Mikä nykylapsuudessa/nuoruudessa järkyttää sinua?

Vierailija kirjoitti:

Yo-kirjoitukset koskevat vain 18-vuotiaita

Eivät koske. Ja 18-vuotiaskin on nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsien ja näiden vanhempien, mistä se tietysti lähtee, näyttävä ylipaino. Omaan aikaan lähes kaikki luokkalaiset harrasti jotain liikuntalajeja. Nykyään lapset ja niiden vanhemmat ovat semmosia läskikasoja, että tulevaisuus vähän kyllä pelottaa, että mitä tapahtuu kun lihavat uhritutujat valtaavat joka alan. 





Tämä oli saanut eniten alapeukkuja, vaikka ongelma on täysin todellinen. Meidänkin työpaikalla lihavat on niitä kaikkein pahimpia uhriutujia, valittajia ja muutosvastaisia. Jos ihminen ei huolehdi edes itsestään, niin miten nää pyörittää valtiota myöhemmin, koska totuushan tuo on, että nykylapset, nuoret ja näiden vanhemmat ovat lihavia. Sen näkee tästäkin, kun tätä asiaa pohditaan tässä ketjussa. Läskit tulee kiistämään tämän ongelman. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsien ja näiden vanhempien, mistä se tietysti lähtee, näyttävä ylipaino. Omaan aikaan lähes kaikki luokkalaiset harrasti jotain liikuntalajeja. Nykyään lapset ja niiden vanhemmat ovat semmosia läskikasoja, että tulevaisuus vähän kyllä pelottaa, että mitä tapahtuu kun lihavat uhritutujat valtaavat joka alan. 

En ilmaisisi asiaa näin rumasti, mutta tämä on ihan totta. Kun muistelen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, koulussa oli tosi vähän lihavia lapsia, ja nekin, jotka miellettiin lihavahkoiksi, eivät sitä välttämättä tänä päivänä olisi. Lapsuuden ylipaino vaikuttaa tosi paljon terveyteen ja siihen, miten lapsen koko keho kehittyy. Jos on lapsena ylipainoinen, on sitä suurella todennäköisyydellä myös aikuisena. Ei tämä ole mikään kosmeettinen juttu, vaan ihan terveydellinen asia, joka vaikuttaa näiden yksillöiden elämänlaatuun ehkäpä heidän koko elämänsä ajan.

Tuttavaperheen ala-asteikäinen syö karkkia ja herkkuja joka päivä. Ei välttämättä paljoa kerrallaan, mutta kun aamulla aloitetaan ja pitkin päivää syödään, niin määrä on iso. Ei ihme että ylipainoisia on niin paljon kun on lapsena jo tottunut jatkuvaan herkutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Boomeri ei ole kuullut e-kirjoista.

Boomeri on kuullut laskevista Pisa-tuloksista. 

Kyllä se aina jossain määrin järkyttää, kun näkee iltavuorosta tullessa (23 jälkeen) keskustassa reippaasti alle 15-vuotiaita hengailemassa röökit huulessa ja todennäköisesti alkoa tai muuta päihdettä veressä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua järkyttää se, miten monet nuoret joutuvat elämään hajonneissa perheissä. Vanhemmat ovat eronneet, molemmilla vanhemmilla voi olla uudet kumppanit, jotka eivät välitä lapsista. Sitten nämä uudetkin suhteet purkautuvat. Lapset kasvavat perheettöminä ja juurettomina. Ei ihme, että nuorten mielenterveysongelmat ovat hälyttävästi lisääntyneet. 

Hajonnut perhe on aika vahva ilmaisu. Ihmeellinen yleistys siitä millaisia ei ydinperheet on. 

Meidän perheeseen kuuluu minä, lasten isä, 2 lasta ja heidän isäpuoli. Lapset on joka toinen viikko isällään, joka toinen mulla. Lisäks saavat käydä myös toisella vanhemmalla vaikka olisi toisen viikko. Meillä koetaan edelleen että meillä on tällänen 5 hengen perhe, ei hajonnut perhe. Yhdessä vietetään paljon aikaa koko perheen voimin usein, koska lastenisällä ja mulla on hyvät välit, ei riitoja. Lasten isäpuoli myös välittää lapsista paljon ja viettää heidän kanssa paljon aikaa ilman muakin. Eikä tää mun uus suhde nyt näytä kyllä merkkejä purkautumisesta. Joulutkin vietetään kaikki 5 mun vanhemmilla. Eksä ja nykyinen ei ole varsinaisesti ystäviä keskenään, mutta tulevat hyvin toimeen keskenään. Esim jouluisin saunovat yhdessä mun isäpuolen kanssa. Ja kyllä mullakin on isäpuoli enkä koe että mun perhe ois aikanaan hajonnut. Ja mun isäpuoli on ihana ja välittävä myös! Ja ainoa isäpuoli joka mulla on koskaan ollut. 

Mun mielestä on myös ihana, että lapsilla on enemmän turvallisia aikuisia ympärillään. Ja kyllä, TOIMIVA TURVALLINEN ydinperhe on paras. Mutta huonossa ydinperheessä on kaikilla pahaolla ja ero on usein lapselle helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua järkyttää se, miten monet nuoret joutuvat elämään hajonneissa perheissä. Vanhemmat ovat eronneet, molemmilla vanhemmilla voi olla uudet kumppanit, jotka eivät välitä lapsista. Sitten nämä uudetkin suhteet purkautuvat. Lapset kasvavat perheettöminä ja juurettomina. Ei ihme, että nuorten mielenterveysongelmat ovat hälyttävästi lisääntyneet. 

Hajonnut perhe on aika vahva ilmaisu. Ihmeellinen yleistys siitä millaisia ei ydinperheet on. 

Meidän perheeseen kuuluu minä, lasten isä, 2 lasta ja heidän isäpuoli. Lapset on joka toinen viikko isällään, joka toinen mulla. Lisäks saavat käydä myös toisella vanhemmalla vaikka olisi toisen viikko. Meillä koetaan edelleen että meillä on tällänen 5 hengen perhe, ei hajonnut perhe. Yhdessä vietetään paljon aikaa koko perheen voimin usein, koska lastenisällä ja mulla on hyvät välit, ei riitoja. Lasten isäp

Ei taidettu puhua sinun perheestäsi tuossa. Minäminä-maailmaan voi tulla yllätyksenä, että kaikilla ei ole sama tilanne kuin sinun täydellisessä perheessäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aina jossain määrin järkyttää, kun näkee iltavuorosta tullessa (23 jälkeen) keskustassa reippaasti alle 15-vuotiaita hengailemassa röökit huulessa ja todennäköisesti alkoa tai muuta päihdettä veressä. 

En mitenkään puolustele tuota, mutta minä elin teini-ikäni 90-luvulla ja aloin sekä tupakoimaan että juomaan 13-vuotiaana. Kuulostaa nyt tosi nuorelta, en voisi kuvitellakaan, että oma 13-vuotiaani (joka on mielestäni vielä aika pieni) tekisi noin. Olin ihan hyvästä perheestä, niin kuin kaverinikin, jotka joivat ja polttivat. Olen kyllä näin jälkikäteen ajatellut, että jollain tavalla olin kyllä aika omillani. Mulla on huomattavasti nuorempi veli, joka oli vuoden ikäinen kun olin 13. Äitini sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja siihen sekä pikkuveljeen menivät vanhempieni resurssit. Pointtini on kuitenkin, että tuo oli ihan normaalia tuolloin. Esim. ystäväni, joka on ollut aina kunnollinen kympin tyttö, joi ensimmäisen humalansa mua paljon aiemmin. Nykyään kait nuoret käyttävät keskimäärin vähemmän alkoholia ja tupakkaa.

Mikä tuossa kissoiksi pukeutumisessa on järkyttävää? Jo minun lapsuudessani 1990-luvulla oli koulussa naamiaisia, joihin sai pukeutua vaikka kissaksi. Mielestäni ihan normaalia. 

Lasten harvalukuisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa kissoiksi pukeutumisessa on järkyttävää? Jo minun lapsuudessani 1990-luvulla oli koulussa naamiaisia, joihin sai pukeutua vaikka kissaksi. Mielestäni ihan normaalia. 

Siis luulitko, että tässä puhutaan nyt siitä, että lapset pukeutuvat kissaksi naamiaisiin? Googleta therian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aina jossain määrin järkyttää, kun näkee iltavuorosta tullessa (23 jälkeen) keskustassa reippaasti alle 15-vuotiaita hengailemassa röökit huulessa ja todennäköisesti alkoa tai muuta päihdettä veressä. 

En mitenkään puolustele tuota, mutta minä elin teini-ikäni 90-luvulla ja aloin sekä tupakoimaan että juomaan 13-vuotiaana. Kuulostaa nyt tosi nuorelta, en voisi kuvitellakaan, että oma 13-vuotiaani (joka on mielestäni vielä aika pieni) tekisi noin. Olin ihan hyvästä perheestä, niin kuin kaverinikin, jotka joivat ja polttivat. Olen kyllä näin jälkikäteen ajatellut, että jollain tavalla olin kyllä aika omillani. Mulla on huomattavasti nuorempi veli, joka oli vuoden ikäinen kun olin 13. Äitini sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja siihen sekä pikkuveljeen menivät vanhempieni resurssit. Pointtini on kuitenkin, että tuo oli ihan normaalia tuolloin. E

Ei se ole ikinä ollut normaalia, että 13-vuotiaat röökaavat ja ryyppäävät. Toki sitä on aina tapahtunut, mutta ei se muuta asiaa normaaliksi tai varsinkaan ei-huolestuttavaksi. Jossain on vika jos noin nuoret käyttävät päihteitä säännöllisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa kissoiksi pukeutumisessa on järkyttävää? Jo minun lapsuudessani 1990-luvulla oli koulussa naamiaisia, joihin sai pukeutua vaikka kissaksi. Mielestäni ihan normaalia. 

Siis luulitko, että tässä puhutaan nyt siitä, että lapset pukeutuvat kissaksi naamiaisiin? Googleta therian.

No mistä sen voi tietää, mistä tässä puhutaan, kun ap ei avannut asiaa enempää. Ei minun tarvitse googlettaa, kun tiedän ilmankin, mitä tuo sana tarkoittaa. En vain tiennyt, että sitä tapahtuu kouluissa niin paljon, että asiasta oikein järkytytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua järkyttää se, miten monet nuoret joutuvat elämään hajonneissa perheissä. Vanhemmat ovat eronneet, molemmilla vanhemmilla voi olla uudet kumppanit, jotka eivät välitä lapsista. Sitten nämä uudetkin suhteet purkautuvat. Lapset kasvavat perheettöminä ja juurettomina. Ei ihme, että nuorten mielenterveysongelmat ovat hälyttävästi lisääntyneet. 

Hajonnut perhe on aika vahva ilmaisu. Ihmeellinen yleistys siitä millaisia ei ydinperheet on. 

Meidän perheeseen kuuluu minä, lasten isä, 2 lasta ja heidän isäpuoli. Lapset on joka toinen viikko isällään, joka toinen mulla. Lisäks saavat käydä myös toisella vanhemmalla vaikka olisi toisen viikko. Meillä koetaan edelleen että meillä on tällänen 5 hengen perhe, ei hajonnut perhe. Yhdessä vietetään paljon aikaa koko perheen voimin usein, koska lastenisällä

Annoin esimerkin omasta perheestä, koska lainattu kommentti viittasi mun mielestä taas vahvasti siihen että ydinperheestä pitäisi väkisin pitää kiinni, koska muuten on epäonnistunut ja perhe on hajalla ja lapset kärsii. Mun perhe ei varmasti ole ainoa vastaava jossa kaikki voi paremmin eron jälkeen. Mun viestin pointti oli näyttää sitä että myös eroperheet voi toimia hyvin ja mun perhe oli vaan esimerkki. Varsinkin kun lainatussa viestissä viitattiin siihen että vanhempien parisuhteessa epäonnistuminen lisää lasten pahoinvointia. Se ei todellakaan ole totta. Ero ei lisää pahoinvointia vaan se miten se käsitellään ja miten sen jälkeen toimitaan voi sitä lisätä.

Mun mielestä mun perhe on myös todella hyvä esimerkki ihmisille siitä, että se ero ei aina ole maailmanloppu jossa kaikki voi pahoin ja tieto siitä että eron jälkeen arki voi näyttää tältäkin on mun mielestä myös hyvä esimerkki.

Lukutaidon puute, lähdekriitiikin puute ja yleisesti medialukutaidon puute. Samat asiat, jotka hämmentävät joka kerta myös tällä palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten alakoulussa ei saa käyttää puhelimia. En tiedä, milloin kielto on annettu, mutta esikoiseni siirtyi nyt yläkouluun, ja koko hänen alakouluaikansa se on ollut voimassa.

Fiksu koulu siis. Ap

Kännykättömyys ei auta. Samat asiat tehdään tableteilla ja tietsikoilla. 

No ehkä sosiaalisen median mukanatuomaa ulkokultailua pelkään. Sitä nuori näkyy niin moneen suuntaan ja kollektiivinen vaatimus käy kovana. 

Ja sitten harmittaa, että sellainen normaali ulkokenttäpelailu js muu meinaa jäädä ohjatun liikuntaharrastusten jalkoihin. Lapsfn olisi hyvä keretä olla muidenkin kavereitten kanssa, kuin pelikavereiden joukkueessa ja pelsta eri lajeja, pitää hauskaa. 

Tytöille taas pienemmillä paikkakunnilla vähän harrastusmahkuja. 

Ja koulussa vähän liikaakin kaikkea. Välitunnit ihmeellisesti. 1,5 h koulua ja 20 mi taukoa... fntinen 45 min koulus ja 15 min välitunti oli fiksumpi. Ei varsin pienet jaksa 1,5 olla paikoillaan.

M45

Annoin esimerkin omasta perheestä, koska lainattu kommentti viittasi mun mielestä taas vahvasti siihen että ydinperheestä pitäisi väkisin pitää kiinni, koska muuten on epäonnistunut ja perhe on hajalla ja lapset kärsii. Mun perhe ei varmasti ole ainoa vastaava jossa kaikki voi paremmin eron jälkeen. Mun viestin pointti oli näyttää sitä että myös eroperheet voi toimia hyvin ja mun perhe oli vaan esimerkki. Varsinkin kun lainatussa viestissä viitattiin siihen että vanhempien parisuhteessa epäonnistuminen lisää lasten pahoinvointia. Se ei todellakaan ole totta. Ero ei lisää pahoinvointia vaan se miten se käsitellään ja miten sen jälkeen toimitaan voi sitä lisätä.

Mun mielestä mun perhe on myös todella hyvä esimerkki ihmisille siitä, että se ero ei aina ole maailmanloppu jossa kaikki voi pahoin ja tieto siitä että eron jälkeen arki voi näyttää tältäkin on mun mielestä myös hyvä esimerkki.

Mikä siinä on, että aina kun keskustellaan yleisllä tasolla jonkun minäminä-mamman mitää tulla vänkäämään "ei meillä ainakaan ole noin"? Onko oikeasti täysin mahdoton ajatus ymmärtää, että yleisen tason keskustelu ei tarkoita jokaikistä perhettä?

Puukot jase että lapsilla on vain oikeuksia, ei juurikaan vastuita tai velvoitteita.