HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tein luokkahypyn ja se vei mehut moneksi vuodeksi. Pääsin eliittilukioon, ja tuntui että jo siellä oli paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja asioita, jotka kaikki mukamas tiesivät eikä niitä kerrottu. Enkä ymmärtänyt kysyäkään. Siksi kaikessa kesti niin pitkään. Huomasin että monelle kohtalotoverilla vain loppuivat resurssit ja jaksaminen, kun piti painaa monta välivuotta putkeen. Viimeistään kanditason jälkeen moni luovutti, yllättävän monihan jättää gradun kesken. 

Mitä nämä kirjoittamattomat säännöt esim. lukiossa ovat? Ei vaikka akateemisen perheen esikoiselle lukioasiat ole sen tutumpia kuin muille, sillä hänen vanhempansa ovat käyneet lukiossa puolivuosisataa sitten eli käytännössä eri koulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista selvittää myös se, missä määrin vanhempien ammatti ja tausta/varallisuus vaikuttaa siihen, ketkä saavat akateemisia työpaikkoja yliopistoista. Oma havaintoni on se, että työväentaustaiset ovat niissä aliedustettuina, vaikka suorittaisivatkin tohtorintutkinnon.

Sehä on huonopalkkanen työpaikka olla tutkija

Palkka ei tainnut liittyä tähän.

Miksi ei liittyisi? Kyllä odotettu palkkataso liittyy siihen, ketkä edes hakeutuu tohtorikoulutettavaksi, saati yrittää sen jälkeen jatkaa yliopistomaailmassa. Jos kodin eetos on, että koulutus on tärkeää, mutta vain paremman elintason takia, niin ei se välttämättä ole pohja, joka innostaa tutkijaksi. Siitä taas on kai ihan tutkimustakin, että keskimäärin köyhä tausta heikentää uskallusta ottaa riskejä, esim. valita työ, joka on epävarma, kovasti kilpailtu ja palkataan huonompi kuin monet saman alan muut työt. Tutkimuksessa et välttämättä edes tee palkattuna, vaan apurahalla, jolloin joudut luopumaan ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Työn perässä pitää olla valmis muuttamaan, uran alkuvaiheessa mielellään ulkomaille, mikä tuo mukaan omat kierteensä sosiaaliturvan kanssa säätämisen, muuttokulujen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen liittyvän matkustamisen muodossa.

Itse en silti osaa sanoa, ovatko työväentaustaiset tohtorit aliedustettuina akateemisissa työpaikoissa. En edes ole varma, olenko itse sellainen, vaikkei vanhemmillani korkeakoulututkintoja olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta olisi minusta loogisempaa, että pienipalkkaisissa perheissä kannustettaisiin rajummin kouluttautumaan ja erityisesti niille aloille joissa on hyvä palkka. Yleensä on tapana haluta lapselleen parempaa kuin mitä on itse saanut. Esimerkiksi taloudellisesti vapaan elämän.

Tämä aina ihmetyttää, kun puhutaan koulutuksen periytymisestä erityisesti eurooppalaisissa kulttuureissa. Jos katsotaan taas vaikkapa aasialaisia maahanmuuttajia Britanniassa, tilasto saattaisi kertoa erilaista tarinaa. 

Olen viisikymppinen ja duunariperheestä kotoisin ja ainakaan silloin kolmekymmentä vuotta sitten ei kouluttamattomilla vanhemmilla ollut harmainta haisua siitä mitä yliopistossa voi opiskella, miten mikin työllistää ja millaiset tulot saa. Vanhempieni, mummojen ym. näkemyksen mukaan y

Niin, täytyy nyt lisätä, että en ole kannustanut lapsiani opiskelemaan vain sitä millä eniten tienaa. Viittasin sillä lainaamaani viestiin, jossa oletettiin, että vanhemmille olisi loogisinta kannustaa lapsiaan tekemään juuri näin. Omilla lapsillani on hyvin eri elämänvalinnat. Ei kaikille ole luontevaa sekään, että vuosia haettaisiin yleissivistystä ja uusia näkökulmia, osa oikeasti haluaa suorittavaan työhön. Eikä vanhempi voi minusta tällaista asiaa lapsen puolesta päättää. Lapset ovat mitä ovat.

 

Tavallaan turha kouluttaa muita, kun kuitenkin sukutaustalla työt jaetaan kavereille ja sukulaisille. 70-luku oli asia erikseen, tämä on tätä päivää. Toisaalta turha kouluttaa niitä eliitin lapsiakaan, kun ei CV:tä paljoa kysellä, kun heistä on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on edelleen se hieno puoli, ettei pääsykokeissa anneta pisteitä sukunimestä.

Muistan lukeneeni yhden lääkärin haastattelun, jossa hän kertoi omasta opintaipaleestaan. 

Oli pyrkinyt lääkkeen ja lukenut pää punaisena. Jälkeenpäin tarkisti, että kaikki näytti menneen oikein. Sisäänpäässeiden listasta ei kuitenkaan nimeä löytynyt.

Rupesi tutkituttamaan asiaa. Selvisi, että oli tosiaan saanut täydet pisteet, mutta jäänyt valitsematta. Tilalle oli valittu joku heikommin menestynyt, ilmeisesti suhteilla. Valituksen jälkeen pääsi sitten sisään.

Toisessa haastattelussa joka ei tähän liity, yksi lääkäri, joka opetti uusia, kertoi ihmeekseen tuntevansa henkilökohtaisesti kaikkien uusien opiskelijoiden perheet.

Ystäväni molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. Heidän perheensä neljästä lapsesta yksi pääsi lääkikseen, lapsenlapsista tällä hetkellä kaksi opiskelee lääkäriksi. Ei se lääkärivanhemmuus ole mikään vapaa pääsylippu lääkkseen. 

Unohtui Hesarin jutussa genetiikan vaikutus: keskiluokalla ja siitä ylöspäin on myös geneettisesti paremmat ominaisuudet (esim älykkyys), jotka edesauttavat elämässä pärjäämisessä, kuten esim siinä, että pääsee korkeakoulutukseen. Hyvät geenit auttaa, varsinkin kun sitten vielä hankkii hyviä geenejä omille jälkeläisille, niin siitä(kin) ne erot vaan syntyy - ihan luonnollisesti ja edelleen kertautuu sukupolvesta toiseen. 

Hyvä kasvatus on yksi muuttuja; kun opetetaan pienestä pitäen tekemään läksyt ja lukemaan kokeisiin niin pärjää koulumaailmassa. Jos vanhemmilla ei riitä kiinnostus lapsen koulun käyntiin niin lapsen potentiaali menee hukkaan. Kasvatukseen kuuluu muutakin kuin koulumaailma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Periaatteessa on samat mahdollisuudet, mutta kun jokaisen lapsen lähtökohdat ei ole samanlaiset. Tämä muutaman vuoden takainen sosiaalityöntekijän kirjoitus kiertää somessa, lukaise jos viitsit... erilaisista lähtökohdista ja mahdollisuuksista:

"Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?

Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?

Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko

Onko siis johtava sosiaalityöntekijä sitä mieltä, että tavallisessa kannustavassa perheessä kasvanut ei ole ansainnut menestystään. Vähän tuo loppukaneettinsa viittaa siihen.

Malliesimerkki siitä, että nykyisin pitäisi hävetä jo sitä jos on tavallisen perheen tavallinen lapsi. 

Ei.

Useampi tahtoo nyt ihan väkisin uhriutua siitä, että heitä muistutetaan, että hyväosaiset vanhemmat ei ole kenenkään omaa ansiota. 

Teksti on alunperin kohdennettu niille hyväosaisille, jotka arvostelevat huonommin menestyviä siitä "etteivät ole valinneet elämässään paremmin".  Vaikka suuri osa "valinnoista" on vanhempien tekemiä, tai jo isovanhempien tekemiä. Yksilö itse pitää kuitenkin menestystään elämässä täysin omana ansiona. Onhan se tietysti paljon omaakin kovaa työtä, mutta puitteet sille työlle on antanut ympäristö. 

Sosiaaliturvan heikennyksiä usein perustellaan sillä että "jokaisella on samat mahdollisuudet nousta, opiskella, tehdä töitä jne" ja näin ei asia ole. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan turha kouluttaa muita, kun kuitenkin sukutaustalla työt jaetaan kavereille ja sukulaisille. 70-luku oli asia erikseen, tämä on tätä päivää. Toisaalta turha kouluttaa niitä eliitin lapsiakaan, kun ei CV:tä paljoa kysellä, kun heistä on kyse. 

Kun minä muutin Helsinkiin, kukaan ei tiennyt sukutaustasta eikä kysellyt siitä. Ehkä pikkupaikkakunnilla, mutta ei niissä ole oikein töitä muutenkaan. Meitä on täällä miljoona muutakin joilla sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.

Ja ylipäätään arvostetaan koulutusta sekä suunnitellaan tulevaisuutta vähän pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina ollut matalapalkkainen pätkätyöläinen. Lapsi pääsi ammattikoulusta ammattikorkeaan eka yrityksellä. Kannustusta vaan niin kyllä köyhänkin lapsi innostuu opiskelemaan ja pääsee elämässä eteenpäin.

Köyhän? Eihän kyse ole köyhyydestä. Enemminkin asenneilmapiiristä kotona. Asenne omaksutaan usein kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista selvittää myös se, missä määrin vanhempien ammatti ja tausta/varallisuus vaikuttaa siihen, ketkä saavat akateemisia työpaikkoja yliopistoista. Oma havaintoni on se, että työväentaustaiset ovat niissä aliedustettuina, vaikka suorittaisivatkin tohtorintutkinnon.

Sehä on huonopalkkanen työpaikka olla tutkija

Palkka ei tainnut liittyä tähän.

Kyllä liittyy. Duunarin muksuja kannustetaan kotona oikeisiin töihin tienaamaan. Eikä proffat ja kollegat halua verkottua heidän kanssa tutkimusasioissa, kun pappa ei ole kuuluisa miljonääri tai hienoa sukua.

Kaiken maailman turhat akateemiset luulevat pärjäävänsä. Ei teistä mitään koskaan tule. Oikeat menestyjät on aivan muuta porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan kotikasvatuksesta kiinni miten koulutusta arvostaa. Jos ei koulunkäynti kiinnosta lapsena niin aika vaikea on korjata osaamispuutteita jos mieli muuttuu opiskelun suhteen.

Loppujen lopuksi Suomessa on erittän hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja siihen saa vielä tukea. Monessa muussa maassa opiskelu on maksullista, valtio tukee paljon vähemmän ja kilpailu on kovempaa suosituille aloille.

Niinistöä ja Stubbia ei pahemmin kiinnostanut. Myöhemmin päätyivät kuitenkin peräti tasavallan presidenteiksi.

 

Olivat nuoresta lähtien kiinnostuneita politiikasta ja se tarjoaa väylän vaikka presidentiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä totaaliyksinhuoltaja. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Aika tiukkaa on ollut ja paljon olen lapsia tukenut ja tuen edelleen. Taloudellisesti minulla ei ole ollut mahdollisuuksia auttaa heitä juuri ollenkaan, mutta muuten olen aina tukenut ja kannustanut. Vanhempi on suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, että mihin hän voisi mahdollisesti työllistyä valmistuttuaan. Lukiolaista osaan auttaa melko rajallisesti, koska itse olen käynyt vain ammattikoulun. Onhan tämä varmasti erilaista, kuin jos olisin itse korkeakoulutettu.

Henkinen tuki on mittaamattoman arvokasta niin lapsille kuin aikuisille. Suomi on maa, jossa ollaan henkisen tuen suhteen kitsaita ihan omia perheenjäseniäkin kohtaan. Se, että ulkopuolinen tukee henkisesti, on jo valtava poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on luokkayhteiskunta. 

Kokoomus oli ensin kansakoulua vastaan koska heistä työläisten piti pysyä lestissään ja samasta syystä vastustivat myöhemmin peruskoulua. Aina ovat amiksestakin leikanneet koska sen käyminen nostaa koulutustasoa eikä se sovi porvareille. 

 

Samasta syystä monet kokoomuslaiset ovat somessa halunneet piikayhteiskuntaa takaisin.

Outo itseprojektio vailla järjen hiventä.

Miks ois kokoomuksen etu, ettei kukaan saa ammattikoulututkintoaan?

Voisiko joku kokoomuslainen selittää, miksi kokoomus aina hallituksessa ollessaan (Sipilä ja OrPu) leikkaa koulutuksesta, erityisesti ammattikoulutuksesta?

Ulkomainen, oikeuksiaan tuntematon, halpatyövoima. Raha löytää oikei

Vihervassuthan sitä halpatyövoimaa haluavat tuoda tekemään "paskahommia", jotka eivät vassuille kelpaa ja jotta elämäntapatyöttömät takkutukat voivat keskittyä pössyttelyyn ja tukien nostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kertoo kuinka mahdotonta ja harvinaista jokin asia on, ellei sitä kanneta eteesi hopeatarjottimella. Amerikkalainen kertoo kuinka kaikki on mahdollista jopa huonoista lähtökohdista.

Silti amerikkalainen unelma toteutuu Suomessa useammin kuin USA:ssa.

Keskiluokkainen perhe voi tienata bruttona mitä tahansa 5 ja 15 tuhannen euron väliltä kuussa. Jaettuna kahdella alaraja ei ole korkealla.

Väkisin sinne menee keskiluokkaiset kun 50% ikäluokasta korkeakoulutetaan.

Vierailija kirjoitti:

No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.

Ja myös autetaan läksyjen teossa