Te, joilla ei ole omia muistikuvia päivästä 11.9.2001, minkä ikäisiä olette ja milloin kuulitte tapahtumasta ensimmäisen kerran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tapahtumaa, koska olin noin puolen vuoden ikäinen. En myöskään muista sitä miten kuulin siitä, mahdollisesti viimeistään jossain alakoulun oppitunnilla on taidettu asia mainita.

Kiitos todella merkittävästä kontribuutiostasi tähän ketjuun, tätäkö tässä haettiin? 🤦🏼

Vierailija kirjoitti:

Kaikella kunnioituksella kuolleita kohtaan, mutta miksi tästä tapahtumasta on tehty niin erikoisen suuri? Koska tapahtui Amerikassa? Amerikka itse hyökkää koko ajan maailmalla surmaten ihmisiä. Tämä on paljon. Maailma on ihan nurinkurinen. Milloin Amerikka joutuu oikeuteen tekemisistään?

Koska se muutti koko maailman vainoharhaiseksi. Minulla yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, että toivottavasti tekijät olisivat itse valkoisia jenkkejä, koska silloin se olisi jäänyt jenkkien sisäiseksi konfliktiksi. Kuten tiedämme, jenkit mielellään lähtevät sotimaan muihin maihin.

Olin 5-vuotias, eikä minulle ole kyseisestä päivästä mitään omia muistikuvia. Asiasta kuulin todennäköisesti koulussa historiantunnilla. Muistan kyllä aikuisten aikoinaan puhuneen tapahtumasta, mutta ne muistot ei todennäköisesti ole just siltä päivältä vaan myöhemmin. En muista myöskään katsoneeni niitä uutiskoosteita eli siis videoita torneihin törmäävistä lentokoneista. Minulle tuo on tapahtuma jolla on ollut omat vaikutuksensa maailman tilanteeseen, vähän niin kuin joku Berliinin muuri 80-luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tän ketjun pointti on ap? Mikä on sen tiedon arvo sulle, jota tällä kyselyllä kartoitat? 

Ihan vaan mielenkiinnosta kiinnostaa tietää ihmisiltä, jotka eivät olleet tuota itse "kokemassa" edes uutisten välityksellä, että millaista tietoa heille on asiasta tullut ja missä vaiheessa. Meille aikalaisillehan se oli iso uutinen ja ketjustakin huomaa, että monilla on tarkasti jäänyt mieleen missä oli ja mitä teki, kun kuuli asiasta. Mutta samalla meinaa sekin "unohtua" miten pitkä aika siitä on. Kokonainen sukupolvi on kasvanut aikuisiksi jo, vaikka toki ainakin itselle tuntuu, että miten siitä voi olla jo 23 vuotta. Ihmiset, joilla on tuosta päivästä omia muistikuvia alkavat olla jo vähintään 30-vuotiaita.

T. ap

Banaalia, että tästä tapahtumasta puhutaan aina vaan. 

Muistan, kun näin uutisista romahtavan tornin ja ajattelin, että selvä, shit happens. 

Ei ole maailmassa sattuneista katastrofeista ollenkaan pahimmasta päästä. Mutta kun sattui jenkeissä, älämölö on ollut sen mukaista.

Dösäs olin menossa Ruoholahteen

Tulin kotiin töistä ja mies oli mennyt lenkille. Asuimme silloin Ruotsissa ja katsoin uutisia. Siinä toimittaja oli ikkunan edessä ja kauhisteli lento-onnettomuutta, ja sitten näkyi suorana ikkunasta, kun miehen takana toinenkin kone lensi torniin, kuvaaja sanoi jotain toimittaja vasta sitten katsoi ulos. Luulin vieläkin hetken, että se on joku elokuva ja mulla on väärä kanava näytössä.

Kun selvisi terroriteko, niin ahdistuin kamalasti ja tietysti pelkäsin sodan alkavan tai jotain. Soitin miehelle, ja pyysin äkkiä tulemaan kotiin.

Suomalainen tuttavani oli silloin ollut lentämässä New Yorkiin Atlantin ylllä, ja heidät lennätettiin sitten Kanadaan. Vieläkin vanhana muistelee, miten hyvin heidät otettiin siellä vastaan. Ihmiset päästivät heidät suihkuun ja tarjosivat ruokaa ja yösijaa.

Olin 5v eikä minkäänlaista muistikuvaa kyseisestä päivästä. Ala-asteella sitten puhuttiin siitä, varmaan jonain iskujen vuosipäivänä. Eihän sitä silloin tajunnut miten iso vaikutus sillä oli, ja hankala käsittää nytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin kotiin töistä ja mies oli mennyt lenkille. Asuimme silloin Ruotsissa ja katsoin uutisia. Siinä toimittaja oli ikkunan edessä ja kauhisteli lento-onnettomuutta, ja sitten näkyi suorana ikkunasta, kun miehen takana toinenkin kone lensi torniin, kuvaaja sanoi jotain toimittaja vasta sitten katsoi ulos. Luulin vieläkin hetken, että se on joku elokuva ja mulla on väärä kanava näytössä.

Kun selvisi terroriteko, niin ahdistuin kamalasti ja tietysti pelkäsin sodan alkavan tai jotain. Soitin miehelle, ja pyysin äkkiä tulemaan kotiin.

Suomalainen tuttavani oli silloin ollut lentämässä New Yorkiin Atlantin ylllä, ja heidät lennätettiin sitten Kanadaan. Vieläkin vanhana muistelee, miten hyvin heidät otettiin siellä vastaan. Ihmiset päästivät heidät suihkuun ja tarjosivat ruokaa ja yösijaa.

WTC-museossa New Yorkissa on oma kiitososio Kanadaan ohjatuille lentokoneille tai siis kanadalaisille. Siellä oli kymmeniä tuhansia matkustajia näissä Kanadaan ohjatuissa koneissa ja monet lentokentät olivat vielä pieniä (esim. Bangor) eikä mitenkään saaneet hoidettua asioita ilman, että paikalliset ihmiset tulivat avuksi.