Mies, alkaisitko parisuhteeseen jos naisella on taakkaanan paljon surua?

Paljon laitat painoa parisuhteelle, ei se mikään mt-ongelmien ihmeparannus ole

Olet siis jotenkin päättänyt rypeä noissa suruissasi lopun elömää?

Surua on kaikilla. Elämä on sitä, että mennään eteen päin ja vastoinkäymiset ja surut hyväksytään osaksi elämää. Ei niitä avata jokaiselle uudelle tuottavuudelle niissä kiemurrella. 

en

Jotkut alkavat, esimerkiksi nykyinen kumppanini tuskin olisi edes ryhtynyt kanssani mihinkään, jos minulla olisi takanani täysin häiriötön putki elämää. Mutta tuo kirjoituksesi loppu vähän kyllä pistää miettimään. Miksi et alkaisi asettaa mukavia asioita elämässäsi etualalle jo heti tänään?

Ei tämä aikuisuus ole helppoa kenellekään. 

Ensin hoidat pääsi kuntoon, sitten vasta parisuhde.

Miksi suru on noin iso juttu sinulle ja haluat pitää sitä mukana? Jospa ajattelisit, että se koira kuolee joskus ja sitten te voitte elää kaksin.

Kuulostat siltä, että olisit raskasta seuraa. Mitä muuta ajattelit tuoda suhteeseen kuin surusi? Mitä sinä olet ilman surua?

Sinusta tuntuu nyt, että se suru ei lopu koskaan. Neljän vuoden kuluttua tapahtumista olet jo ihan eri tilanteessa. Neljän vuoden kuluttua tästä hetkestä olet ihan eri tilanteessa.

Yhdenkään ihmisen ei pidä parisuhteessa toimia toisen terapeuttina. Parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen suhde. Kyllä se ap niin on, että sinä ensin suret surusi ja sitten vasta olet valmis parisuhteeseen. 

Osa itseä pysyy aina toiselta näkymättömissä, alun symbioosivaihe ei ole pysyvä tila.

Itse aloitin vastaavassa tilanteessa salasuhteen. Hyviä ja huonoja puolia. Tuskin niin olisi tapahtunut, jos en olisi ollut niin rikki.

Se että surun kanssa opetellaan elämään ei tarkoita sitä, että suru on sadepilvi joka on kokoajan pään päällä. Se on onnellisuuden löytäminen surusta huolimatta ja sä et voi asettaa sun tunne elämän vastuuta kumppanille. Kenenkään ei kuulu pelastaa sua sieltä surusta vaan sun kuuluu oppia nauttimaan surusta huolimatta hyvistä asioista elämässä. 

Ne paljon vastoinkäymisiä kokeneet jotka on oppinut elämään surunsa kanssa on yleensä niitä positiivisimpia jotka nauttii pienistä asioista ja osaa arvostaa niitä hyviä asioita elämässä. Esimerkkinä sä näät kynttilän joka täyttää sut surulla kun muistat kaiken pahan, mut se surun kanssa elämään oppinut näkee siinä kynttilässä kauniin liekin joka tanssii ja tuo lohtua niihin surullisiin asioihin.

Eli opettele näkemään hyvä asioissa ja nauttimaan pienistä asioista. Itsesäälissä eläminen ei oo kellekään hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään ihmisen ei pidä parisuhteessa toimia toisen terapeuttina. Parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen suhde. Kyllä se ap niin on, että sinä ensin suret surusi ja sitten vasta olet valmis parisuhteeseen. 

Kyllä siinä sivussa voi aloittaa parisuhteen ja moni aloittaakin. Ihan turha kaasuvalottaa ap:ta, kun hänellä on muutenkin vaikeaa.

"Don't stick your dick in crazy" on helppo ja toimiva ohje, jota noudattamalla miehet välttyy noin 95 % kaikelta turhalta draamalta elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään ihmisen ei pidä parisuhteessa toimia toisen terapeuttina. Parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen suhde. Kyllä se ap niin on, että sinä ensin suret surusi ja sitten vasta olet valmis parisuhteeseen. 

Kyllä siinä sivussa voi aloittaa parisuhteen ja moni aloittaakin. Ihan turha kaasuvalottaa ap:ta, kun hänellä on muutenkin vaikeaa.

No ne suhteet eivät ole tasavertaisia, eivätkä kuitenkaan tule kestämään. Mutta siinähän sitten toimitte terapeutteina tai olette itse se terapian tarpeessa oleva. Ei se henkilökohtaisesti minua kosketa. 

T. tasavertaisessa ja hyvässä parisuhteessa oleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään ihmisen ei pidä parisuhteessa toimia toisen terapeuttina. Parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen suhde. Kyllä se ap niin on, että sinä ensin suret surusi ja sitten vasta olet valmis parisuhteeseen. 

Kyllä siinä sivussa voi aloittaa parisuhteen ja moni aloittaakin. Ihan turha kaasuvalottaa ap:ta, kun hänellä on muutenkin vaikeaa.

Ei rehellisyys ole kaasuvalotusta. Ihan turhaa kuvittelet kaikista pahaa. Jo AP n aloitus teksti oli raskas, surullinen, itsesääliä täynnä. Harva jaksaa sellaista. Parisuhteen pitäisi tuoda elämään hyviä asioita. Sellainen ei nyt välity, että APn myötä toisen onni lisääntyisi

Mitä jos et pystyisikään olemaan se iloinen ihminen miehelle? Imet hänet kuiviin sun surumielisyydellä, eikä todellakaan ole oikein kohdella yhtäkään ihmistä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään ihmisen ei pidä parisuhteessa toimia toisen terapeuttina. Parisuhde on kahden ihmisen tasavertainen suhde. Kyllä se ap niin on, että sinä ensin suret surusi ja sitten vasta olet valmis parisuhteeseen. 

Kyllä siinä sivussa voi aloittaa parisuhteen ja moni aloittaakin. Ihan turha kaasuvalottaa ap:ta, kun hänellä on muutenkin vaikeaa.

No ne suhteet eivät ole tasavertaisia, eivätkä kuitenkaan tule kestämään. Mutta siinähän sitten toimitte terapeutteina tai olette itse se terapian tarpeessa oleva. Ei se henkilökohtaisesti minua kosketa. 

T. tasavertaisessa ja hyvässä parisuhteessa oleva

Miksi ihminen, jolla on jotain raskasta menneisyydessä, ei voisi saada tasavertaista suhdetta, ja hyvää kaiken päällisiksi? Jos molemmilla on samantapaisia murheita, niitähän voi käsitellä yhdessä, se vasta onkin terapeuttista eikä keneltäkään pois. Se suhdehan voi olla omannäköisensä hyvä suhde.

Ei ole hyvä idea suunnitella seurustelukumppanille terapeutin roolia. Ei sellaista kukaan jaksa eikä halua.

Suhteen pitää olla tasa-arvoinen. Ei se muuten ole hyväksi eikä iloksi kummallekaan.

AP. Ensiksi hoitoon ja nuo suruasiat kuntoon. Sitten vasta parisuhdetta.

Ei kukaan jaksa seurustella masentuneen kanssa.

Olen itsekkin kokenut valtavasti asioita, voin melkein sanoa, että varmasti enemmän kuin sinä. Mutta niihin ei kannata jäädä märehtimään.