Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?
16.09.2024 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010670441.html
Myös suhde ensikertalaiskiintiöihin on sidoksissa yhteiskuntaluokkiin. Keskiluokan nuoria ne eivät kiinnosta eivätkä painosta.
Eliittilukiolaisille ajatus korkeakoulupaikasta oli itsestäänselvä ja odotettu askel. Näin oli ylipäätään monilla nuorilla, joiden vanhemmat olivat vähintään keskiluokkaa.
Omiin mahdollisuuksiin uskottiin, olivathan usein vanhemmat ja sisaruksetkin opiskelleet korkeakoulussa. Lisäksi näitä nuoria kannustettiin, kotona ja koulussa.
Kun osa opiskelijoista saattoi nähdä itsensä jo kulkemassa yliopiston käytävillä kuin kalat vedessä, osalle omat mahdollisuudet päästä korkeakouluun näyttäytyvät hyvin epävarmoina.
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on edelleen se hieno puoli, ettei pääsykokeissa anneta pisteitä sukunimestä.
Paitsi TEAK:ssa.
Ja Sibelius-Akatemiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmäilin jokin aika sitten tilastotietoja ammattikoulutuksiin ja lukioihin menevien lukumääristä joissakin maalaiskunnissa. Hämmästyin kuinka pieni osa varsinkin pojista jatkoi yläkoulun jälkeen lukioon; monissa kunnissa alle 30 %.
Ammattikoulutus on hyvä valinta, eikä ole entisenkaltainen pussinperä enää, jos haluaa jatkaa vaikka yliopistoon. Silti olin yllättynyt siitä, kuinka vähäistä lukion valinta paikoin on. Syynä lukio-opintojen valitsemattomuuteen ilmeisesti, ettei lukiota pidetä järkevänä koulutusvalintana, koska se ei valmista mihinkään ammattiin.
Lukiohan on vain koulun jatke.
Vierailija kirjoitti:
Silmäilin jokin aika sitten tilastotietoja ammattikoulutuksiin ja lukioihin menevien lukumääristä joissakin maalaiskunnissa. Hämmästyin kuinka pieni osa varsinkin pojista jatkoi yläkoulun jälkeen lukioon; monissa kunnissa alle 30 %.
Ammattikoulutus on hyvä valinta, eikä ole entisenkaltainen pussinperä enää, jos haluaa jatkaa vaikka yliopistoon. Silti olin yllättynyt siitä, kuinka vähäistä lukion valinta paikoin on. Syynä lukio-opintojen valitsemattomuuteen ilmeisesti, ettei lukiota pidetä järkevänä koulutusvalintana, koska se ei valmista mihinkään ammattiin.
Miehet eivät pääse kiintiöillä naistutkijasuojatyöpaikkoihin, joten yliopistossa ei ole juurikaan järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on edelleen se hieno puoli, ettei pääsykokeissa anneta pisteitä sukunimestä.
Paitsi TEAK:ssa.
Ja Sibelius-Akatemiassa.
Tarkoitatteko aloja, joiden pääsykokeissa hakijat nähdään? Jollain perusteella miellyttävät valitsijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmäilin jokin aika sitten tilastotietoja ammattikoulutuksiin ja lukioihin menevien lukumääristä joissakin maalaiskunnissa. Hämmästyin kuinka pieni osa varsinkin pojista jatkoi yläkoulun jälkeen lukioon; monissa kunnissa alle 30 %.
Ammattikoulutus on hyvä valinta, eikä ole entisenkaltainen pussinperä enää, jos haluaa jatkaa vaikka yliopistoon. Silti olin yllättynyt siitä, kuinka vähäistä lukion valinta paikoin on. Syynä lukio-opintojen valitsemattomuuteen ilmeisesti, ettei lukiota pidetä järkevänä koulutusvalintana, koska se ei valmista mihinkään ammattiin.
Miehet eivät pääse kiintiöillä naistutkijasuojatyöpaikkoihin, joten yliopistossa ei ole juurikaan järkeä.
Juuri tuonkaltaiset täydellisen typerät ajatukset ajavat poikia pois korkeammasta koulutuksesta. Uskotaan kun joku sanoo että ei sieltä yliopistosta valmistu kuin tyttöjä turhiin työpaikkoihin kun oikeasti korkeakoulutus ihan tutkitusti lisää ihmisen elinaikaisia tuloja todella huomattavasti ja pienentää työttömyyden riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on edelleen se hieno puoli, ettei pääsykokeissa anneta pisteitä sukunimestä.
Paitsi TEAK:ssa.
Ja Sibelius-Akatemiassa.
Tarkoitatteko aloja, joiden pääsykokeissa hakijat nähdään? Jollain perusteella miellyttävät valitsijoita.
No, ulkonäöllä on kyllä merkitystä sukunimen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.
Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.
Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?
Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.
Omasta itsenäisyydestään tinkien. Ei vanhempien nurkissa asuminen ole kovin tasokasta pidemmän päälle.
Ei sitä ole tarkoituskaan tehdä loputtomiin. Viisi vuotta ja maisterin jälkeen omaan asuntoon ja töihin.
Mitenkäs se paljon puhutt
Ihan samalla tavalla kuin alaikäisenäkin. Käydään bileissä ja tapaamassa kavereita kodin ulkopuolella. Kotiinkin voi kutsua ja vanhemmillakin on omia menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.
Ei se ole pelkästään siitä kiinni, vaan korkeasti koulutetut vanhemmat ovat keskimäärin älykkäämpiä, joten niiden lapset myös, koska älykkyys on 80% perinnöllistä.
Ei älykkyys korreloi korkean koulutuksen kanssa.
Miksi ihmeessä joku suoltaa tällaista hömppää? Tietenkin korkealla koulutuksella ja korkealla älykkyydellä on positiivinen korrelaatio. Tämä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.
Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.
Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?
Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.
Omasta itsenäisyydestään tinkien. Ei vanhempien nurkissa asuminen ole kovin tasokasta pidemmän päälle.
Niinpä. Semmonen 20-25v joka haluaa asua kotona ei oo normaali ja semmoset vanhemmat jotka asuttaa sen ikästä lasta kotona ei oo normaaleja
Tällä palstalla ilmeisesti normaalia on, että ensin lapselta ei vaadita mitään kotitöitä ja sitten heidät heitetään 18-vuotiaana itsariyksiöön. Ja sitten ihmetellään, kun aamulla kouluun nouseminen ei onnistu ja opinnot sakkaavat.
Olennaista on se kasvatustyö, joka tehdään ennen 18-vuotispäivää. Jos lapsi on kasvatettu siten, että hän pärjää omillaan, pärjää hän kyllä myös vanhempiensa kanssa, kodin ylläpitoon osallistuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.
Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.
Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?
Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.
Omasta itsenäisyydestään tinkien. Ei vanhempien nurkissa asuminen ole kovin tasokasta pidemmän päälle.
Ei sitä ole tarkoituskaan tehdä loputtomiin. Viisi vuotta ja maisterin jälkeen omaan asuntoon ja töihin.
Mitenkäs se paljon puhutt
Jos se biletys ja ystävyyssuhteiden solmiminen tuntuu tärkeältä, niin hulluahan se on muuttaa yksin yksiöön murjottamaan. Eli kannattaa hakeutua paljon parjattuun soluasumiseen. Sieltä minä ainakin sain elinikäisiä ystäviä.
Ketä sinne sitten pitäisi valita? Aika tasapuolisesti saa jokainen hakea opiskelemaan Suomessa eikä opiskelusta erikseen veloiteta vaan sitä jopa tuetaan. Kannattaa varmaan ottaa niitä jotka ovat opiskelusta kiinnostuneet oikeasti koska muuten valmistuminen ei yleensä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.
Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.
Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?
Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.
Omasta itsenäisyydestään tinkien. Ei vanhempien nurkissa asuminen ole kovin tasokasta pidemmän päälle.
Niinpä. Semmonen 20-25v joka haluaa asua kotona ei oo normaali ja semmoset vanhemmat jotka asuttaa sen ikästä lasta kotona ei oo normaaleja
Nojaa. Itse en olisi halunnutkaan tuossa iässä asua kotona, mutta jos olisi iso lukaali, vanhemmat vieläpä paljon pois (ulkomaita myöten), lapsella oikeasti omaa rauhaa niin miksipä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävillä taitaa olla lähes toisinpäin.
Ihan muutama yliopistokoulutuksen saanut, lapset jatkaa yliopistoon. Asutaan Helsingissä, kotona voi asua, rahasta ei ole kiinni.
Miksi aikuinen yliopisto-opiskelija haluaisi asua kotona, jos rahasta ei ole kiinni?
Koska voi säästää, sijoittaa ja samalla ehkä elää tasokkaampaa elämää.
Omasta itsenäisyydestään tinkien. Ei vanhempien nurkissa asuminen ole kovin tasokasta pidemmän päälle.
Ei sitä ole tarkoituskaan tehdä loputtomiin. Viisi vuotta ja maisterin jälkeen omaan asuntoon ja töihin.
Mitenkäs se paljon puhuttu biletys? Ystävyyssuhteiden luominen?
Miten se asuinpaikkaan liittyy? Biletys tapahtuu yökerhoissa, ystäviä nähdään luennoilla, kirjastossa, kahvilassa, niiden ystävien luona.
Ihan hyvä vaan jos jotkut opiskelee lapsuudenkodista käsin. Säästyy siinä yhteiskunnankin varoja kun ei asumistuen varaan heittäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustuloksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta olisi minusta loogisempaa, että pienipalkkaisissa perheissä kannustettaisiin rajummin kouluttautumaan ja erityisesti niille aloille joissa on hyvä palkka. Yleensä on tapana haluta lapselleen parempaa kuin mitä on itse saanut. Esimerkiksi taloudellisesti vapaan elämän.
Tämä aina ihmetyttää, kun puhutaan koulutuksen periytymisestä erityisesti eurooppalaisissa kulttuureissa. Jos katsotaan taas vaikkapa aasialaisia maahanmuuttajia Britanniassa, tilasto saattaisi kertoa erilaista tarinaa.
Olen viisikymppinen ja duunariperheestä kotoisin ja ainakaan silloin kolmekymmentä vuotta sitten ei kouluttamattomilla vanhemmilla ollut harmainta haisua siitä mitä yliopistossa voi opiskella, miten mikin työllistää ja millaiset tulot saa. Vanhempieni, mummojen ym. näkemyksen mukaan y
Toisaalta, kuka haluaa hukata ainoan elämänsä tekemällä töitä jossain sielua murskaavassa investointipankissa selkään puukottavien pinnallisten m*lkkujen kanssa? Ei siinä paljon hyvät rahat lämmitä.
En toisaalta ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, että korkeakoulutus on ensisijaisesti se, mihin ihmisen pitäisi pyrkiä ja duunarityöt ovat vain heille, joiden rahkeet eivät riitä pidemmälle. Onko ihan mahdoton ajatus, että joku voi ihan aidosti haluta duunariammattiin ja pitää siinä työskentelystä? Ihmiset ovat myös muutenkin luonteiltaan ja taipumuksiltaan erilaisia, toisille sopii paremmin käytännönläheinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustuloksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta olisi minusta loogisempaa, että pienipalkkaisissa perheissä kannustettaisiin rajummin kouluttautumaan ja erityisesti niille aloille joissa on hyvä palkka. Yleensä on tapana haluta lapselleen parempaa kuin mitä on itse saanut. Esimerkiksi taloudellisesti vapaan elämän.
Tämä aina ihmetyttää, kun puhutaan koulutuksen periytymisestä erityisesti eurooppalaisissa kulttuureissa. Jos katsotaan taas vaikkapa aasialaisia maahanmuuttajia Britanniassa, tilasto saattaisi kertoa erilaista tarinaa.
Olen viisikymppinen ja duunariperheestä kotoisin ja ainakaan silloin kolmekymmentä vuotta sitten ei kouluttamattomilla vanhemmilla ollut harmainta haisua siitä mitä yliopistossa voi opiskella, miten mikin työllistää ja millaiset tulot saa. Vanhempieni, mummojen ym. näkemyksen mukaan y
Millä perusteella sähköasentajat ovat tyhmiä? Minusta olisi päin vastoin loogisempaa, ettei kyseisessä ammatissa voi ihan tyhmä pärjätä.
Toisaalta, kuka haluaa hukata ainoan elämänsä tekemällä töitä jossain sielua murskaavassa investointipankissa selkään puukottavien pinnallisten m*lkkujen kanssa? Ei siinä paljon hyvät rahat lämmitä.
Se oli vain yksi esimerkki. Vaihtoehtoja koville palkoille on muitakin. Sähköasentaja ei tienaa erityisen paljoa, jos verrataan hyvätuloisiin ammatteihin joihin vaaditaan yliopiston käyminen. Ja vaikka valmistuisi kahdeksan vuotta aikaisemmin, jää silti uran aikana tuloissa kauas taakse.
Vierailija kirjoitti:
En toisaalta ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, että korkeakoulutus on ensisijaisesti se, mihin ihmisen pitäisi pyrkiä ja duunarityöt ovat vain heille, joiden rahkeet eivät riitä pidemmälle. Onko ihan mahdoton ajatus, että joku voi ihan aidosti haluta duunariammattiin ja pitää siinä työskentelystä? Ihmiset ovat myös muutenkin luonteiltaan ja taipumuksiltaan erilaisia, toisille sopii paremmin käytännönläheinen työ.
Minä taas ajattelisin, että aika harvinainen on se ihminen, joka on jo 18-vuotiaana valmis tekemään jopa 50 vuoden työuran samaa, suorittavaa työtä, kaipaamatta koskaan toisen tyyppistä sisältöä suurimpaan osaan hereilläoloajastaan.
En tiedä, perheeni ei ollut keskiluokkainen eikä koulutettu.
Paitsi TEAK:ssa.