Käsi sydämellä, onko biologinen lapsi ja ei-biologinen lapsi yhtä tärkeitä??

Riippuu siitä, miten lapsi on perheeseen tullut. Uusperheet harvoin toimivat hyvin. Toisen lapsi on kuitenkin vain toisen lapsi.

Jos lapsi on adoptoitu pienenä, tilanne on parempi.

Paljon riippuu myös siitä, muistuttaako lapsi luonteeltaan adoptiovanhempiaan ja miten pahoja vaurioita on syntynyt aiemmassa elämänvaiheessa. Monet alttiudet, esimerkiksi päihderiippuvuus, ovat perinnöllisiä.

Adoptiovanhemmat väsyvät siinä kuin biologisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että voivat olla yhtä rakkaita. Eron kuitenkin saa selville, jos joutuu tilanteeseen jossa kaksi lasta pulassa ja voi pelastaa vain toisen. Biologinen side on niin vahva että ihminen pelastaa sen lapsen, jonka isä/äiti on biologisesti. Tämä on koodattu vanhempiin niin syvälle, että se on kuin automaattinen käsky, jota tottelee välittömästi. 

Miten sitten selitetään vanhemmat jotka ei pelasta eikä edes välitä niistä biologisista lapsistaan? En usko mihinkään biologiseen siteeseen mikä olisi automaattisesti koodattu kaikkiin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että se riippuu ihmisestä.

On ihmisiä, jotka voivat rakastaa vaan biologista lastaansa, mutta ei samalla tavalla ei-biologisia.

Sitten on ihmisiä, jotka voivat rakastaa biologisia ja ei-biologisia lapsiaansa samanvertaisina

Ja viimeisenä on ihmisiä, jotka eivät kykenisi rakastamaan omia biologisia lapsiaansa , mutta rakastavat ei-biologisia lapsia. Nämä ihmiset yleisemmin mielummin adoptoivat kun tekevät omia.

Ja jotkut ei rakasta minkäänlaisia lapsia. ..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen adoptoitu. 

Kyllä sen tunsi ja näki, miten eri tavalla esimerkiksi sukulaiset kohteli omia lapsiaan versus miten minua kohdeltiin. Suvussakin tuotiin mielellään esiin adoptiotaustani, se kerrottiin aina niille jotka ei siitä vielä tienneet. 

"Milla" on Pertin ja Tarjan ADOPTIOlapsi. 

Tämä on varsinkin maaseudulla voinut olla isovanhemmille kova paikka, kun oma lapsi ei ole voinut saada lapsia vaan on pitänyt adoptoida. On mietitty, että mitä ne kaikki kyläläiset mahtaa puhua. Tiedän kokemuksesta, miten omia lapsenlapsia on kohdeltu paremmin kuin adoptoituja. Minä ja 3 muuta serkkuani olimme niitä omia, yksi oli adoptoitu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki lapseni ovat yhtä rakkaita. Myös meille sijoitettu.

Oletko jo tehnyt testamentin hänen hyväkseen jotta perii yhtä paljon kuin muut? 

 

Olen eri. En ole tehnyt testamenttia, kun perittävää on kovin vähän. Sen  sijaan olen kaikille jakanut tasapuolisesti yhtä paljon jo nyt eläissäni. Tavoitteeni on, että melko pian voin antaa loputkin. Itselle jää vuokrakämppä ja pieni eläke.

Mitä itse kysymykseen tulee, kaikki lapseni ovat kyllä yhtä rakkaita, mutta minun on helpompi ymmärtää biologista lastani kuin muita. Hänen ajatustensa kulku muistuttaa enemmän omaani. Hänen elämän valintansa ja katsomuksensa muistuttavat omiani, kun muiden lasten valinnat muistuttavat heidän omien vanhempien valintoja.

Luulen, että sillä on myös iso merkitys, onko saanu

Tässä puhuttiin adoptiolapsista, ei bonuslapsista. Adoptiovanhempi ei sanoisi, ettei adoptiolapset ole omia kuten sinä.

Adoptoitu lapsihan just on oma, omasta tahdosta tarkoituksella omaksi otettu. Biologisia lapsia saa vaikka vahingossa. Adoptoitua ei.

Uusperheen äitinä sanon täysin rehellisesti, että en tunne mitään mieheni lasta kohtaan. Älkääkä nyt heti kivittäkö. Olen ystävällinen häntä kohtaan aina ja yritän ilahduttaakin. Tunteita ei vaan ole yhtään enempää kuin vaikka ystävien tai naapurin lapsiin.

Aina on olemassa yksilöitä, joiden rakastamisen taito on vajavaista joka tapauksessa. Siinä ei paina se, onko lapsi biologinen vai ei. Kaikenlaisia variaatioita rakastamsisessa löytyy myös joka suuntaan. Joku saattaa biologisista lapsistaan rakastaa vain yhtä ja toista sitten ei. Tunne-elämän kehittyneisyydestä tai kehittymättömyydestä tuossa on kyse, kypsymisestä ja kasvusta. Normaali ihminen, jolla on terve tunne-elämä, voi rakastaa kasvattilasta aivan yhtä paljon kuin biologista lasta. Kiintyminen on tietenkin oma prosessinsa ja siihen vaikuttaa mm. lapsen ikä, jolloin huoltaja lapseen tutustuu. Vauvaan kiintyminen tapahtuu biologisestikin herkemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies maksaa ei biologisesta lapsesta elatusta naiselle, niin on.

Minun isäni maksoi elatusmaksuja minusta vaikka en olekaan hänen biologinen lapsensa. Juridinen lapsensa olin, joten totta kai hänellä oli elatusvelvollisuus.

Tuo on kyllä todella väärin, että joku toinen mies joutui tekemään sen mikä kuuluisi biologiselle isälle. Pettikö äitisi miestään vai miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Nämä on kyllä todella surullisia asioita. Jenkeissä riittää dna-testi ihan milloin vain ja elatusvelvollisuus päättyi siihen ja saatiin Suomeenkin juuri ennakkotapaus tähänkin

Joillakin vanhemmilla rakkaus lapsiin on, kuin olisivat hankkineet palvovan lemmikin itselleen, joka on sidoksissa heihin ikuisesti. Heille rakkaus biologisiin lapsiin on saamista ei antamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies maksaa ei biologisesta lapsesta elatusta naiselle, niin on.

Minun isäni maksoi elatusmaksuja minusta vaikka en olekaan hänen biologinen lapsensa. Juridinen lapsensa olin, joten totta kai hänellä oli elatusvelvollisuus.

Tuo on kyllä todella väärin, että joku toinen mies joutui tekemään sen mikä kuuluisi biologiselle isälle. Pettikö äitisi miestään vai miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Nämä on kyllä todella surullisia asioita. Jenkeissä riittää dna-testi ihan milloin vain ja elatusvelvollisuus päättyi siihen ja saatiin Suomeenkin juuri ennakkotapaus tähänkin

Miksi ekana tulee mieleen pettäminen? Oletko kuullut luovutetuista sukusoluista? Tai adoptiosta?

Vai meinaatko, että esimerkiksi luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneiden lasten kohdalla isä voi teettää dna-testin kun ei enää huvitakaan isyys ja vapautua elatusvelvollisuudesta?

Luovutetuista sukusoluista jää toki sopimukset jos se tehdään ns. virallista kautta, eli siis pariskunta saa hedelmöityshoitoja. Mutta jos luovutetut sukusolut on saatu muilla tavoin, niin silloin ei välttämättä ole mitään papereita asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen äitinä sanon täysin rehellisesti, että en tunne mitään mieheni lasta kohtaan. Älkääkä nyt heti kivittäkö. Olen ystävällinen häntä kohtaan aina ja yritän ilahduttaakin. Tunteita ei vaan ole yhtään enempää kuin vaikka ystävien tai naapurin lapsiin.

Luetun ymmärtäminen. Sinä et ole adoptioäiti. Sinulla ei ole muita lapsia kuin biologiset lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen äitinä sanon täysin rehellisesti, että en tunne mitään mieheni lasta kohtaan. Älkääkä nyt heti kivittäkö. Olen ystävällinen häntä kohtaan aina ja yritän ilahduttaakin. Tunteita ei vaan ole yhtään enempää kuin vaikka ystävien tai naapurin lapsiin.

Luetun ymmärtäminen. Sinä et ole adoptioäiti. Sinulla ei ole muita lapsia kuin biologiset lapsesi.

Niin? Ei tämä aloitus koskenut vain adoptiovanhempia. Minusta sijaisvanhemmuus ja uusperheen ns. bonusvanhemmuus kuuluvat tähän keskusteluun.

Lisään vielä sen, että voisin kuvitella rakastavani ei-biologista lasta, jos luonne osuisi kohdalleen. Oman lapsen kohdalla tällaista ehtoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies maksaa ei biologisesta lapsesta elatusta naiselle, niin on.

Minun isäni maksoi elatusmaksuja minusta vaikka en olekaan hänen biologinen lapsensa. Juridinen lapsensa olin, joten totta kai hänellä oli elatusvelvollisuus.

Tuo on kyllä todella väärin, että joku toinen mies joutui tekemään sen mikä kuuluisi biologiselle isälle. Pettikö äitisi miestään vai miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Nämä on kyllä todella surullisia asioita. Jenkeissä riittää dna-testi ihan milloin vain ja elatusvelvollisuus päättyi siihen ja saatiin Suomeenkin juuri ennakkotapaus tähänkin

Elatusvelvollisuus kuuluu juridiselle isälle, oli tämä biologinen isä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies maksaa ei biologisesta lapsesta elatusta naiselle, niin on.

Minun isäni maksoi elatusmaksuja minusta vaikka en olekaan hänen biologinen lapsensa. Juridinen lapsensa olin, joten totta kai hänellä oli elatusvelvollisuus.

Tuo on kyllä todella väärin, että joku toinen mies joutui tekemään sen mikä kuuluisi biologiselle isälle. Pettikö äitisi miestään vai miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Nämä on kyllä todella surullisia asioita. Jenkeissä riittää dna-testi ihan milloin vain ja elatusvelvollisuus päättyi siihen ja saatiin Suomeenkin juuri ennakkotapaus tähänkin

Elatusmaksuja maksaa isä joka on isä oikeuden näkökulmasta.

Ei kai tähän ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Tapauskohtaista. Eri ihmiset kokee lapset eri tavoin.

Mulle ei ole. Toista kannoin yhdeksän kuukautta ja hän elää meidän kanssa yhdessä. Miehen aikaisempaa poikaa en ole tavannut. Äitinsi vieraannutti ennen kuin edes tapasimme. Tykkään toki kaikista lapsista ja kyllähän tämä nyt kai kolmosluokkalainen on ihan hyvä tyyppi jos tutustuisi mutta tuskin koskaan mitään syvää vanhemman rakkautta minä häntä kohtaan tuntisin.

Rakastan yhteisiä ja miehen lasta.Jos olisi tilanne, jossa täytyisi valita kumman pelastaa-oman jonka pelastaminen olisi vaikeampaa (esim olisi hukkumassa mutta kauempana) vai miehen-helpompaa (hukkumassa mutt lähempänä) valitsisin empimättä että yrittäisin pelastaa oman lapsen.

Kyllä omat lapset menee sitten tiukassa paikassa viimeistään edelle. Ja se on ihan normaalia biologiaa se. Toki ei biologisiin voi kiintyä, mutta ei se koskaan ihan samanlaista ja tasa-arvoista ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä omat lapset menee sitten tiukassa paikassa viimeistään edelle. Ja se on ihan normaalia biologiaa se. Toki ei biologisiin voi kiintyä, mutta ei se koskaan ihan samanlaista ja tasa-arvoista ole. 

Väitätkö, että vanhempi rakastaa ja kiintyy aina biologisiin lapsiinsa?