HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Mutta sun tuki ja kannustus on se tärkein. Kaikki muu ratkeaa kyllä itsellään ja vertaistuella. Eikä muuten yliopisto-opiskelijoista kuin kourallinen tiedä mitä isona tekee. Ne harvat jotka valmistuvat tiettyyn ammattiin kuten lakimiehet ja lääkärit. Muut katsoo työnhakuilmo

Ja ennen kaikkea esimerkki: jos äiti pystyy tuohon, niin minäkin pystyn. Jos äiti on kertonut, että opiskelu on ollut vieläpä mukavaa ja ei kovin vaikeaa, avautuu yliopiston ovi ihan toisenlaisilla mietteillä kuin sellaisen lapsella, jolla ei ole mitään tarttumapintaa tuohon toiintaan.

Minä itse ja puolisoni olemme esimerkkejä sellaisista ihmisistä, joiden vanhemmilla ei ole ollut mitään kytköksiä korkeakoulutukseen. Siitä huolimatta valmistuimme molemmat maistereiksi, ja työskentelemme koulutustamme vastaavissa tehtävissä. Kannustus ja hyvä menestys koulussa riittivät meille. Silti olisi ollut hienoa, jos olisi ollut perheessä tai edes lähisuvussa enemmän esimerkkejä. 

Lapsemme harrastaa jääkiekkoa. Siinä on ihan sama kuvio: pienten joukkueen pelaajista on valtaosa sellaisista perheistä, joissa esim. isä, veli, eno, setä tai muu läheinen aikuinen on pelannut jääkiekkoa ja ollut hyvänä esimerkkinä jäällä jo pienestä asti. Me olemme taas täysin ulkona: meillä ei ole mitään kokemusta koko lajista - ainoastaan se, mikä on vasta nyt tullut lapsen kautta (lapsi kiinnostui omasta aloitteestaan luistelusta ja jääkiekosta).

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Ehkä, mutta jo sinun lapsenlapsillasi tilanne on toinen. Eli jostain se aina alkaa. Oma isoäitini suoritti 1940-luvulla korkeakoulututkinnon, tuskin  hänenkään maanviljelijävanhempansa osasivat häntä auttaa.

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista jonka koulutukseen satsataan ja hänelle asetetaan epärealistiset tavoitteet ja perheen muiden lasten koulutukseen ei satsata lainkaan. Aika moni mm- tyttö, joka on lukiossa, on juuri tällainen. Hänet on huomattu fiksuksi ja sitten päätetään, että tämän koulutukseen satsataan, hänestä tehdään lääkäri. Ja sitten kun näin ei käykään, pettymys on valtava.

Jännä muuten, miten kuitenkin vain 4v Suomessa asunut artikkelin tyttö osaa jo suomea niin hyvin että pystyy käymään lukiota suomeksi. Kun meillä on kuitenkin porukkaa jotka eivät ole oppineet kieltä 20 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista jonka koulutukseen satsataan ja hänelle asetetaan epärealistiset tavoitteet ja perheen muiden lasten ko

Korkeakoulutettu ja et pysty ymmärtämään miten kouluikäisen on helpompaa oppia kieli käydessään suomenkielistä koulua verrattuna aikuiseen, joka ei välttämättä ole päässyt mukaan edes työelämään. 

"Tällä hetkellä ilmapiiri on niin toivoton, ettei voi luottaa saavansa töitä. Keskituloisilla ei ole enää perusturvaa. Nuorille on mahdotonta valmistua työttömisi kymmenien tuhansien velat niskassaan. Asunnottomia elävät kesät kun asumislisää ei saa. 

Ne, joilla on rahaa, voivat opiskella."

Ne, joiden vanhemmilla on rahaa, edes jonkin verran, eivät myöskään koskaan joudu asunnottomiksi tai ylivelkaisiksi. 

Itse olen sisarusteni kanssa omalla työllä (ei perimällä) saanut hankittua kohtuullisen hyvin varallisuutta. Kaikilla on ollut kuin sanattomasta sopimuksesta sama ajatus: jos lapsillemme käy jotakin ikävää tai tulee epäonnistumisia ym. - ja tulevaisuus on joka tapauksessa epävarma - olemme hankkineet sijoitusasuntoja tuomaan paitsi pääomatuloja, myös turvaamaan lastemme tulevaisuus - jotta he eivät koskaan joutuisi asuntokurjuuteen tai ajautuisi äärimmäisiin vaikeuksiin sen vuoksi, että he eivät pysty maksamaan vuokraa.

Mikä siinä korkeakoulussa on hienoa nykypäivänä? Moni valmistuu suoraan kortistoon. Joihinkin pääsee sisään sellaisilla b:n papereilla. Jopa joillekin amislinjoille on vaikeampi päästä ja töitä riittää. 

Varmaan siksi, että korkeakoulutetuissa perheissä se korkeakoulutus on oletus. Puhutaan esimerkiksi "sitten kun olet abi" ja "sitten lukiossa ja yliopistossa". Huomaan itsekin puhuvani lapsille ihan sillä oletuksella että he menevät lukioon ja sitten myöhemmin yliopistoon, vaikka en painostakaan (voivathan he löytää intohimonsa kokin töistä tai parturinakin). 

Myös itselleni puhuttiin noin ja lukio oli ihan selkeä valinta, samoin myöhemmin yliopisto. Miehelle taas puhuttiin aina amiksesta ja todettiin että lukioon ei riitä rahkeet kuin miehen isoveljellä. Oli harkinnut kumpaan menee ja päätyi amikseen koska ei uskonut pärjäävänsä lukiossa. Kävi amk:n vasta yli kolmekymppisenä.

Miten te tulkitsette tuon niin, että jotenkin paheksutaan keskiluokkaista pärjäämistä ja sitä, että lapset esimerkiksi harrastavat ja jatkavat yliopistoon? Eihän tuossa ketään yksilöä osoitella, vaan mietitään erilaisia lähtökohtia ja sitä, miten vaikka maahanmuuttajanuorten kouluttautumista voitaisiin tukea esimerkiksi oppilaanohjauksessa.

Suomessa on toisaalta myös tapana arvostaa pelkästään korkeakoulutuksen vaatimia ammatteja, vaikka tosiasia on, että kaikki eivät voi niihin kouluttautua, ja myös ns. duunareita ja tekijöitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista jonka koulutukseen satsataan ja hänelle asetetaan epärealistiset tavoitteet ja perheen muiden lasten ko

Asioita voi lukea näköjään hyvin erilaisten lasien läpi. En havainnut artikkelissa sellaista agendaa, että hyvien vanhempien pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että heidän tiedostavuutensa takia lapsilla tulee olemaan tilastollisesti merkittävästi parempi tulevaisuus. Itse käsitin sen niin, että on ylipäätänsä tieteellinen fakta, että taistoilla ja perheellä on merkitystä. Sen arvolatauksen artikkeliin jokainen tuo itse. Minä päin vastoin ajattelen - näin entisenä lastensuojeluasiakkaana - että on päin vastoin kaikkien kannalta parempi, mitä suurempi osa lapsista saa riittävästi tukea ja kannustusta kotoaan. Mutta että faktaa on, että niitä lapsia pitää tukea, joilla on huonommat lähtökohdat ja että on aika lopettaa sen jankkaaminen, että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Ei ole. Ei siitä kuitenkan tarvitse kenekään tuntea syyllisyyttä, outo ajatuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Ehkä, mutta jo sinun lapsenlapsillasi tilanne on toinen. Eli jostain se aina alkaa. Oma isoäitini suoritti 1940-luvulla korkeakoulututkinnon, tuskin  hänenkään maanviljelijävanhempansa osasivat häntä auttaa.

Ylipäänsä Suomessa ei ole kovin montaa pitkän linjan korkeakoulutettua sukua, koska täällä on ollut aiemmin hyvin vähän opiskelupaikkoja. Vasta nyt alkaa olla paljon vanhempia ja isovanhempia joilla on korkeakoulutus. 

Milleniaaleista (synt. 1980-1995) suurimmalla osalla ei ole korkeakoulutettuja (eli tuohon aikaan yliopiston käyneitä) isovanhempia vaan ihan tavallisia duunareita. Eli milleniaalien vanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi joka oikeasti on melko korkeakoulutettua. Iso osa milleniaaleista on silti mennyt korkeakouluun sukunsa ensimmäisenä tai kokemusta korkeakouluista (ainakin loppuun asti hoidetuista tutkinnoista) on vain sisaruksilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Ehkä, mutta jo sinun lapsenlapsillasi tilanne on toinen. Eli jostain se aina alkaa. Oma isoäitini suoritti 1940-luvulla korkeakoulututkinnon, tuskin  hänenkään maanviljelijävanhempansa osasivat häntä auttaa.

Helsingin yliopisto on perustettu 1640. Kyllä mun isoisän isäki oli jo lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista jonka koulutukseen satsataan ja hänelle asetetaan epärealistiset tavoitteet ja perheen muiden lasten ko

Tämä. Ne mm perheet, joissa on korkeakoulutetut vanhemmat panostaa siihen lasten kouluun ihan samalla tavalla kuin valkoiset koulutetut. Heitä vain on lukumääräisesti vähemmän.

Jos vanhemmat kieltäytyy ymmärtämästä koulutuksen tärkeyttä, niin ei sille asialle voi mitään. Ihan sama juttu kantiksilla: Jos vanhemmat ei aio kannustaa niin no can do.

Olin juuri oman lapsen vanhempainillassa havainnoimassa tätä. Asumme keskiluokkaisella alueella, jossa asuu paljon myös korkeakoulutettuja maahan muu ttajia. Kaikki korkeakoulutetut ja muuten lastensa asioista kiinnostuneet nyökyttelivät mukana kun puhuttiin lukemisen ja läksyjen tekemisen tärkeydestä. 

Kaksi vanhempaa oli sellaista ettei kiinnostanut. Kantis isä joka pyöritti silmiään ja puhisi sekä mm äiti joka näpräsi kännykkää, välillä soitteli puheluita ja sometti. Kummankin näiden lapset häiritsevät myös tunnilla eivätkä reagoi jos heidän kanssaan yrittää puhua esim kiusaamisesta tms.

Itse uskon siihen, vaikka rahaa on vähän, niin voi toki opiskella korkeakoulussa. Itsellä myös oma sukulainen, joka opiskeli läpi harmaan kiven, kun on saanut sitä rakkautta omalta äidiltään. Ei se raha pelkästään saa opiskelemaan, myös se rakkaus, mikä on maailman tärkeintä lapselle alusta lähtien. Mutta toki aina raha tilanne se, että joillakin on vaikeaa, ja yhteiskunta ei tue näitä köyhiä, jotka ovat silti älykkäitä opiskelemaan ja suorittamaan opintonsa. On toki surullista, kun niin moni älykäs olisi valmis opiskelemaan, kun kyseessä vain raha, mutta toki niihin aina hyväksytään ne, joilla on rahaa. Tämä tekee meidän yhteiskunnasta jotenkin nurinkurista, että se hyvä lapsuus, raha ym. eivät ole aina niitä älykköjä tai edes niitä empaattisimpia hoitamaan toisten asioita. Nyt yhteiskunnan poliitikot haluavat vähentää terveydenhuollosta, kun se vie niin paljon rahaa, mutta silti "hyväveli" järjestöille annetaan rahaa jostain syystä? Johonkin ampuma rata yhdistykseen, kun on perussuomalainen? Ja sinne taas miljoona tukemaan tätä?! Miten ihmeessä voi upottaa kansalaisten rahoja johonkin harrastus toimintaan?!!!  Mikä on todella käsittämätöntä, kun ne rahat pitäisi antaa terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Tai johonkin lännen junaan kyllä rahat riittää jostain syystä? Miten paljon sitä kansalaisten rahaa oikeasti on, jos sillä maksetaan kaikki huvittelut katsoa urheilua ym. ym. ??!!  Poliitikot eivät ole lainkaan ajan tasalla, mutta eihän toki "norsunluu tornista" voi nähdä Suomen kansan pahoinvointia. Toivon, että poliitikot menevät katsomaan sairaaloita ja miten oikeasti ihmiset voivat ja miten nämä leikkaukset kohdistuvat köyhiin ja pahoinvoiviin ihmisiin. 

Helsingin yliopisto on perustettu 1640. Kyllä mun isoisän isäki oli jo lääkäri.

Turun akatemiassa (nyk Helsingin yliopisto) oli hyvin vähän opiskelupaikkoja ja nekin menivät lähes suoraan yläluokille (lukutaito) ja opetustarjonta sangen suppea. Jos jonkun suvussa on lääkäreitä 1640 alkaen, niin on se aikamoista ja selittää kyllä miten kaikki lääkärit tuntuu olevan sukua keskenään. 

Syy sille että köyhistä perheistä ei ponnisteta korkeakouluihin samoissa määrin kun keskituloisista tai rikkaista on kyllä asenne.

Ei kannata, ei osata, ei hyödytä (tämä on kyllä tottakin. Saman rahan saa käteen amiksena minkä maisterinakin.) Koulutetut painostaa niitä lapsia sinne korkeakouluihin. Ei ole edes väliä mille alalle kunhan on se tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopisto on perustettu 1640. Kyllä mun isoisän isäki oli jo lääkäri.

Turun akatemiassa (nyk Helsingin yliopisto) oli hyvin vähän opiskelupaikkoja ja nekin menivät lähes suoraan yläluokille (lukutaito) ja opetustarjonta sangen suppea. Jos jonkun suvussa on lääkäreitä 1640 alkaen, niin on se aikamoista ja selittää kyllä miten kaikki lääkärit tuntuu olevan sukua keskenään. 

Miks sä alat puhumaan Suomen perseestä ku puhuin hesasta. Ja sanoinko että meistä kaikki on eläny 150 vuotta ja saanu lapsia 120-vuotiaana. Ja onko suomessa vaan yks tai kaks lääkäriä jos susta tuntuu tommoselta.

Minusta Suomesta puhuttaessa " valkoisen keskiluokan normi" on outo käsite. Ihan kuin meillä olisi jonkun muun värisen keskiluokan normi, joka on erilainen? Suomessa  ei mielestäni ole kuin yksi iso keskiluokka, oli minkä värinen oli. EHKÄ USAan sopiva käsite.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomesta puhuttaessa " valkoisen keskiluokan normi" on outo käsite. Ihan kuin meillä olisi jonkun muun värisen keskiluokan normi, joka on erilainen? Suomessa  ei mielestäni ole kuin yksi iso keskiluokka, oli minkä värinen oli. EHKÄ USAan sopiva käsite.

Tää on tätä lehdistön jenkki-ihannointia. 95% suomalaisista on valkosia.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulu=Amk vai Yliopisto?

Yliopisto