Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan hautausmaalla käydessäsi pysähtynyt katsomaan tuntemattomien ihmisten hautakiviä?
09.09.2024 |
Itse olen joskus. Lähinnä kiinnostaa nää tosi vanhat haudat.
Kommentit (94)
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harjoittanut laskutaitojani laskemalla minkä ikäisenä kukakin on kuollut. Eli olen useinkin vilkaissut tuntemattomien hautoja, en kyllä ole pysähtynyt
Kyllä katselen. Yhdessä haudassa oli parin vuoden välein kuolleet lapset ja sitten vanhemmat. ELi kuolleet kaikki kymmenen vuoden sisällä. Ei mikään sata vuotta vanha hauta. Sellaiset laittaa aina miettimään ihmisen elämänkohtaloita.
Monesti.
Se on terveellistä, kun sillä saa pistettyä oman elämänsä ja omat ongelmansa oikeaan mittakaavaan.
Että sadan vuoden päästä kukaan ei muista mitään elämästäni.
Vanhoissa mainitaan usein ammattikin: merikapteeni, tallimestari, maanviljelijä apteekkari... Sopisi nykyäänkin: sisällöntuottaja, influensseri, perseenkuvaaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Kyllä näitä on Suomessakin, oon monesti nähnyt. Perikunnan tarvii sitten kaiverruttaa vain kuolinpäivä siihen toisen puolison kuoleman jälkeen.
Aina. Lähinnä lueskelen nimiä, mutta välillä katselen kokonaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja hautoja tutkiessa todellakin näkee sen, että lapsi- ja imeväiskuolleisuus oli korkea ennen muinoin.
Hassu ilmaisu tuo lapsi- ja imeväiskuolleisuus. Ihan kun rintaruokinnassa oleva ei olisi lapsi.
Rinta ruokinta on imettämistä, imeväisiksi kutsutaan lapsia jotka eivät syö kuin nesteitä
Vierailija kirjoitti:
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Tottakai on, olen minäkin nähnyt isäni haudan lähellä ihan Suomessa, useamman vuoden ajan hautakiven jossa oli nimi ja syntymäaika, aina isän haudalla tarkistin joko on tullut toinenkin päivä, no tuli se sieltä vihdoin. Mielenkiintoa lisäsi tätä kohtaan se tosiasia että tämä henkilö oli isän äidin hyvä ystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Tuolloin kai haudattiin polttamatta. Oliko hauta leveä, kun kaikki mahtuivat?
Selvisiköhän kukaan. Tietäisikö hautaumaan pitäjä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Tuolloin kai haudattiin polttamatta. Oliko hauta leveä, kun kaikki mahtuivat?
Selvisiköhän kukaan. Tietäisikö hautaumaan pitäjä jotain.
Selaa tuon ajan sanomalehtiä netissä tuolta ajankohdalta. Jos se oli onnettomuus.
En muista, missä sanomalehdet on. Kansalliskirjasto?
Itse olen löytänyt vanhoista sanomalehdistä monenlaista. Isoisäni isä ilmoitti hukanneensa sormuksensa, isoisäni äiti haastoi naapurin oikeuttaan, kun oli heittänyt lasten päälle jotain kuumaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Tuolloin kai haudattiin polttamatta. Oliko hauta leveä, kun kaikki mahtuivat?
Selvisiköhän kukaan. Tietäisikö hautaumaan pitäjä jotain.
Onhan noita hautoja joissa on iso nippu lapsia, joista kukaan ei elänyt edes 10-vuotiaaksi. Pienet arkut.
Joo, yhdessä luki (numeroiden lisäksi) toimitusjohtaja. Toisaalta ajattelin että onpas ammattiylpeys, toisaalta että et enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa mainitaan usein ammattikin: merikapteeni, tallimestari, maanviljelijä apteekkari... Sopisi nykyäänkin: sisällöntuottaja, influensseri, perseenkuvaaja...
Perseenmuotoinen hautakivi - tai kirkkovene!
Useinkin. Varsinkin vanhojen kirkkojen pihalla olevat haudat ovat kiinnostavia, uudemmat hautausmaat eivät niinkään. Ja sankarihaudat. Näin joskus pienellä paikkakunnalla talvisodassa melko iäkkäänä kuolleen miehen haudan ja jatkosodan loppupuolelta kaksi nuorempaa samalla sukuimellä, syntymävuosien perusteella voisivat olla isä ja pojat.
Itse asiassa mulla on vähän pakkomielle aina siellä kävellessä etsiä katseella mielenkiintoisia hautakiviä, kuten joitain nuorena kuolleita tai sitten tosi vanhaksi eläneitä, tuttuja nimiä tai hienoja/hauskoja, samaa nimeä kuin itsellä/läheisellä, samaa syntymäpäivää kuin itsellä/läheisellä tai muuten itselleni merkityksellistä päivämäärää yms.
Ärsyttävää käydä siellä sellaisessa seurassa, joka kävelee liian kiireellä pois, kun koko ajan osuu silmään jotain kiinnostavaa. Tosin ahdistaa vähän itseänikin se ympäristö, kun en oikeasti jaksaisi laskeskella mitään tuntemattomien elinvuosia..
Vierailija kirjoitti:
En, olen 58v ja käynnyt hautausmaalla kaksi kertaa, vanhempieni hautajaisissa, muuten ei tule käytyä.
Et vie vanhemmillesi kynttilää edes jouluksi? Tunteeton kylmäpaska olet.
Juu tattarisuolla suohaudassa tataareja. On siinä ihmettä. Myös Venäjällä on tapettujen virolaisten ja suomalaisten kristittyjen muistomerkkejä. Jopa Viipurissa. Siellä venäläiset tappoi oikein pappeja. Jaa eikö kasakat tappanut suomalaisia 1700- luvulla oikein Wikipedia isoviha. Ja sitten on Helsingin Bulevardilla RUTTOON kuolleiden puisto hautausmaa.
Tosi usein. Saatan pohtia, jonkin tosi kauan syntyneen kohdalla, että minkälaisen elämän hän eli. Tai sitten tosi nuorena kuolleen kohdalla pohdin, että mitä on mahtanut tapahtua. Hautausmaa on hyvin rauhoittava paikka. Kaikki "asukkaat" ovat sinut maailman kanssa, eikä ole katkeruutta, vihaa, kateutta tai muutakaan sellaista.