HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

armeija ja kaksi vuotta opiskeltuaan muutti yksityisen vuokraamaan kämppään, Hki, asutaan Hgissä. Olisi voinut asua niinkauan kun opiskelut kestää eli sen 6 v. Töitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista selvittää myös se, missä määrin vanhempien ammatti ja tausta/varallisuus vaikuttaa siihen, ketkä saavat akateemisia työpaikkoja yliopistoista. Oma havaintoni on se, että työväentaustaiset ovat niissä aliedustettuina, vaikka suorittaisivatkin tohtorintutkinnon.

Sehä on huonopalkkanen työpaikka olla tutkija

Palkka ei tainnut liittyä tähän.

Se romuttaa salaliittoteorian nepotismista

Ei romuta sitten mitenkään.

Ei romutakaan. Yliopistoissa työskentelee myös kovapalkkaista väkeä esim. professoreina. Moniko heistä tulee duunarikodeista?

Professori on duunari. Vain akateeminen sellainen

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ne korkeakoulutetut vanhemmat painostaa/ohjaa lapsensa korkeakouluihin kun taas alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat vanhemmat antaa lapsen itse valita mitä tekee. 

Pojalle oli itsestään selvää että Hgin yliopistoon, suosittu ala, silloin mentiin pääsykokeella, ei todistuksella

Tutkimustuloksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta olisi minusta loogisempaa, että pienipalkkaisissa perheissä kannustettaisiin rajummin kouluttautumaan ja erityisesti niille aloille joissa on hyvä palkka. Yleensä on tapana haluta lapselleen parempaa kuin mitä on itse saanut. Esimerkiksi taloudellisesti vapaan elämän.

Tämä aina ihmetyttää, kun puhutaan koulutuksen periytymisestä erityisesti eurooppalaisissa kulttuureissa. Jos katsotaan taas vaikkapa aasialaisia maahanmuuttajia Britanniassa, tilasto saattaisi kertoa erilaista tarinaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan kotikasvatuksesta kiinni miten koulutusta arvostaa. Jos ei koulunkäynti kiinnosta lapsena niin aika vaikea on korjata osaamispuutteita jos mieli muuttuu opiskelun suhteen.

Loppujen lopuksi Suomessa on erittän hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja siihen saa vielä tukea. Monessa muussa maassa opiskelu on maksullista, valtio tukee paljon vähemmän ja kilpailu on kovempaa suosituille aloille.

Niinistöä ja Stubbia ei pahemmin kiinnostanut. Myöhemmin päätyivät kuitenkin peräti tasavallan presidenteiksi.

 

Toinen kävi Helsingin yliopiston ja toinen amerikan eliittiyliopiston, niin ne on ollu koulunkäynnissä parasta viittä prosenttia tässä maassa. Niin tuo että niillä oli joskus alaluokilla meni joku koe huonosti on vaan

Niinistö innostui vasta yliopistossa opiskelusta, oikeustiede.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan myös oman suvun jäsenet antavat esimerkkiä. Jos esim. suvussa on pelkkiä duunareita ja ammattikoulun käyneitä, ei välttämättä käy mielessä pyrkiä korkeampaan koulutukseen. Ja sama myös toisin päin, akateemisen suvun lapsella ei ole välttämättä minkäänlaista käsitystä duunariammattien työnkuvista.

Kyllä, esimerkin voima on valtava. Miten edes ymmärtäisi hakea vaikka valtiotieteelliseen, jos ei kellään ole hajua, mitä sieltä valmistuneet yleensä tekee työkseen. Tai mitä tekee kauppatieteiden maisteri. Työkenttä on laaja, palkka yleensä erinomainen, mutta jos ei kukaan konkreettisesti osaa kuvailla mitä se työ olisi. Mitä pitää osata, millainen persoona sopii. Ei ole sitä esimerkkiä. 

Ees valtiotieteellisessä ite opiskelevilla ei oo hajua, mitä ne tulis tekemään työkseen.

vähän samaa on yhteiskuntatiede, hallintotiede

Annetaanko lapsen itse päättää lukio vai amis? Katsoidin minkälainen todistus, onko  matikka ja fyke 10 niin ehdottomasti lukioon.  Tietnekin kokonaisuutta ja myös se oliko laiska vetelys että parempaan olisi ollut mahdollisuuksia. Ei ollut vääntöä mihin menee peruskoulun jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista jonka koulutukseen satsataan ja hänelle asetetaan ep

Asioita voi lukea näköjään hyvin erilaisten lasien läpi. En havainnut artikkelissa sellaista agendaa, että hyvien vanhempien pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että heidän tiedostavuutensa takia lapsilla tulee olemaan tilastollisesti merkittävästi parempi tulevaisuus. Itse käsitin sen niin, että on ylipäätänsä tieteellinen fakta, että taistoilla ja perheellä on merkitystä. Sen arvolatauksen artikkeliin jokainen tuo itse. Minä päin vastoin ajattelen - näin entisenä lastensuojeluasiakkaana - että on päin vastoin kaikkien kannalta parempi, mitä suurempi osa lapsista saa riittävästi tukea ja kannustusta kotoaan. Mutta että faktaa on, että niitä lapsia pitää tukea, joilla on huonommat lähtökohdat ja että on aika lopettaa sen jankkaaminen, että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Ei ole. Ei siitä kuitenkan tarvitse kenekään tuntea syyllisyyttä, outo ajatuskin. 

Niin, oikeastaan tuon voisi syyllistymisen sijaan lukea myös niin, että se aika ja vaiva mitä me keskiluokkaiset vanhemmat panostetaan lastemme eteen, ne vanhempainillat, wilmaviestit, läksyjen valvominen ja koneisiin lukemisessa auttaminen jne., se todella kannattaa. Olisi aika masentavaa suorastaan, jos sillä ei olisi mitään merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Kiva asua porukoilla yliopisto-iän. Siinä ei opi itsenäistymään eikä pitämään itsestään huolta. Eikä voi vastakkaisen sukupuolen kanssa...tiedäthän...

Kolikon toinen puoli voi olla se, ettei tarvitse ottaa lainaa, voi valmistua nopeammin, voi ehkä asua mukavammin ja syödä parempaa ruokaa, mahdollisesti säästää kaikki kesätyörahat jne. Parhaimmillaan lainat sijoittamalla jopa rahoittaa ensiasunnon käsirahan. 

Itsestään oppii pitämään huolta kaksivitosenakin.

Siinä vaiheessa on jo polla sekasin ku Norman Batesilla ku on 25-vuoti

Suurin osa suomalaisista menettää neitsyyden alle täysi-ikäisenä, eli vielä kotona asuessaan.

Minun tausta on kaksi maalaistaloa. Isä ei ollut käynyt kouluja. Äiti oli käynyt opiston. Minä menin lukion jälkeen korkeakouluun. En edes muista, että koulutuksesta olisi keskusteltu. Jotenkin oli itsestäänselvää, että kouluttauduin.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ne korkeakoulutetut vanhemmat painostaa/ohjaa lapsensa korkeakouluihin kun taas alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat vanhemmat antaa lapsen itse valita mitä tekee. 

Tottakai jokainen esittelee lapsilleen sitä maailmaa mikä on itselle tuttu. 

Tuo väite on sama, kuin sanoisi että ei-korkeakoulutetut vanhemmat ohjaa/painostaa lapsiaan pysymään poissa korkeakouluista. 

Vierailija kirjoitti:

Annetaanko lapsen itse päättää lukio vai amis? Katsoidin minkälainen todistus, onko  matikka ja fyke 10 niin ehdottomasti lukioon.  Tietnekin kokonaisuutta ja myös se oliko laiska vetelys että parempaan olisi ollut mahdollisuuksia. Ei ollut vääntöä mihin menee peruskoulun jälkeen. 

Minä kirjoitin peruskoulussa raksiin kohtaan lukio. Se oli oma päätös. Vanhemmille kerroin vasta jälkikäteen. Ostivat minulle ne pari lukiokirjaa. Pystyttivät jopa lipputangon, kun piti saada lippu sankoon tyttären ylioppilaspäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli taas niin vihervassu artikkeli! Pitääkö meidän korkeakoulutettujen, omalla työllämme rahamme ansaitsevien, valkoihoisten, keskiluokkaisten vanhempien jotenkin pyydellä anteeksi, että lapsemme jatkavat korkeakouluopintoihin? Meillä on lapsille luettu, oltu kiinnostuneita koulunkäynnistä, katsottu että läksyt on tehty ja vaadittu lukemaan kokeisiin. On käyty vanhempainillat ja osallistuttu luokkatoimikuntaan ja luettu wilmaviestit. Lapsemme ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että kouluttautuminen kannattaa.

Valkoihoisuus ei ole syynä siihen että korkeakouluissa ei juuri muun värisiä ole. Syynä on se, että maa han muuttajaperheissä, ei arvosteta koulua, ei viitsitä edes opetella kieltä, ei lueta Wilmaa eikä tulla koululle tapaamisiin. Naisen paikka on kotona ja tyttöjen koulunkäynti on sivuseikka. Tai sitten valitaan yksi lapsista j

Niin, oikeastaan tuon voisi syyllistymisen sijaan lukea myös niin, että se aika ja vaiva mitä me keskiluokkaiset vanhemmat panostetaan lastemme eteen, ne vanhempainillat, wilmaviestit, läksyjen valvominen ja koneisiin lukemisessa auttaminen jne., se todella kannattaa. Olisi aika masentavaa suorastaan, jos sillä ei olisi mitään merkitystä. 

Tavallaan on eriarvoistavaa, että tuo on nykyään tsrpeellista. Kasarillahan me hoidettiin koulu ilman vanhempien minkäänlaista asiaan puuttumista. Ja hyvin meni. Mitä tässä välillä on tapahtunut, kiinnostaisi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaanko lapsen itse päättää lukio vai amis? Katsoidin minkälainen todistus, onko  matikka ja fyke 10 niin ehdottomasti lukioon.  Tietnekin kokonaisuutta ja myös se oliko laiska vetelys että parempaan olisi ollut mahdollisuuksia. Ei ollut vääntöä mihin menee peruskoulun jälkeen. 

Minä kirjoitin peruskoulussa raksiin kohtaan lukio. Se oli oma päätös. Vanhemmille kerroin vasta jälkikäteen. Ostivat minulle ne pari lukiokirjaa. Pystyttivät jopa lipputangon, kun piti saada lippu sankoon tyttären ylioppilaspäivänä.

Ei tuokaan ole ideaali skenaario, että lapsi päättää noin nuorena isosta asiasta ilman vanhempien tukea ja keskustelua. Samoin jos vaan suinkin mahdollista, vanhempien olisi hyvä olla mukana kouluelämässä vielä lukioaikanakin ja auttaa valitsemaan aineita. Tai hakea apua muualta, jos itse ei pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan kotikasvatuksesta kiinni miten koulutusta arvostaa. Jos ei koulunkäynti kiinnosta lapsena niin aika vaikea on korjata osaamispuutteita jos mieli muuttuu opiskelun suhteen.

Loppujen lopuksi Suomessa on erittän hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja siihen saa vielä tukea. Monessa muussa maassa opiskelu on maksullista, valtio tukee paljon vähemmän ja kilpailu on kovempaa suosituille aloille.

Niinistöä ja Stubbia ei pahemmin kiinnostanut. Myöhemmin päätyivät kuitenkin peräti tasavallan presidenteiksi.

 

Toinen kävi Helsingin yliopiston ja toinen amerikan eliittiyliopiston, niin ne on ollu koulunkäynnissä parasta viittä prosenttia tässä maassa. Niin tuo että niillä o

Sama Stubbilla, kun huomasi, etteivät hänen rahkeensa riitä golfammattilaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana, mutta oliko tässä perinteinen asettelu: korkeakouluopiskelijoiden (kohtalaisen) homogeenisestä taustasta syytetään keskiluokkaa tyylillä "lapset opetetaan ajattelemaan korkeakoulutusta ja he saavat hyvät eväät", sen sijaan, että uskallettaisiin keskittyä siihen oikeaan ongelmaan: miksi vähempiosaisten lapset eivät saa samaa mahdollisuutta kotoaan?

Tämä on mielestäni ihan nurinkurista; toiset kannustavat, tukevat ja mahdollisuuksien mukaan mahdollistavat rahalla, mutta siitä pitäisi tuntea jotakin huonoa omaatuntoa, kun naapurin yh:n lapset eivät saa samoja lähtökohtia ja yhteiskunnankin pitäisi jotenkin puuttua asiaan? Miksei uskalleta myöntää, että suuri osa tulevaisuudesta rakennetaan lapsuuden lähtökohdista, jossa suinkaan kalliilla harrastuksilla tai etelän lomilla ei ole merkittävää roolia, vaan kodin yleisellä ilmapiirillä ja suhtautumiselle koulutukseen, sivistykseen sekä käytökseen? 

Kun kirjoitetaan, että korkeakouluopiskelijat tulevat homogeenisesta taustasta niin se on havainto, ei syytös. Siitähän juuri kirjoitetaan, että suuri osa tulevaisuudesta rakennetaan lapsuuden lähtökohdista. Tulkinta syistä ja seurauksista on vain eri kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista selvittää myös se, missä määrin vanhempien ammatti ja tausta/varallisuus vaikuttaa siihen, ketkä saavat akateemisia työpaikkoja yliopistoista. Oma havaintoni on se, että työväentaustaiset ovat niissä aliedustettuina, vaikka suorittaisivatkin tohtorintutkinnon.

Sehä on huonopalkkanen työpaikka olla tutkija

Palkka ei tainnut liittyä tähän.

Se romuttaa salaliittoteorian nepotismista

Ei romuta sitten mitenkään.

Ei romutakaan. Yliopistoissa työskentelee myös kovapalkkaista väkeä esim. professoreina. Moniko heistä

No ei kyllä ole proffa duunari. Proffa on ylempää keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä aloitus..koululla mitään väliä..tutkinnolla on! Revi siitä räkänokka perssuĺlli

Oletko homo

Nykyisin jakoa tehdään yläkouluissa. Riippuu täysin opettajasta, saako Jani-Petteri 7,5:n keskiarvon. Monilla paikkakunnilla on tuo raja lukioon. Ennenhän hyvien perheiden pojat meni lukioon kutosen keskiarvolla. Ei mene enää.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että korkeakoulutetuissa perheissä se korkeakoulutus on oletus. Puhutaan esimerkiksi "sitten kun olet abi" ja "sitten lukiossa ja yliopistossa". Huomaan itsekin puhuvani lapsille ihan sillä oletuksella että he menevät lukioon ja sitten myöhemmin yliopistoon, vaikka en painostakaan (voivathan he löytää intohimonsa kokin töistä tai parturinakin). 

Myös itselleni puhuttiin noin ja lukio oli ihan selkeä valinta, samoin myöhemmin yliopisto. Miehelle taas puhuttiin aina amiksesta ja todettiin että lukioon ei riitä rahkeet kuin miehen isoveljellä. Oli harkinnut kumpaan menee ja päätyi amikseen koska ei uskonut pärjäävänsä lukiossa. Kävi amk:n vasta yli kolmekymppisenä.

Mulle ei puhuttu mistään mitään, eikä vanhemmat kyenneet/halunneet auttaa. Yliopistosta puhuttiin halveksien ja nauraen. Olen silti väitöskirjatutkija, halusin pudota mahdollisimman kauas puusta.