HS: Koulupudokas ei kuntoutunut laitoksessa, olisiko pitänyt olla huoostaanottamatta?

Kaffebulla kirjoitti:

Olipa tumma niska tällä Mikaelilla.

Osa maammuu perheistä ei pysty toimimaan turvallisena vanhempana lapsilleen. Lapsia paljon ja elävät kuin pellossa. Yhteiskunta nämä sitten hoitaa jotenkuten.

 

Ilman muuta tuolle Mikael-Muhammedille huostaanotto oli oikea ratkaisu. Ei näitä saa päästää eristäytymään kotiinsa, jos vanhemmat eivät saa nuoria kouluun. Se on varma tie syrjäytymiseen. 

Lapsia myös adoptoidaan,ihonväri ei kerro mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun tehtävä on huolehtia, että sinne kouluun voi turvallisesti tulla ilman kiusaamista. Saman asian kanssa taistelleena voin sanoa, että vaikka lapsi kertoo kiusaamisesta, syy vieritetään vanhemmille, tai oikeastaan äidille.  Ei kelpaa sanoa, että koulun on hoidettava osuutensa ei.  Samaa meillekin tarjottiin, huostaanottoa. Koulu olisi päässyt velvollisuudestaan ilman tarvetta tehdä asialle mitään. Lapsella ei ollut mitään koulua vastaan, tykkää opiskella, mutta kuka hitto muka haluaa olla paikassa, jossa väkivallan uhka on todellinen ja jatkuva.  Aikuiset vaihtaisi työpaikkaa, mutta lapsilla ei sellaista oikeutta ole. Ehdotin koulun vaihtoa, mutta rehtori sanoi, ettei suostu vaihtoon. Mutta ei myöskään mitenkään auttanut tilanteessa eteenpäin.   Ja joka käänteessä muistettiin syyttää äitiä

Näitä "rehtoreita" valitettavasti on ja se on hirvittä

Eipä lastensuojelun väki sanonut yhtäkään puolustavaa sanaa kokouksissa, ei vaatinut rehtorilta toimia. Hiljaa hymisteli, että joo, raahaa se pentusi kouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu tässä. Mikaelin kaltaiset nuoret ovat selvästi lisääntymässä. Ongelma näissä on se, että lastensuojeluun he tulevat kun koulusta on oltu pois jo noin vuoden verran. Kysynkin mitä ihmettä siellä vuoden aikana tehtiin ja varmastikaan se koulu ei ongelmitta sujunut aikaisemminkaan. Miksi nämä vanhemmat eivät hae apua? Luulisi typerämmänkin ymmärtävän, että on ongelma, jos kouluikäinen lapsi ei koulussa käy. Tyypillisesti mitään lääkärikontaktia ei ole. Miksi? Nämä Mikaelitkin ovat usein selvästi autistisia, mutta vanhempia ei ole kiinnostanut viedä lääkäriin, teettää testejä, saada diagnooseja ja apuja. Kun lastensuojelu niitä sitten alkaa tehdä, aletaan tyypillisesti vastustaa. Turha miettiä mitään toimintaterapeutteja kotiin tai kouluavustajia, kun mikään näistä ei tässä yhteiskunnassa liiku ennen kuin on diagnooseja. Diagnooseja ei tule ennen kuin on selvitetty lääkär

Jatkan vielä: Tämäkin kaikki siis onnistui, koska osaan tapella byrokratian kanssa ja oli jaksoin. Mutta kaikilla ei ole. Vanhemmilla voi olla päällä muitakin ongelmia ja kriisejä, ja kaikkea ei vaan pysty ja jaksa yksi tai kaksi ihmistä.

Meilläkin olisi lapsi saanut apua aiemmin,  jos ei olisi ollut läheisen yllättävä menehtyminen ja perheenjäsenelle tullut vaikea sairaus, joiden seurauksena ei vaan kyennyt kerralla joka paikkaan repeämään. Mutta ei tällaisissa mitään apua saa, vaaditaan vaan vanhemmilta aina vaan enemmän.

Olen syrjäytynyt aikuinen. Olen ollut projektipäällikkönä, esimiehenä, asiantuntijana, joskus jopa ylimmässä tulokymmenyksessä. Nyt määräaikaisella työeläkkeellä hautautuneena kotiini.

Todellakin olisi yhteiskunnan etu lähettää joku nepsyvalmentaja tms asiantuntija mukaan arkeen katsomaan, missä mättää ja suunnittelemaan tarpeelliset tukitoimet. Vanhemmilla ei ole osaamista ja on (toivottavasti) oma työ hoidettavana.

Ymmärrän, että yhteiskunta toimii miten toimii, mutta se aiheuttaa myös turhia kustannuksia yhteiskunnalle sekä inhimillistä kärsimystä.

Koulun puolelta tulee joskus kova paine huostaanottoon. Vähän naiivisti kuvitellaan, että koulu alkaa laitoksessa sujua. Mikään ihmeparannus kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei nuorelle ole, vaan koulunkäymättömyys, päihteillä tai väkivallalla oireilu tms. voivat jatkua ihan samaan tapaan laitoksesta käsin. Varsinkin vähän kirjolla oleville laitos voi olla tosi kuormittava paikka kaikesta struktuurista huolimatta, kun väkeä on pipoa ja kaikilla on vähän omat ongelmansa. Toki osa saa avun.

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu tässä. Mikaelin kaltaiset nuoret ovat selvästi lisääntymässä. Ongelma näissä on se, että lastensuojeluun he tulevat kun koulusta on oltu pois jo noin vuoden verran. Kysynkin mitä ihmettä siellä vuoden aikana tehtiin ja varmastikaan se koulu ei ongelmitta sujunut aikaisemminkaan. Miksi nämä vanhemmat eivät hae apua? Luulisi typerämmänkin ymmärtävän, että on ongelma, jos kouluikäinen lapsi ei koulussa käy. Tyypillisesti mitään lääkärikontaktia ei ole. Miksi? Nämä Mikaelitkin ovat usein selvästi autistisia, mutta vanhempia ei ole kiinnostanut viedä lääkäriin, teettää testejä, saada diagnooseja ja apuja. Kun lastensuojelu niitä sitten alkaa tehdä, aletaan tyypillisesti vastustaa. Turha miettiä mitään toimintaterapeutteja kotiin tai kouluavustajia, kun mikään näistä ei tässä yhteiskunnassa liiku ennen kuin on diagnooseja. Diagnooseja ei tule ennen kuin on selvitetty lääkärissä asiaa. Ongelma näiden Mikaeleiden tilanteessa

Tutkimuksiin pääseminen on nykyään jo lähes lottovoitto. Ikävä kyllä nykyään tarvitaan se lasu, että sossu laittaa vauhtia tutkimuksiin pääsemiseksi. Tämän sinä tietäisit,jos olisit lasun sossu tai sitten olet täysin ammattitaidoton ja tietämätön asioista.

Etäopetuksessahan monen opiskelu sujui hyvin. Yksi opettaja voi opettaa kerrallaan maantieteellisesti eri puolilta Suomea tulevia oppilaita. Mikä tarve on saada nämä pakotettua fyysisesti kouluun? Tärkeintä olisi osallistua opetukseen. Virtuaalisestikin voi saada sosiaalisia taitoja ryhmätöiden avulla virtuaalisissa tiimihuoneissa.

Miksi ei nyt ajatella luovasti?

Etäopetuksessahan monen opiskelu sujui hyvin. Yksi opettaja voi opettaa kerrallaan maantieteellisesti eri puolilta Suomea tulevia oppilaita. Mikä tarve on saada nämä pakotettua fyysisesti kouluun? Tärkeintä olisi osallistua opetukseen. Virtuaalisestikin voi saada sosiaalisia taitoja ryhmätöiden avulla virtuaalisissa tiimihuoneissa.

Miksi ei nyt ajatella luovasti?

Tutkimuksiin pääseminen on nykyään jo lähes lottovoitto. Ikävä kyllä nykyään tarvitaan se lasu, että sossu laittaa vauhtia tutkimuksiin pääsemiseksi. Tämän sinä tietäisit,jos olisit lasun sossu tai sitten olet täysin ammattitaidoton ja tietämätön asioista.

Ei sossulla ole mitään ohituskaistaa lääkäreille. Ainoastaan siten tilannetta voidaan nopeuttaa, että sijoitetaan lapsi esim. Helsingin ulkopuolelle. Tuolla maakunnissa on paljon parempi tilanne saada lääkäriaikoja, tutkimuksia. Tai sitten vanhemmat voivat yrittää yksityiseltä puolelta päästä nopeammin eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempi olisi henkilökohtainen nepsyvalmentaja kriittiseksi viikoiksi/kuukausiksi. Hakisi kouluun, saattaisi kotiin. Tunneilla auttaisi koulunkäynti avustajana tavoin ja välkillä vaikka pelaisi ja juttelisi nuorten kanssa. Lapsi hyötyisi, luokka hyötyisi, ope hyötyisi, koulu hyötyisi, yhteiskunta hyötyisi. Perhe hyötyisi.

Kouluavustajat auttavat oppilaita koululla. Vanhempien tehtävä on toimittaa lapsi kouluun, jos ei itse siihen edes tuossa iässä kykene.

 

Kouluavustaja on kouluttamaton avustaja koulussa, jolla ei ole ole nepsy asiantuntemusta. Mutta täytyy sanoa, että helpolla Mikael luovutti. Kuukauden poissaolon jälkeen koki ettei kannata mennä enää kouluun. Yleisesti nuorilla maailmankuva on liian musta-valkoinen.

Mikael on tässä nostettu esimerkkinä, mutta Suomessa on koululaisia, jotka lopettaa koulunkäynnin ja heistä pieni osa päätyy huostaanottoon. Hesarin linkistä näkyi ilmaisena vain alku. Oliko Mikaelin taustassa (nuoruudessa) jotain mikä vaikutti huostaanottopäätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Olipa tumma niska tällä Mikaelilla.

Osa maammuu perheistä ei pysty toimimaan turvallisena vanhempana lapsilleen. Lapsia paljon ja elävät kuin pellossa. Yhteiskunta nämä sitten hoitaa jotenkuten.

 

Ilman muuta tuolle Mikael-Muhammedille huostaanotto oli oikea ratkaisu. Ei näitä saa päästää eristäytymään kotiinsa, jos vanhemmat eivät saa nuoria kouluun. Se on varma tie syrjäytymiseen. 

Lapsia myös adoptoidaan,ihonväri ei kerro mitään.

Ohis kyllä, lapsia adoptoidaan. Ja suurimmalla osalla adoptoiduista lapsista on jotain isompaa tai pienempää ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo rahaa. Kun rahat ovat loppu terveydenhuollosta, voitte uskoa, että rahat ovat loppu myös sivistyspuolelta.

Yhteiskuntaa ei voida huutaa maksamaan jokaista asiaa. Koulunkäynninohjaajat ovat vain harvoin yhtä henkilöä varten. Heitä tarvitsevat muutkin luokassa kuin vain yksi. Jokaiselle oma ohjaaja?

 Luin jutun ja huomasin siitä, että kyllä ovat äiti ja poika pahassa tilanteessa. Sellaisia pikavoittoja ei ole, joilla poika saataisiin yhtäkkiä raiteilleen. Tuohon pisteeseen päätyminen tarkoittaa sitä, että pojan kanssa on menty jo vuosia väärään suuntaan. 

Miksi alaikäisellä pojalla oli jo ajokortti?621

Ajokortin saa alaikäisenä pitkän koulumatka, pitkän työmatkan tai harrastuksen takia. Ehkä tässä tapauksessa eka vaihtoehto. Mietin, että harrastus olisi auttanut poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksiin pääseminen on nykyään jo lähes lottovoitto. Ikävä kyllä nykyään tarvitaan se lasu, että sossu laittaa vauhtia tutkimuksiin pääsemiseksi. Tämän sinä tietäisit,jos olisit lasun sossu tai sitten olet täysin ammattitaidoton ja tietämätön asioista.

 

Ei sossulla ole mitään ohituskaistaa lääkäreille. Ainoastaan siten tilannetta voidaan nopeuttaa, että sijoitetaan lapsi esim. Helsingin ulkopuolelle. Tuolla maakunnissa on paljon parempi tilanne saada lääkäriaikoja, tutkimuksia. Tai sitten vanhemmat voivat yrittää yksityiseltä puolelta päästä nopeammin eteenpäin. 

Kyllä meillä päin lasusta on apua noissa asioissa. Pelkällä vanhemman pyynnöllä ei meinaa mikään edistyä, mutta lasun avulla kyllä. Toki ei olla pääkaupunkiseudulla, ehkä siellä on niin paha ruuhka noissa asioissa, ettei mikään auta. 

Olen autistisen ja lievästi aspergertyyppisen vanhempien lapsi, nyt aikuinen. Ei liene yllätys, ettei minun ongelmiani lapsena hoidettu. Nuo nepsypiirteet periytyvät eikä se omasta tilastaan tietämätön nepsy-vanhempi osaa hakea itselleen apua, saati lapselleen. Onneksi tilanne alkaa muuttua nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halvempi olisi henkilökohtainen nepsyvalmentaja kriittiseksi viikoiksi/kuukausiksi. Hakisi kouluun, saattaisi kotiin. Tunneilla auttaisi koulunkäynti avustajana tavoin ja välkillä vaikka pelaisi ja juttelisi nuorten kanssa. Lapsi hyötyisi, luokka hyötyisi, ope hyötyisi, koulu hyötyisi, yhteiskunta hyötyisi. Perhe hyötyisi.

Kouluavustajat auttavat oppilaita koululla. Vanhempien tehtävä on toimittaa lapsi kouluun, jos ei itse siihen edes tuossa iässä kykene.

 

Kouluavustaja on kouluttamaton avustaja koulussa, jolla ei ole ole nepsy asiantuntemusta. Mutta täytyy sanoa, että helpolla Mikael luovutti. Kuukauden poissaolon jälkeen koki ettei kannata mennä enää kouluun. Yleisesti nuorilla maailmankuva on liian musta-valkoinen.

Mikael on tässä nostettu esimerkkinä, mutta Suomessa on koululais

Helpolla luovutti?

Poikaa oli kiusattu ja kun poissaolo alkoi venyä, pelkäsi kouluun palaamisen vain lisäävän kiusaamista ja kynnys kasvoi liian suureksi. Mikael oli tuolloin kiusattu 14-vuotias. Tuntuu, että taas lapselta odotetaan aikuisen rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksiin pääseminen on nykyään jo lähes lottovoitto. Ikävä kyllä nykyään tarvitaan se lasu, että sossu laittaa vauhtia tutkimuksiin pääsemiseksi. Tämän sinä tietäisit,jos olisit lasun sossu tai sitten olet täysin ammattitaidoton ja tietämätön asioista.

 

Ei sossulla ole mitään ohituskaistaa lääkäreille. Ainoastaan siten tilannetta voidaan nopeuttaa, että sijoitetaan lapsi esim. Helsingin ulkopuolelle. Tuolla maakunnissa on paljon parempi tilanne saada lääkäriaikoja, tutkimuksia. Tai sitten vanhemmat voivat yrittää yksityiseltä puolelta päästä nopeammin eteenpäin. 

Kyllä meillä päin lasusta on apua noissa asioissa. Pelkällä vanhemman pyynnöllä ei meinaa mikään edistyä, mutta lasun avulla kyllä. Toki ei olla pääkaupunkiseudulla, ehkä siellä on niin paha ruuhka noissa asioissa, ettei mikään auta. 

Helsingissä piti olla päivystyskäyntejä ja HUSin jalkautuvan työryhmän suositus, että lähete meni läpi. Kuusi lähetettä tarvittiin ja kalliiksi tuli, rahallisesti ja lapsen tilanne mutkistui kun avun saaminen kesti.

Siihen, että pääsi hoidon pariin meni 6kk. Ensimmäistä aikaa odotettiin 3kk. Sitten tulikin kesätauko ja syksyllä oli seuraava aika. 

Vaati päivystyskäyntejä, osastohoitoa ja äidin itkua, että HUSissa taas sai lapsi niitä tutkimuskäyntejä tiiviimmässä tahdissa ja sen diagnoosin, autismi.

Sitten odotetaan kelasta päätöstä toimintaterapiasta, tähän meni ainakin 3kk.

Ihan sairaan hidasta. 

Tässä kolmessa vuodessa romahdin itsekin ihan täysin ja olin välillä työkyvytön kokonaan.

On olemassa paikkakuntakohtaisia eroja. Toisilla paikkakunnilla autetaan lapset kouluun, toisilla ei.

Olisi hyvä saada julkinen data toiminnan tuloksellisuudesta, niin vanhemmat voisivat paremmin valita asuinpaikkojaan.

Onko tuo kuvituskuva "Mikaelista"

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo kuvituskuva "Mikaelista"

Veikkaan ihan aitoa kuvaa, ei kuvituskuvaa. ..luuletko että tehtäisiin juttu, jos kyseessä olisi..

Helsingissä piti olla päivystyskäyntejä ja HUSin jalkautuvan työryhmän suositus, että lähete meni läpi. Kuusi lähetettä tarvittiin ja kalliiksi tuli, rahallisesti ja lapsen tilanne mutkistui kun avun saaminen kesti.

Siihen, että pääsi hoidon pariin meni 6kk. Ensimmäistä aikaa odotettiin 3kk. Sitten tulikin kesätauko ja syksyllä oli seuraava aika. 

Vaati päivystyskäyntejä, osastohoitoa ja äidin itkua, että HUSissa taas sai lapsi niitä tutkimuskäyntejä tiiviimmässä tahdissa ja sen diagnoosin, autismi.

Sitten odotetaan kelasta päätöstä toimintaterapiasta, tähän meni ainakin 3kk.

Ihan sairaan hidasta. 

Tässä kolmessa vuodessa romahdin itsekin ihan täysin ja olin välillä työkyvytön kokonaan.

Ei ole lääkäreitä, siitähän se johtuu.