Käsi sydämellä, onko biologinen lapsi ja ei-biologinen lapsi yhtä tärkeitä??

38. Ihan pienenä knoppikysymyksenä vastauksineen ko. kirjasta:

Tiedätkö (tai oletko tullut ajatelleeksi), ketkä ovat geneettisesti kaikkein lähimpänä toisiaan olevat ihmiset?

Vastaus: sisarukset (sillä oletuksella tietenkin, että isä ja äiti ovat heillä samat)

Minä ja mieheni adoptoimme parhaan ystäväni lapsen vauvana kun hän kuoli syöpään, tämä oli hänen tahtonsa. 

 

Saimme myöhemmin myös yhteisiä biologisia lapsia ja todellakin rakastan heitä kaikkia yhtä paljon aina ja ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jokseenkin raadollista, mutta kasvatti lapsi on kuin lemmikki; se hankitaan, koska halutaan, mutta ei kuitenkaan ole sama asia kuin omaa lihaa ja verta oleva biologinen lapsi.

Kyllähän lemmikin omistajatkin rakastavat lemmikkiään, mutta oma lapsi menee kuitenkin edelle

Jos siis lemmikin voisi synnyttää itse, olisiko se rakkaampi?

Lastensuojelijat eivät ota tätä huomioon.

Vierailija kirjoitti:

No itse olen ainakin niin kiintynyt lapsiini, etten edes haluaisi tietää onko he biologisesti minun. 

M46

Ja ihan käsi sydämmellä...

Niin, joka kolmas lapsi ei ole oma vaan toisen miehen siittämä.Tilastollisesti voi hyvinkin osua jokaiseen 3 lapsrn perheeseen?

Jep. Yhtä rakkaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi valehdella. Kyllä omat lapseni ovat minulle rakkaampia kuin sijoituslapset. En voi tälle tosi asialle mitään. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta tunteilleen ei voi mitään. Olen pahoillani.

No eiköhän tuo nyt ole itsestäänselvyys. Ainakin olet rehellinen.

Ei ole itsestäänselvyys. Kirjoitin jo aiemmin, että sijoitettu lapsi on minulle yhtä rakas kuin muutkin perheen lapset. Rehellisesti sanon, että rakkaus ei ole kiinni siitä miten lapsi on saatu. Ei minulle eikä monelle muullekkaan. Älä siis puhu itsestäänselvyydestä.

Mä oon aina kammonnut raskautta ja synnytystä. Ovat kuvottavia ajatuksena. Adoptiota oon miettinyt,se tuntuisi hyvältä tavalta saada lapsi. Ja jotenkin tuntuisi,että on helpompi rakastaa lasta,  johon ei liity inhottavia kokemuksia.

Riippuu varmaan eniten ihmisen luonteesta ja kyvystä rakastaa. Kaikki ei oo yhtä hyviä rakastamaan.

En sekoita kmahyväisyyttä ja rakkautta. Rakkaus ei ole kiinni siitä, olenko synnyttänyt lapsen rai onko se geneettisesti minun. Olennaista minulle on sitoutuminen, vastuu ja niihin liittyvä rakkaus. Rakkaus on asenne lasta kohtaan. Rakkaus on iloa ja hellyyttä.  Rakkaus on epäitsekästä. 

Biologisuus ei synnytä rakkauttani. Mieheni ei ole lapseni, mutta rakastan häntä hänen luonteensa takia, niinkuin lapsianikin. Ilkeää, dominoivaa miestä enkä lasta voisi rakastaa.

Kai tämäkin on aina tapauskohtaista.

Vaimollani oli 3-vuotias lapsi kun tavattiin ja mentiin yksiin. Lapsen biologinen isä ei ollut heidän elämässä mukana millään tavalla. Siinä vaiheessa kun vaimo alkoi odottamaan meidän ensimmäistä yhteistä lasta sitä alkoi kuin itsestään kutsumaan itseään isäksi myös tuolle vanhemmalle lapselle ja hiljalleen muksukin alkoi kutsua minua isäksi. Sain vähän kuin kaksi lasta yhtäaikaa.

Lapsia on kolme ja ja nuorimmainenkin jo täysi-ikäinen. Kaikki kolme yhtä rakkaita ja tärkeitä. Testamentit on tehty tasapuolisesti ja kuten kaikki muukin aina. Omia rakkaita lapsia kaikki kolme.

Riippuu varmasti ihmisestä. Jollekin on, jollekin ei. Itse tiesin jo ennalta, että ei tule olemaan. Siksi en hankkinut ei-biologista lasta.

Mä luulen, että se riippuu ihmisestä.

On ihmisiä, jotka voivat rakastaa vaan biologista lastaansa, mutta ei samalla tavalla ei-biologisia.

Sitten on ihmisiä, jotka voivat rakastaa biologisia ja ei-biologisia lapsiaansa samanvertaisina

Ja viimeisenä on ihmisiä, jotka eivät kykenisi rakastamaan omia biologisia lapsiaansa , mutta rakastavat ei-biologisia lapsia. Nämä ihmiset yleisemmin mielummin adoptoivat kun tekevät omia.

Varmaan riippuu ihan ihmisestä. Moni ei voi kuvitellakaan rakastavansa muita kuin biologisia lapsiaan, joku rakastaa kaikkia lapsiaan ja joku saattaa jopa rakastaa ei-biologista lasta enemmän kuin omaansa. Ihmisiä on moneen lähtöön. 

Uskon, että voivat olla yhtä rakkaita. Eron kuitenkin saa selville, jos joutuu tilanteeseen jossa kaksi lasta pulassa ja voi pelastaa vain toisen. Biologinen side on niin vahva että ihminen pelastaa sen lapsen, jonka isä/äiti on biologisesti. Tämä on koodattu vanhempiin niin syvälle, että se on kuin automaattinen käsky, jota tottelee välittömästi. 

Ei ole kokemusta kuin biologisista lapsista, mutta silti luulisin, että tunneside muodostuu jostain muusta kuin biologiasta. Esim. suurimmalle osalle meistä suhde puolisoon on tärkeämpi kuin esim. suhde omiin vanhempiin tai sisaruksiin. Monella myös ystävyyssuhteet menevät sisarussuhteiden edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen ainakin niin kiintynyt lapsiini, etten edes haluaisi tietää onko he biologisesti minun. 

M46

Ja ihan käsi sydämmellä...

Niin, joka kolmas lapsi ei ole oma vaan toisen miehen siittämä.Tilastollisesti voi hyvinkin osua jokaiseen 3 lapsrn perheeseen?

Jep. Yhtä rakkaita. 

No kävipä tuuri, että hommailin vain kaksi. 

M46

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että voivat olla yhtä rakkaita. Eron kuitenkin saa selville, jos joutuu tilanteeseen jossa kaksi lasta pulassa ja voi pelastaa vain toisen. Biologinen side on niin vahva että ihminen pelastaa sen lapsen, jonka isä/äiti on biologisesti. Tämä on koodattu vanhempiin niin syvälle, että se on kuin automaattinen käsky, jota tottelee välittömästi. 

Mutta onko se rakkaus vai velvollisuudentunto tuollaisessa tilanteessa? Ihminen tuntisi syyllisyyttä, jos ei valitsisi sitä biologista lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen ainakin niin kiintynyt lapsiini, etten edes haluaisi tietää onko he biologisesti minun. 

M46

Ja ihan käsi sydämmellä...

Niin, joka kolmas lapsi ei ole oma vaan toisen miehen siittämä.Tilastollisesti voi hyvinkin osua jokaiseen 3 lapsrn perheeseen?

Jep. Yhtä rakkaita. 

No kävipä tuuri, että hommailin vain kaksi. 

M46

Ei kannata uskoa tuon incelin valheita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki lapseni ovat yhtä rakkaita. Myös meille sijoitettu.

Oletko jo tehnyt testamentin hänen hyväkseen jotta perii yhtä paljon kuin muut? 

Olen eri. En ole tehnyt testamenttia, kun perittävää on kovin vähän. Sen  sijaan olen kaikille jakanut tasapuolisesti yhtä paljon jo nyt eläissäni. Tavoitteeni on, että melko pian voin antaa loputkin. Itselle jää vuokrakämppä ja pieni eläke.

Mitä itse kysymykseen tulee, kaikki lapseni ovat kyllä yhtä rakkaita, mutta minun on helpompi ymmärtää biologista lastani kuin muita. Hänen ajatustensa kulku muistuttaa enemmän omaani. Hänen elämän valintansa ja katsomuksensa muistuttavat omiani, kun muiden lasten valinnat muistuttavat heidän omien vanhempien valintoja.

Luulen, että sillä on myös iso merkitys, onko saanut lapsen oman halunsa perusteella (adoptio, sijaislapsi) vai suhteen tuomana bonuslapsena