Lue keskustelun säännöt.
Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?
11.09.2024 |
Olin nuorempana todella innokas matkustamaan. Matkustimme paljon mieheni kanssa ja välillä työkavereiden kanssa. Rakastin sitä tunnetta kun matka oli varattu.
Nyt olen viime vuosina huomannut etten saa ollenkaan sitä fiilistä enää. Voisin jäädä kotiin ja tehdä siellä mukavia asioita. Koen matkustelun jotenkin työläänä ja raskaana. Olen tullut ilmeisesti niin mukavuudenhaluiseksi.
Ja ehkä ikä tekee sen ettei jaksa samaan tahtiin enää. Olen 49v.
Onko muille käynyt näin?
Kommentit (249)
Kiinnostaa sikäli kun en ole matkustellut juuri Suomen ulkopuolella. Mikääm aurinkomatkailu ei kiinnosta yhtään. Mutta pelottaisi lähteä kun en ole ikinä lentänyt, en tiedä miten lentokentällä pitää toimia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähiten jaksaisin kaupunkilomia ja suuria ihmisjoukkoja. En myöskään pitkiä lentomatkoja.
Joo ja ei.
Pattayalle jaksan aina lähteä, mutta muuten maailma on jo niin nähty ettei enää jaksa ja kiinnosta.
M58 ja yli 60 maassa käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen nyt 49-vuotias ja pahenee vaan matkahimot. Kolmen viikon päästä kolmas pidempi matka jo tänä vuonna. Tosin kaukomatkoja en tee usein, koska ei ole lomaa riittävästi töistä, kun ei ihan 4-7 päivän lomalle viitsi Etelä-Amerikkaan saakka lähteä. Mutta Euroopassakin on paljon kaikkea kivaa ja monissa paikoissa käyn vain hengaamassa säännöllisesti, koska on vaan kivaa olla siellä. Esimerkiksi Lontoossa olen käynyt 12 kertaa, Roomassa kuudesti jne. Ainakin yksi matka vuodessa pitää olla aivot narikassa -loma eli johonkin lämpimään makaamaan tasokkaan hotellin altaalle ja kävelemään rantakadulle. Voin käydä useammankin kerran samassa paikassa, koska valtaosa Välimeren kohteista on samanlaisia pohjimmiltaan ja se nyt on yksi ja sama, onko Rodoksella vai jossain Haniassa. Minulle se lämpö, oleilu, ruoka ja fiilis lomailusta on se pääasia.
Nyt esimerkiksi lähden syyskuun lopussa Madridiin viideksi päiväksi. Siellä en ole kosk
Vau, olet mun vastakohta, itsekin 49 v. Inhoan kaupunkilomia. Nähtävyyksien suorittamista. Suunnistamista ihan turistina. Ihmismassoja ja meteliä. Lontoossa olen asunutkin, enkä haluaisi sinne enää edes lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
En ole henkilö jolle vastasit. Mutta miksi pitäisi matkustaa? Tajusin, että olen matkustellut vain koska olen itsekin ajatellut just noin, että "jokaisen vähänkään älykkään ihmisen pitää matkustaa niin paljon kuin rahkeet riittää". Sivistyneen
Tämäpä juuri. Mä kuulun niihin, joita ei enää kiinnosta matkailu. Nuorempana olen matkustanut melko paljon ja kolmessa Suomen ulkopuolisessa maassa asunutkin.
Ulkomailla asuessani ja reissatessani tapasin paljon muita nomadeja, jotka kokivat olevansa kosmopoliitteja ja halveksuivat niitä, jotka eivät matkustelleet. Mutta lopulta kuitenkin me muka kosmopoliitit liikuimme aika paljon toinen toistemme kanssa. Sitä paitsi, hyvin monessa maassa suurin osa ihmisistä ei matkusta jatkuvasti. Eli eikö tällä logiikalla vähän matkustavia halveksiva suhtaudu niin myös sen maan asukkaisiin, joiden keskuudessa matkustaa? Vai onko hienompaa asua pienessä kylässä Vietnamissa kuin Suomessa?
Olen myös sitä mieltä, että matkoilla ja lyhyempiä aikoja jossain maassa asuessaan, ymmärrys paikallisesta kulttuurista jää lopulta aika ohueksi. Jotkut ihmiset taas esiintyvät, kuin tuntisivat jonkin maan kulttuurin hyvin, vaikka olisivat käyneet siellä vain lyhyillä matkoilla tai asuminen siellä olisi kestänyt muutaman mitättömän vuoden.Toki näitä asioita suhteuttaa myös omaan ikäänsä ja joo, 18- vuotiaana joku 3kk kesätyö ulkomailla tuntui pitkältä kokemukselta. Nykyään se on lyhyt hetki ja pieni pintaraapaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä harmitti, kun olisi halunnut matkustella mutta ei ollut varaa.
Nelikymppisenä velat oli maksettu ja matkusteluun oli varaa sen verran, että näkemisen arvoiset paikat tuli nähtyä ja uutuudenviehätys haihtui melko nopeasti.
Nyt kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Tässä ketjussa jo todettujen matkailun varjopuolien lisäksi vielä se, että sanojen "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" hokeminen tai kuuleminen kohdemaan kielellä tai broken englishillä ei kehitä kielitaitoa.
Saat sinä enemmänkin puhua!
Olisi aika ankeaa jäädä höpöttämään yksikseen asiakaspalvelijan komennettua "Seuraava!"
Hep🙋 Matkustin 15-43 - vuotiaana ihan riittämiin omiksi tarpeiksi, työt on olleet pätkätöitä ympäri Suomea ja Ruotsissa 49-vuotiaaksi asti. Nyt olen ihan tyytyväinen, että saan olla, elää ja asua yhdessä paikassa ja teen töitä lähiympäristössä. Matkanaisen aika ja elämä on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä käynyt noin. Pienten lasten kanssa matkustaminen oli kyllä vaivalloista, nyt kouluikäisten kanssa se on taas hauskaa. Ja voidaan tutkia maailmaa yhdessä perheenä, matkat on ihan parasta perheaikaa.
Mutta hyvä tietää, että jo ennen viiskymppisiä voi tuolla lailla väsähtää. Älkäämme siis jättäkö matkustushaaveita eläkepäiville, silloin pitää mennä kun on energiaa!
N43
No mä en ainakaan ole väsähtänyt, vaan kiinnostus matkustaa on lakannut. Suhtaudun nykyään yhtä suurella innolla johonkin muuhun. N47
Täsmälleen sama. On niin paljon muuta elämässä, ihana mummonmökki, asunto meren rannan lähellä, lapsenlapsi, harrastuksia, rakas koira yms ettei enää innosta matkustelu. Ehkä jossain vaiheessa taas teen pidennetyn vkl johonkin aika lähelle mutta en pidempää. On vielä iäkäs vanhempikin josta haluan huolehtia niin kauan kuin mahdollista. Matkat eivät nyt kuulu suunnitelmiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, etten olekaan ainoa, jota ei enää matkustelu jaksa kiinnostaa. Olen reissannut ihan riittävästi ja nykyään ajatus reissusta tuntuu lähinnä rasittavalta. Suomessa tykkään kyllä matkustella ja silloin tällöin lyhyesti naapurimaissa, mutta muu tuntuu vastenmieliseltä. Lentäminen on nykyään kamalaa kun kaikki tunkevat koneisiin isojen matkalaukkujen kanssa, kentillä saa vaan siirtyä jonosta toiseen, ja onhan se lentäminen taas kallistunutkin. Ympäristövaikutuksista nyt puhumattakaan. Euroopassakin sää voi olla sietämättömän kuuma ja tietoisuus siitä, ettei ole turistina välttämättä tervetullut jonnekin, on aika ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on käynyt juuri niin kuin aloittaja kuvasi. Itseasiassa oma isäni sanoi joskus kauan sitten, että matkat on tehtävä nuorena kun jaksaa ja on kiinnostunut kaikesta. Vanhana ei enää niin jaksa lähteä tai innostua.
Nykyään ainakin risteilyt, autoilu ja lentomatkustaminen on myös negatiivinen ympäristöteko, jota kannattaisi välttää.
Niinpä niin, aikaisemmat sukupolvet ovat saaneet tehdä kaiken ja samalla lianneet ja pilanneet maailman. Nyt sitten kielletään nuoremmilta matkustelu sillä tekosyyllä, että "se on negatiivinen ympäristöteko".
Älkää nuoret kuunnelko, vaan matkustakaa ja kuluttakaa, jos vaan rahavaranne sen sallivat.
Matkustakaa vaan nuoremmat,teidänhän se tulevaisuus ja ilmastonmuutos on kohdattava. Me jotka nuorempina kävimme ehkä kerran vuodessa etelässä,saamme syyt,kun nyt mennään ehkä kuukausittain kaupunki lomalle lentäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
Matkailu ei sitten ole tuonut sinulle yhtään avarakatseisuutta erilaisiin ihmisiin, tai toisella tavalla ajatteleviin.
Vierailija kirjoitti:
Ei montaa ulkomaan matkaa tarvitse tehdä kun tajuaa että toistavat itseään. Nähtävyydet löytää netistä videoina. Miksi käyttäisin tuhansia euroja johonkin jonka voi kokea lähes ilmaiseksi viidessä minuutissa? Ikää kun on tullut, on aika mukavuuden haluinen, ei jaksa kauheasti innostua pakkaamisesta ym alkuvalmisteluista. Lentokoneeseen ahtautuminen, jonottaminen, tavaroiden raahaaminen, hotellissa ötököitä, kohteessa hikoilu helteellä, mahatauti, varastelu jne. Kaikki vain sen vuoksi että saa instaan omia kuvia ja videoita. Ei ole sen arvoista. Eikä ne kohdemaan asukkaat meistä turisteista enää innostu. Lähinnä vihaavat ja yrittävät huijata rahat pois. Suurin osa turisteista ei osaa edes käyttäytyä asiallisesti. Hiilijalanjäljistä ja ilmastonmuutoksesta en edes ala. En lutikoista enkä taudeista. Minä en pysty ummistamaan silmiäni epäkohdilta ja valehtelemaan itselleni että minulla on oikeus (kun ei ole). Enkä haluaisi lastenkaan oppivan sella
Minä matkustan etelään auringon, lämpimien iltojen ja upeiden rantojen vuoksi. En koe saavani samaa katsomalla videoita. Nähtävyydet ei todellakaan kiinnosta, vaan oleminen ihanassa ilmastossa hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien, ja paikallisia pikkukyliä kierrelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta matkustelu, tuntuu myös vähän turvattomaltakin nykyään. Sekä turistivihamielisyys, mitä nyt on valloillaan, saa minut pysymään kotimaan kamaralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä harmitti, kun olisi halunnut matkustella mutta ei ollut varaa.
Nelikymppisenä velat oli maksettu ja matkusteluun oli varaa sen verran, että näkemisen arvoiset paikat tuli nähtyä ja uutuudenviehätys haihtui melko nopeasti.
Nyt kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Tässä ketjussa jo todettujen matkailun varjopuolien lisäksi vielä se, että sanojen "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" hokeminen tai kuuleminen kohdemaan kielellä tai broken englishillä ei kehitä kielitaitoa.
Saat sinä enemmänkin puhua!
Olisi aika ankeaa jäädä höpöttämään yksikseen asiakaspalvelijan komennettua "Seuraava!"
Mä käyn kyläjuhlissa, taidenäyttelyissä, kahviloissa, viinitiloilla, ravintoloissa, puistoissa yms enkä vain lähikaupassa.
Paikallisten seassa, arjessa. Joka päivä juttelen jonkun kanssa. Tänään mm 93v papan kuulumisia, naapurinrouvan kanssa päivän tapahtumat, raksahemmon kanssa projektisuunnittelua ja brittiystävien kanssa sovittiin tapaaminen lounaalla. Eilen juttelin mm belgialaisen puutarhurini ja hänen apulaisensa kanssa.
4 kieltä tullut käytettyä taas tälläkin viikolla sujuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä harmitti, kun olisi halunnut matkustella mutta ei ollut varaa.
Nelikymppisenä velat oli maksettu ja matkusteluun oli varaa sen verran, että näkemisen arvoiset paikat tuli nähtyä ja uutuudenviehätys haihtui melko nopeasti.
Nyt kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Tässä ketjussa jo todettujen matkailun varjopuolien lisäksi vielä se, että sanojen "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" hokeminen tai kuuleminen kohdemaan kielellä tai broken englishillä ei kehitä kielitaitoa.
Saat sinä enemmänkin puhua!
Olisi aika ankeaa jäädä höpöttämään yksikseen asiakaspalvelijan komennettua "Seuraava!"
Mä käyn kyläjuhlissa, taidenäyttelyissä, kahviloissa, viinitiloilla, ravintol
Mites paljon ne sun paikalliset tuttavat tykkää reissata ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä harmitti, kun olisi halunnut matkustella mutta ei ollut varaa.
Nelikymppisenä velat oli maksettu ja matkusteluun oli varaa sen verran, että näkemisen arvoiset paikat tuli nähtyä ja uutuudenviehätys haihtui melko nopeasti.
Nyt kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Tässä ketjussa jo todettujen matkailun varjopuolien lisäksi vielä se, että sanojen "päivää, kiitos, näkemiin, hyvää päivänjatkoa" hokeminen tai kuuleminen kohdemaan kielellä tai broken englishillä ei kehitä kielitaitoa.
Saat sinä enemmänkin puhua!
Olisi aika ankeaa jäädä höpöttämään yksikseen asiakaspalvelijan komennettua "Seuraava!"
Mä käyn kyläjuhlissa, taide
Etteivät olisi tylsiä, pienissä piireissä viihtyviä tyyppejä, jotka elivät matkusta ja puhu kuutta kieltä
Rakastan matkustamista. Mieheni on jäänyt työttömäksi, mutta haluan tarjota pojalleni 18 vuotis-vuotis matkan Prahaan. 5 tähden hotelli ja kaikki muu hyvä päälle. Olen sen eteen tehnyt paljon ylitöitä, jotta matka voi toteutua.
Minä olen hurahtanut Suomeen ja lähiluontoon, tuntuu ettei tää jäljellä oleva elämä riitä perehtymään kunnolla edes lähimetsän lajistoon! Tällä hetkellä projektina on sammalet :) Tavallaan matkustan siis toiseen suuntaan, lähemmäs. Myös lähikaupungit ja luontokohteet työn alla. Tuntuu että juurrun paremmin omaan ympäristöön koko ajan.
Olen matkustellutkin kolmella mantereella ja olivat ne unohtumattomia reissuja. Mutta teki myös paha nähdä eriarvoisuus ja kuivilla alueilla kamppailu kuumenevassa maailmassa. Minulle lentelyt on lennetty. En moralisoi muita koska itsekin sitä aikanaan tein. Mutta omalla kohdalla lennot on nyt lennetty.
Ilman mielikuvitusta voi matkustaa vaikka maailman ympäri saamatta mitään, paitsi ehkä kuvia instagramiin samoista kohteista kuin 10000000 muutakin turrea. Ja toisaalta jos on mielikuvitusta, loputtomasti seikkailuja löytyy ihan läheltäkin. Vaikka kyllä matkustelu oikeasti lisää arvostusta eri kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Jokaisen kannattaisi matkustaa ainakin vähän, edes maata pitkin jos ei halua lentää. Mutta pitäisi olla kohtuus, ei niin että 1 % maailman väestöstä lentää jatkuvasti ja tuhoaa elinmahdollisuudet 40 %:lta siinä sivussa...
Puhut jostain etelänmatkoista?