Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan hautausmaalla käydessäsi pysähtynyt katsomaan tuntemattomien ihmisten hautakiviä?
09.09.2024 |
Itse olen joskus. Lähinnä kiinnostaa nää tosi vanhat haudat.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Mulla on kuvattunakin hautakivi jossa perheen isä, ja viisi lasta jotka ovat kuolleet 0-7-vuotiaina, ja viimeisenä nimenä emäntä joka eli yli 50v ilmeisesti sitten leskenä. Isä ja lapset kaikki kuolleet silloin 1867 paikkeilla, nälkävuosina.
Paljon kuljen varsinkin Kreikassa hautausmailla, ne ovat visuaalisesti upeita siellä.
Itsekin olen käynyt hautausmaalla kreikassa. Nyt jälkeenpäin mietin, että ei varmaan ole suotavaa, että turistit haahuilevat siellä.
En tykkäis et meidän hautuumaat olis turistirysiä.
.
Jos ja kun turisti osaa käyttäytyä, niin ei hautausmailla käveleminen ja niiden visuaalisuudesta nauttiminen ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai. Tänäänkin olin kävelemässä läheisellä hautausmaalla ja katsoin tarkkaan monia hautakiviä ja luin niiden kirjoituksia. Olen tämän kesän aikana käynyt tietenkin läheisteni haudoilla, mutta lisäksi ainakin 20 kertaa kävelemässä eri hautausmailla. Hautakivet ovat kiinnostavia ja hautausmaat ovat kauniita puistoja.
Vierailija kirjoitti:
Katsesen myös sankarihautoja, vähän joka talosta on kaatunut, nuoria miehiä, parikymppisiä olivat pojat, aina edes sitäkään.
Pannut merkille, että enimmäkseen juuri nuoria kaikki kaatuneet
Eikö tätä tee kaikki,jotka käy hautausmaalla?Minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Tuota tehdään myös meillä Suomessa. Kun isäni kuoli samaan hautakiveen kirjoitettiin äitini nimi valmiiksi. Äidin tahdosta. Äiti eli 17 vuotta vielä.
Tuossa olisi aika paha, jos leski tapaisikin toisen eikä koskaan tulisi haudatuksi siihen missä nimi on jo valmiina.
Kyllä tuotakin on sattunut, tai oikeastaan sukulaiseni tapauksessa kyse ei ollut siitä, että leski olisi tavannut toisen, vaan hän oli muuttanut muutama vuosi miehensä kuoleman jälkeen toiselle paikkakunnalle. Siellä hän eli leskenä n. 40 vuotta, ja myös hänen lapsensa asettuivat asumaan kyseiselle paikkakunnalle. Siellä, mihin mies haudattiin, ei asu ketään lähiomaisia, joten hautaaminen miehen viereen ei tuntunut luontevalta noin pitkän ajan jälkeen.
Valmiiksi kaiverretun nimen perään on kaiverrutettu kuolinpäivä ja sulkuihin tieto "haudattu paikkakunnalle xx".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on vähän harmi, että Suomessa hautakiviin laitetaan niin niukasti tietoa.
Asuessani Britanniassa, kävin melko usein kävelyllä tunnelmallisilla vanhoilla hautausmailla. Minua viehätti sikäläinen tapa, jossa hautakiviin laitetaan usein jotain henkilön perheestä, ammatista tai yhteiskunnallisesta asemasta, sekä joskus myös jokin korulause.
Myös tekstien runollinen ilmaisu viehätti. Kivessä saattoi lukea esim. tyyliin "Rakas isä ja aviomies, lääkäri John Smith, vaipui uneen 2.2.2022 79 vuoden iässä. Sekä hänen rakas vaimonsa ja lastensa äiti, opettaja Mary Smith (o.s. Brown), 10.9.2023 81 vuoden iässä. Ikuisesti sydämissämme".
Paljon henkilökohtaisempaa ja koskettavampaa kuin suomalainen "etunimet, sukunimi, syntymäpäivä numeroin, kuolinpäivä numeroin"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Mulla on kuvattunakin hautakivi jossa perheen isä, ja viisi lasta jotka ovat kuolleet 0-7-vuotiaina, ja viimeisenä nimenä emäntä joka eli yli 50v ilmeisesti sitten leskenä. Isä ja lapset kaikki kuolleet silloin 1867 paikkeilla, nälkävuosina.
Paljon kuljen varsinkin Kreikassa hautausmailla, ne ovat visuaalisesti upeita siellä.
Itsekin olen käynyt hautausmaalla kreikassa. Nyt jälkeenpäin mietin, että ei varmaan ole suotavaa, että turistit haahuilevat siellä.
En tykkäis et meidän hautuumaat olis turistirysiä.
Ei taida kovin moni hautausmaa olla turistirysä, vaikka niissä ulkomaalaisia kävisikin. Jos osataan käyttäytyä, niin ei siellä kävelyssä ole mitään paheksuttavaa. Ainoa turistirysä mikä tulee mieleen on Pere Lachaise Pariisissa ja siellä Jim Morrisonin hauta, jossa on faneja ollut riesaksi asti. Viereisiä hautakiviäkin on sotkettu.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Tuota tehdään myös meillä Suomessa. Kun isäni kuoli samaan hautakiveen kirjoitettiin äitini nimi valmiiksi. Äidin tahdosta. Äiti eli 17 vuotta vielä.
Siinä tulee varmistettua, että nimet ovat samalla fontilla ja kauniisti tasapainossa.
Niin, muistan kun piti muistaa ensimmäisen nimen fontti ja piti sitten käydä ottamassa kuva hautakivestä.
Pysähdyn katsomaan jos kivessä lukee astetta erikoisempi sukunimi. Sellaiset jää mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tykännyt paljon hautausmailla käyskentelystä ja varsinkin vanhojen hautojen katselusta. Hietaniemi on tässä todella antoisa.
Muutama vuosi sitten löysin uuden kiehtovan maailman, eli lemmikkien hautausmaan. Siellä vasta näkeekin puhdasta rakkautta. Siellähän ei ole samanlaisia sääntöjä kuin ihmisten hautausmailla (no mitään törkeyksiä tosin ei tietenkään saa olla) joten haudoilla on vaikka mitä koristetta.
Ja osa niistä haudoista on suht. vanhojakin ja niistä edelleen huolehditaan. Äsken huomasin erään haudan johon haudattu koira oli kuollut yli 30 vuotta sitten. Haudalle oli istutettu tuoreita kukkia. Tuli jotenkin kovin hellyttävä olo. Että joku tuotakin koiraa oli rakastanut niin että vieläkin sitä muistetaan. Ehkä alkuperäinen omistajakin on jo kuollut ja sukulaiset jatkavat haudasta huolehtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoituksella pysähdyn katsomaan vanhoja kirkkoja, ja niiden läheisyydessä olevia vanhoja hautoja ja hautausmaita.
Lapsikuolleisuus on ollut ennen suurta. Välillä pysähtyy sellaisten perheiden haudoille, joiden kaikki lapset ovat kuolleet nuorina. Pistää miettimään, miten paljon on niitä perheitä, joilla ei ole ollut varaa pystyttää komeita hautakiviä.
Ja miettii, että onneksi nykyään on lääketiede, neuvolat ja rokotukset.
Vain sankarihaudoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy hautausmaalla. Eihän siel ole ketään.
Muistaa voi missä tahansa. Ajatukset virtaavat miten virtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Tuberkuloosi vei kokonaisia perheitä.
Ehkei ollut tilaa kaikille nimille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi surullisimmista kivistä n. 100 vuoden takaa, kaivessä miehen ja naisen nimet sekä alla lisäys "sekä 14 lasta". Mitä on käynyt, miksei lasten nimiä, ei kai kaikki heistä kuolleet ennen kuin nimeä edes oli?
Tuberkuloosi vei kokonaisia perheitä.
Ehkei ollut tilaa kaikille nimille.
Tai espanjantauti. Eikös sekin riehunut noin 100 vuotta sitten ja tappoi kokonaisia perheitä?
Kyllä käyn, surullisena katson hautaa jossa on kastamattoman lapsen nimi: Vauva Xxxxxxxxx
Sydämen muotoinen kivi jossa oli kauniit istutukset monta vuotta.
Mutta nyt muutaman vuoden ollut jo hoitamaton rikkaruohoja kasvava kumpu.
Surullista ajatella: miksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä käyn, surullisena katson hautaa jossa on kastamattoman lapsen nimi: Vauva Xxxxxxxxx
Sydämen muotoinen kivi jossa oli kauniit istutukset monta vuotta.
Mutta nyt muutaman vuoden ollut jo hoitamaton rikkaruohoja kasvava kumpu.
Surullista ajatella: miksi?
Voi olla niinkin yksinkertainen syy että sukulaiset muutti pois,ei jäänyt ketään hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran ulkomailla näin hautakiven jossa oli miehen nimi, syntymä ja kuolinpäivä. Sen alla oli naisen nimi ja syntymäaika xx.xx.xxxx- mutta ei kuolinpäivää. Mietin että onkohan se samalla kertaa kaiverrettu jo valmiiksi kun mies oli kuollut.
Minun isovanhempien hautakivessä oli juuri näin. Mielestäni se oli jotenkin karmivaa, koska ukkini kuoli äitini ollessa vasta 1-vuotias ja mummo eli sen jälkeen vielä lähes 60 vuotta.
Olen käynyt tuolla haudalla kahdesti elämäni aikana. Olen itse asunut aina ihan muualla päin Suomea, eikä muutakaan sukua paikkakunnalla ole minun eläessäni asunut. Mummokin asui jo muualla. Lapsena kävin kerran ja tuntui ihan kauhealle että mummon nimi siellä oli kivessä kuin odottaen että koska mummo kuolee.
Toisen kerran kävin sitten mummon hautajaisissa.
Uutta puolisoa mummo ei koskaan ottanut. Sitä en toki tiedä onko ollut jotain juttua jonkun kanssa. Sen pohjalta mitä minulle on kerrottu niin on rivien välistä luettavissa, ettei ukki ollut ihan mikään maailman mukavin mies. Sinne samaan hautaan sitä kuitenkin mentiin. Tuskin tuon ajan ihmisellä on ollut uskallusta vastustaakaan.
Sipoon hautausmaalla käy pyhäinpäivänä ja jouluna hautakummit, jotka vievät kynttilät niille haudoille, joilla ei ole käyty. Uskomattoman kaunis näky pimeässä illassa!