Mikä nykylapsuudessa/nuoruudessa järkyttää sinua?

Tyhmyys pelottaa ja järkyttää. 

Kasvatuksen puute, ei kaveritaitoja, empatiakykyä, kohteliaita käytöstapoja. Epäkohtiin ei uskalla/ saa nykyään puuttua ja lapset osaavat käyttää valtaansa, koulukin on kädetön.

Digikoukku, jota koulukin edesauttaa, kun kirjoja käytetään yhä vähemmän. Keskittymiskyvyn puute johtaa laiskuuteen, taito- ja vaatimustason laskuun. Ilkeys rehottaa, aikuisia ei kunnioiteta ja kiusaaminen saanut uusia muotoja. 

Kaikesta tästä ovat aikuiset vastuussa! 

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla boomeri joka vihaa lapsia ja sitä että maailma muuttuu ja ihmisistä tulee fiksumpia kuin sinusta.

No näytäpä niitä fiksumpia ihmisiä sitten.

Minua järkyttää vanhemmuus joka on usein täysin hukassa. En ole boomeri vaikka lapsen sain yli kolmekymppisenä ja yllättäen. Toisaalta lapset pompottaa vanhempia, mitä syödään, mikä luuri, somealustat ennen ikärajan täyttymistä, nukkumisesta ja ruutuajasta täyttä pelleilyä. Vanhemmat kuskaa lapsia aamut, illat ja viikonloput kouluun ja harrastuksiin ja samalla vaativat omaa aikaa, kaveriaikaa, parisuhdeaikaa, mikään ei tunnu riittävän. Ja kaikki someen tietty että kaikki tietää kuinka paljon meillä mennään ja tehdään. 

Itse olen halunnut antaa lapselleni kotihoitoa vauvana, taaperona ja osin vielä leikki-ikäisenä. Rauhalliset aamut, pihaleikit, kauppareissut, kotityöt. Vauvajumppaa ja värikylpyä. Kasvatin esimerkin avulla, kun väsyttää, mennään nukkumaan, kun on nälkä niin syödään. Ihmettelen vieläkin kuinka joku "nukuttaa" lasta tunnin, enemmänkin, tiettyyn aikaan väkipakolla eikä anna ottaa vaikka yhtä keksiä "kun syö niin huonosti muutenkin". Lapsia on erilaisia, joku voi tietysti tarvita tiukat rutiinit syystä tai toisesta. Lapsentahtisuuden voi ymmärtää monella tavalla. 

Lapset addiktoidaan älylaitteisiin jo ennen kuin osaavat kunnolla puhua. Ei osata opettaa lapsia istumaan nätisti bussissa, ravintolassa tms. vaan lyödään luuri kouraan ja passivoidaan lapsi aivottomaksi ruudun tuijottelijaksi. Tämä sitten näkyy suoraan muun muassa oppimistuloksissa ja siinä, ettei pystytä keskittymään mihinkään kunnolla. 

Vain yksi asia ja se on vanhempien kyvyttömyys.

Sekä isät että äidit eivät uskalla enää asettaa rajoja lapsilleen. Lapset tekevät mitä huvittaa, koska he tietävät ettei siitä seuraa mitään. Lähipiirissä on useita 5-vuotiaita, joilla on käytöshäiriöitä - lyövät vanhempiaan, raivoavat, eivät sopeudu minkäänlaisiin muutoksiin, yms yms. Lasten synttärit on sikalifestejä, joissa lapset tunkevat suuhunsa niin paljon makeaa kuin vain pystyvät ilman, että vanhemmat uskaltavat puuttua asiaan mitenkään. Osa lapsista on lihavia, koska vanhemmilla ei ole käsitystä minkä verran ravintoa lapsi tarvitsee.

Kaikessa pätee helpon elämän ylistys, jota vanhemmat haluavat itselleen. Äärimmäinen hedonismi, jonka päälle on liimattu huolehtiva kuva, joka kuitenkin on kaikkea muuta kuin mitä lapsi tarvitsisi.

Vanhemmat eivät uskalla suuttua lapsilleen. Ikinä. Missään tilanteessa. Edes silloin kuin se selvästi olisi tarpeellista - esim. että äitiä ei lyödä.

Jotkut jopa kutsuu omia vanhempiaan etunimellä. Pikagoogletus kertoo mistä on kyse: etunimellä kutsuminen on tavallista silloin kun vanhempi on paljon poissa. Eli lapsi ei pidä enää esim. isäänsä isänä, vaan on pelkkä "Matti".

Haluaisin sanoa, että liioittelen, mutta tämä on täyttä todellisuutta. Niin, ja asunalueemme on yksi varakkaimmista Espoossa.

Vierailija kirjoitti:

Annoin esimerkin omasta perheestä, koska lainattu kommentti viittasi mun mielestä taas vahvasti siihen että ydinperheestä pitäisi väkisin pitää kiinni, koska muuten on epäonnistunut ja perhe on hajalla ja lapset kärsii. Mun perhe ei varmasti ole ainoa vastaava jossa kaikki voi paremmin eron jälkeen. Mun viestin pointti oli näyttää sitä että myös eroperheet voi toimia hyvin ja mun perhe oli vaan esimerkki. Varsinkin kun lainatussa viestissä viitattiin siihen että vanhempien parisuhteessa epäonnistuminen lisää lasten pahoinvointia. Se ei todellakaan ole totta. Ero ei lisää pahoinvointia vaan se miten se käsitellään ja miten sen jälkeen toimitaan voi sitä lisätä.

Mun mielestä mun perhe on myös todella hyvä esimerkki ihmisille siitä, että se ero ei aina ole maailmanloppu jossa kaikki voi pahoin ja tieto siitä että eron jälkeen arki voi näyttää tältäkin on mun mielestä myös hyvä esimerkki.

Mikä siinä o

Miksi sä otat tän nyt näin henkilökohtaisesti itse? Miks ei yleiseen keskusteluun saisi jakaa omaa kokemustaan? Sehän on vaan rikkautta, että annetaan erilaisia näkökantoja ja usein ihmisille jää toisten kertomat omakohtaiset kokemukset paremmin mieleen kuin yleinen keskustelu. Siis ja kyseessähän oli positiivinen kokemus eroperheestä. - toinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin esimerkin omasta perheestä, koska lainattu kommentti viittasi mun mielestä taas vahvasti siihen että ydinperheestä pitäisi väkisin pitää kiinni, koska muuten on epäonnistunut ja perhe on hajalla ja lapset kärsii. Mun perhe ei varmasti ole ainoa vastaava jossa kaikki voi paremmin eron jälkeen. Mun viestin pointti oli näyttää sitä että myös eroperheet voi toimia hyvin ja mun perhe oli vaan esimerkki. Varsinkin kun lainatussa viestissä viitattiin siihen että vanhempien parisuhteessa epäonnistuminen lisää lasten pahoinvointia. Se ei todellakaan ole totta. Ero ei lisää pahoinvointia vaan se miten se käsitellään ja miten sen jälkeen toimitaan voi sitä lisätä.

Mun mielestä mun perhe on myös todella hyvä esimerkki ihmisille siitä, että se ero ei aina ole maailmanloppu jossa kaikki voi pahoin ja tieto siitä että eron jälkeen arki voi näyttää tältäkin on mun mielestä

KYSE EI OLE NYT SINUSTA! Miten helvetin vaikeaa sitä voi olla tajuta????

Kirjattomuus kyllä tuntuu hurjalta. Ihan oman oppimistaktiikan johdosta ja myös siksi, että rakastan paperitavaraa.

46, uskon mitä kirjoitat. Kaikkea tuota en ole todistanut mutta osan kyllä. Siskoni perhe on myös varakas ja heidän lasten kautta olen päässyt näkemään tätä(kin) todellisuutta. Kouluissa kiusaamista ja väkivaltaa, vanhemmat ovat kuin Euroopan omistajat piltteineen. Jotenkin tuntuu että se normaali ja järkevä keskiluokka on kadonnut, tilalle jäänyt vain veetee ja pyrkyripenat. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjattomuus kyllä tuntuu hurjalta. Ihan oman oppimistaktiikan johdosta ja myös siksi, että rakastan paperitavaraa.

Ei ole kirjattomuutta. Kirjat vain ovat e-kirjoina. Paljon ekologisempaa kuin painattaa jatkuvasti uutta paperitavaraa, joka ei kestä kovin pitkään käytössä. 

Nyt kun miettii niin ei meidän lapsi mitenkään erityisen rikki ole.

Tarkasti seuraa ajan trendejä mutta suhtautuu niihin myös kriittisesti ja täyspäisesti.

Elänyt nuoruutensa netissä ja tuskin lukee kirjoja, mutta silti pystyy tuottamaan laadukasta tekstiä ja hyvin muotiltuja mielipiteitä sekä suullisesti että krijallisesti. Kuuntelee tosi omituista musiikkia mutta kuuntelee myös oooperaa ja suorastaan pitää baletista.

 Ei ole saanut kotona turpiinsa, ja sanoo kyllä vastaan vanhemmilleen, mielellään ärsyttääkin joskus, mutta osaa käyttäytyä fiksusti vieraisille, työhaastattelussa, koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun miettii niin ei meidän lapsi mitenkään erityisen rikki ole.

Tarkasti seuraa ajan trendejä mutta suhtautuu niihin myös kriittisesti ja täyspäisesti.

Elänyt nuoruutensa netissä ja tuskin lukee kirjoja, mutta silti pystyy tuottamaan laadukasta tekstiä ja hyvin muotiltuja mielipiteitä sekä suullisesti että krijallisesti. Kuuntelee tosi omituista musiikkia mutta kuuntelee myös oooperaa ja suorastaan pitää baletista.

 Ei ole saanut kotona turpiinsa, ja sanoo kyllä vastaan vanhemmilleen, mielellään ärsyttääkin joskus, mutta osaa käyttäytyä fiksusti vieraisille, työhaastattelussa, koulussa. 

Omasta lapsesta ei välttämättä osaa nähdä rikkinäisyyttä. Sitä lasta on katselee vaaleanpunaisten lasien läpi. Ulkopuolinen näkee paremmin, jos jotain on vialla. Ei toki välttämättä ole. Eihän tässäkään keskustelussa väitetä, että kaikki lapset ja nuoret ovat. Keskustellaan vain asioista, jotka järkyttävät tai huolestuttavat yleisellä tasolla lasten ja nuorten elämässä.  

Mietin, miten paljon lapset ja nuoret altistuvat netin kautta kiusaamiselle. Olihan kiusaamista ennenkin, mutta nykyisin on todella helppo maalittaa jotain lasta. Ja ulkonäköpaineet...kaikki ne käsitellyt kuvat ja - anteeksi vaan - te ns. somevaikuttajat...Läheskään aina teidän esimerkkkinne ei ole hyväksi. Kun kaikkea on niin helppo myydä epävarmoille teineille.

Nyt kun haukutte nykynuorisoa (kuten aina on tehty) niin puhutteko 

1) omasta jälkikasvusta

2) tuttujen, kaverien ja sukulaisten jälkikasvusta jonka tunnette 

vai 

3) mediasta muodostuneesta käsityksestä siitä miten kauheita nuoret on?

Nimittäin, olen myös lukenut nuorisorikollisista ja ja -jengeistä, mutta en törmää niihin. Tuntemani nuoret (omat, sukulaisten, kaverien, taloyhtiön) on harvinaisen fiksun tuntuisia tyyppejä. Reippaampia kuin me aikanaan. Katsovat silmiin kun puhuvat, eivät jännitä aikuisia, kävyät kouluja ja opiskelevat tai kävyät töissä,  ovat kaikin puolin ihan OK. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun haukutte nykynuorisoa (kuten aina on tehty) niin puhutteko 

1) omasta jälkikasvusta

2) tuttujen, kaverien ja sukulaisten jälkikasvusta jonka tunnette 

vai 

3) mediasta muodostuneesta käsityksestä siitä miten kauheita nuoret on?

Nimittäin, olen myös lukenut nuorisorikollisista ja ja -jengeistä, mutta en törmää niihin. Tuntemani nuoret (omat, sukulaisten, kaverien, taloyhtiön) on harvinaisen fiksun tuntuisia tyyppejä. Reippaampia kuin me aikanaan. Katsovat silmiin kun puhuvat, eivät jännitä aikuisia, kävyät kouluja ja opiskelevat tai kävyät töissä,  ovat kaikin puolin ihan OK. 

 

Ei tässä ketään haukuta. Kerrotaan vain asioista, jotka järkyttävät tai huolestuttavat. Se, että hyvin moni nuori on kännykkäriippuvainen, oppimistulokset ovat laskussa ja rajattomuus on läsnä monen lapsen ja nuoren elämässä, on fakta, ei haukkumista. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun haukutte nykynuorisoa (kuten aina on tehty) niin puhutteko 

1) omasta jälkikasvusta

2) tuttujen, kaverien ja sukulaisten jälkikasvusta jonka tunnette 

vai 

3) mediasta muodostuneesta käsityksestä siitä miten kauheita nuoret on?

Nimittäin, olen myös lukenut nuorisorikollisista ja ja -jengeistä, mutta en törmää niihin. Tuntemani nuoret (omat, sukulaisten, kaverien, taloyhtiön) on harvinaisen fiksun tuntuisia tyyppejä. Reippaampia kuin me aikanaan. Katsovat silmiin kun puhuvat, eivät jännitä aikuisia, kävyät kouluja ja opiskelevat tai kävyät töissä,  ovat kaikin puolin ihan OK. 

Meinaatko, että nuorisorikollisuutta ei ole kun sinä et itse sitä ole nähnyt? :D

"mutta minä elin teini-ikäni 90-luvulla ja aloin sekä tupakoimaan että juomaan 13-vuotiaana. 

Kuulostaa nyt tosi nuorelta, en voisi kuvitellakaan, että oma 13-vuotiaani 

(joka on mielestäni vielä aika pieni) tekisi noin."

mikset voi kuvitella, kun itsekin teit niin?

"Jotenkin tuntuu että se normaali ja järkevä keskiluokka on kadonnut, tilalle jäänyt vain veetee ja pyrkyripenat." 

Mikä juttu tämä on?

Luku ja kirjoitustaidottomuus. Tämä näkyy jo sanomalehtien nuoressa toimittajakunnassa. Enkä siis tarkoita iltapäivälehtiä vaan ihan asiapitoisia päivälehtiä. Kieli on köyhää, ja käytetään huonoja käännöksiä englanninkielisistä sanonnoista ja klikkiotsikoista. Ihminen käveli kadulla - sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. 

Ulkonäkökeskeisyys, johon syyllinen on some. 11-12-vuotiaat tytöt meikkaavat ja pukeutuvat rohkeammin kuin minun iässäni pukeuduttiin baariin.

Mun lasteni kuudennen luokan luokkakuvassa lähes jokainen tyttö oli meikattu ja pukeutunut tyyliin napapaitaan ja revittyihin farkkuihin. Lapsuus jää kovin lyhyeksi kun sen ikäisenä täytyy jo yrittää näyttää aikuiselta.