Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selitätte lapselle sen, että toinen vanhempi on hylännyt hänet?
09.09.2024 |
Jos teillä on ollut sellainen tilanne, että teidän lapsenne toinen vanhempi on hylännyt hänet, siis siten , että äiti/isä on ollut aluksi perheessä kuvioissa mukana, mutta yhtäkkiä on vaan päättänyt lähteä lätkimään eikä halua olla enää ikinä missään tekemisissä lapsen kanssa, niin miten te olette selittäneet lapselle sen, että miksi äiti/isä ei halua nähdä häntä? Ja siis tarkoitan lähinnä alle 10v lapsia, että miten selittää asia kehitystason mukaisesti?
Minun eräs sukulaislapsi menetti äitinsä 5-vuotiaana ja hän vielä vuosi äidin kuoleman jälkeen kysyi isältään, että voitaisiinko me soittaa äidille, kun hän ei millään vaan käsittänyt sitä, että se ei ole mahdollista.
Kommentit (18)
En tiedä. Mutta on todella tärkeää selittää lapselle, että se ei johdu lapsesta. Tässä voisi tarvittaessa vaikka käyttää ammattilaisen apua, jos ei itse osaa. Mulle ei aikoinaan selitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex sysäs kaikki lapsensa muiden hoidettavaksi
Vierailija kirjoitti:
Mun ex sysäs kaikki lapsensa muiden hoidettavaksi
Ex vaimo siis kyseessä
Eihän kuolemaa voi ajatella hylkäyksenä ja varsinkaan, että tämä äiti olisi hylännyt lapsensa.Ammattinen varmaan pystyy selittämään ikätasoisesti lapselle asiaa ja iän myötä lapsi varmasti kysyy monipuolisemmin ja silloin ymmärtää vastauksia myös paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolemaa voi ajatella hylkäyksenä ja varsinkaan, että tämä äiti olisi hylännyt lapsensa.
En mä sitä tarkoittanutkaan. Ihan muuten vaan mietin, että miten yksinhuoltajaksi jääneet isät/äidit selittävät lapselle sen, jos isä/äiti ei vaan halua tavata lasta ? Mitä te olette sanoneet lapselle silloin kun hän on kysellyt äidistä/isästä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenhylkääjät ovat alinta pohjasakkaa.
Rehellisesti mutta kiihkottomasti asia kerrottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se toisen vanhemman kriisi ja väliaikainen ero. Vai pysyvä. Entä stressi ja työuupumus tms. Vaikuttiko suhde tai riidat lähtöön vaiko ei. Onko hänellä uusi perhe. Mitä siinä sitten sanoisi. Kovin kummallisia yksityiskohtia ei viitsi selittää tai sanoa mitään mikä satuttaa. Pitää miettiä tarkasti miten muotoilee, jos sanoo jotain. Ei lapsen vika. Ehkä joskus perheenjäsenet vain eroavat vaikka osalla pysyy. Jos äiti hylkäisi, se hajottaisi eniten tai jos äiti paljastuu erilaiseksi mitä kuvitteli. Usein ilmeisesti isä lähtee tms.
Ei tarvinnut selittää. Tajusihan hän , ei lapsi ole tyhmä.
Meillä eks hylkäsi heti alkuunsa, ei edes syliin ottanut jos en varta vasten lasta hänelle lykännyt.
Lapsi ei ollut suunniteltu vaan "vahinko" , ilmeisesti minun olisi hänen mielestään pitänyt suostua aborttiin mitä en tehnyt. Olimme siis naimisissa ja olimme olleet jo 12 vuotta kun lapsi sitten ilmoitti tulostaan.
Kun hän oli 4-vuotias mies päätti sitten häipyä kokonaan. Ei halunnut tapaamisoikeutta ei mitään.
Ei hänellä ollut lapseen minkäänlaista suhdetta missään vaiheessa, mutta kokonaan häipyminen oli lapselle selvästi trauma. Tuon ikäiselle se oli vaikea selittaa, ei oikein auttanut muu kuin saada hänet vakuuttumaan että äiti ei lähde koskaan eikä hylkää.
Mitään uutta "isukkia" en missään vaiheessa edes harkinnut eikä se taatusti olisi olllut lapselle hyväksikään. Hänen etunsa olen aina laittanut etusijalle.
Hyvin pitkääle ihan teini-ikään ja ylikin tyttö oli katkera isälleen. Sitä oli vaikea katsella kun ei mitään voinut tehdä.
Kun poikaystävä ja myöhemmin avomies tuli kuvioon alkoi trauma jäädä taka-alalle, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että lähtijä koskaan edes ajattelee, että hylkäänpä lapseni tai perheeni. Mä vaan olen nyt loppu ja teen mitä itse haluan. Ei siinä sen syvällisempiä. Itseä siinä ajatellaan, ei muita.
Joten en todellakaan lapselle koskaan sanois, että sut on hylätty. Tai kellekään. Aikuiselle tuli jotain muuta, kun niistä aivoituksista ei ota selvää. Ehkä jopa, että sairastui mieleltään. Eihän kukaan tervemielinen vaan lähde.
Riippuu mitä lapsi puhuu ja kysyy. Lapsen tahtisesti jutellaan. Ikätason mukaan.
Sellainen otus pitää haukkua lapsen kuullen pataluhaksi, perusteellisesti ja toistuvasti. Oppii lapsikin ymmärtämään millainen vanhempi hänet on hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen otus pitää haukkua lapsen kuullen pataluhaksi, perusteellisesti ja toistuvasti. Oppii lapsikin ymmärtämään millainen vanhempi hänet on hylännyt.
Lapsi oppii tästä todella herkästi sen, että seläntakana puhuminen ja haukkuminen on ok. Ehkä se lähti siksi, kun tää jäänyt on noin kiukkunen ja aina sen kimpussa. Hän sitä huonoa ilmapiiriä kuitenkin pitää yllä, ei se lähtenyt tyyppi.
Mä kerroin että isällä on niin paljon omia ongelmia ettei ole pystynyt tapaamaan. Olen sanonut että ei johdu lapsista mitenkään eikä siitä etteikö olisi halunnut pitää yhteyttä. Tilanne vaan ollut sellainen ettei ole siihen pystynyt ja nyt kun aikaa on kulunut niin kynnys ottaa yhteyttä vain kasvaa eikä isän ongelmatkaan ole mihinkään poistuneet. Jotakuinkin noin. Hirveästi ei olla asiasta puhuttu kun ei lapsia ole niin kiinnostanut. Olivat niin pieniä kun isänsä häipyi että ihan vieras mies hän heille on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käyttäisi ainakaan sanaa hylätty. Tuskin lapsen isäkään on ilkeyttään hykerrellen ajatellut hylkäävänsä lapsensa. On ehkä tullut asioita, joiden yli hän ei ole päässyt ja tämä on ollut hänelle ainoa osaamansa ratkaisu. Kun aikaa kuluu kynnys ottaa yhteyttä kasvaa. Voi tuntua paremmalta olla ottamatta yhteyttä ollenkaan.
Olen ihan rehellisesti kertonut, että hän sairastaa sairautta nimeltä alkoholismi ja hänen ei ole nyt hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolemaa voi ajatella hylkäyksenä ja varsinkaan, että tämä äiti olisi hylännyt lapsensa.
En mä sitä tarkoittanutkaan. Ihan muuten vaan mietin, että miten yksinhuoltajaksi jääneet isät/äidit selittävät lapselle sen, jos isä/äiti ei vaan halua tavata lasta ? Mitä te olette sanoneet lapselle silloin kun hän on kysellyt äidistä/isästä?
Ap
Olipa tökerö aloitus. Kuolema ei ole hylkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
En käyttäisi ainakaan sanaa hylätty. Tuskin lapsen isäkään on ilkeyttään hykerrellen ajatellut hylkäävänsä lapsensa. On ehkä tullut asioita, joiden yli hän ei ole päässyt ja tämä on ollut hänelle ainoa osaamansa ratkaisu. Kun aikaa kuluu kynnys ottaa yhteyttä kasvaa. Voi tuntua paremmalta olla ottamatta yhteyttä ollenkaan.
Miksei silti voi edes vaikka syntymäpäivänä ja jouluna lähettää onnittelukorttia ja lahjaa? Se merkitsisi paljon sille lapselle.
Alue: Aihe vapaa
Tajuaa aikaa myöten. Vaikeaa se on aikuisellekin vielä tuossa ajassa. Kotona voi myös olla sellainen ilmapiiri, aivan kuin äiti ei olisi mennytkään pois.
Vaikea selittää. Mutta se menee ohi.