Lue keskustelun säännöt.
Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?
11.09.2024 |
Olin nuorempana todella innokas matkustamaan. Matkustimme paljon mieheni kanssa ja välillä työkavereiden kanssa. Rakastin sitä tunnetta kun matka oli varattu.
Nyt olen viime vuosina huomannut etten saa ollenkaan sitä fiilistä enää. Voisin jäädä kotiin ja tehdä siellä mukavia asioita. Koen matkustelun jotenkin työläänä ja raskaana. Olen tullut ilmeisesti niin mukavuudenhaluiseksi.
Ja ehkä ikä tekee sen ettei jaksa samaan tahtiin enää. Olen 49v.
Onko muille käynyt näin?
Kommentit (249)
Kyllä mä vielä vähän päälle viiskymppisenä matkustelin, mutta nyt päälle kuuskymppisenä ei enää kiinnosta. Irlannissa ajattelin mennä vielä käymään (en ole koskaan käynyt), mutta vasta parin vuoden päästä, kun olen eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän.
Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää
En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.
Samaa mieltä! Olemme matkustaneet 1-4 lapsen kanssa siitä lähtien kun ovat olleet 3kk ikäisiä. Rakastavat hyvää ruokaa, lämpöä ja uimista kuten mekin ja nauttivat re
Sano se näille vesipedoille! On se vaan mukavampaa uida 30 asteessa kuin 15 ja sateessa kuten pari viikkoa sitten Suomessa. Huulet sinisenä mutta kun on kesä ei malteta olla sisällä hetkeäkään! Ja mummo mukana värjöttelemässä...
Siinä olet oikeassa että lapset muistavat läheisyyden ja läsnäolon (toki paljon paljon muutakin!!) parhaiten mutta sekin on erilaista lomakodissa kuin kaupunkitalossamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustelemiseenkin voi kyllästyä! Jos sitä on paljon elämässään tehnyt niin meneehän siitä hohto.
Ei se tarkoita että on masentunut :D
No minä asun ulkomailla, olen nelikymppinen enkä ole kyllästynyt matkusteluun. Ja jos aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät saa enää samaa aikaan, voi hyvinkin olla masennusta.
Miten matkusteluun voisi kyllästyä kun maailmassa on niin paljon upeita paikkoja ja matkoja voi tehdä niin monin eri tavoin: reppureissata, pakettimatkat, kotimaan matkat, junamatkat, luksusmatkat, kylpylämatkat, seikkailumatkat.... kuulostaa vaan siltä, että ihminen itse on TYLSÄ ja mielikuvitukseton.
Mä taas en tajua, miksi kuuskymppisenä pitäisi samojen asioiden tuottaa mielihyvää kuin kakskymppisenä. Pitäskö tässä edelleen kuunnella kasarimusiikkia, juoda sinisiäenkeleitä ja käydä discoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).
Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.
Nykyään tietoa on kaikkialla. Ei tarvitse matkustaa maahan. On dokumentit, netin kaikki matkailusisällöt ja muut, matkailuohjelmat, kaunokirjallisuus. Ei ole enää täysin vieraita mantereita.
Tietoa saa kyllä, mutta kaikki aistittava jää pois. Tuoksut, maut, tuulet, käsillä koskettelu.
Tämä.
Esim sarja Eurooppa ylhäältäpäin on upea mutta vain koska tiedän minkälaista noissa maissa oikeasti on.
Miltä tuuli tuoksuu Kreikan saaristossa meren rannalla tai Amalfin sitruunalehdoissa! Miten rapsakkaa ja maukasta on sardinialainen "kuivaleipä" tai ohutkuorinen makea sitruuna jota en edes kuori. Osterit suoraan skotlantilaisesta vuonosta nostettuna, pöydässä 5 minuutissa. Tässä omassa pihassa meiramin, rosmariinin, harlekiinipuun ja ruusujen tuoksu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän.
Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää
En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.
Eikös niiden lasten matkustelemisen aika ole heilläkin sitten nuorina ja vielä nuorehkoina aikuisina, niin kuin tekin olette tehneet?
Onko teitä itseänne vanhempanne vieneet näkemään maailmaa sinne sun tänne?
Koko elämäkö sitä pitää matkustella? Ensin lapsena vanhempien kanssa, sitten nuorena ennen omia lapsia, sitten lastensa kanssa ja sitten viimein ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt 59 maassa. Se, mikä on iän myötä vähentynyt on jonotushaukkuus, eli mihinkään turistirysään minua ei enää saa.
Muslimimaissa en halua vierailla enkä kehitysmaissa. Loma menee pilalle, kun näkee ne alistetut, kaavutetut naiset tai kehitysmaan kurjuuden. Karibia tai Japani lempikohteita, Euroopassa Ranska, Britit, vähemmän tunnetut osat Italiaa.
Näin vanhempana myös mielellään luksushotelli ja businesspaikat lentokoneeseen.
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän.
Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää
En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.
Eikös niiden lasten matkustelemisen aika ole heilläkin sitten nuorina ja vielä nuorehkoina aikuisina, niin kuin tekin olette tehneet?
Onko teitä itseänne vanhempanne vieneet näkemään maailmaa sinne sun tänne?
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta minua vanhempani veivät maailmalle jo 70-luvulla. Eikä mihinkään rantalomakohteisiin, vaan Lontooseen, Pariisiin, Wieniin jne. Omia lapsiani olen kuljettanut maailmalla koko heidän ikänsä, ja tietysti Euroopan lisäksi eri Aasian maissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Väli-Amerikassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
Mielestäni vähänkään älykäs ihminen tajuaa viimeistään muutaman matkustuskokemuksen jälkeen, millaisia matkailubisneksen todelliset tarkoitusperät ja todelliset toimintatavat ovat kaikkialla maailmassa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
Mielestäni vähänkään älykäs ihminen tajuaa viimeistään muutaman matkustuskokemuksen jälkeen, millaisia matkailubisneksen todelliset tarkoitusperät ja todelliset toimintatavat ovat kaikkialla maailmassa.
Eri
Minkä ihmeen matkailubisneksen? En puhu mistään ryhmämatkoista etelään! Varaan lennot ja asumisen itse. Maapallollahan voi käytännöllisesti katsoen mennä minne vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minkä ihmeen matkailubisneksen? En puhu mistään ryhmämatkoista etelään! Varaan lennot ja asumisen itse. Maapallollahan voi käytännöllisesti katsoen mennä minne vaan!"
Öö, ne sinun _itse_ varaamasi (vau miten taitavaa!) lennot ja asuminen ei ole matkailubisnestä?
Minullla on melkein päinvastoin. Nuorena ei ollut mahdollisuutta, eikä kiinnostustakaan, matkustallla, mutta nyt vanhuuseläkkeellä teemme joka kevät 2 viikon all-inclusive aktiiviloman laadukkaassa, aurinkoisessa kohteessa valtameren rannalla. Useamminkin tekisi mieli käydä, mutta sopivan kohteen löytäminen on aika vaikeata.
Tosin ei minuakaan saisi millekään kaupunkilomalle Ranskaan tai Italiaan,Turkista nyt puhumattakaan, edes aseella uhaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 enkä vielä ole aloittanutkaan matkustelua. Ainoa ulkomaanmatka lapsena kerran käytiin Ruotsissa. Olen ajatellut, että eläkkeellä sitten alan matkustelemaan, sittenhän sitä aikaa on. Mun vanhemmat myös teki näin, aloitti reissaamisen eläkkeellä. Nyt tälläkin hetkellä on jollain jokilaivaristeilyllä Ranskassa, 80 v. ihmiset.
Ihan järkyttävää. Minulla ei olisi mitään yhteistä kaltaisesi ihmisen kanssa. Mielestäni vähänkään älykäs ihminen käy luonnollisesti tutustumassa maapallon eri maihin, niin paljon kuin rahkeita riittää.
En ole henkilö jolle vastasit. Mutta miksi pitäisi matkustaa? Tajusin, että olen matkustellut vain koska olen itsekin ajatellut just noin, että "jokaisen vähänkään älykkään ihmisen pitää matkustaa niin paljon kuin rahkeet riittää". Sivistyneen keskiluokkaisen ihmisen vaan "kuuluu" tehdä niin. Ei ole havaittavissa, että matkailu olisi mitenkään erityisesti avartanut ketään tuntemaani himomatkaajaa, tuskin itseänikään.
Jatkossa vähät välitän mitä keskiluokkaiset tuttavani mahdollisesti ajattelevat siitä, että vietän lomani Suomessa. (No ehkä joskus Norjassa, siinä myöskin on hieno maa.) Ei kiinnosta tippaakaan heidän matkajuttunsa myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Minullla on melkein päinvastoin. Nuorena ei ollut mahdollisuutta, eikä kiinnostustakaan, matkustallla, mutta nyt vanhuuseläkkeellä teemme joka kevät 2 viikon all-inclusive aktiiviloman laadukkaassa, aurinkoisessa kohteessa valtameren rannalla. Useamminkin tekisi mieli käydä, mutta sopivan kohteen löytäminen on aika vaikeata.
Tosin ei minuakaan saisi millekään kaupunkilomalle Ranskaan tai Italiaan,Turkista nyt puhumattakaan, edes aseella uhaten.
Mä taas olen pitänyt enemmän just kaupunkilomista. Varmaan siksi, ettei mulla ole ajokorttia ja sen vuoksi muualla kuin kaupungissa pitäisi sitten loma viettää suunnilleen siellä hotellilla. Sen sijaan kaupungeissa on hyvin nähtävää ihan kävellenkin ja lisäksi julkinen liikenne toimii, joten voi mennä vähän kauemmaksikin.
Vihaan sanaa mAtkUstElU. Vihaan kaikkea mistä on tehty jokin hemmetin trendi. Vihaan sitä miten kaikki jankkaavat matkustelu sitä ja matkustelu tätä. Olen aina kokenut lähtemisen ahdistavana ja raskaana, rakastan kotia. MUTTA rakastan myös kieliä. Tiettyjä kieliä kuullessani olen aivan lumoutunut ja näen itseni kyseisessä maassa ihmettelemässä ympäristöäni ja kuulemassa vieraita kieliä. Kaupoissa ihania, erikoisia tuotteita... ilmassa ihana tuoksu.
Kyllä minä vielä jonain päivänä käyn muutamassa maassa. Kunhan tässä saa vähän matkaseuraa jossain vaiheessa.
Ei se pakkomielteeni kuitenkaan ole.
"Ei montaa ulkomaan matkaa tarvitse tehdä kun tajuaa että toistavat itseään. Nähtävyydet löytää netistä videoina. Miksi käyttäisin tuhansia euroja johonkin jonka voi kokea lähes ilmaiseksi viidessä minuutissa?"
No tuo nyt on aika ídioottimainen argumentti :D Onhan se aivan eri asia kun näkee (ellei ole sokea), kuulee (ellei ole kuuro), tuntee, haittaa ja maistaa, kuin että katsoisi videota :D Mutta ei se ole oikeasti niiiiiin maagista kuitenkaan. Suomikin on ulkomaa muulle maailmalle. Me emme löydä täältä ikinä mitään jännää, toisin kuin turistit.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?
Ennen informaatioaikakautta maailmasta oppi vain matkustelemalla ja itse näkemällä. Siihen ole varaa vain varakkaimmilla. Tästä matkustelemiselle syntyi korkea sosiaalinen status. Kuten aina statusasioille käy, aluksi keskiluokka ja sitten tavalliset matti Möttöset ennen pitkää omaksuvat tavat. Suomalaisten varallisuuden kasvaessa 1960-luvulta alkaen sosiaalista statusta haettiin ulkomaan matkoilla. Toki kaikille tuttaville sieltä oli lähetettävä postikortti, että täällä ollaan eikö olekin upeaa! Usko matkustelun sosiaalista statusta nostavaan vaikutukseen ei vieläkään ole täysin kuollut. Ajattelevat tärkeääolevan että oikeat ihmiset kuulevat heidän taas olevan jossain matkalla. Tosiasiassa maailma kiertäminen on aika vaivalloista - vastoinkäymisiä sattuu ja tapahtuu.
En koskaan ihan ymmärtänyt tätä viimeisten vuosikymmenten matkustusbuumia. En itse matkusta paljoa. Mahdollisuuksia kyllä olisi ollut mutta huvikseen matkailun nautinto suhteessa rasitteeseen ei ole missään suhteessa. Matkustan kyllä sitten jos on jotain oikeata asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan matkustamista, pelkästään ajatusta matkustamisesta. Valitettavasti intoa lähteä minnekään vähentää reilusti se, että esimerkiksi koko Eurooppa on pilattu rikastuttajilla. On vaikea löytää enää eurooppalaista henkeä mistään ja turvallisuus on tietenkin kaikonnut samaa tietä. Joten ei paljoa kiinnosta. Tukholma esimerkiksi oli ennen itsellä sellainen "jos ei minnekään muualle niin ainakin sinne" kohde, jossa oli kiva käydä varsinkin kesäaikana. Ei ole enää.
Tätä olen itsekin ajatellut. Olen Eurooppa-fani, ajatuksen tasolla... mutta todellisuudessa joka ikinen EU-maa on tunnettu täyteen tulijoita. Missä tahansa saattaa r*j*ht** p***mi milloin tahansa. Tai a*e laulaa.
Matkustelu omalla kohdalla piristää se, että tekee sitä vaihtelevassa seurassa: perheen, ystävien tai puolison kanssa ja mikä ettei yksin. Vielä ei matkustelu kyllästytä, mutta vaatimukset mm. kasvaneet hotellin suhteen kasvaneet. Samoin se, että haluan nähdä ja kokea, syödä hyvää ruokaa jne. Itse tykkään matkustaa Suomessa ja ulkomailla. Monta 'must see' -paikkaa kokematta. Sama ikä kuin ap:lla.