Mies lopetti yhteisen harrastuksen, jotta ei näyttäisi nololta
Minulla on outo ongelma. Ollaan vuosien ajan käyty miehen kanssa yhdessä pyöräilemässä, ja koska tykkäsin harrastuksesta kovasti, päätin päivittää 15 vuotta vanhan pyöräni uuteen. Pyörä on ollut minulla kohta kaksi kuukautta, eikä mies ole suostunut lähtemään kertaakaan enää kanssani pyöräilemään. Pyysin häntä tänään taas mukaani, kun on niin kiva kelikin, mutta sanoi ettei halua. Kun kysyin että miksi et käy kanssani enää ollenkaan pyöräilemässä, vastaus kuului: "näyttäisin nololta kun mulla ei ole hienoja varusteita" "joutuisin laittamaan rumat vahvuudelliset aurinkolasini tai piilarit"... Aurinkolasit on hänellä ollut jo vuosia ja minulla urheilulasit, koska en tarvitse vahvuuksia, eikä se ole ennen ollut syy jättäytyä pois. Ostin vain uuden polkupyörän, en todellakaan ajatellut, että jatkossa saan pyöräillä yksinäni. Puhui kuitenkin usein pyöräilevistä porukoistakin, että olisi kiva kun olis tollasia kavereita ja nyt ei lähde enää edes minun kanssa. Ps. Miehellä olis kyllä varaa itsekin ostaa uusi pyörä, jos se siitä on kiinni. Mitä ajattelette tilanteesta??
Kommentit (50)
No jos sinulla on se vanha pyöräkin niin kysy lähtisikö pyöräilemään jos otat vanhan pyöräsi sillä kertaa?
Ehkä mies ei itsekkään tiedä mikä vaivaa. Ehkä alitajuisesti pelkää että ei enää pysy vauhdissasi ja olisi kova pala jos on hitaampi kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kallistuisin siihen suuntaan, että tuo varusteiden epätasaisuus voi olla ihan oikea haitta eikä pelkkää nolostelua. Pyöräilyn mukavuus riippuu kyllä paljon paitsi pyöräilijästä, myös pyörästä. Ja voihan olla niinkin, että miehesi kunto on heikompi kuin sinun ja hän on tähänkin asti pysynyt perässäsi vain nippa nappa.
Syitä voi olla monenlaisia ja vain avoin keskustelu selvittää asian. Kun lähdet keskustelemaan, sinua voi auttaa muisto tapauksesta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeill
Onkstää olevinaan jotenkin hauskaa, että useassa ketjussa on erittäin pitkällä aasinsillalla tuo sama omasta päästä keksitty kissankeittotarina?
En lukenut kaikkia vastauksia. Mä ymmärrän kuitenkin teitä molempia osapuolia. Meillä on ollut monenlaisia pyöriä ja vaiheita, mutta aina on pyöräilty noin 20 vuoden yhdessäolon aikana yksin tai yhdessä.
Uuden pyörän ostaminen on ensinnäkin todella vaikeaa. Vaikka olisi rahaa, on se pyörän etsiminen ja valitseminen kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Niin paljon on vaihtoehtoja. Ei voi tietää tuleeko kuitenkin vikaostos. Meillä olisi edessä kahden uuden pyörän ostot lapsille, ja ahdistaa jo valmiiksi. Voitko auttaa miestä uuden pyörän etsimisessä ja valitsemisessa? Siihen voi mennä pari kuukautta.
Uuteen pyörään tottumiseenkin voi mennä kolmekin vuotta. Mulle kävi näin. Toinen pyörä on ollut rinnalla käytössä koko ajan.
Ja sitten tämä spandex vs arkipyöräilyteema: Toiset vierastaa välineurheilua. Meillä toinen lapsista tällainen. Jutelkaapa tästäkin kunnolla. Haluaisiko mies ajella rauhallisesti, tai kovempaakin, "ihan tavallisella" pyörällä tavallisissa vaatteissa? Garmin kertoo mulle, että Jopo-lenkit on AINA parempaa liikuntaa kuin urheilupyörälenkit. Vaihdepyörällä pitäisi tehdä todella pitkiä lenkkejä!
Jossain vaiheessa meillä oli niin, että mies osti todella kalliin maastopyörän ja minulla oli yli 15 vuotta vanha kolmivaiheinen naistenpyörä. Kyllä minua oikeasti hävetti mennä miehen kanssa yhdessä pyöräilemään tuolloin!! Tuon jälkeen pyörät on vaihtuneet, ja mies käy yksin maastopyöräilemässä.
Pyöräily on kivaa yksin, mutta varsinkin yhdessä. Toivottavasti saatte tilanteen selvitettyä! <3
Me ostimme vaimon kanssa molemmat uudet hienot Gravel-pyörät, mutta ei silti halua lähteä kanssani pyöräilemään lenkkiä. Ei kyllä käy yksinkään, minä käyn. Ajelee tyttären Jopolla, kun jonnekin pitää mennä.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme vaimon kanssa molemmat uudet hienot Gravel-pyörät, mutta ei silti halua lähteä kanssani pyöräilemään lenkkiä. Ei kyllä käy yksinkään, minä käyn. Ajelee tyttären Jopolla, kun jonnekin pitää mennä.
Jopo on hyvä ja helppo pyörä. Jopolla saa sykkeet ylös ihan eri tavalla kuin urheilupyörällä. Kaloreita kuluu enemmän, tulee enemmän training effectia Garminiin, eikä tarvitse pyöräillä 50 km kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme vaimon kanssa molemmat uudet hienot Gravel-pyörät, mutta ei silti halua lähteä kanssani pyöräilemään lenkkiä. Ei kyllä käy yksinkään, minä käyn. Ajelee tyttären Jopolla, kun jonnekin pitää mennä.
Jopo on hyvä ja helppo pyörä. Jopolla saa sykkeet ylös ihan eri tavalla kuin urheilupyörällä. Kaloreita kuluu enemmän, tulee enemmän training effectia Garminiin, eikä tarvitse pyöräillä 50 km kerralla.
Juoksulenkille kannattaa valita jalkaan suihkusandaalit samoilla perusteilla.
Vierailija kirjoitti:
Kallistuisin siihen suuntaan, että tuo varusteiden epätasaisuus voi olla ihan oikea haitta eikä pelkkää nolostelua. Pyöräilyn mukavuus riippuu kyllä paljon paitsi pyöräilijästä, myös pyörästä. Ja voihan olla niinkin, että miehesi kunto on heikompi kuin sinun ja hän on tähänkin asti pysynyt perässäsi vain nippa nappa.
Syitä voi olla monenlaisia ja vain avoin keskustelu selvittää asian. Kun lähdet keskustelemaan, sinua voi auttaa muisto tapauksesta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeill
Pikkuisen vanhan mummon neuvot osuivat usein naulan kantaan ja niistä huokui pitkän elämänkokemuksen tuottama viisaus. Tästäkin muistosta voi ap oppia paljon. On todella surullista, että pikku mummo on jo poissa keskuudestamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme vaimon kanssa molemmat uudet hienot Gravel-pyörät, mutta ei silti halua lähteä kanssani pyöräilemään lenkkiä. Ei kyllä käy yksinkään, minä käyn. Ajelee tyttären Jopolla, kun jonnekin pitää mennä.
Jopo on hyvä ja helppo pyörä. Jopolla saa sykkeet ylös ihan eri tavalla kuin urheilupyörällä. Kaloreita kuluu enemmän, tulee enemmän training effectia Garminiin, eikä tarvitse pyöräillä 50 km kerralla.
Juoksulenkille kannattaa valita jalkaan suihkusandaalit samoilla perusteilla.
Harrastan juoksemista ja minulla on oikeasti ongelmia saada sykkeet ylös urheilupyörällä. Jos takapuoli kestää, niin sitten täytyisi urheilupyörällä vetää 50-100 km lenkkejä. Esimerkiksi 20-30 km vaihdepyörällä tehdystä lenkistä noin 20 km tunnissa vauhdilla melko mäkisessä maastossa keskisessä Suomessa ei tule juuri mitään Garminiin. Kaloreita kuluu parisataa. Tuon kovempaa en uskalla ajaa esimerkiksi jänisten takia. Jopo on todella paljon parempi, koska sykkeet nousee mäkisessä maastossa paremmin sillä.
Kaikessa on siis puolensa! Ap, juttele miehesi kanssa.
Parisuhteet on sairaita ja ne tekee miehestä ja naisista toisiaan vihaavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet on sairaita ja ne tekee miehestä ja naisista toisiaan vihaavia ihmisiä.
Ehkä jos on parisuhteiteissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat itselle sopimattomia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet on sairaita ja ne tekee miehestä ja naisista toisiaan vihaavia ihmisiä.
Tuo on aika rajoittunut näkemys. Parisuhteita on monenlaisia. Esimerkiksi tässäkin ketjussa muisteltu, yli puoli vuosisataa naimisissa ollut, pikkuinen vanha mummo muisteli leskeydyttyään omaa edesmennyttä miestään aina lämmöllä ja kunnioituksella.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi on itsetunto-ongelma, ei ole mielestään riittävän miehinen rinnallasi vanhoilla kampeilla. Meillä miehen kanssa myös yhteinen harrastus. Minulla uudet laitteet koska mahdollista taloudellisesti, mies harrastaa vanhoilla rämillä mutta on silti paljon parempi kuin minä eikä se haittaa kumpaakaan
Eli teillä on suhteessa kaksi eri elintasoa? Miksi et osta hänelle uusia kamppeita?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan jaksa lukea tuota yhteenkirjoitettua vuodatusta.
No haloo! Muutama hassu rivi :D
En jaksanut lukea.
Voisitko kertoa saman tiktok-tanssina?
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa melko ankealta no,oiluineen.
MUTTA mulle kävi aikanaan niin, että kun kaveri päivitti pyöränsä ja välineensä, minä en enää pysynyt hänen vauhdissaan omalla natisevalla mummopyörälläni. Aikaisemmin oltiin poljettu samaa vauhtia, nyt hänen vauhtinsa itsestään kasvoi. Jouduin polkemaan tosissani pysyäkseni matkassa tai hön paineli edeltä ja pysåhteli odottamaan. Se ei vaan ollut kivaa enää.
Meillä kävi tuo sama hiihtämisen kanssa. Mies hommasi kunnon välineet ja minä putosin vallan kyydistä, ei ollut enään niitä kivoja yhteisiä hiihtelyhetkiä vaan mies hiihti kauheaa vauhtia edellä ja minä yritin pysyä vauhdissa vanhoilla huonoilla suksilla. Kerran sitten purin turhautumiseni kesken reissun ja paiskoin sukseni metsään, enkä ole sen jälkeen lähtenyt hiihtämään hänen kanssaan.
Pyörien kanssa kävi toisin päin. Ostin itselleni kunnon pyörän. Kesän mies sinnitteli vanhalla pyörällään perässä, kunnes osti itselleen saman tasoisen. Yhteiset pyöräilyretket jatkuvat taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa melko ankealta no,oiluineen.
MUTTA mulle kävi aikanaan niin, että kun kaveri päivitti pyöränsä ja välineensä, minä en enää pysynyt hänen vauhdissaan omalla natisevalla mummopyörälläni. Aikaisemmin oltiin poljettu samaa vauhtia, nyt hänen vauhtinsa itsestään kasvoi. Jouduin polkemaan tosissani pysyäkseni matkassa tai hön paineli edeltä ja pysåhteli odottamaan. Se ei vaan ollut kivaa enää.
Meillä kävi tuo sama hiihtämisen kanssa. Mies hommasi kunnon välineet ja minä putosin vallan kyydistä, ei ollut enään niitä kivoja yhteisiä hiihtelyhetkiä vaan mies hiihti kauheaa vauhtia edellä ja minä yritin pysyä vauhdissa vanhoilla huonoilla suksilla. Kerran sitten purin turhautumiseni kesken reissun ja paiskoin sukseni metsään, enkä ole sen jälkeen lähtenyt hiihtämään hänen kanssaan.
Pyörien kanssa kävi toisin päi
Usein, useimmiten miehet ja naiset ovat aika eri tasolla hiihdossa. Aika harvoin näkee miestä ja naista yhdessä hiihtämässä tosissaan. Yleensä mieskaksoita ja -porukoita tai naisporukoita, jos täysillä mennään. Tietty voi sunnuntaihiihtää yhdessä. Itsekin tippunut mieheni hiihtovauhdeista.
t. Jopo-pyöräilijä, joka myös hiihtää
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että sinulle harrastuksesta on tullut suorituskeskeistä välineurheilua ja miehesi kaipaisi rauhallista lenkkiä sunnuntaisin?
Jos näin olisi niin miksei se mies sitten vaan suoraan sano, että hän mielellään tulee mukaan, mutta vain rauhalliselle sunnuntailenkille.
Jalkoihin kun hankkii voimaa, niin pääsee mäet vanhallakin.