Uudelleenkouluttautuminen on tehty mahdottomaksi.
Ensikertalaiskiintiöt kattaa monessa tapauksessa 90% paikoista, muuntokoulutuksia on aivan onnettoman vähän ja niihin on hirveä tunku ja työvoimakoulutukset ovat täysi vitsi. Puhumattakaan siitä että rahoitusta opiskeluun ei irtoa enää missään muodossa, töiden ohella pitäis tehdä mutta milläs teet jos syy koulutuksen tarpeeseen on työttömyys. Tää on ihan uskomatonta että työkykyiset ja -haluiset ihmiset pakotetaan kotiin pyörittelemään peukaloita ja samaan aikaan lässytetään jostain aktivoinnista ja kannustinloukuista.
Kommentit (131)
Jaa, kyllä mää sain kuitattua merkonomin koulutuksen vielä vuonna 2020, mutta enpä silti duunariksi kelvannu.
Lähinnä kirjanpito asioita kävin päivittämässä jos alottaisin oman tmi jossain vaiheessa elämää, nyt on velat päällä, ei pysty. Tarvii pohjakassan. Kiinnostaisi esim oma tietokoneiden korjaus työpiste, nyt vaan itsenäistä opiskelua aiheeseen liittyen ja harrastelen halpis koneiden kasailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluun saa aina opintotukea.
En tunne ketään, joka olisi amiksena 1) työllistynyt vakituisesti ja 2) ansiotasoonsa ja työoloihinsa tyytyväinen.
No mulla on amiskoulutus, vakituinen työpaikka ja velaton asunto, joka on maksettu amistuloilla. Olen tyytyväinen.
Mutta, mutta. Alanvaihtoa miettiessä olen kyllä törmännyt siihen, että opintolaina on varmaan ainut vaihtoehto ja vaikea kuvitella että sitä haluaa joku ottaa jolla asuntolaina painaa niskassa.
Kyllä itsekin tarkkaan mietin kannattaako, vai kikkailenko kohta työttömänä/osarina, kun nuo okt:n kulut on niin pienet.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että tässä maassa tarvitsee nyt ja varsinkin hallitusuudistusten ja leikkauksien myötä useamman ammatin. Miten itse eläisin elämää uudestaan, niin todennäköisesti menisin amikseen kaksoistutkintoa opiskelemaan parturi-kampaajaksi, tästä inssiksi amk/yliopisto. Heti töissä aloittaisin kaupallisen alan opiskelun amk tai yliopisto. Tai vaihtoehtoisesti parturi-kampaajasta Aaltoon tutaa ja sivuaineeksi IT. Tähän kylkeen vielä taksiluvat. Tällä saadaan laaja osaaminen palvelualasta, tekniikasta ja kaupallisesta alasta, niin todellakin löytyy töitä!
Vierailija kirjoitti:
Resursseja valuu ihan hukkaan, kun koulutetaan kaikenlaisia motivaatiorajoitteisia. Yhyy, en viitsi käydä koulua, yhyy nenä vähän tukossa, taidan olla tulossa kipeäksi, yhyy, liikaa tehtäviä, en jaksa tehdä. Uskomatonta sontaa.
Meilläkin mitä on ollut 5 tai 6 viimeisintä opiskelijaa työssäoppimisessa, on joka ikisellä jotain ongelmaa!!! Yksi ei tullut koskaan ajoissa töihin. Jos työvuoro alkaa klo 07, oma elämä pitää järjestää sen mukaan, eikä niin, että tulee työssäoppimispaikkaan klo 07.30. Pahimmillaan myöhästyi 3 tuntia. Osoittaako suurtakin motivaatiota? Ja sitten on niitä, joille kukaan ei uskalla sanoa, että kielitaito ei riitä. Selitän sanan asian mahdollisimman selkokielisesti monta kertaa ja silti ei ymmärrä. Miten ne opettajat edes pystyy opettamaan niin, että viesti tulee ymmärretyksi? Minusta pitäisi panostaa ensin sen kielen oppimiseen ja vasta sitten lähteä amikseen. Vai säästetäänkö siinäkin rahaa, että anneta
Ja tämän takia työssäoppimiset ovatkin suurelta osin aivan p*rseestä. Sekä sille oppijalle, että ohjaajalle. "Oma elämä pitää järjestää työssäoppimisen mukaan". Tämähän se ongelma onkin. Nuo työssäoppimisjaksot, jotka pääsääntöisesti ovat PALKATTOMIA voivat olla sille opiskelijan elämäntilanteelle todella vaikeita ja raskaita. En esimerkiksi ymmärrä yhtään sitä, että opiskelijat laitetaan tekemään vuorotyötä ja 40 tuntista viikkoa. Aivan hyvin pienemmilläkin tunneilla ehtisi oppimaan, kun otetaan huomioon sekin että harvoinhan siellä lähiopetuksessakaan nykyään roikutaan tuota tuntimäärää. Työssäoppimisjaksot siis eroaa todella paljon siitä normiopiskelijan arjesta. Nykyään kun niin kovasti peräänkuulutetaan sitä kuuluisaa töihin menoakin koulun ohella, on se työn sovittaminen kokopäiväharjoittelun kanssa aivan helkutin vaikeaa. Sitten kun tosiaan on se omakin elämä, jonka mukaan arki ennen on järjestelty.
Ei kenelläkään ole suurta motivaatiota tehdä ilmaistyötä, onko tuo nyt mikään uutinen? Amiksessa on koko ajan lisätty tätä palkattoman työn osuutta oppimisessa ja minusta se on aivan väärä suunta. Työpaikoilla on myös kova kiusaus laittaa se opiskelija tekemään sitä helpointa ja monotonisinta ikävintä työtä, jota kukaan ei oikein haluaisi tehdä. Kivoimmat hommat tehdään itse ja näin opiskelijan oppiminen jää helposti puoli tiehen.
Omalla kokemuksella olen myös itse aina inhonnut työssäoppimisjaksoja. Työn tekemisen kanssa minulla taas ei ole mitään ongelmaa, vaan oikeissa palkkatöissä on paljon mukavampaa ja rennompaa. Se harjoittelun dynamiikkakin on aivan erilainen palkkatöihin verrattuna. Ratkaisu olisi, että työssäoppimisesta jotain palkkaa opiskelijalle tai sitten reilusti kouluun oppimaan.
Se joka on työssäoppimisjaksoja vastaan voi tehdä oppisopimuksen. Siinähän käydään yleensä koulussa 1 päivä viikossa ja loput 4 päivää palkkatyössä. Voit kokeilla, onko niin ruusuista kuin luulet. Jos ala on vuorotyötä, siihen sattuu vaikka mitä työvuoroa ja se lähiopetispäivä monesti on keskellä työvuoroputkea. Sitten kun se lähiopetus ei riitä kaatamaan kaikkea työssä tarvittavaa teoriatietoa päähän, pakko päntätä kotona. Ei siellä työpaikalla kenelläkään oikeasti ole aikaa opettaa. On paljon esimerkiksi lakeja, jotka säätelee monta alaa, ja oletus töissä on, että ne tiedetään ilman kertomustakin. Olen itse oppisopimusta kokeillut ja oli hyvä, että tein vain vuoden sopimuksen. Työpaikalla ei opetettu oikein mitään tai kerrottu miksi jotain tehdään kuten tehdään. Kun sain palkkaa, osa työkavereista ilmeisesti koki, että minun pitää suoriutua samoista töistä kuin muutkin ja samoilla kriteereillä. Miten? Kun ei neuvota eikä opeteta niin yhtä pään hakkaamista seinään. Kerroin monta kertaa päällikölle, joka vastafi yhtä monta kertaa, että sinulla on nimetty työpaikkaohjaaja, kysy siltä apua. Yhdessä oltiin työvuoroissa lopulta melko harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluun saa aina opintotukea.
En tunne ketään, joka olisi amiksena 1) työllistynyt vakituisesti ja 2) ansiotasoonsa ja työoloihinsa tyytyväinen.
Minä tunnen aika monta. Eivät ole hoitoalalla. Ja tunnen myös monta työtöntä maisteria, ja olen tavannut muutaman työttömän tohtorin, jotka eivät ole työllistyneet koskaan vakituisesti.
Eipä työtön ennenkään aikuiskoulutustukea saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja tää 5 opintopisteen raja kuukaudessa on myös ihan hiton typerää. Käytännössä voi opiskella työttömänä mitään, kun kaikki järkevät kurssit ovat 5 op. Itse olen muutamaan otteeseen hakenut työkkärin työllistävälle yksinkertaisille koodauskursseille, joissa perehdytään vain yhteen osa-alueeseen. Ainoa vaan, että itse en osaa koodata juurikaan yhtään. Hommaa helpottaisi varmasti ohjelmoinnin perusteet 1 j 2 kurssit, mitä esim. Aalto ja Helsingin yliopisto tarjoaa ilmaiseksi/lähes ilmaiseksi.
Tämä on kyllä totta. Olen kysynyt aikoinaan työkkäristä voiko pelata suorituspäivällä ja esim. jakamalla kolme tällaista kurssia neljälle kuulle mutta virkailija ei tiennyt, lupasi selvittää mutta ei koskaan ottanut yhteyttä.
Ei se virkailija voi mitenkään tietää, miten kussakin oppilaitoksessa
En ole koskaan nähnyt tuossa mitään ongelmaa, kun opintopisteet lasketaan KESKIMÄÄRIN opiskelukuukautta kohti. Jos 15 opintopisteen kurssia on suorittanut päivänkään yli 3 kuukautta, joka lasketaan kirjautumispäivästä suoritusmerkintään, keskimäärin jää alle 5 op. Virkailija ei ehkä tiedä, miten suoritusmerkinnät tulevat, mutta opiskelija tietää. Jos S-merkintä tulee sillä, että on ollut paikalla, aloitus- ja lopetusaika on helppo selvittää. Jos taas riippuu jostain tentistä tai esseestä, voi opiskeluaikaa venyttää sen verran, että opintopistemäärä jää alle 5 suorittamalla ne pitemmällä ajalla.
Mä en oikein ymmärrä, mistä ihmeen kursseista täällä keskustellaan, joissa opinnot jää alle 5 osp kuukaudessa. Mitä hyötyä sellaisesta koulutuksesta on työllistymiselle? Että jos vaikka lähihoitajan 180 osp jakaa siten, että joka 11 kk vuodessa, niin se opiskelija saisi suorittaa 55 osp vuodessa eli 165 osp kolmessa vuodessa ja vielä jää neljännelle vuodelle 15 osp eli 3 kuukautta suoritettavaa. Pitää olla laiska löntys, joka yli 3 vuotta käy lähihoitajan opintoja. Miten sellainen edes saa töitä? Kertoo se nyt yleensä opiskelijasta jotain, jos ihan ilman syytä on tahkonnut koulua yli 3 vuotta. Ja opettajat sitten. Että loputtomiinko ne opettaa? Kun yleensä kuitenkin on ryhmät. Jos muu ryhmä on valmis alle 3 vuodessa, niin yhtä oppilastako ne opettajat opettaa siellä sitten yksinään?
Curling lapset äänessä kun on liian vaikeaa? Eikö voisi helpottaa hieman?
Ei se virkailija voi mitenkään tietää, miten kussakin oppilaitoksessa kirjataan ne osaamispisteet. Entisessä missä olin, tuli kokonaisuus kerralla yhtenä päivänä, esim. 25 osp ja sen voi sitten jakaa opintojen suoritusnopeuteen. Toisessa paikassa jokainen osasuoritus näkyi, esim. 3 osp kun se oli tehty, 2 osp, kun niiden opintojen opetus oli ohi. Periaatteessa kai se kuitenkin on niin, että jokin opintojakso on 5 osp ja sen suoritusaika on vaikka laskennallisesti 3 viikkoa, silloin se on 3 viikkoa, vaikka sen tekisi myöhässä. Että jos palauttaa viimeisen tehtävän vasta myöhemmin, niin kokonaissuoritusaika on sen 3 vkoa, vaikka siinä olisi välipäiviä, jolloin ei tee mitään.