Miksi töissä pitää koko ajan kehittyä?

Itse olen taantunut ja teen yövuoroja. Vähiten töitä, isompi palkka ja enemmän vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En kehity. Teen työn, menen kotiin.

Kyllä sä siinä joka tapauksessa kehityt, kun saat kokemusta ja rutiinia töihisi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että mikään toimiala tai työ ei pysy samanlaisena, vaan aina tulee uusia työmenetelmiä, uutta tietoa ja uusia asioita mitä pitää osata. 

Eri ammattien välillä on tietysti eroja siinä millä vauhdilla uutta tulee, mutta on äärimmäisen vaikea löytää ammattia missä ei ikinä tarvitsisi oppia uutta pysyäkseen kilpailukykyisenä. 

Oletetaan että alasi ja ammattisi hallinnan voisi pisteyttää niin, että 100 pistettä tarkoittaa asioiden täydellistä osaamista ja edelläkävijyyttä, 50-75 tarkoittaa keskiverto-osaamista ja alle 25 pistettä tarkoittaa ettei hallitse kyseistä työtä ammattilaiselta vaadittavalla tasolla. Yleisesti voisi sanoa että 50 pistettä on ammattilaisen minimitaso.

Oletetaan että aloitat työt tänä vuonna ja osaamisesi on hyvää keskitasoa eli 70 pistettä. Et kuitenkaan halua kehittyä vaan pysyttelet mielummin paikallasi, mutta samaan aikaan toimialan osaamisvaatimuksia kasvavat vaivaiset 4% vuodessa. Eli vuoden kuluttua huippuosaamisen raja onkin 104 pistettä, kahden vuoden kuluttua 4% lisää eli 108 pistettä jne. 

No tässä olikin aika realistinen kuvaus millaista se realistinen kehityksen tarve töissä usein on. Aivan normaalia ja pientä oman työn ohessa tapahtuvaa oppimista ja kehittymistä, ehkä yksittäinen koulutus.

Hypetys taas saattaa olla enemmän 40% vuotuisen kasvutarpeen tasolla. Koko ajan pitäisi olla epämukavuusalueella, oppimassa eli tekemässä asioita, joita ei kunnolla vielä osaa.  Mihin on unohdettu, että rautainen ammattilainen osaa tehdä ne hommansa helvetin hyvin. Miksi se on yhtäkkiä paha asia, jos on tosi hyvä työssään ja haluaa sellaisia töitä tehdä. Tällaista ristiriitaa ihmiset kokevat tuosta kehityspöhinästä, kun ikinä ei saisi olla tyytyväinen - eli osaava.

Miksi yritys väen vängällä haluaa, että mahdollisimman moni alisuorittaisi sen aikaa että oppii ja kehittyy? Ja sitten kun on taas tullut hyväksi työntekijäksi, se ei taaskaan riitä, vaan pitää haluta jotain muuta oppia taas (eli olla taas jonkin aikaa huonompi työntekijä). Tai sitten se kehittyvä työntekijä haluaakin lähteä pois siitä meidän firmasta oppiakseen muualla.

Vierailija kirjoitti:

Eikä pidä. On vain kaksi tasoa, kun nouset kakkostasolle, olet päässyt eroon siitä aivopesusta jota meille koulusta saakka äidin avustamana pakkosyötetään ja tämän jälkeen olet vapaa tekemään elämässäsi mitä sinua itseäsi huvittaa.

No tämä kyllä näkyy kun katsoo ympärilleen. 

Eipä sitten tarvitse ihmetellä miksi Suomi taantuu ja elintaso laskee kuin lehmän häntä. Kilpailukyky ja kiinnostavuus maailmalla on kohta nolla.  Sitten ulistaan kun sossutukia viedään, ikäänkuin ne olisivat jotain ansaittua etua.

Porukka ei ole kiinnostunut eikä motivoitunut näkemään vaivaa itsensä ja yhteiskunnan eteen.  Ollaan vapaita ja saadaan tehdä mitä huvittaa. No toki, silloin pitää itse myös se vastuu kantaa eikä vaatia mitään.

Toki on suunnattava suuri kritiikki myös sinne yläpääähän, asioista päättäviin. Pitää myös muistaa oma vastuunsa siitä että juuri he ovat nyt vallan kahvassa.  Mutta ei, kunhan ollaan vapaita ja tehdään mitä tykätään.

Asun itse ulkomailla ja minulla on hyvä tarpeeksi kaukainen näköala siihen mitä Suomessa tapahtuu ja miten siellä eletään.  Kauempaa näkee kpokoanisuuden eikä se mieltä ylennä eikä tule ylentämään jos kansan mentaliteetti on tuo mikä näillä sivuilla näkyy.  Mutta onneksi on vielä heitä joilla on selkärankaa ja halua pyrkiä eteenpäin ja ylös kuopasta. Siinä sitten siivellä yrittää ratsastaa nämä veltot vapaamatkustajat, se minua inhottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta palkaa pitää saada koko ajan automaattisesti lisää?

Vitsailet, jos väität työssään jatkuvasti kehittyvän ja superpanoksen antavan saavan palkankorotusta. Ei tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä pidä. On vain kaksi tasoa, kun nouset kakkostasolle, olet päässyt eroon siitä aivopesusta jota meille koulusta saakka äidin avustamana pakkosyötetään ja tämän jälkeen olet vapaa tekemään elämässäsi mitä sinua itseäsi huvittaa.

Tämä. Onneksi syrjäydyin enkä koskaan joutunutkaan oravanpyörään. Saan tehdä koko ajan mitä itse haluan.

Ymmärrän hyvin, että kehitystä on tapahduttava ja oppiminen on jatkuvaa koska mikään muu ei tunnu olevan pysyvää kuin muutos.

Tässä on vain se toinen puoli, että työntekijät väsyvät kun ei hetkeäkään ole ns tasaista, että voisi suorittaa työn hyvin ja ajatuksella. Kehittämisen ja kehittymisen lomassa työt on tehtävä nopeasti ja kiireellä koska muuten niitä jää tekemättä. Se ruohonjuuritason perustyö tulee hoidettua vasemmalla kädellä kun kunnolliseen ei vain ole aikaa. Sitten joudut paikkaamaan myöhemmin kun väsyneenä ajatus ei kulkenutkaan kuten normaalisti ja ihmettelet itsekin miksi teit typerän virheen.

Resursseja ei ole tarpeeksi vaan kiristetään henkilökunta äärimmilleen joka taas lisää sairauspoissaoloja.

Olen ollut yrityksessä, jossa tehtiin hienot uudet organisaatiokaaviot, koulutettiin henkilökunta uuteen, tehtävänimikkeet vaihtuivat ihan käsittämättömän kuuloisiksi (rekryissä ei tiennyt tehtävä kuvaa nimikkeen perusteella = karsi varmasti hakijoita jne). Muutama vuosi niin palattiin vähin äänin vanhaan kun muu maailma ympärillä ei sopetunutkaan. Ja rahaa paloi.. silläkin summalla olisi palkannut yhden työntekijän helpottamaan muiden taakkaa jotta aikaa sille kehittymiselle olisi. 

Muutos vain muutoksen vuoksi on typerää, mikä jo toimii niin aina ei kannata muuttaa.

Siivoustyötä tekevänä huvittaa nämä kehityskeskustelut. Ihan turhaa diibadaabaa koko juttu. Samoin tyhjää täynnä olevat nettikoulutukset, jotka on pakko katsoa. Samat koulutukset joka vuosi ja samat videot, en tiedä mitä hyötyä niistä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä pidä. On vain kaksi tasoa, kun nouset kakkostasolle, olet päässyt eroon siitä aivopesusta jota meille koulusta saakka äidin avustamana pakkosyötetään ja tämän jälkeen olet vapaa tekemään elämässäsi mitä sinua itseäsi huvittaa.

Tämä. Onneksi syrjäydyin enkä koskaan joutunutkaan oravanpyörään. Saan tehdä koko ajan mitä itse haluan.

Itse siirryin keikkatyöhön. Vähän kuin yrittäjä ja oman elämänsä herra, mutta ilman yrittäjän riskejä. Päätän työpaikkani, työaikani, lomani ja vapaat sekä niiden pituuden ja ajankohdat. Ei tarvi kenenkään kanssa neuvotella mistään.

-sote ala