Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset on ynseitä epäsosiaalisia kilpikonnia
15.09.2024 |
Mä en ymmärrä tätä maata, ja teitä.
Kukaan ei puhu toisille, muuta kun pakosta. On vaan ne omat pari kaveria tai kolleegaa ja niiden kanssa jutustellaan. Muille ollaan kylmiä ja veemäisiä. Oven takana kuunnellaan ettei rappukäytävässä joudu moikkaamaan naapurille. Kaupoissa varotaan ettei vaan osu katseet toisiinsa. Jalkakäytävällä tuijotellaan maahan tai puhelimeen. Vanhemmille ei soitella. Ei käydä kylässä. Lapsille laitetaan joku facebook synttärionnittelu kerran vuodessa. Serkku? no sille sanoi moi jonkun hautajaisissa 15 vuotta sitten.
Mikä teitä oikein vaivaa? Miten suomalaiset voi olla näin sulkeutuneita?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja se on ihanaa! 🖤 Varsinkin näin introvertille, kun ei ole minkäänlaista ns. smalltalk-kulttuuria. En tarkoituksellisesti yritä olla "kylmä tai veemäinen" ketään kohtaan, viihdyn vain hyvin omissa oloissani ja olen täysin tyytyväinen olemaan seurassakin hiljaa. Vastaan kyllä jos kysytään, mutta minulla ei ole tarvetta rupatella jokaisen vastaantulijan kanssa.
Syksy ja talvi on myöskin ihanaa aikaa, kun ihmiset alkavat suosiolla linnoittautumaan koteihinsa säältä turvaan. Saa ympäristöltä ns. luvankin kotoilla rauhassa omissa oloissaan, mutta myöskin ulkona on aina vain vähemmän ihmisiä, kun kovinkaan moni muu ei nauti sateesta ja viimasta. :P Ihana Suomi!
Mä taas olen ns. sosiaalinen introvertti. Olen kiinnostunut ihmisistä mutta tarvitsen paljon palautumisaikaa itsekseni. Yhdessä vaiheessa tajusin että mulla ei ole niinkään sosiaalisten tilanteiden pelkoa va
Samaistuin. Olen 39v. Tuntuu että somen/netin myötä on mennyt vaan pahemmaksi. Vanhat ihmiset, tai ehkä n. 50+ ikäiset ovat melkein ainoita jotka eivät säikähdä jos tuntemattomana vaihdat muutaman ystävällisen sanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on monenlaista, alueellisia erojakin on, pienelläkin välimatkalla. Todellista ystävällisyyttä, avoimuutta ja sydämellisyyttä, toisaalta juuri tuota sulkeutunutta kylmää veemäisyyttä. Monet on myös tosi pelokkaita. On tullut mieleen, että tuossa jälkimmäisessä ihmistyypissä on varmaan niitä alkoholi- ja perheväkivaltahelvetissä eläviä, tekijöitä tai synkkiä salaisuuksia kantavia uhreja. Onhan Suomessa paljon aivan hirvittäviä ihmiskohtaloita.
Suuri osa suomalaisista on kusipäitä. Mittailevat muita itsensä mukaan ja olettavat siksi kaikkien muidenkin olevan itsensä lailla ilkeitä kusipäitä ja siksi kyräilevät epäluuloisina kaikkia pitäen etäisyyttä.
Vähemmistö suomalaisista on sitten ystävällisiä ja mukavia, jotka ovat traumatisoituneet kusipäistä ja ovat siksi ylivarovaisia ja varautuneita uusien ihmisten suhteen.
Miksi pitäisi? Ihmisiin ei voi yleisesti luottaa. Jos päästät jonkun lähelle, hän tyypillisesti tuhlaa aikaasi, yrittää huijata sinulta rahaa, pettää, rai skaa, juoruaa asioitasi eteenpäin ja puhuu sinusta pahaa selän takana. Parempi on pitää lähipiiri pienenä ja pärjää omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minä ainakin rupattelen tuntemattomille, hymyilenkin... meillä maalla tämä on ihan jokapäiväistä, kaupan kassat moikataan, baarissa, terassilla mennään samaan pöytään, mökkiläiset tervehditään siinä kuin paikallisetkin. Ja ohikulkijat.
En tunnista kuvaamaasi Suomea
Et ehkä tunnista henkilökohtaisesti mutta aloituksessakin on totuuksia. Ilkeitä naisia on Suomi pullollaan.
Miten sait tästäkin sukupuolikysymyksen?
eri
Allu nyt rupattelemaan kivoille vastaantulijamiehille vaikkei kukaan teekään ikinä aloitetta. Tulee ihana päivä. 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua ap vaivaa kun olet idiootti?
tottahan toi on suurelta osin. Iso ero kun tulee ulkomailta takaisin. Mutta ei kaikki ollenkaan!
Tottahan se on että keskieuroopan maissa varsinkin välimeren maissa on paljon enemmän yhteilöllisyyttä. Naapurien kanssa pidetään yhtä ja vietetään vapaaaikaa. Vanhuksistakin pidetään huolta perhepiirissä. Monissa monissa perheissä vanhukset asuvat saman katon alla omissa huoneissa. Se on tietynlainen perinne. Täällä moista näkee todella harvoin. Tuntuu että kun vain saa olla mahdollisimman kaukana vähän tekemisissä niin se on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on geeneissä opittu elämä kylmässä ja pimeässä pienissä ryhmissä, selviämine äärioloissa, erillään muista.
Tuossa mahtaa olla perää! Sattumoisin viime viikolla keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Naapurustossa asuu perhe, joka muuttanut parikymmentä vuotta sitten Suomeen. Lapset syntyneekin täällä. Mutta ilmeisesti säilyttäneet omaa kulttuuriaan, kun lapset, nuorin yläasteella ja vanhemmat lukioikäisiä, juttelevat spontaanisti esim. minulle, seniori-ikäiselle, kun satutaan samaan aikaan rappukäytävään tai pihalle. Se tuntuu niin mukavalle. Ei kantasuomalaisnuoret yleensä oma-aloitteisesti aloita keskustelua.
No en mä ainakaan halua puhua kenellekään. Ihmiset on niin ärsyttäviä! Ihana kun saa olla rauhassa.
Mulle riittää, että töissä lähipäivinä puhun jotain työkaverille. Siitä tulee sosialisointikiintiö niin täyteen että jaksaa olla loppu viikon hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vaan opetella erottamaan joukosta ihmistyyppi, joka tykkää suoraan liiveihin uimisesta, sitten natsaa kivasti. Onhan täällä paljon "erikulttuurisiakin". Mahdat olla tervehenkinen, luotettava ihminen niin että on muille kannattavaa?
Ap avasi oikein.
Sillä suomi on maailman kansoista
estoisin
Hiljaisin
Arin
Ujoin
Introvertein
Syrjäänvätäytyvin
Sisäänpäinkääntynein
Epäluuloisin
Epäsosiaalisin
Näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lenkkisaunassa alasti naapurin kanssa mutta ei puhuttu mitään. Ehkä ensi kerralla!
Vierailija kirjoitti:
Olin lenkkisaunassa alasti naapurin kanssa mutta ei puhuttu mitään. Ehkä ensi kerralla!
😅 Jos käytte joka viikko, niin ehkä vuoden päästä jo tervehditte toisianne pienellä nyökkäyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua ap vaivaa kun olet idiootti?
Kaltaisesi ihmiset.
Sosiaaliset yhteydet ovat parhaita keinoja estämään masennusta ja lisäävät onnellisuutta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10328046/
On aivan älytöntä, että meillä ihan vapaaehtoisesti jotkut sulkeutuvat omiin oloihinsa ja sillä tavalla sahaavat yhteiskunnan onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on geeneissä opittu elämä kylmässä ja pimeässä pienissä ryhmissä, selviämine äärioloissa, erillään muista.
Tuossa mahtaa olla perää! Sattumoisin viime viikolla keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Naapurustossa asuu perhe, joka muuttanut parikymmentä vuotta sitten Suomeen. Lapset syntyneekin täällä. Mutta ilmeisesti säilyttäneet omaa kulttuuriaan, kun lapset, nuorin yläasteella ja vanhemmat lukioikäisiä, juttelevat spontaanisti esim. minulle, seniori-ikäiselle, kun satutaan samaan aikaan rappukäytävään tai pihalle. Se tuntuu niin mukavalle. Ei kantasuomalaisnuoret yleensä oma-aloitteisesti aloita keskustelua.
Tämä on juuri se ongelma. Monet pitävät siitä, että heille tullaan juttelemaan, mutta eivät itse viitsi nähdä vaivaa juttelun ylläpitämiseksi.
Small talk on kuin lihas. Se paranee harjoittamalla. Suomenkin maaseudulla tätä on harjoitettu, eli ei se mikään Pepsodent-hymyinen amerikkalainen tapa ole.
Jos jöröttää yksikseen, niin eipä siinä keskustelutaidot kartu.
Itse pystyisin helposti olemaan sosiaalinen ja juttelemaan ihmisten kanssa, myös ennestään tuntemattomien.
En vaan jaksa enää. Olen kyllästynyt ihmisiin ja haluan olla rauhassa.
Mutta yleisesti ottaen AP:n kysymykseen vastaus on varmaankin historiassa, että täällä ollaan pitkään eletty eristyksissä pitkien etäisyyksien päässä ja uudet kontaktit ovat saattaneet usein tietää ongelmia (Ruotsin ja Venäjän vallan aika).
Nykyään lisäksi kännykkään tuijottamisen zombie-kulttuuri ei yhtään paranna tilannetta. Tämä ongelma on toki muuallakin, kuin vain Suomessa.
Aika yllättävä havainto: COVID-eristys oli introverteille vielä pahempi isku kuin ekstroverteille.
Vierailija kirjoitti:
Oma seura, paras seura! Vihaan muita ihmisiä, haluan olla yksin ja rauhassa.
tämä. mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, kun toinen ihminen ei kiinnosta? saa siitä vastavuoroisesti itselleenkin jotain. yksinäisyydessään tarvitaan terapiaa sun muuta omaa mahdottomaan oloon.
En tiedä milloin ihmiset muuttuivat. Omassa lapsuudessani vielä juostiin naapurissa leikkimässä yhteislleikkejä. Kerättiin ylensä monen perheen lapset ja sitten jonkun pihaan leikkimään. Munista ja rosvoa ja poliisia, noitapataa, hyppynarua jne. En tosiaan tiedä milloin ihmiset sulkeutuivat omiin poteroihinsa ja miksi.