Työpaikalla kukaan ei juttele vuokratyöntekijän kanssa

Suomalaisilla näyttää olevan huono itsetunto. Se näyttää olevan suuren osan syrjimisten takana.

Törkeää mutta ah niin suomalaista. 

Sitten ihmetellään mterveysdiagnooseja

Vierailija kirjoitti:

Joo tuollaista se on monissa paikoissa. Kun itse olin vuokrafirman kautta eräässä työssä mua ei vakkarit suostuneet neuvomaan eikä perehdyttämään. Kun kysyin neuvoa jossain asiassa niin pyöriteltiin vaan silmiä ja tuhahdeltiin. En ymmärrä kuinka jotkut voi olla noin tylyjä.

Minä aloitin vakituisena ja periaatteessa hyvässä asemassa, mutta jotkut talossa pitempään olleet kollegat eivät olleet yhteistyöhaluisia. Eivät vastanneet kysymyksiini, vaikka ne olivat ihan relevantteja töiden hoitamisen kannalta. Eivät löytäneet keskusteluaikaa, eivät halunneet poiketa minun työpisteessäni, "unohtivat" informoida minua kokouksen peruuntumisesta tai joistain sosiaalisista tapahtumista jne. Jätin sen työpaikan reilun vuoden jälkeen.

Mulle kävi tuota ja esim kun mentiin syömään niin sanottiin ettei pöydässä ole tilaa mulle vaan paikat on varattu. Sitten kun menin siihen viereiseen pöytään ja muita tuli tarjottimien kanssa niin sanoin tietenkin, että tässä on tilaa mutta ne vaan alkoi täyttämään toista / seuraavaa pöytää ja sitten mä istuin yksin siinä vaikka nämä kaikki olisi mahtuneet siihen samaan pöytään missä jo olin.

Vierailija kirjoitti:

Teen keikkaa Vantaan vanhustenhoivassa. Kun menen uuteen paikkaan, minulle isketään lista kouraan, jossa on asukkaat, joita hoidan vuorossani.Yleensä osaston hankalimmat/ raskaimmat hoidettavat. Kukaan ei neuvo mitään.  Sitten yksin teen työt,  kun vakiporukka istuu kahvihuoneessa ja juoksee tupakalla. Kukaan ei puhu minulle mitään. Kirjaan työni ja lähden kotiin. Keikkalainen on täysin ilmaa. Joskus  aloitan blogin, jossa nimeän nämä pahimmat paikat, joissa asukkaista ei välitetä lainkaan.

Iskit ongelmien ytimeen. Nämä vakituiset , jotka ovat vuosia työskennelleet samassa kombinaatiossa, eivät vaivaudu uusiutumaan, eivätkä helposti hyväksy muutoksia. Näin sairaskin toimintamalli saa jatkua, kun tähdelliset hommat kuitenkin hoidetaan.

Mä olen tehnyt käytännössä koko työurani vakituisena keikkailijana varahenkilöstössä. Joka päivä eri paikka. Nykyään olen puhtaasti keikkalainen, ilman vakityösuhdetta mihinkään. Ihana vapaus. Kumpikaan ei sovi kaikille, ehkä parhaiten meille, jotka ei niin kaivata sosiaalisuutta työpaikalla, vaan keskitytään hommiin, ja kun työaika päättyy, ne unohtuvat. Mä taas kuolisin henkisesti aina samassa yhteisössä, alle 2 v on maksimi minkä jaksan, on kokeiltu. 

Mun noin sadan osaston kokemuksella sairaalahierarkia jäi jonnekin vuosituhannen vaihteeseen. Ei kenelläkään ole aikaa nokkia, eikä mulla kuunnella, olen jo muualla kun painetaan pää kolmantena jalkana.

Jos on vielä vieras ja ehkä vain tilapäinen työntekijä, ei kannata udella kenenkään yksityisasioita. Keskustelun voi aloittaa toteamalla jotain säistä tai kauniista ja rohkeista yms. Omiakaan asioita ei kannata levitellä. kun ei olla mitenkään tuttuja ja töissä tapaaminen on todennäköistä tilapäistä. 

Onko vuokra-aviomiespalvelu hämäävä termi naisille. Kukaan ei makaakaan vieressä nukkumassa vaan setä ruuvailee katossa. Nainen voi olla myös vuokrapalvelussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi tuota ja esim kun mentiin syömään niin sanottiin ettei pöydässä ole tilaa mulle vaan paikat on varattu. Sitten kun menin siihen viereiseen pöytään ja muita tuli tarjottimien kanssa niin sanoin tietenkin, että tässä on tilaa mutta ne vaan alkoi täyttämään toista / seuraavaa pöytää ja sitten mä istuin yksin siinä vaikka nämä kaikki olisi mahtuneet siihen samaan pöytään missä jo olin.

Minulle kävi kerran noin. Menin pöytään ensimmäisenä, mutta kaikki muut asettuivat selkäni takana olevaan pöytään. Vieläkin tulee paha olo, kun nyt muistan sen tilanteen. Kuitenkaan ei saa näyttää omaa pahaa oloa, vaan pitää olla ihan rauhallinen, ikään kuin kaikki olisi normaalia ja asiallista.

Jännä juttu sosiaalipuolella, että työntekijä saa p*rseillä vaikka ja mitä, todistetusti, mutta saavat jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen menettänyt uskoni ihmisiin.

Aika junttia porukkaa. Ei ole mitään normaaleja käytöstapoja, jos meininki on tuo 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla on hierarkiansa. Armeijassa ja sairaaloissa on tiukka hierarkia. Yliopistoissakin, vaikka siellä se ei ole samalla tavalla ääneen lausuttua. Mutta pätkätyöläistutkijat ovat alinta kastia, varsinkin jos tekevät työtä apurahalla. Heitä voi vapaasti kohdella pärstäkertoimen mukaan: toiset saavat työtilat ja -välineet oppiaineesta, toiset saavat mennä kirjastoon etsimään vapaata pöytää silloinkin, kun ovat maksaneet yliopistolisän, jonka pitäisi oikeuttaa työtilaan.

Enemmän armeijan, sairaalan ja yliopiston juttuja sitten. Ei yksityisellä ole yleisesti tällaisia hierarkioita, nokkimisjärjestelyitä ja muuta outoa kastikohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi tuota ja esim kun mentiin syömään niin sanottiin ettei pöydässä ole tilaa mulle vaan paikat on varattu. Sitten kun menin siihen viereiseen pöytään ja muita tuli tarjottimien kanssa niin sanoin tietenkin, että tässä on tilaa mutta ne vaan alkoi täyttämään toista / seuraavaa pöytää ja sitten mä istuin yksin siinä vaikka nämä kaikki olisi mahtuneet siihen samaan pöytään missä jo olin.

Kannattaa hakeutua aikuisten työpaikkaan töihin. Edes kouluaikoina ei ole ollut noin lapsellista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi tuota ja esim kun mentiin syömään niin sanottiin ettei pöydässä ole tilaa mulle vaan paikat on varattu. Sitten kun menin siihen viereiseen pöytään ja muita tuli tarjottimien kanssa niin sanoin tietenkin, että tässä on tilaa mutta ne vaan alkoi täyttämään toista / seuraavaa pöytää ja sitten mä istuin yksin siinä vaikka nämä kaikki olisi mahtuneet siihen samaan pöytään missä jo olin.

Minulle kävi kerran noin. Menin pöytään ensimmäisenä, mutta kaikki muut asettuivat selkäni takana olevaan pöytään. Vieläkin tulee paha olo, kun nyt muistan sen tilanteen. Kuitenkaan ei saa näyttää omaa pahaa oloa, vaan pitää olla ihan rauhallinen, ikään kuin kaikki olisi normaalia ja asiallista.

Olen pahoillani puolestasi, ihan hiton huonoa käytöstä. Tuollaista ei pitäisi olla missään, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu sosiaalipuolella, että työntekijä saa p*rseillä vaikka ja mitä, todistetusti, mutta saavat jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen menettänyt uskoni ihmisiin.

Vaikka kovalta kuulostaa, niin tarvittaisiin useammin muutosneuvotteluita sinne, jolloin voidaan mustaa listaa tyhjentää. Vaikkeivät ne ole mukavia, niin pahimmat törttöilijät yleensä saa lähteä ja tulee parempi työilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla on hierarkiansa. Armeijassa ja sairaaloissa on tiukka hierarkia. Yliopistoissakin, vaikka siellä se ei ole samalla tavalla ääneen lausuttua. Mutta pätkätyöläistutkijat ovat alinta kastia, varsinkin jos tekevät työtä apurahalla. Heitä voi vapaasti kohdella pärstäkertoimen mukaan: toiset saavat työtilat ja -välineet oppiaineesta, toiset saavat mennä kirjastoon etsimään vapaata pöytää silloinkin, kun ovat maksaneet yliopistolisän, jonka pitäisi oikeuttaa työtilaan.

Enemmän armeijan, sairaalan ja yliopiston juttuja sitten. Ei yksityisellä ole yleisesti tällaisia hierarkioita, nokkimisjärjestelyitä ja muuta outoa kastikohtelua.

No armeijassa on selkeät komentoketjut. Yliopistoissa taas paljon riippuu siitä, onko määräaikainen vai niin sanotusti vakivirassa. Vuoden parin pätkillä työskenteleviä voi käytännössä kohdella miten vain. Jos apurahatutkija valittaa, jatkossa ei tipu puoltoja eikä suosituksia rahoitushakemuksiin eikä oteta mukaan työryhmähakemuksiin eikä anneta sijaisuuksia eikä varsinkaan rekrytoida vakituiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla on hierarkiansa. Armeijassa ja sairaaloissa on tiukka hierarkia. Yliopistoissakin, vaikka siellä se ei ole samalla tavalla ääneen lausuttua. Mutta pätkätyöläistutkijat ovat alinta kastia, varsinkin jos tekevät työtä apurahalla. Heitä voi vapaasti kohdella pärstäkertoimen mukaan: toiset saavat työtilat ja -välineet oppiaineesta, toiset saavat mennä kirjastoon etsimään vapaata pöytää silloinkin, kun ovat maksaneet yliopistolisän, jonka pitäisi oikeuttaa työtilaan.

Enemmän armeijan, sairaalan ja yliopiston juttuja sitten. Ei yksityisellä ole yleisesti tällaisia hierarkioita, nokkimisjärjestelyitä ja muuta outoa kastikohtelua.

No armeijassa on selkeät komentoketjut. Yliopistoissa taas paljon riippuu siitä, onko määräaikainen vai niin sanotusti vakivirassa. Vuoden parin pätkillä työsken

Mikä helkkari ihmisiä vaivaa? Miksi on niin vaikeata ottaa toinen ihminen huomioon, tilanteessa kuin tilanteessa ? Voi lapsiparat, jotka joutuvat kasvamaan tällaisen tylyn ja umpimielisen ilmapiirin vaikutuksessa. Ei se maailma tympeydellä, välinpitämättömyydellä ja silkalla ilkeydellä kehity tai kasva.

Niinhän sitä sanotaan, sitä niittää mitä kylvää. Nämä ihmiset jotka ovat sitä mieltä, ettei kaikkia tarvitse kunnioittaa, ( edes olemalla ystävällinen ) toivottavasti saavat joskus maistaa omaa lääkettään.

Itse ainakin muistan elämäni varrelta ihmiset, jotka kohtelivat minua huonosti.

Itse olen vain isoissa miesvaltaisissa yksityisen työpaikoissa työskennellyt, enkä ole nähnyt mitään keinotekoisia hierarkioita tai passiivista kiusaamista. Ehkä enemmän naisvaltaisten ja julkisen puolen juttuja tällaiset sosiaaliset kiusaamisrakenteet.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain isoissa miesvaltaisissa yksityisen työpaikoissa työskennellyt, enkä ole nähnyt mitään keinotekoisia hierarkioita tai passiivista kiusaamista. Ehkä enemmän naisvaltaisten ja julkisen puolen juttuja tällaiset sosiaaliset kiusaamisrakenteet.

Olet onnellisessa asemassa. Kentällä p*ska roiskuu ja vain vahvimmat selviytyvät. Kaikkia meitä tarvitaan, mutta mikä lääkkeeksi siihen, että jokainen saisi ihmisarvoista kohtelua, olit missä positiossa tahansa?