Onko täällä muita ainoita lapsia, joiden muistisairas vanhempi asuu hoivakodissa pitkän välimatkan päässä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pitkää välimatkaa, vaan lyhyt. Joten käyn viikottain. Viikkoni kamalin hetki, jonka suoritan johtuen omasta tunnollisuudesta tai mistä lie ja kauempana asuvien sisarusten painostuksesta. Käyn ottamassa kaikkien puolesta haukut, kun ei kukaan käy ja täällä makuutetaan. Käyn yleensä perjantaisin töiden jälkeen ja palaan Alkon kautta. Seuraan huvikseni urheilukellostani kauanko ( ja montako viinilasillista) kestää, että kehoni stressireaktiot normalisoituvat. Yleensä menee tunteja/ koko ilta. 

Kadehdi vapaasti, ap.

Sivusta huutelen, että halaus sulle. Ei toimi emojit eikä ne mitään auta, mutta sydämen laittaisin. Tiedän niin, mitä tuo on.

-ei ap

Lähden hakemaan äidin sieltä vaikka väkisin. Laitan hänet takapenkille ja ajan kaasu pohjassa kahtasataa kuuttakymppiä jos joku hoitaja vastustelee niin hakkaan ja äitini puree heitä.

- Ap

Sillä hetkellä, kun äitini kuolee on kaikki menetetty ja aion tehdä itsemurhan.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Lähden hakemaan äidin sieltä vaikka väkisin. Laitan hänet takapenkille ja ajan kaasu pohjassa kahtasataa kuuttakymppiä jos joku hoitaja vastustelee niin hakkaan ja äitini puree heitä.

- Ap

Miksi hoitajat vastustelusi? Ei tuo hoitolaitos mikään vankila ole.

Itse muistan vain suunnattoman helpotuksen, kun vihdoin viimein äiti sai hoitokotipaikan. 

Mummi oli kyllä kauempana, eri kaupungissa. Mutta minkä sille mahtaa.

Alzheimer on armoton lohduton tauti. Se etenee vääjäämättä. En ole enää varma siitä onko ylipäänsä onni jos sitä sairastava elää vuositolkulla. Luulen että ei ole.

Voisiko iäkäs muuttaa sinne sun paikkakunnalle lähelle, jos on kodikas paikka? Vai onko sukua siellä kauempana auttamassa. Vai pitäisikö sun vierailla usein siellä, onko varaa majoitukseen tms. Kaikilla ei ole varaa matkustaa tai asua tyyliin hotellisssa. Mutta ehkä löytyy ideoita. Voitko soittaa sinne välillä ja varmistella. Jospa asiat selviävät.

Vierailija kirjoitti:

Lähden hakemaan äidin sieltä vaikka väkisin. Laitan hänet takapenkille ja ajan kaasu pohjassa kahtasataa kuuttakymppiä jos joku hoitaja vastustelee niin hakkaan ja äitini puree heitä.

- Ap

Ei sinusta kyllä ole hoitajaksi mutta omatpahan on vanhempasi. Heidän kannaltaan ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi vanhempani kykenee vielä juttelemaan puhelimessa ja soitankin hänelle usein. Ahdistava ajatus vain, että muistisairaus etenee ja tulee aika, kun ei varmasti enää voi puhelimessa puhua. Yritin jo aikanaan terveenä ollessa kaikin keinoin saada häntä asumaan minua lähemmäs, mutta ei halunnut muuttaa ja pakottaa ei tietenkään voi. Vieläkin ainakin haaveilen, että saisin hänet tänne lähemmäs jonnekin hoivakotiin, että voisi käydä luonaan päivittäin. Hän itse vaikuttaa hyvin nihkeälle muuttamaan, minkä kyllä ymmärränkin. Tuntuu, että jotain pitäisi voida tilanteelle tehdä, mutta ei ole oikein mitään hyviä ratkaisuja, ahdistaa.

- Ap

Elä omaa elämääsi. Se on paras neuvo jonka voit saada.

Itseasiassa muistisairaan omaisen siirto toiselle paikkakunnalle ei välttämättä onnistu. Vastaanottava kunta voi kieltäytyä myötämästä hoitopaikkaa/hoitoa ja lähtö kunta ei halua antaa maksusitoumusta. Ainoa vaihtoehto on sitten maksaa itse hoito ja hoitopaikka ja siihen ei monellakaan ole varaa. Muutto tulisi tehdä jo silloin, kun ei vielä ole sairastunut. Sivusta seurannut tutun kamppailua byrokratian armoilla.

Ei nuo kirjoitukset äitinsä hakemisesta sieltä ja hoitajien hakkaamisesta ole alkuperäisen aloittajan kirjoittamia vaan joku muu pilailee.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa muistisairaan omaisen siirto toiselle paikkakunnalle ei välttämättä onnistu. Vastaanottava kunta voi kieltäytyä myötämästä hoitopaikkaa/hoitoa ja lähtö kunta ei halua antaa maksusitoumusta. Ainoa vaihtoehto on sitten maksaa itse hoito ja hoitopaikka ja siihen ei monellakaan ole varaa. Muutto tulisi tehdä jo silloin, kun ei vielä ole sairastunut. Sivusta seurannut tutun kamppailua byrokratian armoilla.

Kyllähän kotipaikkaa voi vaihtaa sairaanakin eikä siihen ikäkään ole este. Sen kun muuttaa kirjansa lapsen luo.

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo kirjoitukset äitinsä hakemisesta sieltä ja hoitajien hakkaamisesta ole alkuperäisen aloittajan kirjoittamia vaan joku muu pilailee.

Valitettavasti tuo välttämättä ei ole pilailua oli alkuperäisen kirjoittajan tai ei.

Älä suotta murehdi asiaa! Ole tyytyväinen että äitisi on hoidossa.

Lähetä vaikka kivoja kortteja jotka hoitajat lukevat hänelle. Käy silloin kun ehdit/ jaksat. Älä jätä omaa elämääsi elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa muistisairaan omaisen siirto toiselle paikkakunnalle ei välttämättä onnistu. Vastaanottava kunta voi kieltäytyä myötämästä hoitopaikkaa/hoitoa ja lähtö kunta ei halua antaa maksusitoumusta. Ainoa vaihtoehto on sitten maksaa itse hoito ja hoitopaikka ja siihen ei monellakaan ole varaa. Muutto tulisi tehdä jo silloin, kun ei vielä ole sairastunut. Sivusta seurannut tutun kamppailua byrokratian armoilla.

Mulla on noin 100 km vanhemman hoitopaikkaan. Yritin kysellä siirtoa omaan kotikuntaan, niin eipä onnistunut.

Toisaalta tuo 100 km on aika siedettävä, kun moottoritietä koko matka. Olen käynyt katsomassa 2-4 viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on juuri unelmahoidettava. Kukaan ei käy kyttäämässä ja vaatimassa.

Puhelimet on keksitty jo aika kauan sitten.

Voihan sitä puhelimitsekin vaatia, mutta eipä sitä näe, toteutetaanko niitä vaatimuksia.

No et sä sitä oikeastaan näe vaikka kävisit joka päivä. Vaatia aina voi mutta harvoin niitä omaisten vaatimuksia toteutetaan tehtiin ne sitten puhelimessa tai kasvotusten. Jos hoito ei kelpaa siitä voi toki kieltäytyä ja hoitaa vanhuksensa itse. Tai etsiä joku muu kuin yhteiskunnan kustantaman ratkaisu.

Kyllä monessa paikassa vaan toteutetaan ja ne yksinäiset vanhukset jäävät sitten vähemmälle huo

Puhelimen päästä et voi vahtia, onko niitä vaatimuksia oikeasti toteutettu. Kun käy paikan päällä, sen näkee.

79 v. ja tilanne tuli yllättäen? 

 

Vanhempani eivät ole noin iäkkäitä eikä kyseessä ollut muistisairaus, mutta äitini koki aivoinfarktin, minkä jälkeen minun on täytynyt ottaa aika paljon vastuuta eri asioista etänä. Ainoana lapsena se on vähän rankkaa, mutta onneksi äidillä on ystäviäkin. En koe tilannetta erityisen raskaaksi, enhän minä ole tilanteeseen syyllinen  

Vierailija kirjoitti:

Lähden hakemaan äidin sieltä vaikka väkisin. Laitan hänet takapenkille ja ajan kaasu pohjassa kahtasataa kuuttakymppiä jos joku hoitaja vastustelee niin hakkaan ja äitini puree heitä.

- Ap

Miksi? Koetko olevasi parempi muistisairaan hoitaja kuin koulutettu henkilökunta?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia et ottanut äitiä lähemmäs sinua asumaan???????? 

Luepas ap:n kirjoitukset uudestaan ajatuksen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko iäkäs muuttaa sinne sun paikkakunnalle lähelle, jos on kodikas paikka? Vai onko sukua siellä kauempana auttamassa. Vai pitäisikö sun vierailla usein siellä, onko varaa majoitukseen tms. Kaikilla ei ole varaa matkustaa tai asua tyyliin hotellisssa. Mutta ehkä löytyy ideoita. Voitko soittaa sinne välillä ja varmistella. Jospa asiat selviävät.

Paikkojen saaminen ei ole niin helppoa että lähtisin kokeilemaan onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama tilanne pari vuotta. Välimatkaa 500 km. Äitini kuoli heinäkuussa. 

Osanottoni :/