Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että mies olettaa minun olevan kuin äiti hänelle?
08.09.2024 |
Ei seurustelumme alkuvuosina, mutta nyt kun olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Olettaa, että hoivaan häntä(kin) kuin äiti, muistutan hammaslääkärit, leivon lämpimät sämpylät kun hän tulee kotiin, huolehdin märät treenivaatteet kuivumaan, autan etsimään kaikki kadonneet sukat, melkein että luen jopa iltasadun ja peittelen nukkumaan. Ja kun en näin oikein tekisi, sillä en tunne olevani äiti hänelle vaan vain lapsillemme, niin hän pettyy ja loukkaantuukin. Onko tämä normaalia?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.
Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoseksuaalinen kehitys pysähyynyt esipuberteettiin.
Ei ole normaalia mutta valitettavan yleistä ja tulee näkyviin vasta kun perheessä on lapsia. Mies taantuu vauvaksi ja on mustasukkainen "äidistä" omille lapsilleen.
Jätä se sika. Ei teillä ole edes normaalia seksiä.
Ongelmani on päinvastainen kuin aloittajalla.
Vaimoni toimii kuin äiti minun suuntaani vaikka en halua hänen toimivan noin. Hän huolehtii koko ajan aikatauluistani, siitä että tavarat ovat mukanani, että käyttäydyn hänen mielestään sopivasti, miten pukeudun. jne, ihan kaikesta.
Tunnen olevani holhouksen alla oleva idiootti.
Teen monet asiat toisin kuin hän. Ei se silti tarkoita, että en kykenisi huolehtimaan itsestäni. Mikään puhe, kieltely tai suuttuminen ei auta.
Kaiken lisäksi hän selvästi stressaantuu ja väsyy huolehtimisesta.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Onko ero ainoa vaihtoehto.
En muuten ole yksin. Osalla kavereillani on nähtävissä sama kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä käytös on usein hiljaista olettamista ja metatyöhön keskittyvää. Olen 13 vuoden aikana huomannut, miten mies luisuu passiivisuuden puolelle. Pahimmillaan hän väittää, ettei muka ole tajunnut olettavansa minun hoitavan esim. kaikki lomiin tai juhlapyhiin liittyvän suunnittelun ja viestinnän - myös hänen lapsuudenperheensä kanssa.
Sama s*atanan virsi parin kk välein, ihan kuin ei muistaisi jouluna käytyjä riitoja hiihtoloman alla. Olen sanonut harkitsevani tämän käytöksen takia eroa. Mies ei tunnu ottavan sitäkään tosissaan.
Eikö näistä metstöistä koskaan puhuta vai miten puoliso ei tajua että toinen hoitaa esimerkiksi lomiin liittyvät asiat tai sovitaan vierailuista isovanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvata. Ja miten olet päätynyt panemaan mieslasta vielä? Olet aikamoiseen kuseen joutunut. Onneksi olen itse lopettanut nopeasti tuollaiset suhteet. Harvasta miehestä ei ole harmia , siispä sinkkuus olisi parempi vaihtoehto, sanoohan se jo tutkimuksetkin. Mies elää kauemmin ja on terveempi naimisissa, naisilla se ei vaikuta puoleen tai toiseen ja jos vaikuttaa niin negatiivisesti. Lisäarvoa ei mies tuo. Ihan sama vaikka joku incel itkee tällekkin kommentille, faktat ovat faktoja ja kokemuksestakin sen voi huomata sekä muiden kertomukset.
Itseasiassa sinkkunaiset ovat terveempiä, kuin parisuhteessa olevat, joten parisuhde vaikuttaa heikentävästi naisen terveyteen. Miksi- varmaan siksi, että nainen uhraa niin paljon omaa aikaansa ja vaivaansa miehen terveydestä huolehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.
Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.
Älä uhriudu, pasi. Aikuinen mies ei heittäydy lapseksi vaikka nainen olisikin "hormonimyrskyssä" synnytettyään.
Aikuinen mies ryhtyy siinä kohtaa ISÄKSI joka huolehtii sekä lapsistaan että toipuvasta vaimostaan.
Miesvauva ei edes tajua, mikä urakka on lapsen kehittäminen täysiaikaiseksi ja sen työntäminen ahtaasta synnytyskanavasta ulos vuorokauden mittaisessa piinassa. Elimistön toipuminen vie 2 kuukautta. Moni potee luukatoa ja menettää hampaita.
Pesee jonkun kalsarit?
Eikö teillä ole pyykkikoneita? Siellähän perheen pyykit yhdessä pestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aina ollut samanlainen ja ap ei vaan noteerannut red flagejä seurustellessa.
Tai JOS SE LUKIKIN ÄIJÄN OTSASSA?
Näinhän te tollikkapojat aina luulette. Teillä on olematon itsetunto ja projisoitte muihin miehiin oman yksinkertaisuutenne.
Ihminen ei ole noin simppeli. Tämä miehen lapsekkuus tulee esiin vasta kun mies saa lapsen. Nainen muuttuu hänen mielessään neitsyt Mariaksi, Pyhäksi Äidiksi, ja mies taantuu lapseksi, jota Ikuinen Äiti hoivaa.
Tämä on defensiivistä, epäkypsää käytöstä, johon liittyy vastuun pakoilu ja pako aikuisen normaalista elämästä. On helppoa olla lapsi, kun isyys ja aikuisuus on liian vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä käytös on usein hiljaista olettamista ja metatyöhön keskittyvää. Olen 13 vuoden aikana huomannut, miten mies luisuu passiivisuuden puolelle. Pahimmillaan hän väittää, ettei muka ole tajunnut olettavansa minun hoitavan esim. kaikki lomiin tai juhlapyhiin liittyvän suunnittelun ja viestinnän - myös hänen lapsuudenperheensä kanssa.
Sama s*atanan virsi parin kk välein, ihan kuin ei muistaisi jouluna käytyjä riitoja hiihtoloman alla. Olen sanonut harkitsevani tämän käytöksen takia eroa. Mies ei tunnu ottavan sitäkään tosissaan.
Eikö näistä metstöistä koskaan puhuta vai miten puoliso ei tajua että toinen hoitaa esimerkiksi lomiin liittyvät asiat tai sovitaan vierailuista isovanhempien luona.
Kyllä puhutaan. Yleensä aloitan esim. joululomaan liittyvän keskustelun syyskuun aikana, anoppi saattaa kysyä jo kesälomalla, kenen isovanhemman vuoro tänä vuonna on. Eli kyse tosiaan ei ole mistään kälyn joulukorteista, vaan miehen passiivisuudesta keskusteluista huolimatta.
- Kouluikäisten lasten kesäleirit ja loman aikataulut: mies vahvistaa omat lomapäivänsä mulle juhannuksena, ja samalla alkaa pohtia pitäiskö lähteä isovanhempien mökille viikoksi. Minä olen saanut jo vappuna kuulla, että veljen siskon perhe on sillä viikolla isovanhempien kanssa ulkomaanmatkalla. Ja mm. varannut lasten kesäleirit, sopinut omien vanhempieni ja sisarusteni ja ystävieni kanssa muutamia kesämenoja, vuokrannut isomman auton ja majoitukset lapsen futisturnausta varten, buukannut kaitsemisjeesin niille kesäloman päiville, jolloin me vanhemmat emme voi olla lasten kanssa ja sopinut kissanhoitajan & kukkien kastelijan lomaksi.
- Lapsen syntymäpäivä: lapsi hinkuu HopLop-synttäreitä jo vuotta ennen 8-vuotispäivää. Pyydän miestä varaamaan paikan 2kk ennen synttäreitä. Mies unohtaa tämän, saamme tietää tästä 1kk ennen synttäriä, lapsi itkee ja minä teen varauksen kauempaan HopLopiin koska lähin on jo täyteen varattu, kutsut lapsen kanssa ja kirjaan ilmoittautumiset, ruokavaliot, mahd. kyyditykset ja sovin leikkipaikkaan tarjoilut. Mies kysyy kaksi päivää ennen synttäriä, aiotaanko kahvitella isovanhemmat HopLopin jälkeen vaikka oltiin jo sovittu tälle eri päivä. Edeltävänä iltana klo 22 mies kysyy onko mulla jotain lahjaa lapselle kun ei ole muistanut asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miehen pitäisi hoitaa asiat kuten sinä haluat. Ei ollenkaan yllättävää että mies on passiivinen.
Olen aidon järkyttynyt, kun näin nelikymppisenä tajusin miten jokainen tuntemani mies käyttäytyy perhe-elämässä kuin heillä ei olisi velvollisuuksia yhteisen hyvän tunnelman tuottamiseen. Esimerkiksi sukujuhlat. Miehet vetäytyvät johonkin nurkkaan oman suosikkimiehensä kanssa heittämään läppää, samalla kun äidit huomioivat tarjoilujen lisäksi sukulaismummojen- ja vaarien seuran, kyselevät kuulumiset, auttavat lapsia ja reagoivat äkillisiin muutoksiin. Mies sitten lompsii keittiöön siivosvaiheen loppupuolella ja sanoo hoitavansa loput, eli tiskikoneen päälle pistämisen ja pöytien pyyhkimisen 😵💫
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä käytös on usein hiljaista olettamista ja metatyöhön keskittyvää. Olen 13 vuoden aikana huomannut, miten mies luisuu passiivisuuden puolelle. Pahimmillaan hän väittää, ettei muka ole tajunnut olettavansa minun hoitavan esim. kaikki lomiin tai juhlapyhiin liittyvän suunnittelun ja viestinnän - myös hänen lapsuudenperheensä kanssa.
Sama s*atanan virsi parin kk välein, ihan kuin ei muistaisi jouluna käytyjä riitoja hiihtoloman alla. Olen sanonut harkitsevani tämän käytöksen takia eroa. Mies ei tunnu ottavan sitäkään tosissaan.
Eikö näistä metstöistä koskaan puhuta vai miten puoliso ei tajua että toinen hoitaa esimerkiksi lomiin liittyvät asiat tai sovitaan vierailuista isovanhempien luona.
Kyllä puhutaan. Yleensä aloitan esim. joululomaan liittyvän keskustelun syyskuun aikana,
Tämä oli ikävän tutun kuuloista. Lisäksi mies hermostuu älyttömästi jos joutuu itse viime tingassa hoitamaan noita sumplimisia ja puhkuu, miksei niitä ole tehty aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aina ollut samanlainen ja ap ei vaan noteerannut red flagejä seurustellessa.
Tää on niin väärä luulo. Meilläkin mies alkuun kokosikin aina, kun hänen asunnollaan viikonloppuisin nähtiin. Itse opiskelin 130km päässä ja matkustin miehen asunnolle viikonlopuiksi. Mies myös (luultavasti) siivosi, koska asunto oli aina siisti ja puhdas. Koko seurustelu aika meni näin ja vielä senkin jälkeen, kun oli muutettu yhteen mieskin teki kaikia kotitöitä oman osansa. Vasta sen jälkeen, kun esikoinen syntyi ja jäin tietenkin lasta hoitmaan, mies oppi täyteen palveluun, eikä siitä ollut paluuta entiseen, vaikka lähdinkin takaisin töihin, kun lapsi oli 9kk. Kaikki, ihan kaikki kotityöt kaatuu minun niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvata. Ja miten olet päätynyt panemaan mieslasta vielä? Olet aikamoiseen kuseen joutunut. Onneksi olen itse lopettanut nopeasti tuollaiset suhteet. Harvasta miehestä ei ole harmia , siispä sinkkuus olisi parempi vaihtoehto, sanoohan se jo tutkimuksetkin. Mies elää kauemmin ja on terveempi naimisissa, naisilla se ei vaikuta puoleen tai toiseen ja jos vaikuttaa niin negatiivisesti. Lisäarvoa ei mies tuo. Ihan sama vaikka joku incel itkee tällekkin kommentille, faktat ovat faktoja ja kokemuksestakin sen voi huomata sekä muiden kertomukset.
Sinä et naisena houkuttele sellaisia miehiä, jotka toisivat "lisäarvoa" . On helppo sanoa, että sinkkuna on parempi kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aina ollut samanlainen ja ap ei vaan noteerannut red flagejä seurustellessa.
Tää on niin väärä luulo. Meilläkin mies alkuun kokosikin aina, kun hänen asunnollaan viikonloppuisin nähtiin. Itse opiskelin 130km päässä ja matkustin miehen asunnolle viikonlopuiksi. Mies myös (luultavasti) siivosi, koska asunto oli aina siisti ja puhdas. Koko seurustelu aika meni näin ja vielä senkin jälkeen, kun oli muutettu yhteen mieskin teki kaikia kotitöitä oman osansa. Vasta sen jälkeen, kun esikoinen syntyi ja jäin tietenkin lasta hoitmaan, mies oppi täyteen palveluun, eikä siitä ollut paluuta entiseen, vaikka lähdinkin takaisin töihin, kun lapsi oli 9kk. Kaikki, ihan kaikki kotityöt kaatuu minun niskaan.
kokosikin=kokkasi
Aloitetaan sillä, että meillä ei ole lapsia. Ei ole siis tullut sitä luonnollista taantumuksen paikkaa jolloin vaimo muuttuu äidiksi. Lisäksi minua on suojellut oma introverttiyteni sekä ADHD. Minä olen mielelläni yksin kotona, joten jos mies ei aktiivisesti järjestä haluamiaan asioita, niin sitten hän varmaan on mun kanssa kaksin kotona joulut ja juhannukset. Sellaiset menot mihin molemmat haluavat osallistua toki suunnitellaan yhdessä. Lisäksi tuo mun ADHD tekee mun muistista hyvin epäluotettavan. Se, että muistaisin pestä pyykkiä tai varata eläinlääkärin ei ole niin sanottua, joten mieskin joutuu niistä huolehtimaan.
Meillä pysyy mukavasti yllä se kauhun tasapaino kun kumpikaan ei voi ihan luottaa että toinen on hoitanut asiat, joten kommunikointi on erityisen tärkeää. Ja tämän seurauksena meillä tosiaan kommunikoidaan, ja molemmat hoitaa asioita.
"Lapsen syntymäpäivä: lapsi hinkuu HopLop-synttäreitä jo vuotta ennen 8-vuotispäivää. Pyydän miestä varaamaan paikan 2kk ennen synttäreitä. Mies unohtaa tämän, saamme tietää tästä 1kk ennen synttäriä, lapsi itkee ja minä teen varauksen kauempaan HopLopiin koska lähin on jo täyteen varattu, kutsut lapsen kanssa ja kirjaan ilmoittautumiset, ruokavaliot, mahd. kyyditykset ja sovin leikkipaikkaan tarjoilut."
No mä sanoisin lapselle että pyydä isältä ja sovi asiat hänen kanssaan. Jos isä unohtaa en ota vastuuta itselleni ja kerron sen myös lapselle "isä oli tällä kertaa vastuussa järjestelyistä ja sovi hänen kanssaan miten hän tilanteen korjaa". Ja tuo olisi tapahtunut syntymäpäivien osalta niin kauan kun niitä on lapselle järjestetty. Vastuut sovitaan etukäteen ja tarvittaessa voi pyytää apua jos ei esim. ymmärrä niistä ruokavalioista mutta edes silloin se joka ei niistä ole vastuussa ei sitä vastuuta siitä asiasta ota.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että aina ollut samanlainen ja ap ei vaan noteerannut red flagejä seurustellessa.
Niinpä. Ja moni nainen voi tunteakin jonkinlaista äidinvaistoa ja huolehtimis- ja holhoamisvaistoa varsinkin suhteen alussa. Se sekoitetaan jotenkin rakastumiseen ja se tuntuu niin söpölle ja mukavalle. Kunnes sitten kun arki koittaa on kyllä jotain täysin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Yök.
Samaa mieltä👍
Miesvauva aktivoitui. Mene imemään tuttipulloas