Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?

Matkustelu on aika laaja käsite. Työntakia matkustelu voi olla stressaavaa, harrastusten puolesta kivaa kun on vapaaehtoista. Matkustetaanko sukulaisten luo, onko kivaa, hyvät välit. Vai joku velvollisuudeksi koettu "loma" huonolla perhedynamiikalla. Jossain vaiheessa voi nauttia kun saa olla yksin vaikka koko päivän museoissa eikä mies kiukuttele että mennään syömään. Jossain vaiheessa voi kaivata maalle pois ihmisvilinästä. Sama yksilö voi tehdä erilaisia matkoja elämänsä aikana. Analyytikkona kysyisin, MIKÄ mättää. 

Kannattaa pitää taukoa tai lopettaa kokonaan jos vapaa-ajan matkustelu alkaa käymään työstä. Jos työmatkat alkavat tuntumaan kidutukselta, sama homma.

Sen jälkeen kun on työttömänä tallustellut 10 vuotta kodin, kirjaston ja lidlin väliä, parin viikon ulkomaanmatka alkaa  virkistämään ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on käynyt juuri niin kuin aloittaja kuvasi. Itseasiassa oma isäni sanoi joskus kauan sitten, että matkat on tehtävä nuorena kun jaksaa ja on kiinnostunut kaikesta. Vanhana ei enää niin jaksa lähteä tai innostua. 

Nykyään ainakin risteilyt, autoilu ja lentomatkustaminen on myös negatiivinen ympäristöteko, jota kannattaisi välttää.

Yhtä paha tai pahempi ympäristöteko se on ollut ennenkin. Jos itse on tarpeeksi nuorena matkustellut niin aika tekopyhää kieltää muilta sama ilo.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen iän myötä tullut todella tarkaksi mihin matkustan ja juurikin haluan päästä kohteeseen mahd. helposti ja haluan myös kohteen olevan helppo, kaikki lähellä ja helposti saatavilla. En ole nuorenakaan tykännyt matkustaa kesällä etelään kun pitänyt kohteita liian kuumina. Nyt tämä korostuu entisestään eli huhti/toukokuu reissaan. Suomen matkailu ja luonto on minulle aina ollut ettei saa mitään irti. Juuri oltiin miehen kanssa pari päivää kaupunkiloma Suomessa ja ei se oikein mitään anna. Lapsena minua on taas niin raahattu pitkin metsiä, että yhtään ei luonto enää sytytä.

Minut raahattiin vain mökille ja se oli hirveää. Rakastan nähdä iloisia ihmisiä, katsella vain kahviloissa ohikulkijoita, tallustella raunioilla, rannoilla, ihmisten keskellä. Nuo masentavat samat seinät ja metsiköt vain ahdistaa. Ei tarjoa mitään. Suomen ravintolakulttuuri on karmea ja ylihintainen. Lisäksi lasten kanssa täytyy olla viimeistään yhdeksältä nukkumassa jottei kanssakännääjät ahdistu tai lapset niistä. Tätä ongelmaa ei ole ulkomailla. Muistan kun lapset oli pieniä ne huomioitiin aina ulkomailla, Suomessa ovat lähinnä tiellä. Parhaita yhteisiä muistoja on myöhäinen illallinen ja iloiset ihmiset lämpimässä. Hotellin parvekkeella korttia pelaten, ihan pieniä juttuja joista tulee iloiseksi. Suomessa ei ole edes parvekkeita huoneissa. Jos on niin budjetti ei duunarille. 

 

Suomi - juopot keskustassa, perheet nukkumassa. Yök.

Olen nelikymppinen, ja ei ole kyse siitä, etteikö olisi energiaa tai kiinnostusta matkustaa. Maailmassa on paljon paikkoja, jotka olen kauan halunnut nähdä.

Matkustaisin mielelläni silloin tällöin, mikäli matkustaminen olisi vielä samanlaista kuin 2000-luvun alussa. (En kovin usein, koska koin syyllisyyttä lentämisestä jo tuolloin.) Mutta ilmeisesti minuun on uponnut kaikki jutut siitä, miten turisteja vihataan kaikkialla ja miten kaikki matkailukohteet ovat pilalla turistilaumojen takia. Näen videoita turistivilinästä ja järkyttävistä jonoista niissä paikoissa, joissa olisin halunnut käydä, ja alkaa ahdistaa ajatus siitä, että olisin itse siellä jumissa. Yksi muurahainen muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).

Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.

Ei ole avarakatseisuus ja oman maailman ulkopuolelta asioiden katsomonen maailman matkoista lisääntynyt siis. 

Okei, tiedän, että on ihmisiä jotka eivät matkusta, mutta en pääse heidän kanssaan samalle aaltopituudelle. Saavat tietenkin olla mitä ovat, mutta sitä en voi siis käsittää, miten jotakin ei kiinnosta nähdä asioita oman kuplan ulkopuolelta. Olen nähnyt itse paljon eri maita, mantuja ja kulttuureita. 

Itsekkin ihmettelen miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta lähteä viikoksi vaeltamaan lapin korpeen. Ihme porukkaa! 

Tällä hetkellä on varattuna syysloma, joulu ( 3 viikkoa ), hiihtoloma ja kesäloma.

Vastaus on airbnb ja Finnair plus pisteet.

Puoliso reissaa koko ajan ja pisteet käytetään omiin lentoihin. Kotona on 2 huonetta vuokralla, joista toinen airbnb n kautta ja siinä saldo jää sisälle.

Lomaa ei kaikkeen ole, mutta oon sopinut 4 h töitä per pv ja muu aika vapaata.

Ei todellakaan maailma ole nähty tai mitään muutakaan.

Sama mulla. Olen 47 enkä ole enää moneen vuoteen ollut kiinnostunut matkustamisesta. Mulla on ihana koti, jonka olen rakentanut mieleisekseni ja eläimet siellä. Nuorempana olen kiertänyt maailmaa milloin milläkin kulkuvälineillä ja seikkaillut siellä täällä, asunutkin ulkomailla. Ihania seikkailuja, mutta enää ei vain nappaa. Miehen mieliksi lähden joskus, sekä kavereiden kanssa. 

Länkyti länkyti. Mene töihin siitä!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä käynyt noin. Pienten lasten kanssa matkustaminen oli kyllä vaivalloista, nyt kouluikäisten kanssa se on taas hauskaa. Ja voidaan tutkia maailmaa yhdessä perheenä, matkat on ihan parasta perheaikaa.

Mutta hyvä tietää, että jo ennen viiskymppisiä voi tuolla lailla väsähtää. Älkäämme siis jättäkö matkustushaaveita eläkepäiville, silloin pitää mennä kun on energiaa!

N43

Mä oon 55-vuotias ja olen väsähtänyt lentomatkoihin. En jaksa enää sitä lentokentillä notkumista ja koneessa paikallaan istuminen on kamalaa. Haaveilen Japanin matkasta, mutta pelkkä ajatus siitä pitkästä lentomatkasta on kammottava.

Sen sijaan viikon rinkkavaellus Lapin erämaassa ei vie energiaa, vaikka on fyysisesti todella paljon rankempaa. Voisin rymytä telttaretkillä vaikka kuinka monta kertaa vuodessa. Haaveilen myös hiihtovaelluksesta ja sen aion toteuttaa lähivuosina.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän. 

Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää 

En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.

Samaa mieltä! Olemme matkustaneet 1-4 lapsen kanssa siitä lähtien kun ovat olleet 3kk ikäisiä. Rakastavat hyvää ruokaa, lämpöä ja uimista kuten mekin ja nauttivat reissuista. 

Nyt meillä on oma talo etelässä ja 6v ilmoitti tulevansa ensikesänä mummolaan koko kesäksi diskonsa kanssa. Ihan yksin, ilman vanhempia:) 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan kiinnostanutkaan. Joku 2h istuminen autossa tai junassa vie kyllä mielenkiinnon perille päästyä. Miettii vain, miksi tännekin piti lähteä.

Meillä "mökkimatka" etelänkotiin 8h ovelta ovelle, lapinhullulla kaverilla min 15h.

Valintoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän. 

Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää 

En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.

Samaa mieltä! Olemme matkustaneet 1-4 lapsen kanssa siitä lähtien kun ovat olleet 3kk ikäisiä. Rakastavat hyvää ruokaa, lämpöä ja uimista kuten mekin ja nauttivat reissuista. 

Nyt meillä on oma talo et

Alle kouluikäiset ei kovin paljon muista siitä matkustamisesta tai ulkomaista ja niiden hienoudesta. Heille jää mieleen hyvä olo ja läheisten läsnäolo, rakkaus. Samalla lailla ne 6-vuotiaat haluavat yksin mummolaan, vaikka se mummola olisi kerrostaloyksiö naapurissa. Teillä on paljon rakkautta ja sen lämpö on pienelle tärkeämpää ja parempaa kuin etelän auringon lämpö.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, haaveena on lomakoti lämpimästä, josta voisi tehdä etänä töitäkin ja jonne voisi lähteä Suomen talvea pakoon 

Me teimme tämän hypyn 2v sitten emmekä ole katuneet. N puolet vuodesta 2. kodissa. Tälläkin hetkellä istun pergolassa koneella, aamiainen edessä ja aurinko paistaa ihanasti viinirinteille. 

Miksi ihmetellä jos joku ei halua matkustaa (enää). 

Olen kolunnut maailmaa mieheni kanssa paljon. Olimme tunnettuja siitä että reissasimme aina kun lomat salli. Kaverini tekivät sitä hyvin hyvin harvoin.

Nyt kun ikää on lähes 50, olen huomannut että nämä samat kaverit reissaavat aika usein ha itse nautin kotona olemisesta. Näin ne roolit ja elämät muuttuvat!

Ei ap kannata väkisin matkustaa, koska se kuuluu olla niin hienoa. Kotona oleminen on ihan yhtä hienoa, kunhan on ihana koti! 

Kukin tehköön juuri sitä mikä tuo eniten iloa, muista  viis :)

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio ulkomaille enää matkustaa, Suomessa vain pakolliset sukulaismatkat kun saan kyydin. Polven nivelrikko rajoittaa pitempiä kävelyjä.

Mun nivelrikkoni voi paljon paremmin lämpimässä. Pystyn kävelemään ja nousemaan portaitakin vaikka Suomessa llen lähes liikuntakyvytön talvella

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen juttu tämä _matkustelu_ on varsinkin naispuoleisille? 

Ei minua miehenä kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanutkaan matkustelu. Lapsena rehattiin mukana etelä-euroopan ja pohjois-afrikan maissa ja niistä jäi kyllä niin pska maku ettei kiinnosta kuin korkeintaan kotimaan matkailu. Itselle reissaamisessa paras tunne on se kun saa lähteä kotiinpäin.

Jokin on kotona pielessä josset sielä viihdy.

Kotini on ihana, viihdyn siellä oikein hyvin. Mutta ainakin omalla kohdallani loma ei tunnu lomalta, jos sen viettää kotona. Loma menee ihan turhanpäiväiseen haahuiluun, pahimmassa tapauksessa johonkin vaatekaappien siivoamiseen tai remontointiin, eikä retki uimarannalle tai kirjastoon ole mikään seikkailu kun niitä tekee ihan arkipäivinäkin. Itse pidän siitä, että lomalla maisemat vaihtuvat, kokee ja näkee jotain uutta. Olen lomallakin paljon liikkeessä, paikat vaihtuvat enkä todellakaan voisi lomailla lojumalla viikkoa uima-altaan reunalla ja ravintolakadun ravintoloissa syöden. Tai pahimmassa tapauksessa viettää viikko jossain all inclusive hotellikompleksissa, josta ei poistuta kertaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä matkustelusta,joten olen talvella kolme kuukautta kerralla lämpimässä.

Helppohan se työtönnä on noin tehdä.

Monen oltava töissä Suomaassa, joten ei 3 kk onnistu.

Matkustaminen on edelleen mukavaa, kohteet ovat vain kavenneet olemattomiin. Nykyään matkustan vain pohjois-Norjassa, ellei sitten joskus pääse Islantiin. Muut paikat ovat mielenkiinnottomia, joko liian kuuma ja/tai liikaa ihmisiä. Oudosti kehittyy tämä mukavuudenhalu.N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio ulkomaille enää matkustaa, Suomessa vain pakolliset sukulaismatkat kun saan kyydin. Polven nivelrikko rajoittaa pitempiä kävelyjä.

Mun nivelrikkoni voi paljon paremmin lämpimässä. Pystyn kävelemään ja nousemaan portaitakin vaikka Suomessa llen lähes liikuntakyvytön talvella

Mun nivelrikkoni voi paljon paremmin, kun viitsin käydä säännöllisesti kuntosalilla. Vahvistan jalkojen lihaksia, niin polven pahat kulumat ei tunnu niin pahalta. Polvet on aivan yhtä kaput kuin ennenkin, mutta lihaskunto on parantanut huimasti ja kävely helpompaa.