Aseksuaalisuus viisikymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuus on vain ja ainoastaan naisten juttu, en ole ikinä kuullut että joku mies olisi ns. aseksuaalinen.

On niitä miehiäkin. Sinä kun et kaikkea tiedä, niin älä vedä luuloistasi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, joita sitten kuvittelet faktoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vertauksesi on edelleen virheellinen. Kun kerran seksi antaa läheisyyden kokemuksen parhaiten, niin silloin jonkin muun tekeminen ei toimi siinä suhteessa yhtä hyvin. Liikunnassa sen sijaan kestävyyskunnon voi saada muutenkin kuin juoksemalla. Mutta samaa läheisyyttä ja lämpöä, jota saadaan rakastelemalla, ei oikein voi saada muusta."

Olen eri, mutta aseksuaali. Minulle seksi ei ole koskaan antanut läheisyyden kokemusta. Päinvastoin olen seksin aikana  tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi, kun olen tajunnut, että seksi on kumppanille jotakin tosi hienoa ja erityistä enkä itse ole kokenut sitä sellaiseksi vaan lähinnä pidin sitä "pakolliseksi" pahana, joka tuli parisuhteen mukana. 

Lienee sanomattakin selvää, etten enää ole parisuhteissa, joissa harrastetaan seksiä. 

Opettelisit edes lainaukset tällä palstalla, "aseksuaali".

Etkö enää muuta keksinyt? Sitten on parempi jättää jutut siihen.

Naisilla on kolmekymppisenä lapset tehty joten tarve seksiin loppuu siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

"Toki on tutkittu, mutta itsestään selväähän se on. Kerropa, mikä antaa saman kokemuksen kuin rakastelu kumppanin kanssa, jota rakastaa? On selvää, että silloin läheisyys tuntuu hyvältä, ja läheisimmillään ollaan, kun harrastetaan seksiä. Tuossa edellä olleessa liikuntavertauksessa meni selvästi asiat sekaisin, että se siitä."

Ole hyvä, ja lue mitä sulle on kirjoitettu, äläkä jankkaa yhtä ja samaa. Jokaisen kokemus on eri! Jokaisella on omat kokemuksensa siitä, mikä tuo parhaan läheisyyden tunteen. Miten sä et tätä tajua? Se tunne on täysin subjektiivinen eli täysin yksilöllinen, sinusta itsestäsi riippuva. Googleta mitä se tarkoittaa. Sinun kokemuksesi ei ole sama kuin minun kokemukseni ja minun kokemukseni ei ole sama kuin sinun kokemuksesi, joten on täysin hölmöläisen hommaa ruveta penäämään tuollaiseen kysymykseen vastausta  yhtään keltään. Vain sinä tiedät omat tunteesi, ja vain sinä tiedät mikä aiheuttaa

Kerro, mikä antaa sinulle parhaiten läheisyyttä, niin jatketaan siitä sitten? Et halua, koska se paljastaisi selvästi, että valehtelet, sinä surkea valehtelija. Mene nukkumaan, ilmeisesti tyhjään sänkyyn.

Kaikki elollinen (ja eloton) on jatkuvassa muutoksessa joten miksi seksuaalisuus olisi siitä erillinen staattisena pysyvä saareke?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vertauksesi on edelleen virheellinen. Kun kerran seksi antaa läheisyyden kokemuksen parhaiten, niin silloin jonkin muun tekeminen ei toimi siinä suhteessa yhtä hyvin. Liikunnassa sen sijaan kestävyyskunnon voi saada muutenkin kuin juoksemalla. Mutta samaa läheisyyttä ja lämpöä, jota saadaan rakastelemalla, ei oikein voi saada muusta."

Olen eri, mutta aseksuaali. Minulle seksi ei ole koskaan antanut läheisyyden kokemusta. Päinvastoin olen seksin aikana  tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi, kun olen tajunnut, että seksi on kumppanille jotakin tosi hienoa ja erityistä enkä itse ole kokenut sitä sellaiseksi vaan lähinnä pidin sitä "pakolliseksi" pahana, joka tuli parisuhteen mukana. 

Lienee sanomattakin selvää, etten enää ole

Opettelisit edes lainaukset tällä palstalla, "aseksuaali".

Etkö enää muuta keksinyt? Sitten on parempi jättää jutut siihen. 

Pitää välillä patistaa opettelemaan käytännön asioita, muuten ette opi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vertauksesi on edelleen virheellinen. Kun kerran seksi antaa läheisyyden kokemuksen parhaiten, niin silloin jonkin muun tekeminen ei toimi siinä suhteessa yhtä hyvin. Liikunnassa sen sijaan kestävyyskunnon voi saada muutenkin kuin juoksemalla. Mutta samaa läheisyyttä ja lämpöä, jota saadaan rakastelemalla, ei oikein voi saada muusta."

Olen eri, mutta aseksuaali. Minulle seksi ei ole koskaan antanut läheisyyden kokemusta. Päinvastoin olen seksin aikana  tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi, kun olen tajunnut, että seksi on kumppanille jotakin tosi hienoa ja erityistä enkä itse ole kokenut sitä sellaiseksi vaan lähinnä pidin sitä "pakolliseksi" pahana, joka tuli parisuhteen mukana. 

Lienee sanomattakin selvää, etten enää ole parisuhteissa, joissa harrastetaan seksiä. 

Voi olla, ettet vain ole viel

Miksi sä et vain tajua, että kaikki eivät siitä seksi niin pidä? Miten sen ymmärtäminen on muka sulta pois, kun pitää noin kovasti jatkuvasti harata ja väittää vastaan? Luulisi sinun olevan tyytyväinen ja onnellinen, kun olet löytänyt itseäsi palvelevan läheisyyden muodon, mutta et näköjään osaa olla.

Et ole esittänyt mitään, joka antaisi aihetta uskoa, ettei seksissä ole kyse myös läheisyydestä. Etkä toisaalta osaa kertoa, mistä vastaavan kokemuksen saisi.

En halunnut tästä sukupuolten välistä sotaa. Olen pahoillani, jos niin kävi. Olen nainen ja ollut siis valtavan pitkässä parisuhteessa, mutta ajoittain vain tosi väsynyt seksiin. Parhaiten lohduttivat naisten vertaiskokemukset. Uskoisin, että muuttuneet hormonitasot ovat taustalla, en vain tajunnut yhdistää tilannettani ko. asiaan. - AP

Vierailija kirjoitti:

Jos asia mietityttää, voi käynti seksuaalineuvonnassa olla ihan hyvä. 

Miksi käydä, jos asia ei ole itselle ongelma? Itsellä sama, ikää 50+ eikä mikään tässä maailmassa voisi vähempää kiinnostaa kuin joku seksi. Olen miettinyt mahdollista uutta parisuhdetta lähitulevaisuudessa, mutta ajatus siitä, että mies ehkä kuitenkin haluaisi seksiä, pitää minut miehistä kaukana. Saattaisin haluta parisuhteen ja läheisyyttäkin, mutta en seksiä. Löytyisikö samanhenkistä miestä, tuskin? En kaipaa muutosta omaan haluttomuuteeni, olen siihen ihan tyytyväinen: en edes "halua haluta". Miksi siis lähtisin seksuaalineuvojalle hakemaan jotain, mistä en ole vähääkään kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia mietityttää, voi käynti seksuaalineuvonnassa olla ihan hyvä. 

Miksi käydä, jos asia ei ole itselle ongelma? Itsellä sama, ikää 50+ eikä mikään tässä maailmassa voisi vähempää kiinnostaa kuin joku seksi. Olen miettinyt mahdollista uutta parisuhdetta lähitulevaisuudessa, mutta ajatus siitä, että mies ehkä kuitenkin haluaisi seksiä, pitää minut miehistä kaukana. Saattaisin haluta parisuhteen ja läheisyyttäkin, mutta en seksiä. Löytyisikö samanhenkistä miestä, tuskin? En kaipaa muutosta omaan haluttomuuteeni, olen siihen ihan tyytyväinen: en edes "halua haluta". Miksi siis lähtisin seksuaalineuvojalle hakemaan jotain, mistä en ole vähääkään kiinnostunut?

Minulla aivan sama! Hyvin sanottu tuo en halua edes haluta; minulla on vaihdevuosissa kamppailevia tuttavia, jotka parkuvat, että *seksuaalisuus on niin suuri osa mua että hukkaan itseni tässä haluttomuudessa*. Minä en hukkaa. Halu ja haluttomuus on ihan tasan biologiaa ja hormoneja, niillä ei ole mitään tekemistä ytimeni kanssa. 

Oma ongelmani on lähinnä pitkä parisuhde, halu olla miehelle mieliksi ja pelko siitä ettei hän lähde jos haluan liian harvoin. Seksiä siis on, mutta joskus se stressaa. Kipu, suoristuspaineet, miellyttämisenhalu, kaikki sellainen. Se myös pelottaa, jos ongelma tästä pahenee, mihin se parisuhdetta lopulta vie. Lisäksi on kroonisia sairauksia, joiden takia ajatukset ovat usein kivuissa eikä ole innostusta vällyjen väliseen toimintaan. 

Onkohan vertaiskokemusta muilla, jotka ovat nimenomaan pitkissä parisuhteissa?

Nyt en vetäisi ehkä keskusteluun lemmikkejä tai muuta läheisyyttä, en myöskään tiukkaa kategorisointia eri seksuaalisten suuntautuneisuuksien välillä. Vertaiskokemukset lähinnä kiinnostavat.

Edellinen siis AP:n kirjoittama.

"Minulla aivan sama! Hyvin sanottu tuo en halua edes haluta; minulla on vaihdevuosissa kamppailevia tuttavia, jotka parkuvat, että *seksuaalisuus on niin suuri osa mua että hukkaan itseni tässä haluttomuudessa*. "

Koen tässä samoin, seksuaalisuus ei ole persoonani ydintä enkä kokisi olevani mitenkään vajavainen ilman sitä. Ja ilman pitkää parisuhdettani todennäköisimmin olisin yksin. En vain kestäisi enää seksistä aiheutuvaa stressiä. En myöskään näe logiikkaa siinä, miksi vähöiset halut olisivat sairaus, trauman oire tai muu ongelma. Ainoastaan parisuhteessa ongelma muodostuu, koska toinen osapuoli haluaa. -AP

Haluatko ylipäänsä olla miehen kanssa, joka jättäisi sinut seksin vuoksi? 

Jos itse koet haluttomuuden ongelmaksi niin kannattaa käydä gynellä. Nykyään jotkut gynet määräävät naisille haluttomuuteen esim. testosteronia pieninä annoksina. 

Eikö nainen kiinnosta?

Hormoonitoiminta muutuu ja monilla se vaikuttaa seksuaalisuuteen tavalla tai toisella. Onhan niitä ollut kertomuksia kuinka hormonaalinen ehkäisy vienyt seksuaaliset halut ja sen lopetus on palauttanut ne.

Tästä keskustelusta löytyy ainakin lisää kokemuksia:

www.vauva.fi/keskustelu/5246336/miksi-ihmeessa-vaihdevuosissakin-pitaa-…;

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on kolmekymppisenä lapset tehty joten tarve seksiin loppuu siinä vaiheessa.

Täytyy varmaan kertoa tuo viisikymppiselle keholleni.

Kyllä voi. 50 kieppeillä vaan ei ollut enää kiinnostusta. Nyt 61v enkä yhtään kaipaa intiimiä kanssakäymistä/vastakkaisen sukupuolen koskettelua. M 61v

Kyllä voi. Se on ihan luonnollistakin, että kun lisääntymiseen liittyvien sukupuolihormonien toiminta loppuu, niin loppuu halu myös seksiin joka loppujen lopuksi on lisääntymiseen tähtäävä toiminto. 

Itselläni kävi juuri näin, eli jo esivaihdevuosissa 40 v. eteenpäin alkoi seksinhalu kadota, ja menopaussin tapahduttua 50 ikävuodessa se katosi täysin. Minulle hyvä vaan, olen sinkku enkä halua parisuhdetta, ja onhan se mukavampi olla kun ei tee seksiäkään edes mieli.