Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan matkustamista, pelkästään ajatusta matkustamisesta. Valitettavasti intoa lähteä minnekään vähentää reilusti se, että esimerkiksi koko Eurooppa on pilattu rikastuttajilla. On vaikea löytää enää eurooppalaista henkeä mistään ja turvallisuus on tietenkin kaikonnut samaa tietä. Joten ei paljoa kiinnosta. Tukholma esimerkiksi oli ennen itsellä sellainen "jos ei  minnekään muualle niin ainakin sinne" kohde, jossa oli kiva käydä varsinkin kesäaikana. Ei ole enää.

Tätä olen itsekin ajatellut. Olen Eurooppa-fani, ajatuksen tasolla... mutta todellisuudessa joka ikinen EU-maa on tunnettu täyteen tulijoita. Missä tahansa saattaa r*j*ht** p***mi milloin tahansa. Tai a*e laulaa.

Tungettu 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kyllä mä vielä vähän päälle viiskymppisenä matkustelin, mutta nyt päälle kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Irlannissa ajattelin mennä vielä käymään (en ole koskaan käynyt), mutta vasta parin vuoden päästä, kun olen eläkkeellä. 

Okei. Olen kiertänyt maapalloa tosi paljon. Nyt yli kuusikymppisenäkään en halua jämähtää paikoilleni vaan kaikki kiinnostaa. Olen parhaillaan lomalla Euroopassa. Kun palaan kotiin, lähden USA:an. Sen jälkeen Espanjaan. Ennen joulua matka Pohjoismaissa. Tammikuussa San Franciscoon. Jne. 

Miten vaikeita olikaan ne koronarajoitusajat! No silloin löysin Lapin, mutta muuten ei huvittanut edes lähteä minnekään kun muualla oli vielä enemmän rajoituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä käynyt noin. Pienten lasten kanssa matkustaminen oli kyllä vaivalloista, nyt kouluikäisten kanssa se on taas hauskaa. Ja voidaan tutkia maailmaa yhdessä perheenä, matkat on ihan parasta perheaikaa.

Mutta hyvä tietää, että jo ennen viiskymppisiä voi tuolla lailla väsähtää. Älkäämme siis jättäkö matkustushaaveita eläkepäiville, silloin pitää mennä kun on energiaa!

N43

Mä oon 55-vuotias ja olen väsähtänyt lentomatkoihin. En jaksa enää sitä lentokentillä notkumista ja koneessa paikallaan istuminen on kamalaa. Haaveilen Japanin matkasta, mutta pelkkä ajatus siitä pitkästä lentomatkasta on kammottava.

Sen sijaan viikon rinkkavaellus Lapin erämaassa ei vie energiaa, vaikka on fyysisesti todella paljon rankempaa. Voisin rymytä telttaretkillä vaikka kuinka monta kertaa vuodessa. Haaveilen myös hiihtovaelluksesta ja sen aion toteutta

Minäkin vihaan lentoasemia ja lentokoneessa tuntikausia liikkumatta paikallaan istumista, 6 tunnin Kanarian matka on minulle aivan äärirajoilla, pidemmälle en lähde.

Rinkkavaellus Lapissa tai yleensäkin kiinnostaa toki minuakin, mutta mahdollinan aikaikkuna on niin kapea. Matkaan pitää lähteä loppukeväästä ennen hyttysiä, paarmoja ja hirvikärpäsiä. Silloin ei yleensä sää suosi, eikä shortseissa ja T-paidassa patikointi ole Suomessa mahdollista. Siksi vaikka sinne Kanarialle, tai kuten nyt on kohta ohjelmassa Camino de Santiago.

Jos olisi ollut laki että lomamatkalta ei olisi saanut tehdä somepäivityksiä eikä muutenkaan kertoa kenellekään niin kuinkahan olisi vaikuttanut lentomatkailuun. Varmaan -90%.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60-v. ja nautin kyllä aina ajatuksesta päästä matkaan. Vaivalloista on alustavat työt kyllä. Sitten on kiva tulla kotiin, jota arvostaa entistä enemmän. Matkakuumetta on aina enkä usko että nautin elämästä täällä kylmässä koko ajan. 

Kylmässä? 70 hellepäivää ollut tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi ollut laki että lomamatkalta ei olisi saanut tehdä somepäivityksiä eikä muutenkaan kertoa kenellekään niin kuinkahan olisi vaikuttanut lentomatkailuun. Varmaan -90%.

Onhan tässä matkailtu jo vuosikymmenet ennen someakin. 

Ennen matkustin ulkomaille vuosittain. Jossain kohtaa koin, että en juurikaan saa ihmeellistä vastinetta rahalle. Toki maisemanvaihto oli se paras juttu, mutta se ei ole enää riittänyt syyksi matkoille vuosiin.

Itselleni kuitenkin matkustelun lopettamiseen suurin vaikutus oli sillä kuinka luteet ym. tuholaiset ovat joka paikassa ja niitä en tuliaisiksi halua. Ehkä ylireagointia, mutta säästyypähän rahat ja ilmasto.

Ei ole matkustuinto hiipunut. Ikää on 44v. ja odotan, että lapsi kasvaa aikuiseksi, niin saa taas reissata vähän rennommin. Rahaa on nykyään enemmän kuin nuorempana, niin onhan se mukavaa lähteä matkalle.

Se mikä on muuttunut, on uuden näkemisen innon hiipuminen. Tykkään mennä ennemmin johonkin tuttuun paikkaan tai ainakin tuttuun maahan. Eksotiikkaa en enää kaipaa.

Vähän sama on käynyt minulle. Lämpimään maahan on kyllä ihana mennä kun Suomessa on kylmä ja sataa. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin monet kohteet ovat liian kuumia ja kalliita. Itseäni ei sen vuoksi kiinnosta. Nytkin odotan, että Suomessa kesä päättyisi. Suomi on myös moneen maahan verrattuna niin halpa, ettei oikein tee mieli matkalle.

Suomi on hintatasoltaan todella kallis maa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan matkustamista, pelkästään ajatusta matkustamisesta. Valitettavasti intoa lähteä minnekään vähentää reilusti se, että esimerkiksi koko Eurooppa on pilattu rikastuttajilla. On vaikea löytää enää eurooppalaista henkeä mistään ja turvallisuus on tietenkin kaikonnut samaa tietä. Joten ei paljoa kiinnosta. Tukholma esimerkiksi oli ennen itsellä sellainen "jos ei  minnekään muualle niin ainakin sinne" kohde, jossa oli kiva käydä varsinkin kesäaikana. Ei ole enää.

Tätä olen itsekin ajatellut. Olen Eurooppa-fani, ajatuksen tasolla... mutta todellisuudessa joka ikinen EU-maa on tunnettu täyteen tulijoita. Missä tahansa saattaa r*j*ht** p***mi milloin tahansa. Tai a*e laulaa.

Eurooppa on huomattavasti turvallisempi kuin 70- ja 80-luvuilla, jolloin oli ihan  kotikutoista terrorismia. 

Minua ei enää kiinnosta mitkään nähtävyydet vaan haluan hemmotella itseäni. Mukavan lämmintä ja otan kaikenlaisia kylpylähoitoja, mutta maisemia aina käyn katsomassa ja paikalliseen ruokaan pitää tutustua. 

On käynyt samoin. Ei vaan enää kiinnosta!

Jep, matkustelin ikävuodet 25-31 lähes täysin. En saa siitä enää mitään. En enää välitä olenko Kokkolassa vai Pariisissa vai New Yorkissa. Mieluiten jossain helpossa ja stressittömässä paikassa.

Panostan nyt harrastuksiin ja yhteisöllisiin juttuihin. Suomen talvikin alkaa menetellä.

N32

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.

Kyllä tuo ikä rajoittaa kohdevalinnassa. Esim. yksi meidän parhaista lomista on ollut Perussa mm. Machu Picchulla käynti. En enää eläkeiässä lähtisi sinne sopeutumaan vuoristoilmaan. Eläkeläismatkustelu on ihan erilaista kuin ne paikat, jotka ovat oikeasti näkemisen arvoisia.

Olen nuorena matkustellut. Nyt 43v. ei enää huvita. Johtuu kyllä osittain 8v. lapsesta. Kotimaassa on ihan kiva tehdä vuorokauden lapsentahtisia reissuja, mutta ulkomaille en lapsen kanssa halua. Ehkä jossain vaiheessa tehdään kuitenkin legolandian reissu. Meillä myös perheessä keliakiaa joten tarvii hyvin tietää ravintolat etukäteen ja suunnitella syömiset ennen matkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on käynyt juuri niin kuin aloittaja kuvasi. Itseasiassa oma isäni sanoi joskus kauan sitten, että matkat on tehtävä nuorena kun jaksaa ja on kiinnostunut kaikesta. Vanhana ei enää niin jaksa lähteä tai innostua. 

Nykyään ainakin risteilyt, autoilu ja lentomatkustaminen on myös negatiivinen ympäristöteko, jota kannattaisi välttää.

Niinpä niin, aikaisemmat sukupolvet ovat saaneet tehdä kaiken ja samalla lianneet ja pilanneet maailman. Nyt sitten kielletään nuoremmilta matkustelu sillä tekosyyllä, että "se on negatiivinen ympäristöteko". 

Älkää nuoret kuunnelko, vaan matkustakaa ja kuluttakaa, jos vaan rahavaranne sen sallivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sitä mummoutumista sitten kun ei enää matkat kiinnosta nelikymppisiä? Vai onko se sitä hyvesignalointia, joka ilmastotietoisuudeksi kätketään. 

Uskon, että suurimmassa osassa on kuitenkin kyse rahanpuutteesta. Tai uskalluksen. Tai ehkä molempien.

Yleensä sitä rahaa on nimenomaan vanhempana, kun on kertynyt säästöjä eli tuskin se on rahasta kiinni niillä, jotka ovat nuorempina matkustelleet ja vanhempina enää ei (tai harvemmin). Jokaisella on ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet ja ne matkustamiseen liittyvät on voitu tyydyttää jo nuorena. Tulee tunne, että ei ole enää mitään uutta pakollista nähtävää, joka menisi mukavuudenhalun ohi. 

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt Thaimaan tai Kanarian matkailua tai moneen kertaan menemistä samaan paikkaan. Juuri oli juttua henk

Ei kiinnosta myöskään se perähikiän sukumökki, joka meilläkin valitettavasti on. Olen käynyt siellä viimeksi 30 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 60-v. ja nautin kyllä aina ajatuksesta päästä matkaan. Vaivalloista on alustavat työt kyllä. Sitten on kiva tulla kotiin, jota arvostaa entistä enemmän. Matkakuumetta on aina enkä usko että nautin elämästä täällä kylmässä koko ajan. 

Kylmässä? 70 hellepäivää ollut tänä vuonna.

Sinulla on pitänyt kiirettä, kun olet matkustanut ympäri Suomea tänä kesänä ollaksesi joka päivä aina siinä kunnassa, jossa on hellettä. Sitä kun ei ole ollut kaikkialla 70 päivää.