Millaista elämä olisi, jos omaisuutta olisi vaikka miljoona?
Asunto plus ihan rahaa vaikka siihen milliin asti. Kävisitkö esim töissä?
Kommentit (114)
Milli ei nyt ole loppujen lopuksi mikään kauhean iso raha. Monet talotkin maksavat enemmän kuin miljoonan.
Aika normaalia elämää tuo on pk seudulla
Pakko kai se olisi sijoittaa johonkin, ja koettaa vain jatkaa työntekoa kuten tähänkin asti.
Pattayalla asuisin, sieltä olisin ostanut condon, nauttisin yhden yön seuralaisista.
Elämän peruskuviot eivät siitä miksikään muutu. Toki raha voi luoda turvallisuutta ja voi ostaa laadukkaampia asioita. Töissä on hyvä käydä ihan oman mielenterveyden vuoksi, muuten alkaa kuvitella itsestään liikoja,
Minulla taitaa olla suunnilleen tuon verran nettovarallisuutta. En koe itseäni rikkaaksi. Moni asia elämässä pännii. Kelpaan tähän yhteiskuntaan vain veronmaksajaksi. Maksuttomasta koulutuksesta olen kiitollinen, muuten en koe saaneeni mitään erityistä. Kaiken olen maksanut joko minä tai edesmennyt isäni.
Maksan tällä hetkellä julmetusti erään lähiomaiseni hoitokuluja. Sijoitusten tuotot menevät siihen.
Aion muuttaa Helsingistä johonkin kehyskuntaan, koska siellä on halvempia asuntoja.
Helsingissä ei alle muutaman millin edes saa kunnon asuntoa kauniilla näköaloilla, johon ei heti pykätä uutta ja korkeaa kerrostaloa.
Normaali perheasunto on n. millin luokkaa. Siksi lapsiperheet lähtevät kehyskuntiin.
En kävisi töissä. Harrastelisin omia juttuja.
Huolettomampaa. Voi nauttia elämän mukavuuksista kun ei tarvitse joka penniä laskea.
Minulla on velatonta omaisuutta tällä hetkellä 1,8 miljoonaa. Tästä noin puolet on tuottavaa, eli vuokralla olevia asuntoja. Loput on oma asunto, kesämökki, vähän metsää ja aikuisen lapsen asunto, jossa hön asuu maksamatta vuokraa. Tuotto tuosta puolikkaasta on kolmisenkymmentä tuhatta vuodessa, mistä kolmannes menee veroihin, eli käteen jää noin kaksikymmentä tuhatta vuodessa,
Joten tottakai käyn töissä. Eihän tuolla vielä elä, ei ainakaan perheellinen ihminen.
Rahaa ei myöskään ole mitenkään liikaa tai tuhlattavaksi, vaan ihan joutuu ruokakaupassa miettimään, mitä kannattaa ostaa. Parhaillaan mietin, että uusi täysvillainen villapaita pitåsi hankkia, mutta mikåhän olisi viisain ja edullisin tapa, Auto on tänä vuonna täyttänyt 20.itse siivoan, tosin robotti-imuri auttwa, ja kokkaan ja pyykköön ja vahdin sähkölaskua.
Kävisin töissä ja nököttäisin viikpnloput yksin sohvannurkassa kuten nytkin.
Millillä elelisin nyllä omalla mittapuulla leveästi koko loppuelämäni tekemättä töitä. Katoaisi heti puolet huolista.
Monelle hyvätuloiselle työ on nautinto. He rakastavat työtään ja kanssakäymistä muiden samanlaisten kanssa. Ideoiden heittelyä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Raha tulee siinä kaiken mukavuuden sivutuotteena.
Minulla on, siis maksettu omistusasunto ja miljoona euroa rahaa, joka on kiinni sijoituksissa ja osin kesämökissä, autossa ja veneessä. Miehellä rahaa on vähän vähemmän, asunto on meidän yhteinen. Ihan tavallista keskiluokkaista elämää elän. Käyn töissä, maksan lainoja sijoitusasunnoista ja pakollisista remonteista, säästän auton vaihtamista varten. Ruokakaupassa ei tarvitse katsella hintoja, vaatekaupassa kyllä.
Näillä näkymin pystyn jäämään eläkkeelle hiukan tavallista aikaisemmin, kunhan lainat on maksettu. Mutta yksin sijoitusten tuotoilla en pysty elämään. Tietysti, jos luopuisi mökistä ja veneestä ja ajaisi tosi halvalla autolla, ehkä muuttaisi halvempaan asuntoonkin, niin saisi rahoja siirrettyä sijoituspuolelle ja voisi sitten elää tuotoilla vaatimatonta elämää. Mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Onhan paljon parempi käydä töissä (ja maksaa veroja) kuten muutkin ihmiset, ja nauttia sitten mökkeilystä, veneilystä, kauniista kodista ja muusta mukavasta.
Minulla on suunnilleen miljoonan edestä omaisuutta ja 1300 eläkkeen kanssa kuitenkin kitkuttelen. Osan asunnoista annoin pois, on paljon helpompaa ilman niitä.
Mulla on velaton, lähes uusi asunto Etelä-Helsingissä, auto ja kesämökki ja sijoituksia noin miljoonan edestä. Töissä en enää käy, kun olen ikäni puolesta eläkkeellä. Eläke riittää hyvin menoihini. Millaista elämäni on? Ihan samanlaista kuin oli köyhempänäkin, kun vasta tienasin tätä omaisuuttani. En törsäile huvikseni, mutta jos jotakin tarvitsen, hankin sen. Kuukauden sisällä on mennyt reilut 3000 € uuteen pesutorniin, kun vanha hajosi, noin 4000 € hammasimplanttiin ja 1000 € yksityislääkärille, joka poisti muutaman ihomuutoksen. Tämä on ollut poikkeuksellisen kallis kuukausi, mutta ei ole hetkauttanut talouttani. Nyt katselen (kaupunki)matkaa Eurooppaan loppuvuodeksi. Mitä haluan kertoa? No sitä, että raha tuo turvallisuutta ja helpoutta elämään ja se on kyllä mukavaa. Muistan kyllä opiskeluaikani, jolloin jouduin miettimään, uhraanko bussilippuun vai kävelenkö. Ja jälkeläisiä on. Heidän vuokseen olenkin kokenut säästämiseni mielekkäänä, koska voinen perintöä jättämällä toivottavasti tuoda turvallisuutta ja helpputta heidänkin elämäänsä.
Vain aito palstamamma voi kertoa haaveilevansa miljoonasta. Se on jo heti kättelyssä liian pieni raha mihinkään parempaan elämään. Jos olisi se miljoona + asunto, niin kaikella järjellä katsottuna se nykyinen asunto on aivan liian vaatimaton. Eli ensimmäisenä se myyntiin. Sanotaan että siitä saisi vaikka 300k. Sitten katsomaan uutta asuntoa miljoonalla, mikä tarkoittaa vain uutta kivitaloa vaikka Espoon Pohjois-Tapiolassa. Sitten jäljelle jäävästä 300k:sta puolet kannattaisi sijoittaa vanhuuden varalle ja toisella puolikkaalla ostaa autot, matkustella ja pikkuisen hummailla. Mutta siinäpä se. En lopettaisi töitä, enkä ostelisi Vuittonin laukkuja kauppakasseiksi. Aika tavallinen elämä.
Pytyllä istumista ja syömistä ja nukkumista