Lue keskustelun säännöt.
Miksi jään kaikissa tilanteissa ulkopuolelle?
08.09.2024 |
Eli kysymys ei välttämättä ole , että miksi kaikki jättää tahallisesti juuri minut aina ulkopuolelle, vaan tämä on varmaan myös ihan minun omasta luonteesta/käytöksestä johtuvaa myös, eli ihan oikeasti toivoisin rakentavaa kritiikkiä ja ehdotuksia miten oppia osallistumaan paremmin porukoissa sosiaalisiin tilanteisiin.
Kahdestaan ei mitään ongelmaa, juttu luistaa ihmisten kanssa helposti ja esim töissä olen saanut kiitosta useilta työkavereilta että oli kiva tehdä minun kanssa kahdestaan hommia.
Mutta menen lukkoon heti kun tilanteessa on enemmän kuin kolme ihmistä. En tiedä ketä kuunnella ja huomioon jatkuvasti muiden elekieltä ja automaattisesti analysoin että kuka tykkää kenestäkin ja kuka ei, kuka on milläkin tuulella jne. En jotenkin saa omaa energiaani mahtumaan sinne muiden joukkoon ja sitten muut jossain vaiheessa unohtaa että olen olemassa tai kysyvät jotain vain kohteliaisuudesta.
Elän siis hyvinkin monipuolista elämää töiden, harrastusten ja matkustelun välillä. Opiskelen kieliä, tykkään musiikista ja olen kaikin puolin kiinnostunut elämästä ja ihmisistä. Kukaan ei ikinä kysy, niin en koskaan sitten kerro näistä. Luen paljon psykkaa mutta tätä osa-aluetta en vaan saa hallintaan. En vaan osaa olla osa porukkaa, en millään. On ollut ihan kiusaamistakin, mutta koen sen olevan eri asia koska se on sellaista valtapeliä yms. Mutta niin.
Onko jollain kokemusta tällaisten sosiaalisten taitojen opettelusta?
Kommentit (83)
Jaha, lainaukset eivät taas vaihteeksi suostu toimimaan joten olen lainaamatta.
Hyvän analyysin annoit itsestäsi ja tietyt asiat siinä tosiaan viittaavat siihen ettei olisi autismia, mutta ymmärrän minäkin sosiaalisia normeja, käytäntö on se ongelma itselläni jos muut ryhmässä ovat nenttejä. Kouluarvosanat minullakin oli 8-9, välillä joku 10 taisi olla. Aspergertyyppisen autismin epätasainen kykyprofiili näkyy lähinnä itselläni tuossa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Muuten olen aika tasainen puurtaja. Oma erikoismielenkiinnonkohteeni on juurikin ihmisten käytös, mikä varmasti on iso syy miksi ymmärrän niitä sosiaalisia normeja.
Sitten vielä se osio, mitkä viittaa siihen ettet ole autisti. Jos sinulla ei todellakaan löydy mitään stimmausta, edes huulen painamista hampaita vasten (esimerkki ihan siitä koska itse stimmaan juuri nyt näin) tai muuta tällaista hyvin pientä, kynän heiluttelua kun keskityt kuuntelemaan jotain, niin kyllähän se tosiaan laittaa miettimään muita vaihtoehtoja kokemuksesi syntymekanismille, kuten myös se ettei ole varsinaisia aistiyliherkkyyksiä.
Niin tai näin, ensinnäkin toivon että päädyt lukemaan vastaukseni, jossa hieman venähti kun puhuin puhelimessa jokseenkin pitkään. Toiseksi toivon että tavalla tai toisella päädyt elämään sellaista elämää, jossa et koe enää itseäsi ulkopuoliseksi. T: se sivusta autistinainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihme monimutkainen ajattelija.
Sivustaseuraajat usein ovat. On aikaa huomata minkälaisia muut ovat itsenään ja suhteessa muihin, kun ei itse kaakota menemään muita huomioimatta.
- sivustaseuraaja
Yleensä havainnotkin ovat sivusta seuraamalla samat, oli tilanne mikä tahansa. Porukassa on lähes aina 1 tai 2 sellaista, jotka haluavat olla huomion keskipisteessä. Jopa korottavat ääntä, jotta joku muu ei saisi sanotuksi jotain. Muutama muu sitten joko "seuraavat johtajaa" tai ainakin myötäilevät häntä. Yleensä joku sitten jätetään tavallaan ulos koko keskustelusta. Joko tietoisesti tai "vahingossa". Monesti olen ollut se ulos jätetty. Muutaman kerran olen seurannut vierestä, kun joku jätetään ulos. Äkkiä huomaa, miten pikkumaisia ihmiset usein ovat.
-Toinen sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole ratkaisua tähän kysymykseen sillä usein kohtaan tilanteita joissa keskustelukumppani ei anna minkäänlaista panostusta keskusteluun ja vaihtoehtoina on joko se, että kyselen ja tilanne muuttuu haastatteluksi tai möllötämme vaivaantuneessa hiljaisuudessa. Tulkitsen tilanteen niin ettei toista kiinnosta keskustella tai seurani. Toisaalta on minustakin karissut turhakohteliaisuus enkä enää vaivaudu ystävällisyydestä tai kohteliaisuudesta ylläpitämään keskustelua vastavuoroisesti ellei seura kiinnosta.
Kuulostaa siltä ettei kyse ole sinun sosiaalisista taidoistasi, koska mainitsit ettei sinulta kysytä vastavuoroisesti. Eli vaikuttaa siltä, että vastapuoli ei kanna omaa osuuttaan vuorovaikutuksesta tai antaa ymmärtää ettei kiinnosta.
Mitä jos tosiaan en kiinnosta muita? Mikä sille voisi olla syynä? Sekin kiinnostaisi.
Ongelma voisi olla se, että muut puhuvat tilanteessa asioista, kun taas sinä odotat merkkejä kiinnostuksesta itseäsi kohtaan.
Useimmiten ihmiset tulevat kertoneeksi harrastuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan pikku hiljaa ohimennen ilman että joku kysyy. Eikä toiset välttämättä janoa juuri sitä infoa sillä hetkellä, mutta kyllähän se vähitellen lähentää esim. työkavereita, että oppii tietämään toisesta enemmän.
On turha pantata tietoa itsestään periaatteella "eivät kysy, niin en sitten kerro mitään!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihme monimutkainen ajattelija.
Sivustaseuraajat usein ovat. On aikaa huomata minkälaisia muut ovat itsenään ja suhteessa muihin, kun ei itse kaakota menemään muita huomioimatta.
- sivustaseuraaja
Yleensä havainnotkin ovat sivusta seuraamalla samat, oli tilanne mikä tahansa. Porukassa on lähes aina 1 tai 2 sellaista, jotka haluavat olla huomion keskipisteessä. Jopa korottavat ääntä, jotta joku muu ei saisi sanotuksi jotain. Muutama muu sitten joko "seuraavat johtajaa" tai ainakin myötäilevät häntä. Yleensä joku sitten jätetään tavallaan ulos koko keskustelusta. Joko tietoisesti tai "vahingossa". Monesti olen ollut se ulos jätetty. Muutaman kerran olen seurannut vierestä, kun joku jätetään ulos. Äkkiä huomaa, miten pikkumaisia ihmiset usein ovat.
-Toinen sivustase
Toisaalta tämä huomiohan oikeastaan antaa etulyöntiaseman, eli voi sitten tietoisesti valita ettei suostu siihen ulkopuolisen rooliin, koska niitähän nuo on, rooleja. Siihen tosiaan täytyy opetella niitä sosiaalisia taitoja, itse alan etsiä kirjoja aiheesta. Tuntuu tosi epäkunnioittavalta itseäni kohtaan antaa muiden kävellä ylitseni tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Jaha, lainaukset eivät taas vaihteeksi suostu toimimaan joten olen lainaamatta.
Hyvän analyysin annoit itsestäsi ja tietyt asiat siinä tosiaan viittaavat siihen ettei olisi autismia, mutta ymmärrän minäkin sosiaalisia normeja, käytäntö on se ongelma itselläni jos muut ryhmässä ovat nenttejä. Kouluarvosanat minullakin oli 8-9, välillä joku 10 taisi olla. Aspergertyyppisen autismin epätasainen kykyprofiili näkyy lähinnä itselläni tuossa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Muuten olen aika tasainen puurtaja. Oma erikoismielenkiinnonkohteeni on juurikin ihmisten käytös, mikä varmasti on iso syy miksi ymmärrän niitä sosiaalisia normeja.
Sitten vielä se osio, mitkä viittaa siihen ettet ole autisti. Jos sinulla ei todellakaan löydy mitään stimmausta, edes huulen painamista hampaita vasten (esimerkki ihan siitä koska itse stimmaan juuri nyt näin) tai muuta tällaista hyvin pientä, kynän heiluttelua kun keskityt kuuntelemaan jotain, niin
Juu, ei ole mitään tuollaisia. Lähipiirissäni on nepsyjen kanssa työskennelleitä psykologeja yms ja tunnen autististisia ihmisiä itsekin, enkä vaan yksinkertaisesti ole autistinen. Tosi hyvä että siitäkin ADHD:n sun muiden tavoin puhutaan nykyään enemmän, ja vielä hienompaa että jotkut löytää sitä kautta selityksen asioille omassa elämässään ja kokevat huojennusta, mutta omalla kohdallani vaan ei ole se vastaus. Kaikki sosiaaliset vaikeudet ja ahdistukset eivät ole autismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Toisaalta tämä huomiohan oikeastaan antaa etulyöntiaseman, eli voi sitten tietoisesti valita ettei suostu siihen ulkopuolisen rooliin, koska niitähän nuo on, rooleja. Siihen tosiaan täytyy opetella niitä sosiaalisia taitoja, itse alan etsiä kirjoja aiheesta. Tuntuu tosi epäkunnioittavalta itseäni kohtaan antaa muiden kävellä ylitseni tuolla tavalla."
Tuossa on vaan yksi pieni ongelma. Minulla ainakin menee mielenkiinto sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat luonteeltaan tällaisia päällepäsmäreitä. Tai päällepäsmäreitä seuraavia tyhjäntoimittajia. Eli tavallaan menetän kiinnistuksen koko keskustelua kohtaan. Varsinkin jos itse keskustelu ei ole kovin mielenkiintoinen. Eikä omaan luonteeseen kuulu sellainen, että puhuisin niitä näitä lämpimikseni - eli en halua esittää kiinnostunutta, jos ei oikeasti kiinnosta. Silloin saa oikeastaan tahtomattaan seinäruusun maineen, koska ei osallistu väkisin siihen kanssakäymiseen.
Samaistun hyvin paljon tähän, ja itselläni ainakin asiassa on selkeästi ikävä itseään toteuttava kierre. Vetäydyn herkästi sosiaalisista tilanteista koska etukäteen jo ajattelen etten kuitenkaan niissä pärjää/kukaan ei kaipaa minua yms, mikä sitten varmaan antaa kuvan etten edes halua kontaktia ja ihmiset jättävät minut rauhaan.
Itsestäni kertominen on myös minulle hirveän hankalaa jostain syystä, eikä kukaan esim. töissä minusta sitten paljoa tiedäkään. Tulee siis ihan fyysisesti pieni paniikki jos alan kertoa jotain harrastuksistani/mielenkiinnonkohteistani/reissuistani tms.
Tällä hetkellä taktiikkani on yrittää opetella vaan kyselemään ihmisiltä asioita heistä itsestään ja yrittää luoda itsestäni kuvaa edes jotenkin helposti lähestyttävänä ja muista kiinnostuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nämä ihmisten sosiaaliset koodistot, mallit ja muut ovat minusta aivan urpoa paskaa. Mieluummin olen yleensä itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole ratkaisua tähän kysymykseen sillä usein kohtaan tilanteita joissa keskustelukumppani ei anna minkäänlaista panostusta keskusteluun ja vaihtoehtoina on joko se, että kyselen ja tilanne muuttuu haastatteluksi tai möllötämme vaivaantuneessa hiljaisuudessa. Tulkitsen tilanteen niin ettei toista kiinnosta keskustella tai seurani. Toisaalta on minustakin karissut turhakohteliaisuus enkä enää vaivaudu ystävällisyydestä tai kohteliaisuudesta ylläpitämään keskustelua vastavuoroisesti ellei seura kiinnosta.
Kuulostaa siltä ettei kyse ole sinun sosiaalisista taidoistasi, koska mainitsit ettei sinulta kysytä vastavuoroisesti. Eli vaikuttaa siltä, että vastapuoli ei kanna omaa osuuttaan vuorovaikutuksesta tai antaa ymmärtää ettei kiinnosta.
Mitä jos tosiaan en kiinno
On niin henkilökohtaista kenet kukakin kokee kiinnostavaksi, että eipä oikeastaan voi määritellä mikä erityisesti tekisi kiinnostamattoman. EHkä vetäytyvyys ja hiljaisuus ovat seikkoja, jotka antavat mielikuvan vaikeasti lähestyttävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on nostettu esiin autismi? Kuvaus sopii.
Mene Youtubessa Kim Sagen kanavaa katsomaan ja autismiin liittyviä videoita.
Vierailija kirjoitti:
Joko on nostettu esiin autismi? Kuvaus sopii.
Mene Youtubessa Kim Sagen kanavaa katsomaan ja autismiin liittyviä videoita.
Juu, mutta ei ole siitä kyse omalla kohdallani. Katson Kim Sagen videoita traumajuttujen takia, mutta en tunnista autismikuvauksista itseäni eikä ammattilaiset ole mitään sellaista minussa huomanneet. Ymmärrän miksi kysytte tätä, mutta veikkaan että tämä on joku opittu defenssi ja dissosiaatiojuttu tai muu, ja tosiaan perhe ei ollut tervein kasvualusta. Olisi vaan kiva kuulla jos joku on onnistunut oppimaan uudenlaisen roolin näissä tilanteissa tai mitä tekevät huomatessaan siinä ulkopuolisuuden hetkessä että mitä siinä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et joko tiedä tai sulla ei ole karismaa.
Oletko ap varma, että haluaisit olla "mukana"?
Itse koin hiukan samanlaista problematiikkaa nuorempana. Mutta sitten tajusin, että minä nimenomaan olen se, joka katselee. Minulle on kaikkein luontevinta ja palkitsevinta olla askel sivummalla ja vaan analysoida kaikkea olematta itse siinä mukana.
Mieti vaikka Sormusten Herraa ja kohtausta Pomppivassa Ponissa. Minä olen sen Konkari, joka istuu nurkassa huppu silmillä havainnoimassa. Vaanimassa. (Siitä tuli kyllä loppua kohden hirveän nolo ja tylsä. Tykkäsin Konkarista, en Aragornista/Elessarista).
Hyväksy se, mitä olet. Syleile sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap varma, että haluaisit olla "mukana"?
Itse koin hiukan samanlaista problematiikkaa nuorempana. Mutta sitten tajusin, että minä nimenomaan olen se, joka katselee. Minulle on kaikkein luontevinta ja palkitsevinta olla askel sivummalla ja vaan analysoida kaikkea olematta itse siinä mukana.
Mieti vaikka Sormusten Herraa ja kohtausta Pomppivassa Ponissa. Minä olen sen Konkari, joka istuu nurkassa huppu silmillä havainnoimassa. Vaanimassa. (Siitä tuli kyllä loppua kohden hirveän nolo ja tylsä. Tykkäsin Konkarista, en Aragornista/Elessarista).
Hyväksy se, mitä olet. Syleile sitä.
Tämä on kyllä hyvä pointti. Joissain tilanteissa kyllä, joissain en. Joidenkin ihmisten kanssa on hyödyllistä olla osa porukkaa, ettei ainakaan joudu minkään ikävän käytöksen kohteeksi kun saa ulkopuolisen leiman, ja joidenkin kanssa olisi oikeasti kiva vaan osata tutustua paremmin koska vaikuttavat kivoilta ja tilannekin on oikeasti ihan mukava, poislukien oman ahdistukseni. Toki on sitten niitäkin, joiden kanssa ei vaan ole mitään yhteistä eikä oikeastaan kiinnosta olla siinä tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä seurassa.
Kuka tahansa on väärässä seurassa silloin, kun paikalliset päihdeongelmaiset ja mielikuvitusystäville julkisellapaikallakeskustelevat paikalla keskustelevat hakeutuvat seuraan. sivusta
Muuta ajattelutapaasi. Havainnoi ympäristöstä olennainen kuten puheenaihe ja pohdi millaisia näkemyksiä ja kokemuksia sinulla on siitä. Älä luo olettamuksia vaan tarkastele mitkä ovat tosiasioita joiden perusteella vedät johtopäätöksesi. Mikä on esim keskeinen väite joka esitetään ja millaiset perustelut ovat. Mielipiteet on hyvä osata erottaa faktoista. Ole rohkea ja kerro mitä mieltä sinä olet asioista. Tunnustele mikä on tunnelma, millaisia persoonia keskusteluun osallistuu. Muista että et voi miellyttää kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...analysoin kuka tykkää kenestäkin."
No ei kuule tarvi analysoida mitään. Keskustelussa fokus on aiheessa, ei henkilöissä. Älä vertaile, kuka on parempi tai huonompi, vaan että kaikki on erilaisia.
Se menee vähän niin, että "tuo tyyppi ei kuuntele tuota toista ollenkaan, nämä kaksi ei tule toimeen, tuo toinen myötäilee aina tuota tyyppiä vaikka se on väärässä..." jne. Ja sitten sen tiedä enää mihin itse katoan.
Vaikuttaa siltä että olet ehkä erityisherkkä ja/tai jotenkin nepsy-piirteinen tässä asiassa. Ihmisten väliset dynamiikat ja suhteet saattavat näkyä sinulle huomattavasti selvemmin, tai koet ne paljon voimakkaammin, kuin nuo toiset ihmiset itsekään. Analysointiin uppoutuminen keskustelun aikana tietenkin vie huomiosi pois itse puheesta. Todennäköisesti yliananalysoit omaa olemustasi ja sitä, mitä pitäisi sanoa tai miten.
Ihminen ei pysty pitkäkestoisesti jakamaan tarkkaavuuttaan kahteen yhtä aikaa tapahtuvaan asiaan. Jos siis haluat päästä mukaan keskusteluun sen sijaan että olet ulkopuolinen tarkkailija, panosta enemmän siihen että reagoit toisten sanomisiin edes jotenkin, esim. lyhyillä vastauksilla/kysymyksillä, eleillä. Alkuun luontevien reaktioiden löytyminen voi viedä aikaa, jos et ole tottunut porukassa juttelemaan. Harjoitus tekee tässäkin mestarin eikä kannata säikähtää, jos joku välikommenttisi tai naurahduksesi ei resonoi muissa haluamallasi tavalla. Sekin kuuluu ihmisten väliseen keskusteluun. Paljon auttaa se, jos pystyt siis lopettamaan tuon liiallisen tarkkailun ja sisäisen puheen ja olemaan aidosti läsnä keskustelussa eli kuuntelemaan mitä toiset sanovat ja eläytymään siihen. Sitten reagointi ja vastaaminenkin tulee luontevammaksi.
Et joudu, vaan jättäydyt. Asioihin voi itse vaikuttaa t. Myöskin autistinainen
Vierailija kirjoitti:
"Toisaalta tämä huomiohan oikeastaan antaa etulyöntiaseman, eli voi sitten tietoisesti valita ettei suostu siihen ulkopuolisen rooliin, koska niitähän nuo on, rooleja. Siihen tosiaan täytyy opetella niitä sosiaalisia taitoja, itse alan etsiä kirjoja aiheesta. Tuntuu tosi epäkunnioittavalta itseäni kohtaan antaa muiden kävellä ylitseni tuolla tavalla."
Tuossa on vaan yksi pieni ongelma. Minulla ainakin menee mielenkiinto sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat luonteeltaan tällaisia päällepäsmäreitä. Tai päällepäsmäreitä seuraavia tyhjäntoimittajia. Eli tavallaan menetän kiinnistuksen koko keskustelua kohtaan. Varsinkin jos itse keskustelu ei ole kovin mielenkiintoinen. Eikä omaan luonteeseen kuulu sellainen, että puhuisin niitä näitä lämpimikseni - eli en halua esittää kiinnostunutta, jos ei oikeasti kiinnosta. Silloin saa oikeastaan tahtomattaan seinäruusun maineen, koska ei osallistu väkisin siihen kanssakäymiseen.
Mitä se haittaa, jos se on sinulle ihan ok? Itsekin jättäydyn joistain keskusteluista pois. Ja niin tekevät muutkin. Siinä ei ole mitään outoa. Kuulostaa että täällä on iso joukko itseään ja muita ylianalysoivia ihmisiä. Siitä ei ole kuin haittaa. Tiedän, koska olin itse samanlainen.
Olet väärässä seurassa.