Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?

Olisiko myös niin, että matkustamistaminen itessään on muuttunut työläämmäksi?

Turvatarkastukset lentokentillä ovat ihan eri luokkaa nyt. Bussilla tai junallakaan ei voi enää mennä, kuten ennen vanhaan, extempore matkaan nousten. On hallittava kaikki tavat, miten netin kautta liput varataan, kännykän latureista ja varakännyköistä on pidettävä tarkkaa huolta.

Maailma on levoton, monta seikkaa on otettava huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän. 

Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää 

Joo 47v alkaa olla niin ikäloppu että jos pääsee johonkin vanhusten pakettimatkalle rollaattorilla. 50 kilon ylipainon saa kannateltua kun laittaa vatsan semettisäkeille tarkoitetulle kottikärrylle.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko myös niin, että matkustamistaminen itessään on muuttunut työläämmäksi?

Turvatarkastukset lentokentillä ovat ihan eri luokkaa nyt. Bussilla tai junallakaan ei voi enää mennä, kuten ennen vanhaan, extempore matkaan nousten. On hallittava kaikki tavat, miten netin kautta liput varataan, kännykän latureista ja varakännyköistä on pidettävä tarkkaa huolta.

Maailma on levoton, monta seikkaa on otettava huomioon. 

Ei se sitä ole. Me suomalaiset on vaan tiputtu maailman kyydistä ostovoimaa ei ole palkat puolan tasolla ja hinnat sveitsin tasolla. Ei ole varaa lähteä mihinkään tai ainakaan yöpyä länsimaalaisten paikoissa. Pikkuneukkula jossa eliitti ja virkarälssi rällää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää taukoa tai lopettaa kokonaan jos vapaa-ajan matkustelu alkaa käymään työstä. Jos työmatkat alkavat tuntumaan kidutukselta, sama homma.

Sen jälkeen kun on työttömänä tallustellut 10 vuotta kodin, kirjaston ja lidlin väliä, parin viikon ulkomaanmatka alkaa  virkistämään ihan eri tavalla.

Kun on työttömänä joutunut olemaan 10v kannattaa ostaa suomesta pelkkä menolippu ja mennä kohdemaan työkkäriin ja etsiä asunto.

Voihan olla asenne, uteliaisuus ja tiedonjano elämään ja maailmaan, vaikka itse fyysisesti vain lukisi kotona. Olen sivistynyt tv:n kautta, jotkut luonto-ohjelmat tai vaikka selviytyminen Alaskan takamailla on mielenkiintoista katseltavaa. Myös taidehistoriaan olen perehtynyt omatoimisesti. Tuttavat ehdottaa että menisin tv:n tietovisaan mutta en halua telkkariin. Kuuntelen muiden sairauksista, koska siinäkin voi oppia. Tiedän paljon vaikka en ole ollut yliopistossa. Tavoitteena pitää mieli virkeänä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).

Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.

Nykyään tietoa on kaikkialla. Ei tarvitse matkustaa maahan. On dokumentit, netin kaikki matkailusisällöt ja muut, matkailuohjelmat, kaunokirjallisuus. Ei ole enää täysin vieraita mantereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).

Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.

Nykyään tietoa on kaikkialla. Ei tarvitse matkustaa maahan. On dokumentit, netin kaikki matkailusisällöt ja muut, matkailuohjelmat, kaunokirjallisuus. Ei ole enää täysin vieraita mantereita.

Tietoa saa kyllä, mutta kaikki aistittava jää pois. Tuoksut, maut, tuulet, käsillä koskettelu. 

Ei ole kiinnostanut koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on iskenyt jonkinlainen arkuus että sairastun matkalla. Olen matkustellut paljon enkä ole koskaan aiemmin tätä murehtinut. Mutta nyt 50v on mielen vallannut pelko sairastumisesta matkalla ja tämä rajoittaa lähtemistä.

Olen perusterve eikä ole sairauksia (vielä!).

Tämä. Kun on kohdannut sairastumisia perheessä, ei voi välttyä tältä pelolta. Muutakin odottamatonta voi nyt tapahtua suuremmalla todennäköisyydellä, kuin ennen. Esim. terrorismi.

Vierailija kirjoitti:

Parikymmentä vuotta ulkosuomalaisena teki meille sen, että työkomennuksilta palattua ei jäänytkään maailmannäkemisen tai maisemien muuttamisen tarvetta. Ikä tehnee myös oman tehtävänsä. Tiedostan, ettei niin käy kaikille. Suomessa on kuitenkin niin paljon koettavaa ja elämyksellistä (neljä kunnollista vuodenaikaa, puutarha, maaseutu, metsien antimet/liikkuminen luonnossa), ettei ainakaan vielä muutaman vuoden jälkeen ole mitään halua lähteä esimerkiksi ihmispaljouksien keskelle tai kärventymään minnekään. Voisi sitä silti jokusen kivan kaupunkimatkan vielä tehdä, mutta joskus myöhemmin. Ehkä.

Niin onhan sitä neljä vuoden aikaa, tosin ei mitenkään tasan mene vuoden ajat.

Seitsemän-kahdeksan kuukautta talvea, valkoista moskaa ja kylmyyttä. Pari viikkoa kesää ja loput syksyä ja kevättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).

Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.

Nykyään tietoa on kaikkialla. Ei tarvitse matkustaa maahan. On dokumentit, netin kaikki matkailusisällöt ja muut, matkailuohjelmat, kaunokirjallisuus. Ei ole enää täysin vieraita mantereita.

Tietoa saa kyllä, mutta kaikki aistittava jää pois. Tuoksut, maut, tuulet, käsillä koskettelu. 

Ja ihmisten tapaaminen, vieraan kielen käyttö. Ja uudet kokemukset ja tilanteen. Ne stimuloi aivoja, TV:n katselu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymmentä vuotta ulkosuomalaisena teki meille sen, että työkomennuksilta palattua ei jäänytkään maailmannäkemisen tai maisemien muuttamisen tarvetta. Ikä tehnee myös oman tehtävänsä. Tiedostan, ettei niin käy kaikille. Suomessa on kuitenkin niin paljon koettavaa ja elämyksellistä (neljä kunnollista vuodenaikaa, puutarha, maaseutu, metsien antimet/liikkuminen luonnossa), ettei ainakaan vielä muutaman vuoden jälkeen ole mitään halua lähteä esimerkiksi ihmispaljouksien keskelle tai kärventymään minnekään. Voisi sitä silti jokusen kivan kaupunkimatkan vielä tehdä, mutta joskus myöhemmin. Ehkä.

Niin onhan sitä neljä vuoden aikaa, tosin ei mitenkään tasan mene vuoden ajat.

Seitsemän-kahdeksan kuukautta talvea, valkoista moskaa ja kylmyyttä. Pari viikkoa kesää ja loput syksyä ja kevättä

Tuo neljä vuodenaikaa on todella harhaanjohtava ilmaisu kyllä. Sitäpaitsi on monessa muussakin maassa vuodenajat, se ei vain tarkoita tuota kahdeksan kuukauden kylmää jaksoa.

Samaa mieltä. Kaikki muut mantereet nähty, paitsi Etelämanner. Kotona on paljon helpompaa.

Suht helppoahan se on jos asuu jossain Helsingin keskustassa, mistä pääsee lentokentälle junalla muutamassa minuutissa. 

Mutta jossain sivukylässä kun asuu, niin se on niin iso projekti pelkästään lentokentälle pääseminen. Ja kallis

Päinvastoin, haluaisin matkailla enemmän, mutta nykyään ei ole koskaan rahaa mihinkään. Teinillekin pitäisi auto hommata kohta ja muita kuluja elämä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).

Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.

Nykyään tietoa on kaikkialla. Ei tarvitse matkustaa maahan. On dokumentit, netin kaikki matkailusisällöt ja muut, matkailuohjelmat, kaunokirjallisuus. Ei ole enää täysin vieraita mantereita.

Suurin osa asioista, videoista, asiosta ja kuvista joita netissä on ei ole totta eikä ole olemassa. On paljon asioita joita ei netissä ole ja nykyään netistä poistetaan kokoajan paljon tietoa. Hakutuloksia voi olla sata sivua mutta jo kolmannella sivulla huomaa että hakukone on vaan kopioinut randomisti hakuja koska se sensuroi ruurimman osan tuloksista tai tieto tai sivusto on vaan poistettu netistä.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, haluaisin matkailla enemmän, mutta nykyään ei ole koskaan rahaa mihinkään. Teinillekin pitäisi auto hommata kohta ja muita kuluja elämä täynnä.

Eikö teini hommaa autot omilla kesätyörahoilla?

Ei kiinnosta enää. Nuorena omatoimimatkasin kohtalaisesti, missään valmismatkoilla en ole ikinä ollut, en koe sellaista edes matkustamisena, kun järjestellyssä laumassa mennään laumassa jotakin pällistelemään. 

Mulle matkustus olisi siis edelleen omatoimireissaamista. En vaan kiinnostu hommasta enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän. 

Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää 

En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.

Juurihan kerroin että tehdään 1-2 ulkomaanmatkaa koko perheellä vuodessa. Ja yleensä toiselle mantereelle. Mistä lapset siis jäävät paitsi? Valitettavasti ei olla miljonäärejä ja varaa ei ole koko ajan matkustaa isona perheenä. Kaksin tulevaisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta enää. Nuorena omatoimimatkasin kohtalaisesti, missään valmismatkoilla en ole ikinä ollut, en koe sellaista edes matkustamisena, kun järjestellyssä laumassa mennään laumassa jotakin pällistelemään. 

Mulle matkustus olisi siis edelleen omatoimireissaamista. En vaan kiinnostu hommasta enää. 

Jännä tää ajatus että "valmismatka", pakettimatka tarkoittaa laumassa pällistelemistä. Nykyään valmismatkoillakaan ei usein ole opaspalveluja. 

Onhan sitten erikseen näitä jonkun järjestöjen reissuja tai vaikka lehtien lukijamatkoja joita kai ryhmämatkoiksi kutsutaan, ja esim. jotain kiertomatkoja bussilla. 

Aina huvittaa tämä kun ajatellaan että on jotenkin erityisen hienoa ja innovatiivista matkustaa "omatoimisesti", kun ihan kaikki nykyään ostetaan netissä omatoimisesti.