Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Matkustelu ei enää kiinnosta, muita?
11.09.2024 |
Olin nuorempana todella innokas matkustamaan. Matkustimme paljon mieheni kanssa ja välillä työkavereiden kanssa. Rakastin sitä tunnetta kun matka oli varattu.
Nyt olen viime vuosina huomannut etten saa ollenkaan sitä fiilistä enää. Voisin jäädä kotiin ja tehdä siellä mukavia asioita. Koen matkustelun jotenkin työläänä ja raskaana. Olen tullut ilmeisesti niin mukavuudenhaluiseksi.
Ja ehkä ikä tekee sen ettei jaksa samaan tahtiin enää. Olen 49v.
Onko muille käynyt näin?
Kommentit (249)
Onko pelkästään ikä tehnyt tämän vai onko maailma muuttunut ikävämmäksi paikaksi ettei edes matkustelu enää kiinnosta? On ikään kuin menettänyt intoa ja iloa asioihin, joista sitä aiemmin sai?
Olen matkustanut paljon vuosina 1993-2010 joilloin maailma oli niin erilainen. (Enkä nyt tarkoita ympäristökysymyksiä). Nyt ei enää matkustaminen kiinnosta vaikka rahaa olisi enemmänkin kuin tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Ikä 45v. Nuorempana rakastin matkustelua ja asuinkin ulkomailla. Iski aina matkakuume kerran vuodessa. Nyt ei ole matkakuumetta iskenyt kymmeneen vuoteen. Tuntuu liian vaivalloiselta. Ainoa missä kiinnostaisi joskus käydä on Rooma. Mieluiten menisin yksin, että saisin omassa tahdissa ihmetellä raunioita.
Vierailija kirjoitti:
Onko pelkästään ikä tehnyt tämän vai onko maailma muuttunut ikävämmäksi paikaksi ettei edes matkustelu enää kiinnosta? On ikään kuin menettänyt intoa ja iloa asioihin, joista sitä aiemmin sai?
Olen matkustanut paljon vuosina 1993-2010 joilloin maailma oli niin erilainen. (Enkä nyt tarkoita ympäristökysymyksiä). Nyt ei enää matkustaminen kiinnosta vaikka rahaa olisi enemmänkin kuin tuolloin.
Ei ole maailma sillä lailla muuttunut, varmaan ikä sinut kyynistänyt. Tai joku lievä masennus.
Meillä on tukikohtana oma talo Thaimaassa, sinne on mukava mennä välillä kaksin, välillä isommalla porukalla. Myös muualla reissataan. Olen myös innostunut viime aikoina lähimatkailusta, kotimaassakin on kivoja kohteita. Lapset ovat olleet mukana n.4kk iästä ja ovatkin ehtineet jo paljon nähdä maailmaa
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ikä 45v. Nuorempana rakastin matkustelua ja asuinkin ulkomailla. Iski aina matkakuume kerran vuodessa. Nyt ei ole matkakuumetta iskenyt kymmeneen vuoteen. Tuntuu liian vaivalloiselta. Ainoa missä kiinnostaisi joskus käydä on Rooma. Mieluiten menisin yksin, että saisin omassa tahdissa ihmetellä raunioita.
Siis kokeeko 45-vuotiaat jo itsensä vanhoiksi, apua.... Tää ketju pitäis näyttää kaikille, jotka suunnittelee matkustelevansa sitten joskus eläkkeellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelemiseenkin voi kyllästyä! Jos sitä on paljon elämässään tehnyt niin meneehän siitä hohto.
Ei se tarkoita että on masentunut :D
Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).
Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).
Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.
Ei ole avarakatseisuus ja oman maailman ulkopuolelta asioiden katsomonen maailman matkoista lisääntynyt siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ikä 45v. Nuorempana rakastin matkustelua ja asuinkin ulkomailla. Iski aina matkakuume kerran vuodessa. Nyt ei ole matkakuumetta iskenyt kymmeneen vuoteen. Tuntuu liian vaivalloiselta. Ainoa missä kiinnostaisi joskus käydä on Rooma. Mieluiten menisin yksin, että saisin omassa tahdissa ihmetellä raunioita.
Siis kokeeko 45-vuotiaat jo itsensä vanhoiksi, apua.... Tää ketju pitäis näyttää kaikille, jotka suunnittelee matkustelevansa sitten joskus eläkkeellä...
En koe itseäni mitenkään kovin vanhaksi. Ei vaan kiinnosta samalla tavalla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkustelemiseenkin voi kyllästyä! Jos sitä on paljon elämässään tehnyt niin meneehän siitä hohto.
Ei se tarkoita että on masentunut :D
No minä asun ulkomailla, olen nelikymppinen enkä ole kyllästynyt matkusteluun. Ja jos aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät saa enää samaa aikaan, voi hyvinkin olla masennusta.
Miten matkusteluun voisi kyllästyä kun maailmassa on niin paljon upeita paikkoja ja matkoja voi tehdä niin monin eri tavoin: reppureissata, pakettimatkat, kotimaan matkat, junamatkat, luksusmatkat, kylpylämatkat, seikkailumatkat.... kuulostaa vaan siltä, että ihminen itse on TYLSÄ ja mielikuvitukseton.
Kyllä kiinnostaa, ja nyt on sekä aikaa että rahaa reissatakin. 60v. Muutama pieni kotimaan reissu joka vuosi, ehkä Lapista Norjan puolellekin, ja tänä vuonna tulee kolme reissua Kreikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odotan sitä aikaa kun pääsen miehen kanssa kaksin reissaamaan. Tehdään koko perheellä (6hlö) 1-2 ulkomaanmatka vuodessa ja matkustaisin enemmän ja maailmaan ääriin jos olis rahaa enemmän. Lasten muutettua pois kotoa tämäkin on mahdollista kun samalla budjetilla saa 2 vähän enemmän.
Lapsen ovat täysikäisiä kun olen 40-47 ja kyllä aion reissata jos vaan terveyttä riittää
En ymmärrä ollenkaan tuota, että lapsille ei näytetä maailmaa vaan pidetään heitä riippakivinä, joista eroon päästyä pääsee matkustamaan. Omien kanssa olen matkustanut aina.
Niin, tuo jolle vastasithan sanoi, että isona lapsiperheenä matkustaminen on järjettömän kallista, mikä on ihan totta, jos/kun matkustaminen ei ole mitään matkailuautolla ajamista ja ruokien ostamista pelkästään marketeista (vaikka eihän tuossakaan mitään vikaa ole). Jo pelkästään majoitukset isolle porukalle maksavat tosi paljon, puhumattakaan sitten siitä vaiheesta, kun jokaiselle lapselle pitää ostaa ihan normihintainen lentolippu. Että ovat ne siinä mielessä "riippakiviä", jos joku tavanomainen to-su Berliinissä maksaisi jo tuhansia ja tuhansia euroja.
Matkustaminen on itsekästä ja inhoan itsekkäitä ihmisiä. Väkisin hauskanpitämistä, moni matkustaa vain juopotellakseen. Reippaimmat aloittaa ennen kuin pääsevät lentokoneeseen.
Huvittavaa kun veljeni matkustaa paljon ja laittaa kuvia ja videoita Facebookiin. Kun häneltä kysyy kuvatusta kohteesta, ei osaa selittää mitään. Maan sentään tietää missä on ollut. Ei tiedä välttämättä edes missä kaupungissa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Ikä 45v. Nuorempana rakastin matkustelua ja asuinkin ulkomailla. Iski aina matkakuume kerran vuodessa. Nyt ei ole matkakuumetta iskenyt kymmeneen vuoteen. Tuntuu liian vaivalloiselta. Ainoa missä kiinnostaisi joskus käydä on Rooma. Mieluiten menisin yksin, että saisin omassa tahdissa ihmetellä raunioita.
Siis kokeeko 45-vuotiaat jo itsensä vanhoiksi, apua.... Tää ketju pitäis näyttää kaikille, jotka suunnittelee matkustelevansa sitten joskus eläkkeellä...
Niin katsopa, elämä voi yllättää eikä menekään kuten on suunnitellut. Nelikymppisenä voi ollakin ihan eri ihminen arvoineen kaikkineen kuin nuorempana. Oho, kaikkea sitä oppii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ajatuksena ihan käsittämätön, että joku voi elää tyytyväisenä elämäänsä näkemättä koskaan vaikka Afrikkaa, Aasiaa, Amerikan maita, Eurooppaa jne (nyt tulee jo se laulu mieleen...).
Siis suomalainen sellainen ihminen, jolla on matkoihin varaa ei silti halua mennä näkemään noita paikkoja. En voi koskaan käsittää. Ollaan me niin erilaisia.
Ei ole avarakatseisuus ja oman maailman ulkopuolelta asioiden katsomonen maailman matkoista lisääntynyt siis.
Okei, tiedän, että on ihmisiä jotka eivät matkusta, mutta en pääse heidän kanssaan samalle aaltopituudelle. Saavat tietenkin olla mitä ovat, mutta sitä en voi siis käsittää, miten jotakin ei kiinnosta nähdä asioita oman kuplan ulkopuolelta. Olen nähnyt itse paljon eri maita, mantuja ja kulttuureita.
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen on itsekästä ja inhoan itsekkäitä ihmisiä. Väkisin hauskanpitämistä, moni matkustaa vain juopotellakseen. Reippaimmat aloittaa ennen kuin pääsevät lentokoneeseen.
Huvittavaa kun veljeni matkustaa paljon ja laittaa kuvia ja videoita Facebookiin. Kun häneltä kysyy kuvatusta kohteesta, ei osaa selittää mitään. Maan sentään tietää missä on ollut. Ei tiedä välttämättä edes missä kaupungissa on ollut.
No sullahan se metka käsitys on ihmisistä. Onneksi itse olet niin täydellinen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiinnostaa, ja nyt on sekä aikaa että rahaa reissatakin. 60v. Muutama pieni kotimaan reissu joka vuosi, ehkä Lapista Norjan puolellekin, ja tänä vuonna tulee kolme reissua Kreikkaan.
... ja tuli tietty nuorenakin matkailtua, interrailit, islandhoppingit ja roadtripit ja ne ranta- ja kaupunkilomatkin mutta silloin vähän työt haittas ja ajoittain rahatilannekin.
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen on itsekästä ja inhoan itsekkäitä ihmisiä. Väkisin hauskanpitämistä, moni matkustaa vain juopotellakseen. Reippaimmat aloittaa ennen kuin pääsevät lentokoneeseen.
Huvittavaa kun veljeni matkustaa paljon ja laittaa kuvia ja videoita Facebookiin. Kun häneltä kysyy kuvatusta kohteesta, ei osaa selittää mitään. Maan sentään tietää missä on ollut. Ei tiedä välttämättä edes missä kaupungissa on ollut.
Älä yleistä, kuulostat ikävältä ja ilkeältä ihmiseltä kun omasta veljestäsikin kirjoitat noin. Ehkä häntä ei kiinnosta selitellä sulle mitään. Itse matkustan paljon ja olen absolutisti.
Päinvastoin. Nuorempana ei ollut taloudellista mahdollisuutta matkustella ja lasten synnyttyä se oli ajan puutteen takia haasteellistakin. Kävimme harvakseltaan, parin vuoden välein. Olin lähes 30v kun kävin etelässä ensimmäistä kertaa. Sitten olikin pitkä ajanjakso jolloin meillä ei perheenä ollut yhteisiä lomia, joten mihinkään ei päästy. Siihen päälle koronavuodet. Heti kun rajoitukset poistui otettiin hukattu aika takaisin ja ollaankin käyty sittemmin kaksi kertaa vuodessa jossain. Joka toinen kerta vain puolison kanssa ja joka toinen koko perheenä. Pidän tärkeänä näyttää maailmaa lapsillekin. Nytkin on matka varattu, varaan aina uuden kun palaan reissusta.
Kun pakon sanelemana on joutunut täällä ankeiston keskellä lomiaan viettämään, niin on oppinut sen että elämästä pitää nauttia ennen kuin on liian myöhäistä ja muuttuu itsekin samaksi ankeistoksi.
Alue: Aihe vapaa
Ennen tein kiertomatkoja, mutta nykyään hemmottelumatkoja. Joku kiva kylpylähotelli jostain lämpimästä ja siihen ohjatut retkipäivät. On mukava vaihtaa maisemaa ja rentoutua vaan.