Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Ikä 45v. Nuorempana rakastin matkustelua ja asuinkin ulkomailla. Iski aina matkakuume kerran vuodessa. Nyt ei ole matkakuumetta iskenyt kymmeneen vuoteen. Tuntuu liian vaivalloiselta. Ainoa missä kiinnostaisi joskus käydä on Rooma. Mieluiten menisin yksin, että saisin omassa tahdissa ihmetellä raunioita.

Siis kokeeko 45-vuotiaat jo itsensä vanhoiksi, apua.... Tää ketju pitäis näyttää kaikille, jotka suunnittelee matkustelevansa sitten joskus eläkkeellä...

 

Niin katsopa, elämä voi yllättää eikä menekään kuten on suunnitellut. Nelikymppisenä voi ollakin ihan eri ihminen arvoineen kaikkineen kuin nuorempana. Oho, kaikkea sitä oppii!

Olen samanikäinen enkä koe vielä mummoutuneeni. Haluan yhä nähdä maailmaa ja käyttää rahani elämyksiin.

Päin vastoin. Koen etten ole päässyt matkustelemaan nuorempana tarpeeksi ja haluan tehdä sitä nyt enemmän. Olen jopa miettinyt, että kun nykyisistä koirista aika jättää, en ehkä ota uusia niin pääsen matkustelemaan vielä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Koen etten ole päässyt matkustelemaan nuorempana tarpeeksi ja haluan tehdä sitä nyt enemmän. Olen jopa miettinyt, että kun nykyisistä koirista aika jättää, en ehkä ota uusia niin pääsen matkustelemaan vielä enemmän. 

Hienoa! Mukavia reissuja sinulle :)

Päinvastoin, haaveena on lomakoti lämpimästä, josta voisi tehdä etänä töitäkin ja jonne voisi lähteä Suomen talvea pakoon 

Onko tämä nyt sitä mummoutumista sitten kun ei enää matkat kiinnosta nelikymppisiä? Vai onko se sitä hyvesignalointia, joka ilmastotietoisuudeksi kätketään. 

Uskon, että suurimmassa osassa on kuitenkin kyse rahanpuutteesta. Tai uskalluksen. Tai ehkä molempien.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, haaveena on lomakoti lämpimästä, josta voisi tehdä etänä töitäkin ja jonne voisi lähteä Suomen talvea pakoon 

Älä jätä haaveeksi vaan toimi nyt, kukaan ei tiedä onko hengissä sitten joskus jne.

Tykkäisin matkustella, lähtisin vaikka heti reissuun. Rahatilanteesta johtuen ei ole mahdollista ja harmittaa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän. 

Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää 

En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.

Niin, tuo jolle vastasithan sanoi, että isona lapsiperheenä matkustaminen on järjettömän kallista, mikä on ihan totta, jos/kun matkustaminen ei ole mitään matkailuautolla ajamista ja ruokien ostamista pelkästään mark

Matkustelu on kallista juu. Ei kannata tehdä niin paljoa lapsia, jos haluaa nähdä maailmaa. 1-2 kanssa vielä onnistuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sitä mummoutumista sitten kun ei enää matkat kiinnosta nelikymppisiä? Vai onko se sitä hyvesignalointia, joka ilmastotietoisuudeksi kätketään. 

Uskon, että suurimmassa osassa on kuitenkin kyse rahanpuutteesta. Tai uskalluksen. Tai ehkä molempien.

Ei mitään noista. Matkustamisen tarve on vaan tyydytetty jo hyvissä ajoin nuorena. Ja joitain ihmisiä reissaaminen ei vaan kiinnosta lähtökohtaisesti ollenkaan. Tai sitten saa lapset vasta 40v ja haluaa niille näyttää maailmaa. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. 

Itse olen iän myötä tullut todella tarkaksi mihin matkustan ja juurikin haluan päästä kohteeseen mahd. helposti ja haluan myös kohteen olevan helppo, kaikki lähellä ja helposti saatavilla. En ole nuorenakaan tykännyt matkustaa kesällä etelään kun pitänyt kohteita liian kuumina. Nyt tämä korostuu entisestään eli huhti/toukokuu reissaan. Suomen matkailu ja luonto on minulle aina ollut ettei saa mitään irti. Juuri oltiin miehen kanssa pari päivää kaupunkiloma Suomessa ja ei se oikein mitään anna. Lapsena minua on taas niin raahattu pitkin metsiä, että yhtään ei luonto enää sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, haaveena on lomakoti lämpimästä, josta voisi tehdä etänä töitäkin ja jonne voisi lähteä Suomen talvea pakoon 

Älä jätä haaveeksi vaan toimi nyt, kukaan ei tiedä onko hengissä sitten joskus jne.

Pitää ensin vaihtaa työtä, en voi esihenkilönä olla pois useampaa kuukautta asiantuntijoiden läheltä. Mutta kyllä, tää on kyllä meillä suunnitteilla

Minulle on iskenyt jonkinlainen arkuus että sairastun matkalla. Olen matkustellut paljon enkä ole koskaan aiemmin tätä murehtinut. Mutta nyt 50v on mielen vallannut pelko sairastumisesta matkalla ja tämä rajoittaa lähtemistä.

Olen perusterve eikä ole sairauksia (vielä!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sitä mummoutumista sitten kun ei enää matkat kiinnosta nelikymppisiä? Vai onko se sitä hyvesignalointia, joka ilmastotietoisuudeksi kätketään. 

Uskon, että suurimmassa osassa on kuitenkin kyse rahanpuutteesta. Tai uskalluksen. Tai ehkä molempien.

Ei mitään noista. Matkustamisen tarve on vaan tyydytetty jo hyvissä ajoin nuorena. Ja joitain ihmisiä reissaaminen ei vaan kiinnosta lähtökohtaisesti ollenkaan. Tai sitten saa lapset vasta 40v ja haluaa niille näyttää maailmaa. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. 

Miten ihmeessä se tyydyttyi? Kuinka paljon olet ehtinyt sitten reissata nuorempana? Mä olen nähnyt kaikki maanosat ja silti haluan nähdä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on iskenyt jonkinlainen arkuus että sairastun matkalla. Olen matkustellut paljon enkä ole koskaan aiemmin tätä murehtinut. Mutta nyt 50v on mielen vallannut pelko sairastumisesta matkalla ja tämä rajoittaa lähtemistä.

Olen perusterve eikä ole sairauksia (vielä!).

Tuon ymmärrän. Mutta hyvä matkavakuutus voi auttaa tuohon pelkoon. Ja matkustat sellaisiin maihin, missä tunnetusti tasokas terveydenhuolto. Monessa itse asiassa parempi kuin Suomessa. 

Mikä ihmeen juttu tämä _matkustelu_ on varsinkin naispuoleisille? 

Ei minua miehenä kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanutkaan matkustelu. Lapsena rehattiin mukana etelä-euroopan ja pohjois-afrikan maissa ja niistä jäi kyllä niin pska maku ettei kiinnosta kuin korkeintaan kotimaan matkailu. Itselle reissaamisessa paras tunne on se kun saa lähteä kotiinpäin.

Jokin on kotona pielessä josset sielä viihdy.

Matkustusinto on vähän laantunut mökin ostamisen myötä. Lähes joka viikonloppu tulee mentyä mökille  niin siinä vaihtuu mukavasti maisemat ja ajatukset. Mökillä on myös jatkuvasti laajeneva puutarha, jota pitää kesäisin hoitaa.

Kahden koiran omistajana reissaamista harventaa myös hoitopaikkojen kalleus. Lisäksi inhoan lentämistä, vaikka sitä on tullut harrastettua ihan kiitettävästi. Matkustuskohteita rajoittaa lämpötila, kun herkästi palavana ihmisenä en voi olla pitkiä aikoja auringossa enkä muutenkaan tykkää 30 asteen helteistä.

Kerran vuodessa tulee enää käytyä jossakin kotimaata kauempana, vaikka olen vasta nelikymppinen.

Kotona vaan on nykyään paras olla <3

Maailmaa on nähty ja nyt paras fiilis tulee omassa rakkaassa talossa. Ja ei, en ole masentunut :D

Aikansa kaikelle elämässä!

Minä en aio ulkomaille enää matkustaa, Suomessa vain pakolliset sukulaismatkat kun saan kyydin. Polven nivelrikko rajoittaa pitempiä kävelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä matkustelusta,joten olen talvella kolme kuukautta kerralla lämpimässä.

Tämä on just se ero, kun toisilla se lämpö ei ole se matkustelun syy. En ole kertaakaan lähtenyt matkalle, että pääsen lämpimään, vaan nähtävyyksien takia. Aurinko ja rantakatu ei anna mulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sitä mummoutumista sitten kun ei enää matkat kiinnosta nelikymppisiä? Vai onko se sitä hyvesignalointia, joka ilmastotietoisuudeksi kätketään. 

Uskon, että suurimmassa osassa on kuitenkin kyse rahanpuutteesta. Tai uskalluksen. Tai ehkä molempien.

Yleensä sitä rahaa on nimenomaan vanhempana, kun on kertynyt säästöjä eli tuskin se on rahasta kiinni niillä, jotka ovat nuorempina matkustelleet ja vanhempina enää ei (tai harvemmin). Jokaisella on ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet ja ne matkustamiseen liittyvät on voitu tyydyttää jo nuorena. Tulee tunne, että ei ole enää mitään uutta pakollista nähtävää, joka menisi mukavuudenhalun ohi. 

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt Thaimaan tai Kanarian matkailua tai moneen kertaan menemistä samaan paikkaan. Juuri oli juttua henkilöstä, joka oli voittanut Haluatko miljönääriksi -ohjelmassa 60 000 ja käynyt sen jälkeen 3 kertaa Kreetalla (muistaakseni). Hoh hoijaa... No meitä on moneksi.