Aiotteko muut töissä olevat kasvattaa puskuria ansiosidonnaisen leikkurin vuoksi? Mun mielestä vähän pakko, se kulutuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana on ollut helppo säästää, vaikka ansiot eivät olekaan olleet aina kovin isot. Olen ollut 23 vuotta työelämässä ja vasta viime vuonna ansaitsin ensimmäisen kerran yli 40 000 €/brutto. Nyt on kasvutuottotilillä ja rahastoissa yhteensä 100 000 €, niin kyllä sillä pärjää pitkään, kun ei tuhlaa. Asuntolaina on maksettu jo ja eletään eli käydään matkoilla yms.

No kokeilepa saavuttaa tuo sama sinkkuna Helsingissä. Helppohan jonkun pariskunnan pikkukaupungista on elvistellä miten fiksusti on eletty.

 

No täällä yksi sinkku (n40) Helsingistä moi. Työuran ajan ollut palkka noin keskitasoa, välillä jopa hieman alle (yliopistolla tutkijan hommissa). Asunnosta 2/3 maksettu + sijoituksissa 300 000€. Kyl onnistuu! Helposti. Matkustellutkin olen aina todella paljon. Tosin osa työma

Sinkkunahan tuo juuri onnistuukin. Voi tehdä juuri niin paljon töitä kuin ikinä jaksaa painaa ja saa elää niin säästeliäästi kuin haluaa. Sitten kun on perhettä, tulee tarve isommalle asunnolle, vanhempainvapaita töistä, lyhennettyjä työaikoja jne. En silti vaihtaisi, mutta sinkkuna säästäminen oli paljon, paljon helpompaa. Dinkkuna (pariskunta ilman lapsia) vielä helpompaa.

Säästäminen on minulla aina ollut elinehto. Ei siihen vaikuta tukien suuruudet. Eläke säästäminen on aina ensin. Sitten puskuri yllättäviä menoja varten. Jo hammaslääkäri kuluihin on oltava isot summat jemmassa. Kädestä suuhun eläminen on henkisesti kuormittavaa. 

jos itseltä puutuu talous taidot, apua kyllä saa jostain. 

 

Voi aloittaa laskemalla pakolliset kulut vuodessa. Tämä summa jaetaan 12:sta ja laitetaan palkasta suoraan tämä summa maksutilille, josta nämä laskut aina onnistuvat. Silloin tietää varmuudella, mikä raha pitää riittää ruokaan ja muihin kuluihin. Ja paljonko olisi hyvä säästää. Summa perustuu realiteettiin, eikä ole hatusta temmattu. 

Vierailija kirjoitti:

Säästäminen on minulla aina ollut elinehto. Ei siihen vaikuta tukien suuruudet. Eläke säästäminen on aina ensin. Sitten puskuri yllättäviä menoja varten. Jo hammaslääkäri kuluihin on oltava isot summat jemmassa. Kädestä suuhun eläminen on henkisesti kuormittavaa. 

jos itseltä puutuu talous taidot, apua kyllä saa jostain. 

 

Voi aloittaa laskemalla pakolliset kulut vuodessa. Tämä summa jaetaan 12:sta ja laitetaan palkasta suoraan tämä summa maksutilille, josta nämä laskut aina onnistuvat. Silloin tietää varmuudella, mikä raha pitää riittää ruokaan ja muihin kuluihin. Ja paljonko olisi hyvä säästää. Summa perustuu realiteettiin, eikä ole hatusta temmattu. 

Tai sitten elät kuten haluat ja syöt kynsiäsi kuukauden viimeisen viikon. Se on elämäntapavalinta. Kummallekin tavalle löytyy kannattajansa.

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa maailman valtioita ei ole mitään ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jonka avulla täysin työkykyinen ihminen voi loisia 400-500 päivää veronmaksajien piikkiin(veronmaksajat maksavat 95 prosenttia ansiosidonnaisista). Suomi on epäonnistunut yhteiskunta, jonka asukkaat on koulutettu passiivisiksi etujen vastaanottajiksi. Ketään ei enää kiinnosta, mistä raha tulee. Vasemman laidan puolueet ovat jo päättäneet, että ne eivät kommentoi taloutta millään tavalla, koska se ei ole kivaa. Rahan tuhlaaminen sen sijaan on paljon kivempaa.

Niin, en tiedä paljonko pakkasta on Intiassa talvella tai Afrikassa. Lapset tarvitsevat Intiasssa ja Afrikassa toppahaalarit, talvikengät, syyshaalarit, luistimet, sukset. Ja asunnon lämmitykseen menee Intiassa ja Afrikassa paljon rahaa, 20 astetta pakkasta talvikuukausina 😉.