HS: Koulupudokas ei kuntoutunut laitoksessa, olisiko pitänyt olla huoostaanottamatta?

Vierailija kirjoitti:

Luottamuksen rakentaminen ensin. Ja pojille miehiä tueksi, ei naisia.

 

Kuinka monta kuukautta sinä annat sitä luottamusta rakentaa? Sanotaan, että se nuori ei ole käynyt koulua vuoteen?

Se luottamuksen rakentuminen vie kuukausia. Etenkin kun tehostettu perhetyökin käy maksimissaan 2 kertaa viikossa paikalla. Voi käydä niin, että palvelu lakkautetaan ennen kuin luottamus ehtii rakentua. Ja sehän se motivoi nuorta yrittämään uudestaan

No tätä just tarkoitin :)

Tehostettu perhetyö 2kertaa viikko on intensiivisin palvelu mitä voitte tarjota. Onhan se nyt aika tyhjän kanssa, jos pitäisi aidosti olla arjessa apuna. Eikö nyt oikeasti kannattaisi sen ja sijoituksen välille kehittää jotain.

Voidaan myös kysyä, että jos se vanhempi ei selviä edes sillä lapsensa kanssa, että siellä käy kaksi ohjaajaa kahdesti viikossa tekemässä muutaman tunnin töitä, niin sitten ei ehkä mikään apu sinne kotiin järjestettynä muutenkaan kanna. Ei meillä myöskään yhteiskuntana ole varaa laittaa ihmisten kotiin, jotain palkattua vanhempaa 24/7 tukemaan heikkoa vanhempaa kasvatus- ja lapsenhoitotyössään, vanhemmuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuossa jutussa kävi ihan hyvin ilmi, mitkä olisivat saattaneet olla ne toimivat ratkaisut, eli koulun vaihto ja nepsyvalmentaja.

Poika oli kertonut kyllä kiusaamisesta, mutta tätä ei ollut jostain syystä kirjattu sossun papereihin, vaan keskitytty enemmän siihen, että äiti on uupunut. Lisäksi jutussa myös kerrottiin tilastoissa minkä mukaan kaikista vaikein tilanne on nuorina sijoitetuilla, joiden sijoituspaikka vaihtelee, kuten Mikaelille oli käynyt.

Hienoa kuitenkin, että Mikaelilla on tulevaisuuden suunnitelmia koulun suhteen. Tsempit sekä pojalle että äidille!

Joissakin kunnissa on myös mahdollista käydä koulua ns. koulun ulkopuolisissa tiloissa, jolloin voi olla helpompi opiskella, kun sinne kouluun ei tarvitse mennä. Opetus voi olla pienryhmäopiskelua tai jopa yksityisopetusta. 

Ja itse ajattelisin, että tuossa tilanteessa myös kotiopetus on vaihtoehto. Ja rajat täytyy olla. Esitetään vaihtoehdot ja niistä on valittava ja se koko päivän pelaaminen ei vaan ole vaihtoehto. 

Eutanasia ratkaisee ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuossa jutussa kävi ihan hyvin ilmi, mitkä olisivat saattaneet olla ne toimivat ratkaisut, eli koulun vaihto ja nepsyvalmentaja.

Poika oli kertonut kyllä kiusaamisesta, mutta tätä ei ollut jostain syystä kirjattu sossun papereihin, vaan keskitytty enemmän siihen, että äiti on uupunut. Lisäksi jutussa myös kerrottiin tilastoissa minkä mukaan kaikista vaikein tilanne on nuorina sijoitetuilla, joiden sijoituspaikka vaihtelee, kuten Mikaelille oli käynyt.

Hienoa kuitenkin, että Mikaelilla on tulevaisuuden suunnitelmia koulun suhteen. Tsempit sekä pojalle että äidille!

Joissakin kunnissa on myös mahdollista käydä koulua ns. koulun ulkopuolisissa tiloissa, jolloin voi olla helpompi opiskella, kun sinne kouluun ei tarvitse mennä. Opetus voi olla pienryhmäopiskelua tai jopa yksityisopetusta. 

Ja itse ajattelisin, että tuossa tilanteessa myös kotiope

Kotiopetus edellyttää sitä, että vanhempi opettaa. Ihan mahdollista. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että kunta järjestää opettajan sinne kotiin. Toki vanhempi voi opettajan palkata halutessaan.

Ihmetyttää miksi hankitaan lapsia jos niitä ei osata kasvattaa. Köyhät ja niiden lapset pitäisi steriloida jo synnytyslaitoksella. Näitä nepsy vammaisia alkaa olla joka kolmat lapsista joten aika ongelmissa yhteiskunta alkaa olla.

Minä olisin kaivannut jonkinlaista nettiopetusta lapselle. Mahdollisuutta opiskella tunnilla etänä. 

Kiertävää kotiopettajaa? Toimintaterapiaa heti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kaivannut jonkinlaista nettiopetusta lapselle. Mahdollisuutta opiskella tunnilla etänä. 

Kiertävää kotiopettajaa? Toimintaterapiaa heti. 

Tämä on tyypillistä. Halutaan sinne kotiin pyörimään akateemisia ammattilaisia. Pitäisi saada lääkäriä, sosiaalityöntekijää, psykologia, erilaisia terapeutteja, opettajia jne. Kun käytännössä se suurin asia mitä näiden nepsyjen kanssa tarvitaan on selvä arjen struktuuri. Että lapsi tietää milloin noustaan, milloin mennään kouluun, koska syödään jne. Että aamulla katsotaan perään, että noustaan ylös ja mennään kouluun ja illalla, että pelikoneet menevät kiinni ja nukutaan. Ei siihen tarvita akateemisia kotiin. Se on perusohjaajan työtä. Halvinta se on toteuttaa lastenkodissa.

Tulee kalliiksi järjestää opetusta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tulee kalliiksi järjestää opetusta kotiin.

Varmasti. Mutta kyllä minä vanhempana tekisin mitä vaan lapseni hyvinvoinnin eteen. Joko tilaa yksityisopetuksen tai opettaa itse. 

Nykyään huudetaan yhteiskunnan palveluita kotiin kouluikäisille. Ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa. Rahat (verotulot) eivät yksinkertaisesti riitä.

Omalla kustannuksella kotiin voi toki tilata terapeuttia, opettajaa ja psyykkaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään huudetaan yhteiskunnan palveluita kotiin kouluikäisille. Ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa. Rahat (verotulot) eivät yksinkertaisesti riitä.

Omalla kustannuksella kotiin voi toki tilata terapeuttia, opettajaa ja psyykkaajaa.

Eihän nämä vanhemmat niitä veroja maksa, joten ajattelu on, että yhteiskunnan kukkaro on loputon. Pääasia, että ei tunnu pahalle, kun oma vanhemmuus ei riitä. Meillä on perheitä, joihin syntyy vaikka sokea lapsi, tai down. Nämäkin perheet pärjäävät mainiosti ilman lastensuojelun apua. Jostain syystä nämä nepsylasten leijonaemot eivät vaan pärjää, vaikka yhteiskunta kantaisi mitä tukia kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään huudetaan yhteiskunnan palveluita kotiin kouluikäisille. Ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa. Rahat (verotulot) eivät yksinkertaisesti riitä.

Omalla kustannuksella kotiin voi toki tilata terapeuttia, opettajaa ja psyykkaajaa.

Kuitenkin rahat riittävät 24 h sijoitukseen? Josta aiheutuu lisähaittaa?

Laitos pahentaa kaikki asiat ja tuhoaa elämän. Ei pidä huostaanottaa. Koti on tavalliselle lapselle ja nuorelle turvallisin, jos hyvät vanhemmat. Ei pidä erottaa lapsia kotoaan. Kiusaajat kuriin koulussa ja muualla. Yleensä vain rikostapauksissa voi olla huostaanotto tai päihdevanhemmat jos kiire tms.

Kun kaikki koulukiusaajat laitettaisiin yhteen kouluun jossa saisivat kiusata toisiaan, niin tämä maailma olisi paljon parempi paikka ja kaikki muut saisivat käydä rauhassa koulua. V*tuttaa, kun kiusaajat pilaavat toisten elämän!

Lasten sijoitusta tehdään pelkän bisneksen ja rahan takia. Kenen lapsen etua se palvelee, että hänet laitetaan johonkin laitokseen hakattavaksi ja raiskattavaksi pahimmillaan monen vuoden ajaksi? Kuka kuvittelee että siinä kukaan kuntoutuu?

Vierailija kirjoitti:

Nuorena se kiltti poika joutui koulun diskossa katselemaan sivusta, kuinka isokokoinen jännäpoika vei kiltin pojan rakastaman tytön. 😟

Tämä! Kaikkien ongelmien ydin!

Voisiko tämä täysikäinen ihminen nyt katsoa ihan peiliin ja todeta, että sieltä se syy löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään huudetaan yhteiskunnan palveluita kotiin kouluikäisille. Ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa. Rahat (verotulot) eivät yksinkertaisesti riitä.

Omalla kustannuksella kotiin voi toki tilata terapeuttia, opettajaa ja psyykkaajaa.

Kuitenkin rahat riittävät 24 h sijoitukseen? Josta aiheutuu lisähaittaa?

Sijoituksessa nuorella on todennäköisesti koulullinen yksikkö. Lastenkodissa on useita ohjaajia ja aamuisin herättely on helppoa. Samalla saadaan useampi hoidettua. Koulu on samalla pihalla, joten nuoren voi vaikka taluttaa sinne ja vahtia, että siellä pysytään. Koulu ja yksikkö ovat läheisessä yhteistyössä ja koulua voidaan räätälöidä hyvinkin laajasti. Lastenkodeissa on myös tarkka, strukturoitu arki. Päivän ja viikon tapahtumat tiedetään etukäteen ja ne toistuvat ennakoitavasti. Lisäksi saadaan eliminoitua vanhemman kyvyttömyys järjestää arkea.

8. luokan jälkeen ei kaikki teinit pysty olemaan koulussa jos ahdistaa ja tuskaa, on jo istuttu laitoksissa koko elämä tarhasta lähtien ja päälle kaikki matkat. Myöhemmin se voi onnistua parikymppisenä, jos tietää mikä on oikea ala. Ja osalla aiemmin jos sukulaiset tukevat. Tai on firma.