Miten ratkaisisit lapsen tällaisen syömisongelman?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet lapanen. Olin itse lapsena samanlainen. Päiväkodissa söin harvoin ja kotona oli myös vaikeaa saada minut syömään. Jos en syönyt päivällistä, niin sitten se tarkoitti sitä, että sinä päivänä en saa syödä mitään muutakaan, vaan seuraavan kerran sain syödä aamulla aamupalan. Tolla tavalla opin olemaan nirsoilematta ja arvostamaan ruokaa. Niin kauan kun en ollut täysi ikäinen niin silloin syötiin sitä mitä vanhempani tarjosivat, jos ei kelvannut niin sitten ei syöty mitään koko päivänä. Omia herkkuja en saanut ostaa. Nykyään syön ihan normaalisti ja arvostan ruokaa. Ei ihmekkään, että ihmiset eivät arvosta ruokaa, kun ovat tuollaisia lumihiutaleita ja heittelevät ruokia roskikseen, ja sitten opetatte samaa omille lapsillenne.

Minulla oli sama, olin 3 vko ilman oikeaa ruokaa ja elin käytännössä koivunlehdillä, joita napostelin. Onneksi oli kesä. Lopulta mummi sanoi äidille, että nyt lopetat lapsen kiusaamisen. Jos ei pysty syömään sitä kolmatta päivää jääkaapista eteeni tuotua syömätönsä annosta, niin anna edes leipää.

Nykyisin en syö ns. oikeaa ruokaa lainkaan. Lapsille teen ruokaa, en edes maista sitä ja toivon, että se on syötävää.

Jos lapset eivät syö sitä mitä minä tarjoan, niin olkoot sitten nälissään. Mutta mitään leipää tai sellaista ei tarjota, sitä samaa tarjotaan seuraavallakin aterialla siitä kieltäytyneelle lapselle kunnes hän syö sitä. Esimerkiksi jos vaikka joku keitto ei maistu, niin lapsi ei saa muuta ennen kuin syö sitä.

Iltapalasta leipä pois. Joko syö iltapalaksi sitä pahana pitämäänsä asiaa tai menee nälkäisenä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet lapanen. Olin itse lapsena samanlainen. Päiväkodissa söin harvoin ja kotona oli myös vaikeaa saada minut syömään. Jos en syönyt päivällistä, niin sitten se tarkoitti sitä, että sinä päivänä en saa syödä mitään muutakaan, vaan seuraavan kerran sain syödä aamulla aamupalan. Tolla tavalla opin olemaan nirsoilematta ja arvostamaan ruokaa. Niin kauan kun en ollut täysi ikäinen niin silloin syötiin sitä mitä vanhempani tarjosivat, jos ei kelvannut niin sitten ei syöty mitään koko päivänä. Omia herkkuja en saanut ostaa. Nykyään syön ihan normaalisti ja arvostan ruokaa. Ei ihmekkään, että ihmiset eivät arvosta ruokaa, kun ovat tuollaisia lumihiutaleita ja heittelevät ruokia roskikseen, ja sitten opetatte samaa omille lapsillenne.

Minulla oli sama, olin 3 vko ilman oikeaa ruokaa ja elin käytännössä koivunlehdillä, joita napostelin. Onneksi oli kesä. Lopulta mu

Kolme päivää koivunlehdillä? Haiskahtaa liioittelulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet lapanen. Olin itse lapsena samanlainen. Päiväkodissa söin harvoin ja kotona oli myös vaikeaa saada minut syömään. Jos en syönyt päivällistä, niin sitten se tarkoitti sitä, että sinä päivänä en saa syödä mitään muutakaan, vaan seuraavan kerran sain syödä aamulla aamupalan. Tolla tavalla opin olemaan nirsoilematta ja arvostamaan ruokaa. Niin kauan kun en ollut täysi ikäinen niin silloin syötiin sitä mitä vanhempani tarjosivat, jos ei kelvannut niin sitten ei syöty mitään koko päivänä. Omia herkkuja en saanut ostaa. Nykyään syön ihan normaalisti ja arvostan ruokaa. Ei ihmekkään, että ihmiset eivät arvosta ruokaa, kun ovat tuollaisia lumihiutaleita ja heittelevät ruokia roskikseen, ja sitten opetatte samaa omille lapsillenne.

Minulla oli sama, olin 3 vko ilman oikeaa ruokaa ja elin käytännössä koivunlehdil

Kolme viikkoa! Totta on, että söin myös suolaheinää, käenkaalia ja kesän ensimmäisiä littanoita herneenpalkoja, olin siis tosivegaani. Lämmintä ruokaa, leipää tai maitoa en syönyt. Joillakin meistä on äiti, jonka mielestä lapsi kyllä oppii syömään vanhempien toiveen mukaan, kun pidetään nälässä. En oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen syömät ruoat ovat maultaan mietoja (ja lapsi välttelee vihreitä vihanneksia), on lapsesi todennäköisesti ns. supermaistaja. Supermaistajuus on perinnöllinen ominaisuus, jossa makuaisti on huomattavasti tavallista parempi. Supermaistajat tuntevat sellaiset maut, joita tavallisella makuaistilla varustetut henkilöt eivät pysty tuntemaan. He maistavat esimerkiksi kasvien karvasaineet todella pahana makuna.



Supermaistajuus on pysyvä ominaisuus, mutta se hieman heikkenee makuaistin heikentyessä iän myötä.



Jos lapsen syömissä ruoissa ei oikein ole mitään yhteisiä piirteitä, voi hänellä olla autismia tai epämääräisiä aistiyliherkkyyksiä. Jälleen kyseessä ovat perinnölliset ominaisuudet, joihin lapsi ei pysty vaikuttamaan.



Tälläisen lapsen pakottaminen syömään on kidutusta.

Oliko nälkävuosina tällaisia supermaistajia? Kaik

Vanha isäni oli suuresta köyhästä perheestä. Kuri oli kova. Silti isäni ei suostunut syömään samaa kuin muut. Lopulta oli niin heikko, että ei jaksanut edes kävellä kouluun. Tällöin hänelle määrättiin juottamaan kermaa, joka oli tosi kallista. On edelleen, kasikymppisenä, tosi valikoiva ja laiha.

Opeta lapsellesi perusmaut suolainen, makea, karvas ja kirpeä. Näin voit kysyä lapseltasi miltä hänen inhokkiruokansa maistuvat. Makua voi laittaa vaikkapa vanupuikon päällä kielelle ja äiti tietysti maistelee samaan aikaan omaa vanupuikkoaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi tykkää leivästä sämpylöistä mutta inhoaa vaikka porkkanaa, niin voisi kokeilla porkkanasämpylöitä. Porkkana ei erotu mitenkään tai maistu niissä.

Vastaavasti muihin ruokiin voi sekoittaa vähän sitä inhokkia, mutta oikeasti niin vähän ettei se maistu niissä. Ja myöhemmin lisätä inhokkiaineksen määrää.

Miksi hyvät sämpylät pitää pilata? Suurin osa maapallon lapsista ei syö porkkanoita ja pärjää ilman niitäkin. Porkkanoissa on karvasaineita, joita sinäe et maista. Supermaistaja ne kuitenkin aistii.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen syömät ruoat ovat maultaan mietoja (ja lapsi välttelee vihreitä vihanneksia), on lapsesi todennäköisesti ns. supermaistaja. Supermaistajuus on perinnöllinen ominaisuus, jossa makuaisti on huomattavasti tavallista parempi. Supermaistajat tuntevat sellaiset maut, joita tavallisella makuaistilla varustetut henkilöt eivät pysty tuntemaan. He maistavat esimerkiksi kasvien karvasaineet todella pahana makuna.



Supermaistajuus on pysyvä ominaisuus, mutta se hieman heikkenee makuaistin heikentyessä iän myötä.



Jos lapsen syömissä ruoissa ei oikein ole mitään yhteisiä piirteitä, voi hänellä olla autismia tai epämääräisiä aistiyliherkkyyksiä. Jälleen kyseessä ovat perinnölliset ominaisuudet, joihin lapsi ei pysty vaikuttamaan.



Tälläisen lapsen pakottaminen syömään on kidutusta.

Kiitos!!!! Olin tällainen lapsi ja sain vasta aikuisena autismi-diagnoosin. Esim kraanavesi niin pahaa etten pysty juomaan!

Sairastin koronan ja sen myötä menetin luojan kiitos maku-ja hajuaistin ja pystyn nyt syömään lähes normaalisti :D

Arfid, ei mikään Arfvid! 

En lukenut aivan koko ketjua, mutta jotenkin nyt tulee mieleen, että jos kaiken maistatuksen ja myös maistamisen jälkeen on noin suppea ruokavalio, kannattaisi hakea asiantuntija-apua. Omilla lapsillani ei ollut läheskään noin pahoja ongelmia, mutta oikeasti jossain vaiheessa havahduin siihen, että jo aika iso lapsi söi lähinnä makaronia, riisiä tai perunaa ja vuodesta toiseen pikku maistatusannoksia lihaa, kasviksia ym. Tietysti lyhyempiä jaksoja ihminen nyt pärjää vaikka pelkällä makaronilla, mutta ei se nyt vuodesta toiseen voi hyvää tehdä. Ja vaikka tässäkin ketjussa on ollut onnellisia tarinoita siitä miten esim. teini-iässä nuori on alkanut syödä hyvinkin monipuolisesti, ei kaikille käy niin hyvin. On kuitenkin parempi oppia monipuoliseksi syöjäksi mahdollisimman nuorena. En siis halua pelotella, masentaa tms., mutta olisiko olemassa asiantuntija-apua? Kyllähän sekin on ihan oikea ongelma, jos nälkäkiukku iskee aina päiväkodissa ja aikanaan koulussa ei jaksa keskittyä.

Pian jo täysi-ikäisen erittäin nirson ja painoserannassa olleen lapsen vanhempana sanon että anna hänen syödä sitä mikä hänelle maistuu äläkä tee ruuasta  kasvatuskeinoa tai muuta numeroa. Meille aikanaan joku lääkäri vinkkasi että jätski on esimerkiksi hyvinkin ravinnerikas tuote ja toisinaan sillä mentiinkin jopa vuorokausi kun ei muu maistunut. 

Nyt nuoremme on hoikka ja lihaksikas urheilija, yhä menee herkkujakin mutta syö mukisematta kaikki kodin normaalit lämpimät ateriat. Pikkusiskonsa joka lapsena söi "kiltisti" kaiken mitä eteen kannettiin on nykyään huomattavasti nirsompi.

Suurin trauma aiheesta taisi jäädä onneksi vain äidille jolla menee yhä vielä tukka pystyyn kun näkee näiden oikeaoppisten ruoka- ja kasvatusalan ammattilaisten neuvoja täällä.

Omalla tyttärelläni syöminen oli haastavaa ensimmäisestä tunnista alkaen. Syöminen oli kuten ap:lla ja ei siihen auttanut mitkään maistamiset, leivän panttaamiset tai lapsen mukaan otto ruokailuun. Täysi-ikäisenä ruokavalio alkoi laajentua ja normalisoitua, mutta vieläkin kaikki vähänkin enempi maustettu ruoka jää syömättä ja monet suussa epämiellyttävältä tuntuvat tekstuurit jäävät syömättä. Mutta lapsuusvuodet mentiin pitkälle perunalla eri muodoissa, kanan fileillä, lohella, peruskasviksilla ja marjoilla, ja puurolla. 

Kuinka monia ruokia lapsen pitäisi syödä ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi siis syö viljoista vehnää, kauraa ja riisiä. Lihoista naudanlihaa, lehmänmaitoa ja maitojalosteita (juusto, jogurtti) kolmea vihannesta (kurkku, tomaatti, lehtisalaatti), kahta hedelmää (omena, appelsiini).

Ei oikein vaikuta allergialta. Lisäisin tuohon jonkun kasviöljyn (esim. puuroon salaa, lapsi ei todellakaan huomaa sitä tai sitten naudanlihan valmistuksessa) niin saa myös pehmeää rasvaa. Monivitamiini ja D-vitamiini vaikka purutablettina, jos ei maistu niin sit D-vitamiini tippoina. 

Onhan tuo ruokavalio aika suppea, mutta kyllä tuolla pysyy hengissä.

t: terveydenhoitaja

Kiitos kommentista! Meillä onkin käytössä ollut jo pitkään vitamiinilisät varmuuden vuoksi. Ja leivän päällä syö margariinia, samoin makaronin joukossa, voitakin. Mutta esim. rypsiöljyn ja oliiviöljyn ja vastaavat kyllä maistaa, jos niitä lisätään pisarakin puuroon

Samanlainen kuin minä, en vielä aikuisena syö mitä vaan, ostan tuttuja juustoja, maito on kevyt maitoa mihin teen puuronkin, en vahingossakaan rasvattomaan tai siihen punaiseen maitoon. Se erotus on etten tykkää voista. Mutta aikuisena on ruokavalio monipuolistunut, mutta on tullut allergioita. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi mukaan kauppaan ja ruoan laittoon valitsemaan. Katsokaa ihania ruokakuvia ja kysyt lapselta mitä haluaisi laittaa ja syödä. 

Älä. Teet itse kysymättä päätöksen, mutta ehdottomia inhokkeja vältät. Jos kysyy, mistä eläimestä, vastaat laveasti etkä paukauta lehmästä tai muuta. Teet ruokahetkestä mukavan, mutta et ylikivaa. Korjaat oman suhtautumisesi syömiseen. Meillä pärjättiin näillä. Tuleehan lapsille ronklausvaiheita kaikille.

Älä anna huomiota syömisestä. Tarjoa ruoka ajallaan, lisää annokseen aina jotakin mistä lapsi pitää, vaikka leipäpala, se lievittää omaa stressiä. Lapsi ei kuole nälkään vaikka et antaisi mitään mistä hän pitää, syö sitten kyllä kun on todella nälissään.

Elin leivällä ja perunalla varmaan 10-vuotiaaksi. Sitten jossain vaiheessa mukaan tuli juusto. Nyt menee jo sushi ja homejuusto. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on todella pieni vielä, mitä sen on väliä mitä syö kunhan syö. Anna ruokaa äläkä rankaise, lapsi ei kiusallaan syö kun tietää että käy sun hermoille.

 Todellakin näin. Lapsilla on hyvin rajalliset keinot kapinoida. Ne tavat ovat syöminen, itku, tarpeiden tekeminen (voi esim. pantata niitä), nukkuminen ( ei halua nukkumaan)...

Jotkut näistä ohjeista on ihan kamalia. Onneksi nykyään tiedetään paremmin. Mullekin on tarjottu samaa annosta uudestaan ja uudestaan, johti vaan siihen et olin vuorokausia syömättä. Vielä aikuisenakin voin helposti olla syömättä vaikka koko päivän, jos ei oo sopivaa syötävää. Ruokailuun kiinnitettiin tosi paljon huomiota. Päiväkodissa taas pakkosyötettiin niin, että oksensin lautaselle.

Mitään hyvää ei näistä seurannut, ainostaan ruokailuun liittyvää voimakasta ahdistusta ja oksentamisen pelko. Molemmat rajoittaneet elämää jo 15 vuotta. Kyllä kannatti!