Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset on ynseitä epäsosiaalisia kilpikonnia
15.09.2024 |
Mä en ymmärrä tätä maata, ja teitä.
Kukaan ei puhu toisille, muuta kun pakosta. On vaan ne omat pari kaveria tai kolleegaa ja niiden kanssa jutustellaan. Muille ollaan kylmiä ja veemäisiä. Oven takana kuunnellaan ettei rappukäytävässä joudu moikkaamaan naapurille. Kaupoissa varotaan ettei vaan osu katseet toisiinsa. Jalkakäytävällä tuijotellaan maahan tai puhelimeen. Vanhemmille ei soitella. Ei käydä kylässä. Lapsille laitetaan joku facebook synttärionnittelu kerran vuodessa. Serkku? no sille sanoi moi jonkun hautajaisissa 15 vuotta sitten.
Mikä teitä oikein vaivaa? Miten suomalaiset voi olla näin sulkeutuneita?
Kommentit (101)
https://www.reddit.com/r/Finland/comments/1favx42/am_i_alone_in_having_…
"I have became cynical overtime and now I'm not the same cheerful and warm person I was before leaving USA. Apparently, Finnish society finds extrovert people suspicious or fake so I had to tone down my emotions and become calmer."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on empatiakyvyttömyys ei "sulkeutuneisuus". Siis se, että ne ekstrovertit ovat pääosin passiivis-vihamielisiä (ESTJ) ja introverttipopulaatio on pääosin faktantarkistajia (ISTJ) eli depressiivistä persoonan tyyppiä. Harvassa ovat Suomessa fiiliksestä (F) syttyvät ihmiset ja heillä yleensä menee kyllä hyvin, varsinkin ekstroverteilla fiilistelijöillä. Minä (ISFP) fiilistelen sitten yleensä omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset yhteydet ovat parhaita keinoja estämään masennusta ja lisäävät onnellisuutta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10328046/
On aivan älytöntä, että meillä ihan vapaaehtoisesti jotkut sulkeutuvat omiin oloihinsa ja sillä tavalla sahaavat yhteiskunnan onnellisuutta.
Onneksi minua kiinnostavat vain omat asiani eikä mikään "yhteiskunnan onnellisuus". ;-)
Juuri tuolla asenteella, että vain omat asiat kiinnostavat, yhteiskunta ei ole kauhean mukava. On kyllä jotain mennyt todella pahasti pieleen, jos ei muiden asiat kiinnosta.
Juu, potkittu päähän muiden ihmisten - ja sen yhteiskunnan - toimesta niin paljon, että omat voimavarat menevät lähinnä selviytymiseen.
Pätkätyöt ja työttömyys tekee sen ettei ole varaa matkusteluun tai autoonkaan.
Pitkät ylityökorvauksettomat päivät tekee sen että väsyy, niin kovasti ettei jaksa edes ruokaa hakea kaupasta töiden jälkeen pahimmillaan.
Sukulaisuussuhteet näivettyy pätkätyöhelvetissä ja työttömyydessä pikkuhiljaa. Myös perhe-elämä kuihtuu kokoon.
Juurettomuus ja töiden perässä muuttaminen ei tee hyvää ihmissuhteille. Lopulta ei enää viitsi edes tutustua uusiin "kymmeniin satoihin ihmisiin". He vain muistuttavat minua ihmisistä joita tapasin työelämän alkuvuosina. Heille nämä uudet ovat se jussi, maija, tero jne. Muistuttavat naamalta tai käytökseltään heitä.
Uusien nimiä en viitsi edes opetella. Eivät muutkaan opettele nimiä ja hädintuskin tervehtivätkään. Ja se on ok minulle.
Juuri tän takia tykkäänkin Suomesta, olen todella sulkeutunut introvertti ja erakkomainen persoonaltani enkä voi muuksi muuttua enkä edes yrittäisikään, siitä tulis varmaan juuri sellasta ärsyytävän tekopirteää teennäistä paskaa sitten ja saisin hävetä. Näin on juuri hyvä, pysyy ne sosiaalisimmat musta luonnostaan poissa ja se on ainoastaan positiivista kaikkien näkökulmasta, ei meillä olisi mitään jaettavaa toisillemme kun ollaan niin erilaiset. Nautin luonnosta ja rauhasta ja hoidan työni hyvin se riittää mun elämäs, saan olla merkityksellinen ihminen perheelleni ja lemmikeilleni ja muuta en jaksa. En tiedä miksi olen mitä olen eikä liioin kiinnosta asiaa ajatellakaan, asia vain on niin. Juro en ole vaan elämänmyönteinen ja kohtelias mutta kyllä rehellisesti täytyy myöntää että olemuksestani näkee silloin kun en jaksa olla sosiaalisesti saatavilla, kaupoilla käydessä menen omaan kuplaani ja hoidan asiani enkä jää puheille naapureiden tai työtovereiden kanssa moita pitempään. Mulla ei aina ole paljon sanottavaa.
Minusta on tullut keski-ikäisenä avoimempi. Jotenkin vain puhun ihmisille luonnostaan. Mutta koen, että se ei oikein käy täällä. Pakko kai muuttaa Espanjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla, mitä ovat arkipivän tilanteet, joissa ap toivoisi jonkun tuntemattoman alkavan jutella? Bussissa? Kaupan kassajonossa? Kauppakeskuksen hississä? Terveyskeskuksen odotustilassa? Kadulla vastaantullessa? Jalkakäutävällä odotellessa, että valo vaihtuu jalankulkijoille vihreäksi? Millaisista asioista toivoisin tuntemattomien alkavan jutella sun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minä ainakin rupattelen tuntemattomille, hymyilenkin... meillä maalla tämä on ihan jokapäiväistä, kaupan kassat moikataan, baarissa, terassilla mennään samaan pöytään, mökkiläiset tervehditään siinä kuin paikallisetkin. Ja ohikulkijat.
En tunnista kuvaamaasi Suomea
Sama. Mutta asunkin kehä III ulkopuolella😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan pääkaupunkiseudulta
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Suomi on perinteisesti ollut kylmä, pimeä ja harvaanasuttu, ehkä sekin vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Onhan näissä myös alueellisia eroja.
Varmaan ihmiset osittain haluaa varmistaa ettei häiritse muita julkisella paikalla, usein ihmiset enemmän valittaa siitä että joku tuntematon tulee juttelemaan kuin siitä että kukaan ei bussipysäkillä jutellut kanssani. Liikkeellä on kaiken maailman hörhöjä niin etenkin kaupungissa se ei yleensä ole positiivista jos joku alkaa juttelemaan.
Sukulaisten ja tuttavien osalta voi kyllä johtua itsekkyydestäkin ettei jaksa pitää yhteyttä aktiivisesti, mutta toisaalta miksi pitäisi tekohengittää kaverisuhdetta serkun kanssa jos välit eivät ole läheiset.
Mutta älypuhelimet on kyllä selvästi rokottaneet sosiaalisia taitoja. Huomaan itsestänikin että on vaikeampi ottaa kontaktia ihmisiin kasvokkain ja small talkata puolituttujen kanssa ilman että kukaan räplää puhelinta kes
Itsekkyydestä? Ennemminkin epäitsekkyydestä ja häveliäisyydestä, kun ei uskalla ja tohdi häiritä, jos on epävarma sukulaisen kiinnostuksesta, ajasta ja kyvystä kohdata. Jokainen voi olla tahollaan väsynyt, kaikenlaista surua ja traumaa voi esiintyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma seura, paras seura! Vihaan muita ihmisiä, haluan olla yksin ja rauhassa.
tämä. mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, kun toinen ihminen ei kiinnosta? saa siitä vastavuoroisesti itselleenkin jotain. yksinäisyydessään tarvitaan terapiaa sun muuta omaa mahdottomaan oloon.
En ole yksinäinen enkä tarvitse terapiaa, viihdyn omissa oloissani. Olin ennen pakotetusti sosiaalinen ja samaan aikaan todella huonovointinen, oli ahdistusta ja masennusta. Sitten tuli korona ja eristäytyminen kaikista. Se avasi mulle kokonaan uuden maailman, tajusin yhtäkkiä olevani todella onnellinen kun sain olla yksin.
Mulla on tietysti käytöstavat, tervehdin kaupassa myyjää ja pyydän anteeksi, jos vahingossa tönäisen ohikulkijaa tms. En kuitenkaan tarvitse enkä halua tämän enempää kontaktia muilta ihmisiltä. Ihmisseura tekee musta väsyneen ja kiukkuisen.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on geeneissä opittu elämä kylmässä ja pimeässä pienissä ryhmissä, selviämine äärioloissa, erillään muista.
Tuossa mahtaa olla perää! Sattumoisin viime viikolla keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Naapurustossa asuu perhe, joka muuttanut parikymmentä vuotta sitten Suomeen. Lapset syntyneekin täällä. Mutta ilmeisesti säilyttäneet omaa kulttuuriaan, kun lapset, nuorin yläasteella ja vanhemmat lukioikäisiä, juttelevat spontaanisti esim. minulle, seniori-ikäiselle, kun satutaan samaan aikaan rappukäytävään tai pihalle. Se tuntuu niin mukavalle. Ei kantasuomalaisnuoret yleensä oma-aloitteisesti aloita keskustelua.
En usko, vaan tää hyvinvointivaltiosysteemi on sen tehnyt, on niin helppo ajateella, että kaiken välittämisen voi ulkoistaa valtiolla. välinpitämättömys leviäää, nuoremmille se on jo normaalia, valitettavasti. Sodan jälkeenhän ja vielä 50-luvulla ihmiset ravasivat toisissaan kakkukahveilla aina kun vain keksivät jonkun syyn, mitkä vain kissanristiäiset. Kun TV:t tulivat, koko kylä kerääntyi sen ainoa telkun ääreen katsomaan jotain Tammeloita tai Heikkiä ja Kaijaa. Kauan on kulunut aikaa siitä kun, kun mummoni kävi hoitamassa syöpäsairaita ystäviään tai hoiti keuhkosairaan siskonsa hautaan asti, vaikka puoliso yritti toppuutella (pelkäsi että tartuttaa lapset). Vielä 70-luvulla naapurin mummo toi meille ison vadillisen riisipiiraita aina niitä leivottuaan, ei taida tapahtua enää. Ei ole enää sitä Suomea jossa, kasvoitn, vaan tästä on tosiaan tullut tympeä maa, jossa naapuria ei tervehditä. Se ei ole introverttiyttä vaan vain huonoja tapoja, mutta kukapa niitä enää lapsille opettaisi, niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mäkin olen pitkälti sellainen, mutta toisaalta jotain pientä sosiaalisuutta silti kaipaan. Joutuessani muuttamaan työn takia toiselle paikkakunnalle huomasin, kuinka haavoittuvainen tilanne on, jos on se 1 hyvä ystävä vaan eikä muita ihmisuhteita ollenkaan, kun on täällä niin vaikea luoda uusia ihmissuhteita lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Mun se ainoa ystävyys "viileni" kun välimatkaa oli paljon, puolisoa ei ole enkä haluakaan, ja huomasin olevani Helsingissä, minulle uudessa kaupungissa, täysin yksin. Eipä ole harrastuksistakaan löytynyt kavereita, ihmiset käy vaan harrastamassa ja menevät koteihinsa. Useimmilla ilmeisesti on jo perhe ja/tai muuten sosiaalisten suhteiden kiintiöt täynnä. Ja se toimiikin, kunnes tosiaan käy kuten mulla, että vanhat yhteydet katkeaa, ja huomaa ettei löydä enää ollenkaan uutta tilalle.
Mä elän nykyään käytännössä ihan erakkona, työnikin teen täysin etänä ja ei ole yhtään ihmissuhdetta. No, menee tämä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap yleistää oman perähikiäkokemuksensa kaikkiin suomalaisiin. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, eivät edes kaikki suomalaiset.
Perähikiällä ei juuri tuollaisia olla; tunnet ihmiset jo vuosikymmenien takaa ja muutenkaan niitä liikaa ei ole. Pk-seudulla ne yrmynaamat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa suomalaisista on kusipäitä. Mittailevat muita itsensä mukaan ja olettavat siksi kaikkien muidenkin olevan itsensä lailla ilkeitä kusipäitä ja siksi kyräilevät epäluuloisina kaikkia pitäen etäisyyttä.
Vähemmistö suomalaisista on sitten ystävällisiä ja mukavia, jotka ovat traumatisoituneet kusipäistä ja ovat siksi ylivarovaisia ja varautuneita uusien ihmisten suhteen.
Alkakaamme oikeasti paheksua kusipäisyyttä. Ihan niinkuin kiusaajalle ei saa antaa sosiaalista statusta häikäilemättömyydestä ja uskalluksesta, on aika ruveta juurimaan muunkinlaista kusipäisyyttä kulttuurista. Ei ole cool käyttää luottavaisenmpia hyväkseen, pilkata, juoruta, painostaa, uhkailla tai lyödä puukolla selkään, kuvainnollisesti tai fyysisesti. Mulkku on mulkku eikä mikään roolimalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa suomalaisista on kusipäitä. Mittailevat muita itsensä mukaan ja olettavat siksi kaikkien muidenkin olevan itsensä lailla ilkeitä kusipäitä ja siksi kyräilevät epäluuloisina kaikkia pitäen etäisyyttä.
Vähemmistö suomalaisista on sitten ystävällisiä ja mukavia, jotka ovat traumatisoituneet kusipäistä ja ovat siksi ylivarovaisia ja varautuneita uusien ihmisten suhteen.
Alkakaamme oikeasti paheksua kusipäisyyttä. Ihan niinkuin kiusaajalle ei saa antaa sosiaalista statusta häikäilemättömyydestä ja uskalluksesta, on aika ruveta juurimaan muunkinlaista kusipäisyyttä kulttuurista. Ei ole cool käyttää luottavaisenmpia hyväkseen, pilkata, juoruta, painostaa, uhkailla tai lyödä puukolla selkään, kuvainnollisesti tai fyysisesti. Mulkku on mulkku eikä mikään roolimalli.
Sanotaan ei suoraan työnantajalle ja kerrotaan päin naamaa että ei käy. Kysytään takaisin että miksi hän pitää tyhmänä ja sellaisena, joka suostuisi huonoon diiliin, eikö hän arvosta toisia ihmisiä kuin itseään?
Mielummin epäsosiaalinen ihan aidosti silloin kun siltä tuntuu kuin ap:n kaltainen pinnallinen ja päälleliimattu sosiaalinen rasite.
Täällä on ehkä senkin takia hankala heittäytyä juttusille vieraiden kanssa, koska osalla sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista ihmisistä on huonot sosiaaliset taidot. Saattavat puhua vain itsestään, kysellä heti alkuun liian henkilökohtaisia asioita tai tehdä hätäisiä olettamuksia juttukaveristaan, kommentoida ulkonäköä suorasukaisesti (en tarkoita esimerkiksi takin tai kampauksen kehumista tms.) tai alkaa paasata aggressiivisesti esimerkiksi politiikasta. Osalla käytöksen syynä on selkeästi päihteet tai mielenterveydelliset ongelmat mutta melko paljon on sellaisiakin, joilla ei vain ole mitään käsitystä siitä, miten ihmisiä on hyvä lähestyä ja millaista on kiva, vuorovaikutteinen keskustelu.
En kaipaa tänne ylipirteää small talk -kulttuuria vaan parempaa tilannetajua ja ymmärrystä siitä, että keskustelu on kaksisuuntainen tie. Ei kukaan lämpene sillä, että hän tuntee olevansa toiselle palkaton terapeutti tai että pahimmillaan aivan ventovieras ihminen alkaa jumittaa ja jankata jostain asiasta, josta toinen ei halua puhua. Myös sukujen sekä ystävä- ja työporukoiden rasitteena on usein tahditon ja vain omien tarpeiden ympärillä pyörivä keskustelukulttuuri. Täällä ei aina oikein hallita luontevaa sosiaalista kanssakäymistä vaan turhan usein se on joko yksipuolista avautumista tai sitten henkilöön menevää tenttaamista, neuvomista ja liian tuttavallista kiusoittelua.
Varmaan se, kun muiden orjina oltiin niin pitkään. Vasta 100 vuotta oltu itsenäisiä.
Ainakaan aapeen aloituksessa, ja monesta muusta extrovertin kirjoituksesta tämä ei välity ollenkaan.