HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluissa on verraten vähän somaleja sekä feijoja. Miksi ihmeessä?

Tasoa ei ole vielä laskettu riittävän alas, että vaikeasti kehitysvammaisen tasolla siitä selviää.

Et sitten päässyt siltikään korkeakouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on edelleen se hieno puoli, ettei pääsykokeissa anneta pisteitä sukunimestä.

On tiettyjä aloja. . .

No niin, unohdin taidealat. Ehkä niitä ei kannata muutenkaan huomioida.

Typerä artikkeli typerästä ja hyödyttömästä väitöksestä. Artikkelin ainoa anti oli siinä, että se herätti näkemään miten heppoisilla jutuilla Suomessa voi saada tohtorin oppiarvon. Väitös ei kerro yhtään mitään uutta tietoa. Korkeakouluihin meneminen ja pääseminen on aina ollut helpompaa jos vanhemmatkin ovat korkeakoulutettuja. Mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan. Valkoisesta enemmistöstä puhuminen Suomessa on naurettavaa. Mistähän mahtaa johtua, olisko syynä se että maan asukkaat on aina olleet valkoisia. Sanon uudestaan: turha artikkeli, turha väitös. Korkeakoulutuksen ongelma ei ole sisäänpääsyn tasa-arvossa vaan koulutuksen laadussa, jos loppupäästä tulee väitöksenä ulos itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Mutta sun tuki ja kannustus on se tärkein. Kaikki muu ratkeaa kyllä itsellään ja vertaistuella. Eikä muuten yliopisto-opiskelijoista kuin kourallinen tiedä mitä isona tekee. Ne harvat jotka valmistuvat tiettyyn ammattiin kuten lakimiehet ja lääkärit. Muut katsoo työnhakuilmoituksesta sopiiko oma osaaminen tehtävään.

Kyllä mä ja mun sisarukset mentiin yliopistoon

vanhemmat kansakoilupohjalta 80-90 luvulla ja kaa meidänkin lapset on yliopistossa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.

Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.

Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.

Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.

Tällä hetkellä ilmapiiri on niin toivoton, ettei voi luottaa saavansa töitä. Keskituloisilla ei ole enää perusturvaa. Nuorille on mahdotonta valmistua työttömisi kymmenien tuhansien velat niskassaan. Asunnottomia elävät kesät kun asumislisää ei saa. 

Ne, joilla on rahaa, voivat opiskella.

Se on jännä juttu tämä. Sosiologit väittää että koulutus periytyy, vieläpä paremmin kuin mikään muu. Ja vieläpä niin että lapsen ja vanhempien yhteinen projekti on että lapsi kouluttutuu korkeammalle kuin vanhempansa. Maisteriperheen vesa saattaa tähdätä tohtorin tutkintoon, duunariperheestä valmistaudutaan opistotasolle...joskus toki toisinkin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluissa on verraten vähän somaleja sekä feijoja. Miksi ihmeessä?

Tasoa ei ole vielä laskettu riittävän alas, että vaikeasti kehitysvammaisen tasolla siitä selviää.

Et sitten päässyt siltikään korkeakouluun?

Miksi en pääsisi? Siitä kun on 90-luvulta lähtien tehty jatkuvasti helpompaa, jotta päästään tavoitteeseen. Missä vissiin puolet väestöstä pitäisi saada korkeakouluun. Eli se on kyettävä läpäisemään käymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä köyhänkin lapsi pääsee pitkälle opinnoissaan, mutta se vaatii vanhemmalta vaivannäköä. Köyhän pitää olla jo alakoulussa kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä, käydä vanhempainilloissa ja ottaa selvää, mitä väyliä opintoihin voi ylipäätään päästä. Nyt esim. avoimen yliopiston kautta pääsee hyvin opiskelemaan vaikkapa kauppatieteitä ihan eri tavalla kuin ennen, ja opintoja voi nuori kustantaa hanttihommilla kaupan kassalla ennen tutkintoon hakua. Vanhemman pitää osata neuvoa nuorta ja tutkia, mitä realistisia mahdollisuuksia lapsella on päästä mihinkin opinahjoon. Hakutilastoja ja aiempia hyväksymispisteitä löytyy netistä ja Opintopolusta pääsyvaatimukset kaikkiin opintoihin. Verrata lapsen todistusta näihin tietoihin ja löytää ne paikat, johon on realistisia mahdollisuuksia. Ihan yksinkertaista matikkaa, joka onnistuu putkiasentajaltakin. Vielä pitää sen köyhän yh-vanhemman

Maliesimerkki siitä miten köyhät on "laiskoja" ja huonoja ihmisiä. Tämä nykyinen oerskokkaremaailma on kylmä ja itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Anteeks ku näin tungettelen, mut onko lasten isä missä?

Vierailija kirjoitti:

Typerä artikkeli typerästä ja hyödyttömästä väitöksestä. Artikkelin ainoa anti oli siinä, että se herätti näkemään miten heppoisilla jutuilla Suomessa voi saada tohtorin oppiarvon. Väitös ei kerro yhtään mitään uutta tietoa. Korkeakouluihin meneminen ja pääseminen on aina ollut helpompaa jos vanhemmatkin ovat korkeakoulutettuja. Mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan. Valkoisesta enemmistöstä puhuminen Suomessa on naurettavaa. Mistähän mahtaa johtua, olisko syynä se että maan asukkaat on aina olleet valkoisia. Sanon uudestaan: turha artikkeli, turha väitös. Korkeakoulutuksen ongelma ei ole sisäänpääsyn tasa-arvossa vaan koulutuksen laadussa, jos loppupäästä tulee väitöksenä ulos itsestäänselvyyksiä.

Tämä. Olisiko seuraava väitös että terveellisesti syövien vanhempien lapset todennäköisesti syövät terveellisesti tai että liikunnallisten vanhempien lapset todennäköisesti liikkuvat enemmän. Samaan syyllistävään sävyyn tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kaikilla on mahdollisuudet päästä korkeakouluun, perhetaustasta riippumatta. Koulutustaustan "periytyminen" ei johdu mahdollisuuksien puuttumisesta, mutta niiden käyttämättä jättämisestä.

Niin, sitähän tuo juttu juuri käsitteli, että se kodin suhtautuminen yliopistokoulutukseen esimerkiksi vaikuttaa paljon siihen, haluaako minnekään korkeakouluun edes, ja että uskooko että pärjäisi sellaisessa.

Itse olen duunariperheestä, ja lapsesta asti opetettiin, että meidän suvussa ei ole lukupäätä, ja että ei ne mitään oikeita töitä edes ole semmoiset laiskat perseelläänistuskeluhommat, joita korkeasti koulutetut tekee. Opetettiin kovan mieluiten fyysisen työn ihanne. Harkitsin yliopistoa, muta kotini opit oli siinä iässä sen verran syvässä, että en uskonut että pärjäisin siellä ollenkaan, olinhan lukupäättömän suvun jälkeläinen. Enkä myös kokenut

Minulle kerrottiin toistuvasti perheen aikuisten taholta, että olet tyhmä, lahjaton, laiska, minusta ei tule yhtään mitään, olen tuleva sossupummi, alkoholisti ja narkkari sekä huo*a. Kotona monenlaista väkivaltaa ja alkoholismia, jouduin maksamaan omasta ruoastani ja isäni motto oli, että olin velkaa hänen (rahallisesti) siitä että olen elossa. Näin nälkää lapsena ja nuorena, nälästä johtuva vatsakipu oli hyvin tuttua, normaali olotila. Lastensuojelun kautta omilleni 16-vuotiaana ja sen jälkeinen aika meni siinä, että yritin selvitä hengissä traumaoireiden kanssa. Kun muut valmistautuivat kirjoituksiin, minä hautasin parhaan ystäväni ja mietin päivieni päättämistä harva se päivä. Lukion jälkeen sairastuin syömishäiriöön, jälkikäteen olen ymmärtänyt että outo olemattomuuden tunne jäätyäni yksin tuona aikana on ollut dissosiaatio-oire. Korkeakoulusta valmistuin vasta myöhään aikuisena ja avoimen opintoja olen aloitellut pikkuhiljaa. Oivallus siitä, että älyssäni ei ole mitään vikaa on saavuttanut tajuntani vasta viimeisen 5 vuoden aikana. Edelleen oireilen lapsuuteni lähtökohtien takia. On oikeastaan ihme, että olen kyennyt ylipäätänsä missään vaiheessa opiskelemaan, että minulla on perhe ja työpaikka. Pelkästään se että olen hengissä on ihme. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ja mun sisarukset mentiin yliopistoon

vanhemmat kansakoilupohjalta 80-90 luvulla ja kaa meidänkin lapset on yliopistossa 

Hukkaan on mennyt koulutus, jos pitää omaa kokemustaan parempana tietona kuin tilastoja. Tämän ymmärtäisi, ellei olisi koulutusta.

Ei elämämkoululaisten vanhempia kiinnostanut koulunkäynti, niin se on heidän kakaroilla kasvatuksessa. Töihin vaan heti kun täyttää 15. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Anteeks ku näin tungettelen, mut onko lasten isä missä?

Hän sairastui aivoverenvuotoon ja asuu hoitokodissa.

"Tämähän on ihan huttua, että pienemmällä panostuksella kouluun saisi sitten huolettomamman ja helpomman elämän ja jäisi enemmän vapaa-aikaa. Iso osa hyvin maksavista työpaikoista ei vaadi sielun myymistä työlle. Isommalla palkalla pääsee helpommin reissuun, muuhun hemmotteluun ja on varaa ostaa esimerkiksi siivousapua."

Kaikissa perheissä ei töitä tehdä lainkaan. En nyt sano, että se olisi helpompi elämäntapa, mutta elämäntapa joka tapauksessa. 

Olen tavannut syrjäytyneitä nuoria, jotka ovat sekä ns. tavallisista että köyhistä perheistä. Monella on erilaisia mt-ongelmia ja nepsy-haasteita ym.  mutta on selkeästi ryhmä, jota yhdistää yksi asia: ei ole motivaatiota. Ei kiinnosta. Ei haluta mennä kouluun tai töihin, haluttaa enemmänkin vain istua kotona ja pelailla, ehkä harrastaa jotakin muuta edullista harrastusta.

Moni näkee koulunkäyntiin ja työelämään panostamisen niin isona vaivannäkönä, että sen taakse ei oikein edes nähdä; eikä kiinnostusta ja jaksamista uskota löytyvän itseltä tuohon ryhtymiseksi. Ei kiinnosta lähteä tuollaiseen touhuun.

Sitten kun vielä näkee joka puolella myös esimerkkejä siitä, että vaikka on parhaansa tehnyt opiskelun ja työelämän eteen, ei mikään riitä, ja voi aivan yhtä hyvin päätyä vähävaraiseksi työttömäksi joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä aloitus..koululla mitään väliä..tutkinnolla on! Revi siitä räkänokka perssuĺlli

Et siis päässyt yliopistoon? no, harmittaahan se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.

Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.

Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.

Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.

Tällä hetkellä ilmapiiri on niin toivoton, ettei voi luottaa saavansa töitä. Keskituloisilla ei ole enää perusturvaa. Nuorille on mahdotonta valmistua työttömisi kymmenien tuhansien velat ni

Mitä ihmettä? Opiskelu kannattaa siinä missä ennenkin. Ala kannattaa valita järkevästi, niin että työllistyy. Mitään koirakuiskaajan alaa ei kannata harkita. Mutta jos nuori lähtee opiskelemaan vaikka sote -aloille, on työllistyminen varmaan, useimmiten jo opintojen aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.

Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.

Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.

Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.

Tällä hetkellä ilmapiiri on niin toivoton, ettei voi luottaa saavansa töitä. Keskituloisilla ei ole enää perusturvaa. Nuorille on mahdotonta valmistua työttömisi kymmenien tuhansien velat ni

Tunnettu tosiasia on, että köyhyys periytyy.

Nykyhallituksen politiikka viimeistelee asian pitkälle tulevaisuuteen.