Aseksuaalisuus viisikymppisenä

Ei se ap ole mikään "vika". Se on vain ominaisuus. Ja se voi olla hieno juttu, jos siihen suhtautuu niin että hyväksyy sen täysin. Onhan se ihan erilainen mielenrauha ja -tyyneys, kun seksuaalisuus tai edes romanttisen suhteen halu ei enää vaadi mitään. Itse olen 50 v. naisena josta on tullut viimeisen 10 v. aikana aromanttinen aseksuaali olen ainakin kokenut näin. 

Jossain kulttuureissa ajattellaan, että keski-iässä, kun lisääntymisen aika on ohi, on henkisyyden aika, ja että juurikin seksuaalivietin väheneminen tai sammuminen mahdollistaa henkisyyteen keskittymisen. Vain tämä länsimainen yliseksualisoitunut kulttuuri pitää jotenkin epänormaalina sitä, ettei ihminen suunnilleen vanhuksenakin vielä halua seksiä. Pitäisi hyväksyä sekä se, että joku haluaa vanhanakin, mutta myös se että kaikki ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Eikä teillä ole mitään läheisyyden tarvetta? Kompensoitteko sen jotenkin, esimerkiksi kissalla? Kyllähän se kamalalta kuulostaa jos ihminen on vailla ilman toisen itselleen hyvän ihmisen läheisyyttä. Mitä siitäkin tulisi, että lapsi kasvatettaisiin ilman lämpöä.

Täällä 48 v nainen, aromanttinen ja aseksuaali nuoresta asti. Ei minulla ole lapsuuden jälkeen ollut minkään sortin läheisyyden tarvetta. Olen ollut muutaman kerran parisuhteissa, enkä kokenut saavani siitä läheisyydestä mitään. Se lähinnä ärsytti se velvoite tapailla toista mielestäni liian usein, kuten esim. kerran viikossa. Niinpä lopetin ne suhteet aina ennemmin tai myöhemmin. Nyt olen elänyt jo 18 vuotta ilman minkäänlaisia läheisiä ihmissuhteita ja olen onnellinen. Ihmisiä on erilaisia.

Mitäpä sitä suremaan.  Anna olla ja jatka elämää!

Ota asia siltä kannalta että sinulle jää paljon tilaa ja ikaa  toteuttaa itseäsi ja kiinnostuksen kohteitasi ja maailma ja ihmissuhteet avautuvat aivan toisella tavalla.

Jos asia ei ole sinulle ongelma, miksi väkisin tehdä siitä sellainen?  Jos se ympäristölle on ongelma, siinähän sitten kärsivät.  Sinun elämäsihän on sinun. Jos elät parisuhteessa ja toinen vielä haluaisi, on toki puhumisen ja sopimisen paikka.  Ratkaisu löytyy aina tavalla tai toisella jos halua siihen on.  Jos elät yksin, no problem.

Seksistä on tehty joku jumala jota jokaisen pitäisi palvoa ja pidetään sairaana jos niin ei tee.  Ei se mikään vika tai sairaus ole, sitä ei kannata miettiä.

On myös täysin mahdollista että oikean ihmisen kohdalle osuessa nekin tunteet voivat alkaa heräillä.  Ei kaikkien kanssa toki tarvitsekaan eikä pidäkään haluta mitään.  Mutta kuten sanottu, elä ja nauti elämästäsi äläkä sure asiaa ja tee siitä vikaa jos jotain osa-aluetta et elämääsi halua.

Minulla sama, halut alkoi vähetä jo neljänkympin jälkeen ja nyt en enää muista, milloin meillä oli viimeksi seksiä. 

N50

Itse luulin nuorempana olevani jotakuinkin aseksuaali. Nyt viisikymppisenä olisi haluja, mutta ei kumppania. Mutta luulen että kyllästyisin sitten aika pian jatkuvaan touhuiluun.

Läheisyyttäkään ei noissa suhteissa ole seksistä saanut, ennemmin juuri päinvastoin, tulee ontto olo kun on toiselle vain käyttöesine, ja viis minun nautinnostani.

En vain jaksa harrastaa seksiä mukavuudenhalun vuoksi. Mieheni ei halua pikaisia, joten aikaa menisi kokonaisuudessaan liikaa. Ja lisäksi tykkäsin olla puhdas ja siistiä karvat ym. joten jo valmistautuminen veisi aikaa ja vaivaa. Nukumme eri huoneissa, mutta seksin jälkeen mies varmaan jäisi viereen kuorsaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos asia mietityttää, voi käynti seksuaalineuvonnassa olla ihan hyvä. 

Hirmuisesti alapeukutusta tähän? Mitä seksuaalineuvonnassa olisi hävittävää? Ei siellä ketään pakoteta mihinkään muottiin, vaan käydään läpi asioita jotka mietityttävät, ja AP:ta nyt selvästi mietityttää.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi miehet vaihtaa nuorempiin. 

Nuorissakin on aseksuaaleja, eikä kaikki nuoretkaan seksistä välitä. 

Pidän kyllä halailusta, suutelusta, mutta en itse aktista, kunpa löytyisi samanhenkinen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama, halut alkoi vähetä jo neljänkympin jälkeen ja nyt en enää muista, milloin meillä oli viimeksi seksiä. 

N50

Miehesi todennäköisesti muistaa, anna nyt miesparalle lupa käydä vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

En vain jaksa harrastaa seksiä mukavuudenhalun vuoksi. Mieheni ei halua pikaisia, joten aikaa menisi kokonaisuudessaan liikaa. Ja lisäksi tykkäsin olla puhdas ja siistiä karvat ym. joten jo valmistautuminen veisi aikaa ja vaivaa. Nukumme eri huoneissa, mutta seksin jälkeen mies varmaan jäisi viereen kuorsaamaan. 

Ukkoparka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia mietityttää, voi käynti seksuaalineuvonnassa olla ihan hyvä. 

Hirmuisesti alapeukutusta tähän? Mitä seksuaalineuvonnassa olisi hävittävää? Ei siellä ketään pakoteta mihinkään muottiin, vaan käydään läpi asioita jotka mietityttävät, ja AP:ta nyt selvästi mietityttää.

Aika monelle täällä on luonnollista sitouttaa miehensä seksittömään elämään ilman tämän suostumusta näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä halailusta, suutelusta, mutta en itse aktista, kunpa löytyisi samanhenkinen mies. 

Helpointa on varmaan tarjota miehelle mahdollisuus tyydyttää seksintarve parisuhteen ulkopuolella silloin.

"Ei se ap ole mikään "vika". Se on vain ominaisuus. Ja se voi olla hieno juttu, jos siihen suhtautuu niin että hyväksyy sen täysin. Onhan se ihan erilainen mielenrauha ja -tyyneys, kun seksuaalisuus tai edes romanttisen suhteen halu ei enää vaadi mitään. Itse olen 50 v. naisena josta on tullut viimeisen 10 v. aikana aromanttinen aseksuaali olen ainakin kokenut näin. "

Tämäpä juuri. En ole pitkään aikaan ollut yhtään innostunut romanttisista elokuvistakaan, kun niissä on aina sama kaava ja romanttisuus yhdistetään automaattisesti seksiin. Jos romantiikka ja seksi voitaisiin jotenkin kuvata erillisinä, voisi silloin romanttisesta viihteestä saadakin jotain. 

Koskaan en ole ollut mikään flirttailija, irtosuhteita en ole myöskään harrastanut. Ehkä pidättyväväisyyteni alkaa vain vahvistua nyt kun ikää tulee. Henkisyys on kiinnostanut aina, ja parisuhteessakin enemmän ystävyys ja syvä yhteys kuin mikään seksi. Nuorempana olin toki innokkaampi, mutta ikä on alkanut muuttaa tätä. 

En ihan jaksa uskoa siihenkään, että parisuhteet kaatuisivat yksinomaan seksiin. En usko, että olisi ainuttakaan koko elämänsä yhdessä ollutta paria, jos suhde siihen kaatuisi. Pitkään yhdessä olleet pariskunnat tuntuvat painottavan enemmän toisesta huolehtimista, ystävyyttä ja rakkaudellisuutta. Myös jonkinlainen altruismi korostuu todella pitkissä parisuhteissa. 

Nykyään tuntuu olevan vain tosi pinnallinen asenne rakkauteen ja parisuhteeseen. Ikäänkuin pelkkä seksi tekisi parisuhteen. Minulle se ei ainakaan ole suhteen tärkein asia, ei ollut alussakaan. Jos kumppanini haluaisi vieraita suhteita siksi etten seksuaalisesti ole riittävä, voisin jopa harkita tällaista ratkaisua. Olen rakastunut kumppanini sisimpään. Sieluun, siihen minkälainen ihminen hän sydämeltään on. 

Koen seksuaalista painetta ja stressiä lähinnä ettei hän jättäisi minua. Samoin myös media antaa kuvan että pitäisi olla joku seksihirmu. Puhua kovaan ääneen seksistä, olla koko ajan seksikäs ja muutenkin.. En ole yhtään sellainen. Olen syvissä vesissä viihtyvä, tunteellinen ja herkkä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia mietityttää, voi käynti seksuaalineuvonnassa olla ihan hyvä. 

Hirmuisesti alapeukutusta tähän? Mitä seksuaalineuvonnassa olisi hävittävää? Ei siellä ketään pakoteta mihinkään muottiin, vaan käydään läpi asioita jotka mietityttävät, ja AP:ta nyt selvästi mietityttää.

Aika monelle täällä on luonnollista sitouttaa miehensä seksittömään elämään ilman tämän suostumusta näköjään.

Eivätköhän miehet parisuhteeseen sitoutuessaan ymmärrä, että seksielämä ei jatku loppuelämää eikä kaikilla miehilläkään vanhemmiten ole enää haluja. 

Mikään ei ole ollut elämässä vapauttavampaa kuin libidon katoaminen viisissäkymmenissä! Vasta tämän jälkeen olen alkanut edes tajuta heijasteita siitä, mitä rakkaus oikeasti tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse ihmetellä miksi miehet vaihtaa nuorempiin. 

Ei todella. Jos kommentteihin on uskominen, naiset muuttuvat viimeistään 50v. aseksuaaleiksi, jopa seksin vihaajiksi. Hyvä olisi nuorten miesten lukaista ketju läpi, tietävät mitä on edessä ja osaisivat vaihtaa kumppania ajoissa.

Mitä ihmettä, ihan kuin olisi normi olla aseksuaali viisissäkymmenissä. Olemme sellainen pariskunta ja yhdessä oltu vuosikymmenet ja nyt kun lapset ovat jo kotoa pois niin seksielämä on entisestään vilkastunut. En ole huomannut pienintäkään merkkiä, että haluissani olisi tapahtunut muutosta tai miehellänikään, että eipäs nyt yleistetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 44 vuotta, enkä muista koskaan aikuisiällä olleeni yhtä vähän kiinnostunut seksistä. Toivottavasti on ohimenevä vaihe.

Nainen? Pre-menopaussi-ikä. Ihan todella normaalia ja yleistä.

Tuntuu vain oudolta, kun kaikki mainosti, että tässä iässä nainen alkaa olla seksuaalisimmillaan. Itsellä se kausi on ollut kyllä 20 - 30 -vuotiaana. Mutta voihan olla, että tämä tästä kehittyy. Syytä ois, kun on tässä 6 vuotta nuorempi heila kuvioissa, tosin ihan alussa ollaan. Hän on kyllä todella huomioiva rakastaja, joten yritän innostua parhaani mukaan. Edellisestä suhteesta taisi jäädä vähän traumataakkaa, kun kumppani ei kovin paljon ymmärtänyt naisen nautinnosta. Ehkä tää nykyinen korjaa arvet. T. Sama