Millaista elämä olisi, jos omaisuutta olisi vaikka miljoona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kommentteja lukee niin huomaa että Hesalaisilla keulii ja vahvasti kun sanotaan että milli ei ole paljon rahaa tai sitten siellä on asuntokupla.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat nyt maksimissaan, ja ihan tavallinen, keskiluokkainen perheasunto on holtittoman kallis. Jos se kuitenkin on se ainoa omaisuus jossa rahat on kiinni, ja pääkaupunkiseudulla aiotaan pysyä jatkossakin, ei tuolla kyllä rikastuta millään. 

Tämähän se on. Täällä pääkaupunkiseudulla ollaan ns varakkaita köyhiä.

Miljoona riittää ihan kivaan elämiseen (ei todellakaan luksukseen), jos se on tuottavaa sijoitusomaisuutta. Sen sijaan miljoonan verran käyttöomaisuutta ei elätä ketään millään tavalla. Hämmentävän moni ei tunnu tajuavan sitä, että omaisuudella ja omaisuudella on eroa. Miljoonan verran (tai ihan mikä tahansa summa) netto-omaisuutta ei elätä ketään, jos se on kiinni käyttöomaisuudessa eli esim. talossa, mökissä, autossa, veneessä, moottoripyörässä, kodin irtaimessa, vaatteissa, laukuissa. Nuo omaisuuserät eivät tuota mitään vaan päinvastoin yleensä aiheuttavat kuluja. Jälleenmyyntiarvoa niillä toki voi olla, mutta se on hyvällä paikalla sijaitsevia kiinteistöjä lukuun ottamatta yleensä alempi kuin hankintahinta. Eikä jälleenmyyntiarvo elätä ketään kuukaudesta toiseen vaan realisoituu tilille vasta, kun omaisuuden myy. Siihen asti se on pelkkä numero Excelissä. Siksi tuntuu hassulta lukea kommentteja, joissa ihmiset kertovat elävänsä ihan tavallista elämää vaikka omistavatkin kalliin talon, mökin ja auton. No, tietysti elät ihan tavallista (ja ehkä jopa melko niukkkaa) elämää, koska sitä käyttöomaisuutta ei lähtökohtaisesti voi samaan aikaan omistaa ja saada siitä tuottoa (juu, voi vuokrata kotiaan tai mökkiään Airbnb:ssä tai merkkilaukkujaan, mutta tuo on aika niche).

Jos taas se miljoonan verran netto-omaisuutta on kiinni tuottavisssa sijoituksissa, sillä on mahdollisuus elää jo silloin, kun sen omistaa. Tällaisia ovat esim. osakkeet ja muut arvopaperit, korkosijoitukset, kiinteistösijoitukset. Sijoitusomaisuudestakin yleensä aiheutuu jotain kustannuksia (säilytysmaksuja, vastikkeita, muita hoitokuluja), mutta pointti on se, että se myös tuottaa samaan aikaan. Eli niiden omistajalle maksetaan korkoa, vuokraa, osinkoa. Sen lisäksi sijoitusomaisuudella on jälleenmyyntiarvo, joka on jälleen se numero Excelissä ja realisoituu tilille vasta, kun sen omaisuuden myy. Kuten monissa kommenteissa on tuotu esille, miljoonan verran sijoitusomaisuutta ei vielä kovin hulppeaan elämään yleensä riitä. Ja sijoitusmarkkinoilla tapahtuu heilahteluja, vuokra-asunto voi olla tyhjänä pari kuukautta jne. joten mikään Manun illallinen tuo ei ole. 

En käy töissä .elämä on tosi hyvää. Saan 5000 kuussa nettotuloja ja olen velaton .

Vierailija kirjoitti:

Pakko kai se olisi sijoittaa johonkin, ja koettaa vain jatkaa työntekoa kuten tähänkin asti.

Kyllä miljoonalla elää loppuelämän ilman työntekoakin, jos yhtään sijoittaa. Sijoittamattomanakin 2000 euroa kuussa riittäisi 41 vuodeksi.

Väittäisin, että aivan yhtä perseetä,mitta vittuttaisi vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä - tämä osa asiasta kiinnostaa minua ketjussa ehkä eniten. Jos rahaa on sen verran, että voi tehdä valintoja, mutta ei kuitenkaan määrättömästi, miten jakaa rahat tuottavan omaisuuden ja ei-tuottavan, mutta elämänlaatua nostavan omaisuuden välillä?

Tuo yksi 1500€/kk tienaava ilmeisesti laittaisi kaiken tuottamaan, ainakin nyt teoreettisesti ajatellen. Aiemmin ketjussa oli myös yksi perhe, jonka omaisuus koostui vain kivasta asunnosta ja rakkaasta mökistä, ei mitään tuottavaa. 

Itse pyrin 50-50 -tilanteeseen, mutta tällä hetkellä omistusasunto vie tasapainon elämänlaadun puolelle. Eläkeikään mennessä saisi olla tasapaino. Silti haaveilen siitä hiihtomajasta vielä. Toisaalta sen on normaalia. Varmaan aika harva haaveilee USA-indeksirahasto-ostoksista 😂

No kyllä minä haaveilen siitä,

No, olen 44 ja virallinen eläkeikä on siis noin 23 vuoden päässä. En helvetissä tee töitä sinne asti, aivan kamala ajatus jos olisi töistä riippuvainen eläkeikään! Siksi haave vapaudesta jättää työt yliajaa kaiken materiaalisen ostelun tarpeen. 

Minulla oli 44-vuotiaana sama juttu. Nyt olen 52 ja olen saanut sen verran omaisuutta kasaan, että niukasti eläen tällä jo pärjäisi. Lisävuodet töissä ovat siis jossain mielessä vapaaehtoisia. Niillä kuitenkin saavuttaa merkittävästi lisää ns voita leivälle. Eläkekertymä kasvaa nyt vauhdilla, ja mitä vähemmän vuosia ennen kuin eläkettä aletaan maksaa, sitä mukavammin nekin vuodet menevät. 

Olenkin nyt paljon motivoituneempi olemaan vielä ehkä vajaat 10 vuotta töissä kuin ikinä olisin uskonut nelikymppisenä. Siihen vaikuttaa myös lasten aikuistuminen. On paljon helpompi jaksaa töissä, kun kodin velvollisuuksia ei juuri enää ole. 

Viralliseen eläkeikään asti en kyllä aio jatkaa töissä minäkään😊

Vierailija kirjoitti:

En käy töissä .elämä on tosi hyvää. Saan 5000 kuussa nettotuloja ja olen velaton .

Miljoonia on siis useampi, ja käyttöomaisuus vielä sen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kai se olisi sijoittaa johonkin, ja koettaa vain jatkaa työntekoa kuten tähänkin asti.

Kyllä miljoonalla elää loppuelämän ilman työntekoakin, jos yhtään sijoittaa. Sijoittamattomanakin 2000 euroa kuussa riittäisi 41 vuodeksi.

Ei riittäisi, inflaatio syö ostovoiman. Sijoitustuotoilla voisi elää niukkaa elämää. Mutta miksi eläisi, kun tulonsa saisi tuplattua käymällä töissä? Tuossa tilanteessa voi jo valita työpaikan sen mukaan, että on kivaa. Ei ole pakko miksikään orjaksi lähteä. 

Mulla on noin  parin miljoonan verran metsää ja pari sataa tonnia muuta sijoitusvarallisuutta. Käyn ihan tavallisessa palkkatyössä, koska tykkään työstäni. Vapaa-aikaa menee tietenkin paljon tuon metsäomaisuuden hoitamiseen ja hallinnointiin.  Käyn itse kaupassa, siivoan itse, asun 20 vuotta vanhassa omakotitalossa, ajan tavallisella japanilaisella autolla. En käy ulkomailla, ravintoloissa enkä golfaa. Ihan tavallista elämää mun mielestä.

Sveitsissä sillä eläisi vähän yli 10 vuotta ihan ok elämää, Portugalissa koko loppuelämän. Ihan tavallista keskiluokkaista elämää joutuisi kuitenkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rupeaa laskemaan, niin mitä miljoonalla saa. Mulla oli kaksio 49m2, myyntihinta 420.000, miehellä vähän isompi, huonommalla sijainnilla 380.000. Ostettiin 95 neliön asunto, hinta lähentelee miljoonaa. 

 

Riippuu missä asuu. Toisekseen; ei ole mikään salaisuus ettei asunnot ole enää kovinkaan kannattava sijoitus ellei niitä vuokraa ja saa tuottoa - hinnat ovat tapissa ja sieltä tullaan enää persluisua plus tulevat remonttikulut. Mikä järki on laittaa asuntoon isoja summia - ei mikään.

Nythän asuntojen hinnat ovat laskeneet, joten jos nyt ostaa asunnon hyvältä alueelta, se voi olla erinomainen sijoitus. Toinen virhe tuossa on, että vuokrattavat asunnot ovat tuottaneet huonosti ihan viime aikoina. Sekin voi kyllä korjautua, ja edullinen hankintahinta tietysti auttaa kannattavuutta siinäkin. 

Aika köyhää nykytilanteeseen verrattuna.

Aika köyhää olisi minunkin elämäni nykyiseen verrattuna. Nyt on kahden miljoonan asunto ja reilu kolme miljoonaa sijoituksissa lisäksi. Mutta elämä on ihan tavallista rahasta huolimatta. Toki omaisuus antaa turvaa, voi ostaa mitä haluaa ja auttaa aikuisia lapsia oman elämän alkuun. Mutta muuten arki on ihan sitä samaa kuin silloinkin kun kaikki raha, mitä tuli, meni pakollisiin menoihin.