Mitä hyötyä on siitä, että "hankkii itsetunnon"?

Voit hyvin, kun arvostat itseäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sun oma analyysi, että miksi et kelpaa ystäväksi etkä parisuhteeseen?  

Koska olen ärsyttävä ja ruma.

Ap

Ruikutus on iso osa ärsyttävyyttä.

Joo, ei tollasta valitusta kukaan jaksa, tilaa aika psykiatrille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sun oma analyysi, että miksi et kelpaa ystäväksi etkä parisuhteeseen?  

Koska olen ärsyttävä ja ruma.

Ap

Rumatkin ihmiset ovat parisuhteessa. Yritä olla vähemmän ärsyttävä, niin saattaisi joku kiinnostuakin.

Olen yrittänyt kyllä, mutta en osaa muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakasta itseäsi ja elämää.

Mitä hyötyä siitä on?

Ap

Mitä jos unohtaisit nyt ihan alkuun tuon hyöty-näkökulman tavoittelun, ja keskittyisit ihan vaan elämiseen. Siitä kun nyt ei ainakaan mitään hyötyä ole, että tuhlaat elämäsi tuollaisia miettien.

Pullosta tai viivasta itsevarmuutta, ja maailmaa turpaan.

Ai kamala, miltä nuo ap:n viestit kuulostavat. Tuollainen ihminen on todella raskasta seuraa, jos hän noin ruikuttaa, kun avaa suunsa.

Itsellänikin on huono itsetunto, mutta ei joka elämänalueella. Olen ollut parisuhteessa, jossa sain kokea, miten en ole kaunis enkä viehättävä vaan aivan vääränlainen, liian lihava (painoindeksini vaihdellut 20:stä lievän ylipainon puolelle, nyt n. 22), liian pyöreäkasvoinen, liian epänaisellinen (ei koruja, ei kynsilakkaa, ei hajuvettä). Ulkonäköni suhteen itsetuntoni on surkea. En koe itseäni naisena kauniiksi, saati haluttavaksi.

Mutta muuten tunnen olevani aivan kelpo ihminen! Olen hyvä työssäni, minulla on hyvä fyysinen kunto, jaksan paljon asioita, olen tehokas ja aikaansaava, kannan vastuuni, teen hyvää ruokaa ja olen hyväkäytöksinen. Kaikki elämänalueet yhteen laskettuina itsetuntoni on plussan puolella, vain ulkonäössä miinuksella.

Joskus olen ohimennen maininnut, miten ruma olen, mutta saanut (ystäviltä) aina vastauksen, jossa mielipiteeni on kuulemma väärä. En ole ruikuttanut ap:n tapaan, onneksi! Tuollainen vaikuttaa luotaantyöntävältä, en moisen valittajan kanssa haluaisi olla tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

Ap:n olisi fiksua hakeutua terapeutin pakeille?