HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan tueksi omia luokkia mm-lapsille, jossa nämä saisivat erityistä tukea opintoihinsa koko peruskoulun ajan ja tarvittaessa toisellakin asteella, nyt kun se on pakollista.

Ymmärrät kai, että hekin ovat yksilöitä? Mielenkiinnonkohteet ovat erit jo keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana, mutta oliko tässä perinteinen asettelu: korkeakouluopiskelijoiden (kohtalaisen) homogeenisestä taustasta syytetään keskiluokkaa tyylillä "lapset opetetaan ajattelemaan korkeakoulutusta ja he saavat hyvät eväät", sen sijaan, että uskallettaisiin keskittyä siihen oikeaan ongelmaan: miksi vähempiosaisten lapset eivät saa samaa mahdollisuutta kotoaan?

Tämä on mielestäni ihan nurinkurista; toiset kannustavat, tukevat ja mahdollisuuksien mukaan mahdollistavat rahalla, mutta siitä pitäisi tuntea jotakin huonoa omaatuntoa, kun naapurin yh:n lapset eivät saa samoja lähtökohtia ja yhteiskunnankin pitäisi jotenkin puuttua asiaan? Miksei uskalleta myöntää, että suuri osa tulevaisuudesta rakennetaan lapsuuden lähtökohdista, jossa suinkaan kalliilla harrastuksilla tai etelän lomilla ei ole merkittävää roolia, vaan kodin yleisellä ilmapiirillä ja suhtautumiselle koulutuksee

Usein tuo johtuu siitä, ettei suomen kielen taito riitä ihan kaikkiin opintoihin, vaikka sinällään hyvällä tasolla jo olisikin. 

Tutkimusten mukaan kirjallisuutta lukevan teinin sanavarasto on n. 70 000 sanaa, kun taas lukemattoman n. 20 000 sanaa. Ja tämä ihan suomenkielisten kohdalla. 

Jo tuolla on iso vaikutus siihen, miten koulussa menee, mihin hakee opiskelemaan, miten ylipäänsä pystyy lukemaan ja ymmärtämään tekstejä. 

Tutkimusten mukaan vanhempien ja kodin  vaikutus (malli, yhdessä lukeminen) on todella suuri lukemiselle. Koulutetuista, keskiluokkaisissa perheissä luetaan paljon. Ei lasta kiinnosta lukeminen, jos vanhemman asenne on "ikinä en ole kirjoja lukenut". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta olisi minusta loogisempaa, että pienipalkkaisissa perheissä kannustettaisiin rajummin kouluttautumaan ja erityisesti niille aloille joissa on hyvä palkka. Yleensä on tapana haluta lapselleen parempaa kuin mitä on itse saanut. Esimerkiksi taloudellisesti vapaan elämän.

Tämä aina ihmetyttää, kun puhutaan koulutuksen periytymisestä erityisesti eurooppalaisissa kulttuureissa. Jos katsotaan taas vaikkapa aasialaisia maahanmuuttajia Britanniassa, tilasto saattaisi kertoa erilaista tarinaa. 

Olen viisikymppinen ja duunariperheestä kotoisin ja ainakaan silloin kolmekymmentä vuotta sitten ei kouluttamattomilla vanhemmilla ollut harmainta haisua siitä mitä yliopistossa voi opiskella, miten mikin työllistää ja millaiset tulot saa. Vanhempieni, mummojen ym. näkemyksen mukaan yliopistosta valmistuu väistämättä "herraksi" ja

Jos ajatellaan pelkästään tulojen kautta, sähköasentajan keskivuosipalkka on alle 40t ja esimerkiksi investointipankkiirin 100-200t. Puhumattakaan työn siisteydestä (kirjaimellisesti), sijainnista, työkavereiden ja asiakkaiden fiksuudesta sekä työhön kuuluvista etuuksista. Tietenkin ensimmäisiä tarvitaan paljon enemmän kuin jälkimmäisiä.

Ammatti ei kannata valita sen perusteella kuinka nopeasti pääsee töihin. Uraa on silti jäljellä kymmeniä vuosia. Enemmän miettisin millaiset työolot ja palkka on viisikymppisenä ja kuinka aikaisin voi itse valita eläkkeelle jäämisen. 

Sikäli totta, että tutkimuksissa ei yleensä vertailla eri opintoaloja ja millaisista taustoista niihin päätyy. Tutkinnot eivät ole tulevaisuuden työnäkymien kannalta tasoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä oli käynyt kiertokoulua 11 päivää, äiti kansalaiskoulun ja ammattikurssin. Minä menin yliopistoon, koska vanhemmat arvostivat koulutusta. Heillä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta. 

Upeaa, että yli 90-vuotias jaksaa palstailla!

Kiertokoulut lakkautettiin ja kansakoulu tuli pakolliseksi 1921, jolloin takaperoisimmatkin lusivat edes sen.

Kansakoulu saattoi syrjäsuomessa olla 20 kilometrin päässä eikä koulukuljetuksia tunnettu. Töllistä ei maksullisiin kortteereihin noin vain viikoiksi 7-vuotiaana lähdetty, jos lapsia oli nippu. Koulu jäi yksittäisiin irtopäiviin, joita pidettiin jossain nurkilla. Näin vielä ainakin 30-luvulla. Itse olen 62 ja isäni syntynyt 1928. Ap

Itse ponnistin korkeakouluun 90-luvulla maalta. Äitini piti huolta lehmistämme ja isäni kävi päivätöissä varastomiehenä. Olin ensimmäinen korkeakouluun päässyt lähisuvussamme ja vieläpä tyttö. En tehnyt sitä rikkoakseni lasikattoja, olin vain pienestä pitäen kiinnostunut tekniikasta ja halusin pyrkiä kouluun, jossa saan mahdollisimman monipuolista opetusta. Tokihan en tiennyt etukäteen lainkaan, että korkeakoulu on niin teoreettinen paikka; olisin ehkä ollut onnellisempi opiskeluaikaan konkretian parissa. Nyt työelämässä pääsen kuitenkin tekemisiin konkretian kanssa ja olen erittäin tyytyväinen.

Minua kannustettiin aina niin kotona kuin koulussa, että minusta voi tulla ihan mitä haluan. Tykkäsin läksyjen teosta ja opiskelusta joskus vähän liikaakin enkä antanut periksi, ennen kuin sain tehtävän ratkaistua. Toisten takia tai suurten palkkojen toivossa en valintojani tehnyt, vaan seurasin intohimoa.

Minua ei yhtään yllätä, että ensikertalaisuuskiintiöt eivät auta tähän asiaan yhtään. Onko niitä alunperin perusteltu sillä, että auttaisivat? Minä ajattelin, että sillä olisi perusteltu vain sitä, että nuoret päätyisivät opiskelemaan mahdollisimman pian (johon ne eivät myöskään auta niin kuin on haluttu).

Minusta on "huonommista" (koulutus on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä asia yhteiskunnassa) lähtökohdista tuleville nuorille ikävä juttu, että opiskelijavalinnoissa painotetaan ensikertalaisuutta ja lukiopapereita.

Oma koulunkäyntini oli mennyt vähän niin ja näin, kun melko huonosti koulutetut vanhemmat eivät tukeneet ja yksin sain kouluni hoitaa koko 9 vuotta. Motivaatio opiskeluun kuitenkin kasvoi lukion jälkeen ja sain itseni pääsykokeilla luettua kilpaillulle alalle yliopistoon.

Arvostan koulutustani, mutta on silti vähän hassua ajatella, että boomerivanhempani kerryttivät itselleen suuremman omaisuuden, mitä minä ikinä ehdin, vaikka koulutusta on minulla enemmän. Ajat olivat todella erilaiset.

Molemmat vanhempani olivat matalasti koulutettuja, mutta arvostivat koulutusta ja kannustivat lapsiaan kouluttautumaan pitkälle. Molemmat lapset ovat väitelleet ja hyvissä työpaikoissa.

Yksi vaikuttava tekijä voi olla miten kotona kannustetaan/vaaditaan opiskelemaan. Toinen selitys voi olla, että koulutuettujen vanhempien lapsi yhdistää koulutuksen elintasoon ja onnellisuuteen. Ei niin koulutettujen vanhempien lapsi taas näkee, ettei koulutus ole pakollinen hyvään ja onnelliseen elämään, joten hän ei tavoittele koulutusta, mitä ei pidä tarpeellisena.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikuttava tekijä voi olla miten kotona kannustetaan/vaaditaan opiskelemaan. Toinen selitys voi olla, että koulutuettujen vanhempien lapsi yhdistää koulutuksen elintasoon ja onnellisuuteen. Ei niin koulutettujen vanhempien lapsi taas näkee, ettei koulutus ole pakollinen hyvään ja onnelliseen elämään, joten hän ei tavoittele koulutusta, mitä ei pidä tarpeellisena.

Joidenkin tutkimusten mukaan kirjaälykkyydestä 40% tulee geeneistä ja loput ympäristöstä. Etenkin äidin koulutustasolla on iso ympäristövaikutus, ilmeisesti koska naiset ovat edelleen isiä isommassa kasvatusroolissa. Myös koulu, kaverit ja harrastukset vaikuttavat ns. älykkyyden kehittymiseen. Lapsuuden kaveripiirillä ja asuinalueella siis on eroa.

Meni lapsi myöhemmin mihin koulutukseen tai työhön tahansa, on suurin lahja vanhemmilta antaa rakkauden lisäksi paljon omaa aikaa lapsen peruskoulun ja yleissivistyksen tukemiselle. Eikä se edes maksa mitään!

Miksi muita pitäisi valikoitua heidän ohitseen?

Hölmöläisten peiton jatkoa. Jos perustettaisiin enemmän korkeakoulutuspaikkoja, ehkä enemmän ihmisiä hakisi ja pääsisi.

Yle-parisuhdeuutisoinnin ketjussa joku kommentoi palstalla että Riikka Räisänen oli puhunut jossain kirjoituksessaan ei-korkeakoulutetuista "koulutuksellisena enemmistönä". Räisäsen mukaan sana tarkoittaa ilman korkeakoulututkintoa olevia.

Ei "koulutuksellinen enemmistö" tarkoita kohteliaasti taviksia vaan heitä, joita on koulutetuissa enemmistö. Eli jos vähemmistö on korkeakoulutettuja, miksi enemmistön pitäisi hakea enemmän korkeakoulutukseen?

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikuttava tekijä voi olla miten kotona kannustetaan/vaaditaan opiskelemaan. Toinen selitys voi olla, että koulutuettujen vanhempien lapsi yhdistää koulutuksen elintasoon ja onnellisuuteen. Ei niin koulutettujen vanhempien lapsi taas näkee, ettei koulutus ole pakollinen hyvään ja onnelliseen elämään, joten hän ei tavoittele koulutusta, mitä ei pidä tarpeellisena.

Myös saman perheen sisällä voi kasvaa erilaisia ajatusmalleja.

Kärjistäen, ystäväperheeni toinen lapsi halusi vain äkkiä mihin tahansa töihin, kunhan on työpaikka ja siinä sitten pysyy eläkkeeseen saakka. Toinen lapsi taas opiskeli pitkään, motivaationa nousujohteinen ura ja iso palkka. Viikkosiivooja on elämän peruskulu kuten asuntolaina. Amissisarus ei olisi osannut sellaisesta ikinä edes haaveilla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muita pitäisi valikoitua heidän ohitseen?

Hölmöläisten peiton jatkoa. Jos perustettaisiin enemmän korkeakoulutuspaikkoja, ehkä enemmän ihmisiä hakisi ja pääsisi.

Yle-parisuhdeuutisoinnin ketjussa joku kommentoi palstalla että Riikka Räisänen oli puhunut jossain kirjoituksessaan ei-korkeakoulutetuista "koulutuksellisena enemmistönä". Räisäsen mukaan sana tarkoittaa ilman korkeakoulututkintoa olevia.

Ei "koulutuksellinen enemmistö" tarkoita kohteliaasti taviksia vaan heitä, joita on koulutetuissa enemmistö. Eli jos vähemmistö on korkeakoulutettuja, miksi enemmistön pitäisi hakea enemmän korkeakoulutukseen?

On valikoimisella puolensakin. Välillä tarvitaan valtion kevyt tönäisy, että jostain asiasta tulee ns. uusi normaali. Esimerkkeinä naiset ja etniset vähemmistöt yritysten hallituksissa, maahanmuuttajat tai duunaritaustaiset yliopistoissa, miehet opettajina tai vaikkapa tupakoinnin väheneminen yhteiskunnassa. Keppiä ja porkkanaa. 

Tietenkin suora häviäjä tässä yhtälössä on usein valkoinen, keskiluokkainen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?

Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.

Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.

Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?

Jos on hyvät välit vanhempiin, niin miksipä ei asuisi kotona. Solussa on sattuman kauppaa, millainen kämppis tulee kohdalle, ja yksiöt ovat törkeän kalliita. Ja kyllähän se kohottaa elämisen laatua, jos kerran päivässä saa syödä seurassa hyvän päivällisen, sen sijaan että jotain mikroannosta kirjoituspöydän ääressä vetäisi.

Todella koyhistä oloista, torpasta ja mäkitupalainen oli tausta omilla isovanhemmilla, mutta ahkeria. Seuraava sukupolvi opettaja ja seuraava akateemisia. Ei lätränneet viinalla ja uskoivat Jlaan.

Nyt kaikki apu mutta silti mahdotonta opiskella?

Voin kuvitella että yliopistoihin haluttaisiin lisää orjuutettaviksi kelpaavia, sorry vaan.

Jos nykyään hyvätuloisista perheistä tulevat pääsevät muuallakin töihin, ehkä luullaan että pätemistä haluavat duunariperheiden lapset jäisivät pidemmäksi aikaa ilmaistutkijoiksi.

Ulkonäöltään ja olemukseltaan miellyttäviä heistä voisi sitten palkata pätkätöihin tutkimukseen tai hallinnon puolelle.

Jossain vaiheessa merkittävä määrä kuitenkin valittaisiin ulkomailta, joko ilmaistöihin tai pieni osa palkallisesti.

Vaikka olisi kuullut epäilyä älystään tai halveksuvaa asennetta yliopistollakin, löytyy joukosta itsetunnoltaan tarpeeksi kiitoksenkipeitä jäämään.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan kirjallisuutta lukevan teinin sanavarasto on n. 70 000 sanaa, kun taas lukemattoman n. 20 000 sanaa. Ja tämä ihan suomenkielisten kohdalla. 

Jo tuolla on iso vaikutus siihen, miten koulussa menee, mihin hakee opiskelemaan, miten ylipäänsä pystyy lukemaan ja ymmärtämään tekstejä. 

Tutkimusten mukaan vanhempien ja kodin  vaikutus (malli, yhdessä lukeminen) on todella suuri lukemiselle. Koulutetuista, keskiluokkaisissa perheissä luetaan paljon. Ei lasta kiinnosta lukeminen, jos vanhemman asenne on "ikinä en ole kirjoja lukenut". 

Valitettavasti nykyään ei enää lueta. Yliopistoonkin päätyy täysin puusilmäistä porukkaa, jotka eivät osaa ajatella itse.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan kirjallisuutta lukevan teinin sanavarasto on n. 70 000 sanaa, kun taas lukemattoman n. 20 000 sanaa. Ja tämä ihan suomenkielisten kohdalla. 

Jo tuolla on iso vaikutus siihen, miten koulussa menee, mihin hakee opiskelemaan, miten ylipäänsä pystyy lukemaan ja ymmärtämään tekstejä. 

Tutkimusten mukaan vanhempien ja kodin  vaikutus (malli, yhdessä lukeminen) on todella suuri lukemiselle. Koulutetuista, keskiluokkaisissa perheissä luetaan paljon. Ei lasta kiinnosta lukeminen, jos vanhemman asenne on "ikinä en ole kirjoja lukenut". 

Tämä on kyllä hauskaa, kuinka lukeminen tarttuu. Jouduin tyhjentämään lapsuudenkotini kirjahyllyn, mikä tarkoitti että meille saapui paljon minulle tärkeitä kirjoja. Aloin istua iltaisin kirja kädessä, kun aiemmin olin lukenut kirjat pääsääntöisesti kännykältä kuukausipalvelun kautta.

Parin päivän päästä oli jopa teini ottanut kirjan esille. Ja minä kun ajattelin, että nuo viis veisaavat minun esimerkistäni.

Kännyköissä on juuri se ongelma, että ulospäin näyttää ihan samalta, katsooko tiktokia vai lukeeko venäläisiä klassikoita. Paperilehden tilasin ihan että teinikin seuraisi maailman tapahtumia. Kuulemma olisi yleissivistävää myös avata telkkari puoli yhdeksän uutisten aikaan, mutta meillä oli niin monta vuotta taaperoita ja leikki-ikäisiä että totuin pitämään telkkarin kiinni erityisesti uutisten aikaan. Jokin kompromissi pitäisi löytää, jotta isoin sivistyisi ja pienin ei traumatisoituisi sotajutuista.