Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että mies olettaa minun olevan kuin äiti hänelle?
08.09.2024 |
Ei seurustelumme alkuvuosina, mutta nyt kun olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Olettaa, että hoivaan häntä(kin) kuin äiti, muistutan hammaslääkärit, leivon lämpimät sämpylät kun hän tulee kotiin, huolehdin märät treenivaatteet kuivumaan, autan etsimään kaikki kadonneet sukat, melkein että luen jopa iltasadun ja peittelen nukkumaan. Ja kun en näin oikein tekisi, sillä en tunne olevani äiti hänelle vaan vain lapsillemme, niin hän pettyy ja loukkaantuukin. Onko tämä normaalia?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.
Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.
Tää on jotenkin outo ajatus. Jos mies synnyttäisi, niin olisi aika hullu ajatus, että minä naisena heittäytyisin myös vauvaksi ja olettaisin, että mies jaksaa vielä minutkin hoitaa ja huolehtia, kun perheeseen on juuri saatu vastasyntynyt vauva joka tarvitsee aikuisten kaiken huomion, tuen ja turvan. Itse kyllä siinä ohtaa ryhdistäytyisin ja hoitaisin parhaani mukaan sen vauvan ja miehen, joka on kuitenkin tehnyt aikamoisen työn sen eteen, että perhe on kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia passiivis-aggressiiviselle kilttimiehelle. Me panomiehet ei mennä naimisiin. Mä hoidan kaiken itse, selviän kahdesta hullusta exästä, ja vielä sen päälle järjestän kivoja treffejä nuoremmille naisille.
Miten te panomiehet hoidatte lapsenne?
Moni mieslapsi ei ymmärrä ettei enää lasten synnyttyä saa vaimoltaan jakamatonta huomiota, mutta sen sijaan että osallistuisi tasaveroisen aikuisen tavoin perhearjen pyörittämiseen, hän heittäytyy yhtä avuttomaksi kuin vastasyntynyt vauva. Seurauksena on vaimon uupuminen, seksin loppuminen ja ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.
Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.
Ei se mistään hormoonimyrkystä johdu ja yllensä siinä vaiheessa kun myrky on päällä nainen enemmänkin kaipaa sitä hoivaa kun pystyy sitä antamaan.
Yleisin syy siihen miksi toinen passivituu on se että se tapa millä jonkun asian tekee ei kelpaa toiselle vaan hän haluaa pitää vastuu ja ns pitää langat käsissään. Lasten jutuissa ja kodinhoidossa yms. se on helposti äiti jonka ajatellaan osaavan ja jolle se lankojen käsissä pitäminen perhee kuuluu. Ellei tuota tiedosta tilanne hyvin herkästi ajautuu siihen että toinen ei ota eikä edes kykene ottamaan sitä vastuuta esim lapsista kun sitä ei hänelle edes anneta.
Vierailija kirjoitti:
Moni mieslapsi ei ymmärrä ettei enää lasten synnyttyä saa vaimoltaan jakamatonta huomiota, mutta sen sijaan että osallistuisi tasaveroisen aikuisen tavoin perhearjen pyörittämiseen, hän heittäytyy yhtä avuttomaksi kuin vastasyntynyt vauva. Seurauksena on vaimon uupuminen, seksin loppuminen ja ero.
Miksi mies sitten saa ennen lapsia sen jakamattoman huomion tai sen että pyykit pestään ja mies oppii siihen että vaimo huolehtii kodin vastuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen syntymäpäivä: lapsi hinkuu HopLop-synttäreitä jo vuotta ennen 8-vuotispäivää. Pyydän miestä varaamaan paikan 2kk ennen synttäreitä. Mies unohtaa tämän, saamme tietää tästä 1kk ennen synttäriä, lapsi itkee ja minä teen varauksen kauempaan HopLopiin koska lähin on jo täyteen varattu, kutsut lapsen kanssa ja kirjaan ilmoittautumiset, ruokavaliot, mahd. kyyditykset ja sovin leikkipaikkaan tarjoilut."
No mä sanoisin lapselle että pyydä isältä ja sovi asiat hänen kanssaan. Jos isä unohtaa en ota vastuuta itselleni ja kerron sen myös lapselle "isä oli tällä kertaa vastuussa järjestelyistä ja sovi hänen kanssaan miten hän tilanteen korjaa". Ja tuo olisi tapahtunut syntymäpäivien osalta niin kauan kun niitä on lapselle järjestetty. Vastuut sovitaan etukäteen ja tarvittaessa voi pyytää apua jos ei esim. ymmärrä niistä ruokavalioista mutta edes silloin se joka ei niistä ole vastuussa ei sitä vastuuta siitä asiasta ota.
Minusta tuo taas kuulostaa lapsen kaltoinkohtelulta, vetää hänen sosiaaliset suhteensa ja syntymäpäivänsä osaksi vanhempien sairasta dynamiikkaa. Lapsi saa kokea tuplana, ettei hänen synttäreillään ole vanhemmille merkitystä.
On ihmisiä, joiden sielu on valmis kehittymään. He ovat läsnä ja kuuntelevat, kun toinen ihminen kertoo heille tunteistaan ja toiveistaan. Sitten he pitävät mielessä, miten voisivat parantaa omaa olemistaan toisen hyvinvointia varten. Sitten on ihmisiä, jotka ovat niin itseensä uppoutuneita ja sielultaan tylsiä, ettei siinä auta mitkään itkut tai riidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen syntymäpäivä: lapsi hinkuu HopLop-synttäreitä jo vuotta ennen 8-vuotispäivää. Pyydän miestä varaamaan paikan 2kk ennen synttäreitä. Mies unohtaa tämän, saamme tietää tästä 1kk ennen synttäriä, lapsi itkee ja minä teen varauksen kauempaan HopLopiin koska lähin on jo täyteen varattu, kutsut lapsen kanssa ja kirjaan ilmoittautumiset, ruokavaliot, mahd. kyyditykset ja sovin leikkipaikkaan tarjoilut."
No mä sanoisin lapselle että pyydä isältä ja sovi asiat hänen kanssaan. Jos isä unohtaa en ota vastuuta itselleni ja kerron sen myös lapselle "isä oli tällä kertaa vastuussa järjestelyistä ja sovi hänen kanssaan miten hän tilanteen korjaa". Ja tuo olisi tapahtunut syntymäpäivien osalta niin kauan kun niitä on lapselle järjestetty. Vastuut sovitaan etukäteen ja tarvittaessa voi pyytää apua jos ei esim. ymmärrä niistä ruokavalioista mutta edes silloin se joka ei niistä ole va
Millätavalla se on sairas dynamiikka että molemmat vanhemmat on lapsista vastuussa ihan sieltä syntymästä saakka. Mä taas ole sitä mieltä että lasten kannalta on erityisen haitallista se että hän ei osaa tai saa keskustella esim noista syntymäpäivistä kumman tahansa vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieslapsi ei ymmärrä ettei enää lasten synnyttyä saa vaimoltaan jakamatonta huomiota, mutta sen sijaan että osallistuisi tasaveroisen aikuisen tavoin perhearjen pyörittämiseen, hän heittäytyy yhtä avuttomaksi kuin vastasyntynyt vauva. Seurauksena on vaimon uupuminen, seksin loppuminen ja ero.
Miksi mies sitten saa ennen lapsia sen jakamattoman huomion tai sen että pyykit pestään ja mies oppii siihen että vaimo huolehtii kodin vastuista?
Tarkoitan parisuhdeaikaa ja seksiä. Kotitöiden jakamisen pitäisi olla selviö, mutta yllättävän usein tilanne vääristyy silloin kun perheeseen syntyy lapsia. Väsynyt äiti ei jaksa olla pantava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nainen huolehtii miesvauvasta ja antaa tämän vauvoittua?
Lopeta miehelle kuuluvien asioiden hoitaminen ja vauvailun mahdollistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieslapsi ei ymmärrä ettei enää lasten synnyttyä saa vaimoltaan jakamatonta huomiota, mutta sen sijaan että osallistuisi tasaveroisen aikuisen tavoin perhearjen pyörittämiseen, hän heittäytyy yhtä avuttomaksi kuin vastasyntynyt vauva. Seurauksena on vaimon uupuminen, seksin loppuminen ja ero.
Miksi mies sitten saa ennen lapsia sen jakamattoman huomion tai sen että pyykit pestään ja mies oppii siihen että vaimo huolehtii kodin vastuista?
Tarkoitan parisuhdeaikaa ja seksiä. Kotitöiden jakamisen pitäisi olla selviö, mutta yllättävän usein tilanne vääristyy silloin kun perheeseen syntyy lapsia. Väsynyt äiti ei jaksa olla pantava.
Mieskö sen vaimonsa väsyttää? Mä en edelleenkään oikein sitä tahdo uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä käytös on usein hiljaista olettamista ja metatyöhön keskittyvää. Olen 13 vuoden aikana huomannut, miten mies luisuu passiivisuuden puolelle. Pahimmillaan hän väittää, ettei muka ole tajunnut olettavansa minun hoitavan esim. kaikki lomiin tai juhlapyhiin liittyvän suunnittelun ja viestinnän - myös hänen lapsuudenperheensä kanssa.
Sama s*atanan virsi parin kk välein, ihan kuin ei muistaisi jouluna käytyjä riitoja hiihtoloman alla. Olen sanonut harkitsevani tämän käytöksen takia eroa. Mies ei tunnu ottavan sitäkään tosissaan.
Ensi jouluna et tee elettäkään miehen lapsuudenperheen osalta. Et kysy mieheltä kyläilettekö puolin tai toisin, et hanki lahjoja, et kortteja, ei mitään. Käyttäydyt kuin olisit 100 pros varma, että mies vastaa oman lapsuudenperheensä osalta kaikesta jouluun liittyvästä. Et edes muistuta häntä, et tee siis yhtään mitään.
Muistan kuinka joskus surusteluaikana olin ostamassa äidilleni äitienpäiväkorttia ja mies siinä sitten sanoi, että valitse kortti hänenkin äidilleen. En suostunut, vaan sanoin, että hänen täytyy itse se kortti valita omalle äidilleen. En ole koskaan lähetellyt miehen suvulle joulukortteja, vaan vain omille sisaruksilleni ym joille nyt ylipäätään kortteja lähettelen. Niinpä miehen sukulaiset ei ole meiltä koskaan joulukortteja saaneet.
En myöskään ole huolehtinut miehen sukulaisten syntymäpäiville/sisarusten lasten rippijuhliin ym lahjoja tai osallistumista ym, ja näin ollen meiltä ei ole koskaan osallistuttu mihinkään.
Miestä ei ole kiinnostanut sukunsa juhlat ja koska minä en ole niistä huolehtinut, niin ne on jääneet väliin.
Kerran kyllä hävetti, kun mentiin käymään miehen äidin luokse ja kuinka ollakkaan, siellä juhlittiin anopin 70-vuotis päiviä. Minä en ollut niistä mitenkään tietoinen, koska mies ei ilmeisesti tiennyt milloin äitinsä on syntynyt.
Mutta näin siinä varmaan monesti käy, jos ei nainen suostu hoitmaan noita juttuja miehenkin suvun suhteen.
Joskus muinoin ostettiin miehen kanssa yhteinen asunto. Hän alkoi heti olettaa, että olisin ja toimisin kuin hänen oma äitinsä. Tällaisia merkkejä ei ollut ollut aikaisemmin, mies siis ilmeisesti kuvitteli, että kun asetumme yhteen, minusta tulee automaattisesti nainen kuten äitinsä. Hän oli raivoissaan, kun en täyttänyt tätä roolia. Lähdin ja asunto laitettiin myyntiin. Onneksi väistin luodin ennen lapsia.
Vasta paljon myöhemmin opin narsisimista ja tunnistin mieheni sellaiseksi ja opin myös sen, että narsistit etsivät itselleen äitiä. Toki seksiäkin varten, mutta se ei ole oma vaimo. Ja molemmat naisryhmät strereotyyppisinä, eivät näe naisia yksilöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan nyt sen ikäinen, että sinusta on tullut äitimamma hänen mielestään.
Aika vieroittaa hänet siis.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan nyt sen ikäinen, että sinusta on tullut äitimamma hänen mielestään.
Aika vieroittaa hänet siis.
Ja jos meinaa tuosta pelastaa suhteen, voi joutua olemaan melko tyly.
Piti toistaa asioita ja suorastaan vattuilla, että asiat meni perille. Ei riitä, että osallistuu vähän, pitää osallistua 50%. No, eihän tämä toteudu, mutta sentään nykyään minut ja perhe otetaan huomioon esim harrastuksissa.
Lähellä oli, ettei lusikat menneet jakoon. Pitkään piti takoa asiaa hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen huolehtii miesvauvasta ja antaa tämän vauvoittua?
Lopeta miehelle kuuluvien asioiden hoitaminen ja vauvailun mahdollistaminen.
Vattuilu on rakkautta jos sillä pelastaa suhteen. Muu ei auttanut. Joku miesten juttu vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehen pitäisi hoitaa asiat kuten sinä haluat. Ei ollenkaan yllättävää että mies on passiivinen.
Mies saisi hoitaa asiat omalla tavallaan kunhan ne tulee hoidettua.
Mutta kun ei tule.
t. ohis
Meillä miehen suku ei koskaan saa joulukortteja, synttärilahjoja, ei osallistuta miehen suvun juhliin jne, koska minä en suostu näitä ottamaan vastuulleni ja hoitaakseni. Vaan edellytän, että mies muistaa oman sukunsa muistamiset. (Toki jos hän muistaisi, niin sitten voisin auttaa vaikka ideomaan yhdessä jotain lahjaa). Mies ei muista koskaan yhtään sukunsa juhlaa tai joulumuistamista tms, ei edes äitinsä osalta. Mutta oma mokansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.
Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.
Älä uhriudu, pasi. Aikuinen mies ei heittäydy lapseksi vaikka nainen olisikin "hormonimyrskyssä" synnytettyään.
Aikuinen mies ryhtyy siinä kohtaa ISÄKSI joka huolehtii sekä lapsistaan että toipuvasta vaimostaan.
Miesvauva ei edes tajua, mikä urakka on lapsen kehittäminen täysiaikaiseksi ja sen työntäminen ahtaasta synnytyskanavasta ulos vuorokauden mittaisessa piinassa. Elimistön toipuminen vie 2 kuukautta. Moni potee luukatoa ja menettää hampaita.
Edelleen voisit vastata tuohon kysymykseen. Miksi nainen alkaa kohtelemaan miestä, kuin lasta?
No jos sä tarkoitat synnytysta ja sen jälkeistä aikaa, kun hormoonit jyllää, niin ei se aika kestä kovin montaa kuukautta. Kyllä normaali mies sen ajan kestää aikuisena ihmisenä taantumatta itsekin vauvaksi.
itse en kyllä huomannut, että tuo "hormoonimyrsky" olisi kohdistunut mieheen ja että olisin jotenkin jaksanut alkaa aikuista miesta passaamaan ja paapomaan, verta vuotavan/tikatun alapääni ja maidosta kivistävien rintojeni kanssa/huonosti nukkuttujen öiden jälkeen. Kyllä sen huomion voi se pienen pieni avuton nyytti, joka on täysin aikuisen ihmisen armoilla. Ei aikuinen mies, josta on tullut isä ja jonka kuuluisi huolehtia perheestään, eikä toisinpäin.