Olen niin yksinäinen, että ystävystyin makuuhuoneessani asuvan pikku hämähäkin kanssa
Asuu tuolla jossain sänkyni viereisessä nurkassa ehkä, näyttää pitävän myös verhoista. Yritin tutkia mitä lajia on, niin löytyi semmoinen kuva jossa luki "rummukki", se näytti eniten pikku kaveriltani.
En tiedä kauanko se on asunut mun kanssa, muutama päivä sitten törmättiin ja molemmat säikähdettiin, kun tulin sänkyyn ja sivusilmällä näin liikettä lakanalla.
Pikku kaveri kipitti sängyn päätyyn ja siitä jonnekin alas kuin ninja. Sittemmin on totuttu toisiimme ja oleskelemme vaivatta lähekkäin. Minä teen ristikoita sängyssä ja pikku kaveri luuraa jostain puuhiani tai hoitelee omia bisneksiään.
Kommentit (99)
Hämähäkit on kivoja ja käteviä kodin muiden pikkuötököiden syöjiä. Jätän aina kesän jäljiltä sisälle eksyneet hämikset nurkkiin hoitamaan hommia. Ekologista.
Mulla on keittiön ikkunalaudalla hämähäkkiystävä. Ihailen aina sen tekemää verkkoa. Miten se osaa tehdä tuollaisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on luonnon omia siivoojia ja tuholaistorjujia. Joko hänellä on nimi?
Nyt on. Hilja.
Ap
Erinomainen nimi.
Terassillamme asuu Ripsa Koskinen-Papunen. Hän on hämähäkki.
Aloituksessa mainittiin, että kyseinen hämppis hoitelee omia bisneksiään ja sain vaikutelman tyypistä, jolla olisi nimi tyyliin Vince, Conny, Sonny, tai muuta vastaava. Ehkä Frank tai Tad kävisi myös.
Sellainen vähän kovanaama, bisnestensa välillä käy kulman takana korttelibaarissa nojailemassa ja iskemässä naisia. Silti arvostaa mietteliästä ja filosofiseen ajatteluun taipuvaista kaveriaan, Ap:ta. Ristikkoja täyttävää ja dokumenttiohjelmia seuraavalta tyypiltä voi oppia jotain hyödyllistäkin.
Ehkä hämppis käy välillä tekemässä kylppärin viemärin kosteudessa lymyileville sokeritoukille tarjouksen josta ei voi kieltäytyä
Ap todellakin vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja aloitus sai minunkin mielikuvitukseni lentoon.
Rentouttavia hetkiä ristikoiden parissa ja toivottavasti hämppiksen bisnekset sujuvat hyvin!
Minäkin yritin olla ystävä hämähäkin kanssa jonka löysin asunnosta parvekkeen tuuletus aukosta mihin se oli rakentanut verkon. Olin ensin tuhoamassa sitä mut päätin sitten antaa sen olla. Seuraavana yönä tunsin jotain outoa korvakäytävässäni ja nappasin hämähäkin korvasta sormiini. Heitin sen menemään hieman säikähtäneenä mutta en tappanut kuitenkaan. Mieleeni nousi ajatus yrittköhän hämähäkki kenties ystävystyä ja kommunikoida jotain kun korvaani oli menossa. (?)
Mä kanssa tykkään, jos on hämiksiä sisällä. Pyydystävät hyönteisiä. Mulla asui kylppärissä yksi, jolle annoin nimenkin, mutta sitä ei ole enää näkynyt.
Mun sisko samoin. Murustaa ruokaa pikkuiselle
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa tykkään, jos on hämiksiä sisällä. Pyydystävät hyönteisiä. Mulla asui kylppärissä yksi, jolle annoin nimenkin, mutta sitä ei ole enää näkynyt.
Syövät mm. sokeritoukkia.
Meijä laituritikkailla elelee hämähäkki jonka kanssa tein jo alkukesästä sopparin "en riko verkkoos ellet kudo sitä juuri siihen kohtaan mistä meen veteen". Sopimusosapuoleni on hiukka epäluotettava eli välil miun kulkutie on ommeltu umpeen ja silloin harja heilahtaa. Onneksi kesän mittaan on hänen luotettavuutensa lisääntynyt eli hämähäkkikin oppii virheistään. Hänel ei oo muuta nimee kuin "pikku ystäväni".
Hitsi mä ihailen ap:n ja muiden rohkeutta hämäreiden kanssa. Itse saan hysteerisen kauhukohtauksen pitkäkoipisista lukeista ja muista hämähäkeistä. En halua niitä tappaa, mutta en halua niitä kotiinkaan.
Hämähäkit tuo onnea. Tästä se kuule lähtee, löysit jo yhden ystävän ja sun elämäsi muuttuu nyt!
Ei hämähäkkejä, mutta 3 yöperhosta eli tytöt vetelee päiväsikeitä ulkovarastossa.
Sä oot ihan kuin minä. Eilen pelastin töissä kärpäsen, joka oli joutunut liemeen, kirjaimellisesti. Muut yrittävät päästä niistä eroon.
Hämähäkit ovat kivoja kämppiksiä, joskus annan niille nimiä ja juttelen niiden kanssa.
Minä olen aina antanut hämähäkkien asua rauhassa, kunhan pysyvät enimmäkseen piilossa. Muutama vuosi sitten ikkunalaudalleni ilmestyi pikkuruinen, punaruskea hämis, joka rakensi verkon kukkaruukun ja karmin väliin. Veljeni ehdotti sille hyvää nimeä, ja sen se sai. Rakensin verkon ympärille myös tulitikuista aidan, jotta en vahingossa imuroisi sitä pois.
Muutaman viikon naapuruksina elämisen jälkeen keittiön lattiaa pitkin suoraan aitausnurkkaa kohti käveli iso, musta hämähäkki. Otin sen kiinni ja heitin pihalle. Pikkuhämis oli kuitenkin jo poissa, eikä se enää palannut. Ei palannut kukaan sen sukulaisistakaan, ja minäkin olen jo muuttanut muualle. :(
Viime yönä lattiallani vipelsi ruskojuoksija. Nappasin lasiin ja kiikutin parvekkeelle josta se oli sisälle eksynytkin. Niitä tapaa aina välillä sisätiloista.
Yllätin aamulla hämähäkin kävelemästä olohuoneessa. Että se pelkäsi, kun yritin ujuttaa sitä lasiin jotta saisin laitettua pihalle, josta ilmeisesti oli tullut. Nosti etujalkoja kuin tapellakseen kun laitoin lasin lähelle. Yritti mennä piiloon pöydänjalan viereen. Lopulta sain laitettua lasin sen päälle nurinperin, ilman että jäi jalat tms väliin. Sitten kiipesi lasia pitkin ja kippasin lasin ympäri niin jäi pohjalle ja laitoin varovasti ulos.
Semmosta se on se tiedustelijan elämä. Loppuelämä yksin ainuttakaan kaveria eikä puolisoa. Harrastuksia ei saa olla eikä saa edea moikata ketään. Yksin vankina omassa itsemurhayksiössä.