Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on kun en kelpaa kumppaniksi?
14.09.2024 |
Mistä saan tietää mikä on se syy?
Kaikki läheiset menee kihloihin ja on naimisissa ja on talot ja muut niinkuin normaalisti.
Olen kahden lapse yh. (sama isä) Sekö on oikeasti niin suuri ongelma? En koskaan ole etsinyt mitään elättäjää heille vaan kumppania. Lapset jo koulussa, joten ei edes rajota elämää enää niin paljon. Ei ole vaipparallia tai muuta enää. Elämän tyylistäni huomaa etten ole mikään tupakoiva masentunut äiti. (enkä tarkoita pahalla heitä kohtaan mutta kun nämä asiat on nostettu esille monessa yh keskustelussa). Kotini on aina siisti, käyn töissä, tienaan kohtalaisen hyvin, rakastan lapsiani ja olen aina hoitanut heidät hyvin, en ole työntänyt mummolaan jokaviikonloppu että pääsee juomaan, olen liikunnallinen ja myös lasten kanssa liikutaan.
Vai onko se lisäksi tämä ikä, kohta 30v jo.
Miehet kyllä kiinnostuu mutta tuntuu että olen aina kaikille varasuunnitelma. "olet ihana, toivottavasti nähdään pian" mutta kohta jo ghostataan ja viikonpäästä mies on parisuhteessa jonkun ihan erilaisen naisen kanssa.
En ymmärrä, itkettää kun ei uskalla enää edes tutustua kehenkään kun tietää miten käy. Haluan tietää mikä minussa on että voisin kenties korjata asian. Ja ei tarvitse sanoa että "ne eivät ole sinun arvoisia jos et kelpaa heille tuollaisenaan, et ole menettänyt mitään" Koska kaikki tekee näin minulle. Kaikki.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei välttämättä ole ongelma jos elämä on muuten kunnossa, kunnollisista miehistä vaan on todella kova kilpailu, eli jotenkin sinun pitäisi erottua eduksesi muiden joukosta. Epätoivoisuus ei myöskään viehätä ketään. Noin nuori ihminen löytää kyllä vielä kumppanin.
Nimenomaan noin nuorelle lapset usein ovatkin ongelma deittailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat epätoivoiselta. Haluat naimisiin ja talon koska muutkin toimii noin. Jos olet jo kertaalleen eronnut kahden lapsen äiti, niin luulisi että sinulta löytyisi perspektiiviä hieman enemmän.
Keskity lapsiisi ja omaan elämääsi, oikea kumppani löytyy jos on löytyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei välttämättä ole ongelma jos elämä on muuten kunnossa, kunnollisista miehistä vaan on todella kova kilpailu, eli jotenkin sinun pitäisi erottua eduksesi muiden joukosta. Epätoivoisuus ei myöskään viehätä ketään. Noin nuori ihminen löytää kyllä vielä kumppanin.
Nimenomaan noin nuorelle lapset usein ovatkin ongelma deittailussa.
Siksi kirjoitinkin että lapset eivät VÄLTTÄMÄTTÄ ole ongelma, toki ne monella sitä ihan ymmärrettävästi on varsinkin jos itse on lapseton.
Mitä sinä pystyt tarjoamaan miehelle muuta kun surkean parisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka ensin luovut noista ahdasmielistä ajatuksista, että mikä on normaalia missäkin iässä. Ehkä potentiaalisia seurustelukumppaneitakaan ei silloin ala ahdistaa, että tarkoituksena on vain täyttää jotkin merkkipaalut elämässäsi.
30v ei ole vielä vanha, sinulla on vielä paljon aikaa kunhan vain otat asiaan rennon suhtautumisen. Ja voin kertoa että moni yli 30- ja melkein jopa 40-vuotias on vielä siinä tilanteessa ettei ole aviopuolisoa, lapsia tai omistusasuntoakaan. Ja silti nämä kaikki ovat vielä mahdollisia heille (vaikkakin biologisten lasten hankintaan on luonnollisesti taka-rajansa). Älä siis mieti miten asioiden pitäisi olla, vaan luo omannäköisesi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei välttämättä ole ongelma jos elämä on muuten kunnossa, kunnollisista miehistä vaan on todella kova kilpailu, eli jotenkin sinun pitäisi erottua eduksesi muiden joukosta. Epätoivoisuus ei myöskään viehätä ketään. Noin nuori ihminen löytää kyllä vielä kumppanin.
Nimenomaan noin nuorelle lapset usein ovatkin ongelma deittailussa.
Siksi kirjoitinkin että lapset eivät VÄLTTÄMÄTTÄ ole ongelma, toki ne monella sitä ihan ymmärrettävästi on varsinkin jos itse on lapseton.
En olisi noin varmasti todennut, että noin nuori löytää kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin kertoa että moni yli 30- ja melkein jopa 40-vuotias on vielä siinä tilanteessa ettei ole aviopuolisoa, lapsia tai omistusasuntoakaan. Ja silti nämä kaikki ovat vielä mahdollisia heille (vaikkakin biologisten lasten hankintaan on luonnollisesti taka-rajansa). Älä siis mieti miten asioiden pitäisi olla, vaan luo omannäköisesi elämä.
Täh, lapseton kolmikymppinen on ihan eri tilanteessa kuin sellainen jolla on kaksi lasta deittailun kannalta. En tarkoita että aloittajan pitäisi epätoivoon vaipua, mutta tuollainen vähätteleminen on myös hölmöä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat epätoivoiselta. Haluat naimisiin ja talon koska muutkin toimii noin. Jos olet jo kertaalleen eronnut kahden lapsen äiti, niin luulisi että sinulta löytyisi perspektiiviä hieman enemmän.
Keskity lapsiisi ja omaan elämääsi, oikea kumppani löytyy jos on löytyäkseen.
Ehkä ap keskittyy liikaakin lapsiinsa ja omaan elämäänsä -> mieskandidaatille ei jää tilaa.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ei välttämättä ole ongelma jos elämä on muuten kunnossa, kunnollisista miehistä vaan on todella kova kilpailu, eli jotenkin sinun pitäisi erottua eduksesi muiden joukosta. Epätoivoisuus ei myöskään viehätä ketään. Noin nuori ihminen löytää kyllä vielä kumppanin.