Onko normaalia, että mies olettaa minun olevan kuin äiti hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.

Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.

 

No jos sä tarkoitat synnytysta ja sen jälkeistä aikaa, kun hormoonit jyllää, niin ei se aika kestä kovin montaa kuukautta. Kyllä normaali mies sen ajan kestää aikuisena ihmisenä taantumatta itsekin vauvaksi. 

itse en kyllä huomannut, että tuo "hormoonimyrsky" olisi  kohdistunut mieheen ja että olisin jotenkin jaksanut alkaa aikuista miesta passaamaan ja paapomaan, verta vuotavan/tikatun alapääni ja maidosta kivistävien rintojeni kanssa/huonosti nukkuttujen öiden jälkeen. Kyllä sen huomion voi se pienen pieni avuton nyytti, joka on täysin aikuisen ihmisen armoilla. Ei

Mutta miksi kohdella aikuista ihmistä, kuin lasta? Tämä kysymys on edelleen vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.

Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.

 

Tää on jotenkin outo ajatus. Jos mies synnyttäisi, niin olisi aika hullu ajatus, että minä naisena heittäytyisin myös vauvaksi ja olettaisin, että mies jaksaa vielä minutkin hoitaa ja huolehtia, kun perheeseen on juuri saatu vastasyntynyt vauva joka tarvitsee aikuisten kaiken huomion, tuen ja turvan.  Itse kyllä siinä ohtaa ryhdistäytyisin ja hoitaisin parhaani mukaan sen vauvan ja miehen, joka on kuitenkin tehnyt aikamoisen työn sen eteen, että perhe on kasvanut. 

 

Miksi. Kohdella. Aikuista. Ihmistä. Kuin. Lasta.?

Ymmärrätkö kysymystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.

Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.

Ei se mistään hormoonimyrkystä johdu ja yllensä siinä vaiheessa kun myrky on päällä nainen enemmänkin kaipaa sitä hoivaa kun pystyy sitä antamaan.

Yleisin syy siihen miksi toinen passivituu on se että se tapa millä jonkun asian tekee ei kelpaa toiselle vaan hän haluaa pitää vastuu ja ns pitää langat käsissään. Lasten jutuissa ja kodinhoidossa yms. se on helposti äiti jonka ajatellaan osaavan ja jolle se lankojen käsissä pitäminen perhee kuuluu. Ellei tuota tiedosta tilanne hyvin herkästi ajautuu siihen että toinen ei ota eikä edes kykene ottamaan sitä vastuuta esim lapsista kun sitä

Ensimmäinen kommentti, joka osaa edes hieman ajatella asiaa. Eli naisen hoivavietti (niin sanotusti) on tavallaan yliaktiivinen. Puoliso ei saa mitään sanoa tai tehdä, koska "äiti tietää paremmin". Vaikkei välttämättä tiedä sen enempää. Tuossa on muuten parikin ongelmaa. Mies voi kyllä passivoitua, mutta tiesitkö että moni mies ei halua aloittaa ns turhaa riitaa tuosta. Eli annetaan puolison päättää jos kerran haluaa. Joku voisi väittää että yrittää vältellä konfliktia tai riitaa, mutta onko se riita sitten parempi? Riidellä jostain vaipan vaihtamisesta tai pyllyn pesemisestä. Luulisi että olisi parempaakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mieslapsi ei ymmärrä ettei enää lasten synnyttyä saa vaimoltaan jakamatonta huomiota, mutta sen sijaan että osallistuisi tasaveroisen aikuisen tavoin perhearjen pyörittämiseen, hän heittäytyy yhtä avuttomaksi kuin vastasyntynyt vauva. Seurauksena on vaimon uupuminen, seksin loppuminen ja ero.

Miksi mies sitten saa ennen lapsia sen jakamattoman huomion tai sen että pyykit pestään ja mies oppii siihen että vaimo huolehtii kodin vastuista?

Tarkoitan parisuhdeaikaa ja seksiä. Kotitöiden jakamisen pitäisi olla selviö, mutta yllättävän usein tilanne vääristyy silloin kun perheeseen syntyy lapsia. Väsynyt äiti ei jaksa olla pantava.

Se äiti usein on omaan väsymykseensä osasyyllinen (ainakin osittain). Ei suostu antaa toisen tehdä mitään. Pakko päättää kaikesta itse, koska "kukaan muu ei osaa - varsinkaan mies". Voisitte aloittaa siitä, että kohtelette toista aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.

Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.

 

Tää on jotenkin outo ajatus. Jos mies synnyttäisi, niin olisi aika hullu ajatus, että minä naisena heittäytyisin myös vauvaksi ja olettaisin, että mies jaksaa vielä minutkin hoitaa ja huolehtia, kun perheeseen on juuri saatu vastasyntynyt vauva joka tarvitsee aikuisten kaiken huomion, tuen ja turvan.  Itse kyllä siinä ohtaa ryhdistäytyisin ja hoitaisin parhaani mukaan sen vauvan ja miehen, joka on kuitenkin tehnyt aikamoisen työn sen eteen, että perhe on kasvanut. 

 

Miksi. Kohdella. Aikuista

Kuka on kohdellut aikuista kuin lasta? Voisitko viitata vähän selkeämmin siihen kohtaan, mihin haluat vastausta. 

Siinä täällä ollaan ihan oikeassa että miestä pitää kohdella aikuisena. Miehen puolesta ei pidä tehdä automaationa mitään. Ajatus, että autetaan toisiamme on hieno kun se toimii molempiin suuntiin, mutta näissä tilanteissahan kyse ei ole siitä. Olen joskus aiemmin kertonut kun meillä mies ei tiennyt minne hänen omat puhtaat pyykkinsä kuuluu viedä. (Käskin miettiä mistä aamuisin ja suihkun jälkeen itselleen puhtaat vaatteet päälleen ottaa ja viemään sinne.) Usein se miehen lapsen tasolle taantuminen on oikeasti tahallista. Kun ei viitsitä hoitaa niin ei muisteta, osata, tai kyetä, ja täten pakotetaan toinen ottamaan harteilleen pakolliset asiat. Paljon helpompaa on meillä lapsettomilla. Jos miehen hampaat mätänee suuhun kun ei saa aikaiseksi varata itselleen hammaslääkäriä niin se on miehen ongelma. Mutta lapsen kanssa niitä asioita ei vaan voi jättää hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Siinä täällä ollaan ihan oikeassa että miestä pitää kohdella aikuisena. Miehen puolesta ei pidä tehdä automaationa mitään. Ajatus, että autetaan toisiamme on hieno kun se toimii molempiin suuntiin, mutta näissä tilanteissahan kyse ei ole siitä. Olen joskus aiemmin kertonut kun meillä mies ei tiennyt minne hänen omat puhtaat pyykkinsä kuuluu viedä. (Käskin miettiä mistä aamuisin ja suihkun jälkeen itselleen puhtaat vaatteet päälleen ottaa ja viemään sinne.) Usein se miehen lapsen tasolle taantuminen on oikeasti tahallista. Kun ei viitsitä hoitaa niin ei muisteta, osata, tai kyetä, ja täten pakotetaan toinen ottamaan harteilleen pakolliset asiat. Paljon helpompaa on meillä lapsettomilla. Jos miehen hampaat mätänee suuhun kun ei saa aikaiseksi varata itselleen hammaslääkäriä niin se on miehen ongelma. Mutta lapsen kanssa niitä asioita ei vaan voi jättää hoitamatta.

Kannattaa katsoa tämä! Jokaisen naisen pitäisi katsoa tuo. Näitä tyyppejä löytyy Suomestakin. Eikä sitä haluaisi koskaan uskoa omasta kumppanista, silti luonnevikaisia on oikeasti paljon ja asennevikaisia vielä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä täällä ollaan ihan oikeassa että miestä pitää kohdella aikuisena. Miehen puolesta ei pidä tehdä automaationa mitään. Ajatus, että autetaan toisiamme on hieno kun se toimii molempiin suuntiin, mutta näissä tilanteissahan kyse ei ole siitä. Olen joskus aiemmin kertonut kun meillä mies ei tiennyt minne hänen omat puhtaat pyykkinsä kuuluu viedä. (Käskin miettiä mistä aamuisin ja suihkun jälkeen itselleen puhtaat vaatteet päälleen ottaa ja viemään sinne.) Usein se miehen lapsen tasolle taantuminen on oikeasti tahallista. Kun ei viitsitä hoitaa niin ei muisteta, osata, tai kyetä, ja täten pakotetaan toinen ottamaan harteilleen pakolliset asiat. Paljon helpompaa on meillä lapsettomilla. Jos miehen hampaat mätänee suuhun kun ei saa aikaiseksi varata itselleen hammaslääkäriä niin se on miehen ongelma. Mutta lapsen kanssa niitä asioita ei vaan voi jättää hoitamatta.

Kan

Puolison siis pitäisi automaattisesti olettaa olevan luonnevikainen vaikka hän ei sitä ole eikä mikään siihen viittaa?

"Kuka on kohdellut aikuista kuin lasta? Voisitko viitata vähän selkeämmin siihen kohtaan, mihin haluat vastausta. "

Olen nähnyt monen naisen kohtelevan (miespuolista) puolisoaan, kuin lasta. Miksi? Miksei kohtele aikuista ihmistä aikuisena ihmisenä? Onko ihme, jos vastaus on lapsellinen, jos oma asenne on jo valmiiksi ylimielinen - eli kohtelee toista jo valmiiksi lapsen tavoin?

Jos puolisolla pitkälle edennyt muistisairaus?

Jos mies taantuu lapsen tasolle on sun hommas vetää rajat. Voi olla aika taistelu jos mies on jo oppinut olemaan täysin riippuvainen sinusta. On kyllä erittäin epätervettä. Tiukasti nyt rajoja pitämään.

Voi olla mieheltä puhtaasti laiskuuttakin. Ja ero on sitten mahdollista jos homma ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Siinä täällä ollaan ihan oikeassa että miestä pitää kohdella aikuisena. Miehen puolesta ei pidä tehdä automaationa mitään. Ajatus, että autetaan toisiamme on hieno kun se toimii molempiin suuntiin, mutta näissä tilanteissahan kyse ei ole siitä. Olen joskus aiemmin kertonut kun meillä mies ei tiennyt minne hänen omat puhtaat pyykkinsä kuuluu viedä. (Käskin miettiä mistä aamuisin ja suihkun jälkeen itselleen puhtaat vaatteet päälleen ottaa ja viemään sinne.) Usein se miehen lapsen tasolle taantuminen on oikeasti tahallista. Kun ei viitsitä hoitaa niin ei muisteta, osata, tai kyetä, ja täten pakotetaan toinen ottamaan harteilleen pakolliset asiat. Paljon helpompaa on meillä lapsettomilla. Jos miehen hampaat mätänee suuhun kun ei saa aikaiseksi varata itselleen hammaslääkäriä niin se on miehen ongelma. Mutta lapsen kanssa niitä asioita ei vaan voi jättää hoitamatta.

Hyvä yhteenveto. Allekirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen suku ei koskaan saa joulukortteja, synttärilahjoja, ei osallistuta miehen suvun juhliin jne, koska minä en suostu näitä ottamaan vastuulleni ja hoitaakseni. Vaan edellytän, että mies muistaa oman sukunsa muistamiset. (Toki jos hän muistaisi, niin sitten voisin auttaa vaikka ideomaan yhdessä jotain lahjaa). Mies ei muista koskaan yhtään sukunsa juhlaa tai joulumuistamista tms, ei edes äitinsä osalta. Mutta oma mokansa.

Meillä ihan sama juttu.

Miehet - turha itkeä seksitöntä avioliittoa kun laitatte vaimonne oman äitinne asemaan. Ei puolisoa pidä kohdella noin. 

No miksi aloit alunperin tekemään miehelle lapsiasioita. On ok auttaa toistakin samalla ja hän sua, mutta eiköhän aikuinen mies osaa hammaslääkäriajan laittaa paperille ja hoitaa sukkansa pesuun, sekä kuivumaan, kaappiin. Vai pitääkö niitä opetella vaivihkaa. Sämpylät tulee samalla kuin muillekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että aina ollut samanlainen ja ap ei vaan noteerannut red flagejä seurustellessa.

Ehkä en huomannut niitä sitten. En kyllä edelleenkään osaa sanoa jälkikäteen katsottuna mitä ne red flagit sitten olisi olleet. Ap

Ennen etsi vaatteensa itse ja nyt ei niin tee? Outoa on. 

Edelleenkin etsii itse. Nykyään odottaa minun etsivän puolestaan, ennen ei odottanut. Ap

Delegoi vaan hommia sulle. Puhdasta laiskuutta. Älä mene mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta normaalille ellet kohtele häntä kuin lastasi.

Yllättävän yleistä muuten. Siis se että nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta. Taitaa mennä vähän siinä hormonimyrskyssä polla sekaisin.

 

No jos sä tarkoitat synnytysta ja sen jälkeistä aikaa, kun hormoonit jyllää, niin ei se aika kestä kovin montaa kuukautta. Kyllä normaali mies sen ajan kestää aikuisena ihmisenä taantumatta itsekin vauvaksi. 

itse en kyllä huomannut, että tuo "hormoonimyrsky" olisi  kohdistunut mieheen ja että olisin jotenkin jaksanut alkaa aikuista miesta passaamaan ja paapomaan, verta vuotavan/tikatun alapääni ja maidosta kivistävien rintojeni kanssa/huonosti nukkuttujen öiden jälkeen. Kyllä sen huomion voi se pienen pieni avuton n

"Mutta miksi kohdella aikuista ihmistä kuin lasta"

No eihän se nainen kohtelekkaan miestään, kuin lasta. Siitähän se ongelma juuri tuleekin. Mies haluaa taantua hoidettavaksi ja passattavaksi lapseksi ja nainen ei sitä halua ja siitä tulee saniomista. 

Kukaan tuskin ihan viikossa laittaa eropaperit tulille, vaikka toinen heittäytyykin vauvaksi. Varsinkin, kun perheessä on oikeakin vauva joka tarvitsee isäänsä. Pitää vähän  aikaa katsoa tokeneeko se mies aikuiseksi jälleen vai jääkö vaatimaan täysihoitoa, mitä alkoi vaatimaan, kun vauva kannettiin kotiin.

Ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Olen aidon järkyttynyt, kun näin nelikymppisenä tajusin miten jokainen tuntemani mies käyttäytyy perhe-elämässä kuin heillä ei olisi velvollisuuksia yhteisen hyvän tunnelman tuottamiseen. Esimerkiksi sukujuhlat. Miehet vetäytyvät johonkin nurkkaan oman suosikkimiehensä kanssa heittämään läppää, samalla kun äidit huomioivat tarjoilujen lisäksi sukulaismummojen- ja vaarien seuran, kyselevät kuulumiset, auttavat lapsia ja reagoivat äkillisiin muutoksiin. Mies sitten lompsii keittiöön siivosvaiheen loppupuolella ja sanoo hoitavansa loput, eli tiskikoneen päälle pistämisen ja pöytien pyyhkimisen 😵💫

Mä en lähde tähän peliin mukaan. Yhteislomilla menen sen olutpullon kanssa nuotiolle juttelemaan enkä osallistu mihinkään ruoanlaittohommiin mihin miehet ei osallistu. Joskus näistä tilanteista on tullut hyviä keskusteluita ja miehet ovat huomanneet vapaamatkustelunsa. Mutta ei aina. Ja tosiaan naiset usein jää itse sen hoitajaroolin vangiksi.

Mitä sitten jos pettyy tai loukkaantuu? Anna loukkaantua, kyllä mies sen kestää.

Minä leivon miehelleni sämpylöitä tai lämmitän saunan kun mieheni on tulossa työmatkalta siksi, että hän ilahtuu, kun teen niin. Ei siksi että hän muuten murjottaisi.

Yhtälailla mies tekee kivoja pieniä tekoja ilahduttaakseen minua.

Hammaslääkärinsä ja treenikamppeensa saa huolehtia ihan itse, ei todellakaan ole minun ongelmani.