muutkin asiat kuin maksuton koulutus. Kodin arvot, kunnianhimo, vanhempien mahdollisuus tukea koulunkäyntiä, kavereiden esimerkki jne. 

Jep. Minun vanhempani ovat sitä sukunsa ensimmäisten koulutettujen sukupolvea. Heidän vanhemmillaan ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ja olivat siis työläisiä ja pienviljelijöitä, jotka halusivat lapsilleen parempaa ja patistivat opiskelemaan (mummo kuulemma pakotti isän lukioon). Ovat syntyneet 50-60-luvuilla ja tämä on todellakin yleinen tarina sen ikäluokan korkeakoulutettujen keskuudessa. 

Nykyaika on sikäli erilaista, että mahdollisuus opiskella on ollut jo sen verran pitkään, että on harvinaisempaa päätyä työläisperheestä yliopistoon, ne jotka pitää opiskelua arvossa ovat suurimmaksi osaksi itsekin opiskelleet, ja tämä sitten välittyy lapsille tietysti. Vaikka onhan sitä aina poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te tulkitsette tuon niin, että jotenkin paheksutaan keskiluokkaista pärjäämistä ja sitä, että lapset esimerkiksi harrastavat ja jatkavat yliopistoon? Eihän tuossa ketään yksilöä osoitella, vaan mietitään erilaisia lähtökohtia ja sitä, miten vaikka maahanmuuttajanuorten kouluttautumista voitaisiin tukea esimerkiksi oppilaanohjauksessa.

Minkä tuen kuvittelet riittävän, jos joka päivä koti tai kaveripiiri käytännössä tekee päinvastaista työtä? Se huostaanotto olisi ainoa toimiva keino, ellei kyse ole poikkeuksellisen lahjakas tai päättäväinen ihminen. Elinkäytännössä lapsi jolle koulu on lapsellisen helppoa luonnostaan tai joka ei välitä toisten ihmisten mielipiteistä, ei edes omien vanhempien. Useimmille naisille moinen ajatusmaailma tuntuu kovin vieraalta.

Paras olisi jos mm-perheen lapsi kaveeraisi nörtimpien kanssa. Eli siis pyörisi porukassa, jossa koulunkäynti koetaan tärkeäksi ja halutaan hyviä numeroita.

Kovin usein etenkin pojat vaan tuntuvat ajautuvan sinne riehakkaiden keskuuteen, jotka eivät koe koulunkäyntiä tai numeroita mitenkään tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä aloitus..koululla mitään väliä..tutkinnolla on! Revi siitä räkänokka perssuĺlli

Sulla ei ainakaan ole koulutusta, hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkanousuun vaikuttaa muutkin asiat kuin maksuton koulutus. Kodin arvot, kunnianhimo, vanhempien mahdollisuus tukea koulunkäyntiä, kavereiden esimerkki jne. 

Jep. Minun vanhempani ovat sitä sukunsa ensimmäisten koulutettujen sukupolvea. Heidän vanhemmillaan ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ja olivat siis työläisiä ja pienviljelijöitä, jotka halusivat lapsilleen parempaa ja patistivat opiskelemaan (mummo kuulemma pakotti isän lukioon). Ovat syntyneet 50-60-luvuilla ja tämä on todellakin yleinen tarina sen ikäluokan korkeakoulutettujen keskuudessa. 

Nykyaika on sikäli erilaista, että mahdollisuus opiskella on ollut jo sen verran pitkään, että on harvinaisempaa päätyä työläisperheestä yliopistoon, ne jotka pitää opiskelua arvossa ovat suurimmaksi osaksi itsekin opiskelleet, ja tämä sitten välittyy lapsille tietysti. Vaikka onhan sitä aina poikkeuksia

Toki nykyisin isolla osalla vanhemmista on korkeakoulutus, koska entiset opistotasontutkinnot ovat myös korkeakouluissa amk uudistuksen myötä. Eli paikkoja on ylipäätään tarjolla enemmän ja tästä syystä myös korkeakoulutettuja on enemmän.

Monilta myös unohtuu että esimerkiksi sairaanhoitajista osa ei ole opiskellut korkeakoulussa, koska ko. tutkinto ei ole ollut korkeakoulussa kuin muutamankymmenen vuotta. Tämä toki ei vähennä osaamisen arvoa, mutta joku eläköityvä hoitaja ei välttämättä ole saanut koulutustaan korkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Kolikon toinen puoli voi olla se, ettei tarvitse ottaa lainaa, voi valmistua nopeammin, voi ehkä asua mukavammin ja syödä parempaa ruokaa, mahdollisesti säästää kaikki kesätyörahat jne. Parhaimmillaan lainat sijoittamalla jopa rahoittaa ensiasunnon käsirahan. 

Itsestään oppii pitämään huolta kaksivitosenakin.

AMk tutkinto on alempi korkakoulututkinto, ehkä jutussa puhuttiin yliopistoista. Tosin sinne nyt voi hakeutua myös ammattitutkinnolla ja amk-tutkinnolla kiintiöllä maisterikoulutukseen. En sitten tiedä miten näitä arvostetaan, verkostoituminen on parempaa näillä, joilla on hyvä perhetausta. Ja ilman verkostoja ei kyllä saa Suomesta hyviä työpaikkoja. Eli eriytymistä kyllä tapahtuu jo siinä, kenen piippuun sinut synnyttäessäsi tiputetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Kolikon toinen puoli voi olla se, ettei tarvitse ottaa lainaa, voi valmistua nopeammin, voi ehkä asua mukavammin ja syödä parempaa ruokaa, mahdollisesti säästää kaikki kesätyörahat jne. Parhaimmillaan lainat sijoittamalla jopa rahoittaa ensiasunnon käsirahan. 

Itsestään oppii pitämään huolta kaksivitosenakin.

Tämä. Samalla tavalla passattavina ne muuten vaan kotona asuvat 25v on ja silti oppivat hoitamaan omat laskunsa.

Tuo rikkaiden vanhempien avokätisen tuen paheksunta on hyvin usein vain kateutta siitä, että jollain on rahaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.

Totta. Heillä riittää mielen voimia siihen. Niillä, jotka on heikossa asemassa, usein kaikki voimavarat menee pelkkään selviytymiseen. Jatkuva henkinen stressi siitä, miten tulla toimeen huomenna, tai ensi viikko. Siitä on tehty monia tutkimuksia, jotka osoittavat noin.

Ei koske itseäni, mutta voin silti ymmärtää voimavarojen suuren merkityksen. Omakohtaista kokemusta omista lapsistani. Kyllä se käytännössä vain oli niin, että ohjatessa ja opettaessa omia, tuli tavallaan kerrattua peruskoulu kolmeen kertaan. Vaatii paljon aikaa ja vaivaa valvoa, opettaa, ja ohjata, tarkastaa läksyjä, pitää huolta riittävästä kokeisiin valmistautumisesta, tehdä itse lisätehtäviä jne. Ja kaikki muun normaalin elämänkulun päälle töiss

Ei duunaritausta tarkoita samaa kuin voimavarojen puute. Silloin puhutaan eri tason ongelmista. Vaivaa vaaditaan, mutta se ei pitäisi tulla yllätyksenä. Apuakin saa tarvittaessa palkkaamalla vaikka jonkun opiskelijan tukiopettajaksi vaikeampiin aineisiin, jos omat kyvyt eivät riitä.

Aika usein ne korkeakoulutetut vanhemmat painostaa/ohjaa lapsensa korkeakouluihin kun taas alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat vanhemmat antaa lapsen itse valita mitä tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Kolikon toinen puoli voi olla se, ettei tarvitse ottaa lainaa, voi valmistua nopeammin, voi ehkä asua mukavammin ja syödä parempaa ruokaa, mahdollisesti säästää kaikki kesätyörahat jne. Parhaimmillaan lainat sijoittamalla jopa rahoittaa ensiasunnon käsirahan. 

Itsestään oppii pitämään huolta kaksivitosenakin.

Siinä vaiheessa on jo polla sekasin ku Norman Batesilla ku on 25-vuotiaaks ollu kotona asuva neitsyt

Kysyykö joku oikeasti tätä? Tapahtuuko siellä pääkopassa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulu=Amk vai Yliopisto?

Luulisi, ettei edes HS sekoita näitä keskenään, puhutaan kuitenkin täysin eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Tiedän yhden, jonka vanhemmat maksavat kaiken asunnosta ripsienpidennyksiin ja perustelevat sen siten, että ehtiihän likka sitten myöhemmin maksamaan itse menonsa. Hän haki monta vuotta yliopistoon valmennuskurssit käyden. Lopulta sitten pääsi opiskelemaan. Hän ei ole tehnyt elämänsä aikana puolta päivääkään töitä. 

Mielestäni tuolla kasvatustavalla aiheutetaan vahinkoa ihan siten, ettei nuori aikuinen osaa maksaa laskuja (vanhemmat maksavat

Hyvällä säkällä (ja palkalla) hän voi jatkaa samaa elämäntyyliä valmistumisen jälkeen itse maksaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Luuletko että kaikki kumminkaan olisivat heteroita